Viisi vuotta nomadina – joko kyllästyttää?
Sisällysluettelo
Kesällä 2017 jätimme kotimme, työuramme, arjen oravanpyörän ja käytännössä koko elämän Suomessa taakse, jotta olisimme vapaita matkustamaan maailmalla ja kokeilemaan siipiä paikkariippumattomina yrittäjinä. Siitä saakka olemme eläneet kiertolaisina ja diginomadeina Euroopassa ja toisinaan sen ulkopuolellakin, ollen välillä hieman pidempiä jaksoja paikoillaan lähinnä talon- ja lemmikkivahteina, ja välillä enemmän reissumoodissa tien päällä uusiin maihin ja paikkoihin tutustuen. Elokuun alussa, 3.8.2022 tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun ylitimme, muutaman kotimaassa reissatun lomaviikon jälkeen, Suomen rajan ja suuntasimme kohti suurta tuntematonta. Tässä postauksessa, sekä samaan teemaan liittyvässä podcast-jaksossa, pohdimme muutamien kysymysten kautta, että mikä kaikki viidessä vuodessa on muuttunut, ja oliko päätöksemme hypätä uuteen elämään maailmalla oikea. Postauksen kuvat ovat otoksia eri maista nomadielämän varrelta – lisää kuvia ja matkatarinoita löydät reissupäiväkirjan puolelta.
Onko raskasta olla jatkuvasti matkalla?
Tämän kysymyksen suhteen ajatukset ovat todella muuttuneet viiden vuoden aikana. Silloin kun lähdettiin matkaan, hieman takki auki ja ilman kovin suurta suunnitelmaa, ajatus elämästä tien päällä ja matkustamisesta ns. täysipäiväisesti tuntui ihan huumaavan ihanalta! Paikkariippumaton elämä, matkustaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen on toki ihanaa edelleen, mutta matkustustahtimme on hidastunut todella paljon, ja nyt nautimme myös paikallaan olemisesta, ja haluamme asettua hieman pidemmiksi ajoiksi, jopa kuukausiksi, aloilleen.
Tähän meidän elämäntyyliin house-sitting, eli talon- ja eläinvahtina toimiminen on tuonut tietynlaista rauhaa ja rytmiä. Lemmikkivahteina vietämme usein monta viikkoa samassa talossa asuen ja tehden aktiivisemmin työprojekteja ja blogihommia (meillähän on tämän Elämää Nomadina blogin lisäksi englanninkielinen matkablogi FinnsAway ja käsityöläisolueen keskittyvä sivusto Craft Beer Nomads, eli kirjoitushommia ja somen tekemistä riittää). House-sittien välissä puolestaan matkustamme enemmän reissuhenkisesti ja yritämme olla välillä myös ihan lomamoodissa. Jos olisimme pelkästään jatkuvasti tien päällä, olisimme luultavasti jo vähän väsyneitä, sillä toisin kuin aluksi kuviteltiin, jatkuva matkustaminen, pakkaaminen ja lähteminen on aika raskasta, vaikka seikkailemiseen sinänsä ei koskaan kyllästyisikään.
Mitä koti merkitsee nomadille?
Entisessä elämässä matkustaminen oli meille tärkeä harrastus, mutta lomareissujen välissä elimme ihan tavallista arkea Oulussa omassa kodissa, asunnossa joka nyt on ollut viisi vuotta vuokrattuna muille. Luovuttuamme lähestulkoon kaikesta omaisuudesta alkukesästä 2017 ja suljettuamme loppusiivotun kodin oven heinäkuussa 2017, olemme periaatteessa olleet kodittomia, vaikka nomadillakin täytyy joko osoite olla. Nykyään meidän koti on siellä, mihin rinkat selästä milloinkin lasketaan, eli toisinaan house-sitting asunnoissa, toisinaan Airbnb-asunnoissa ja joskus majataloissa tai hostelleissa tai vaikkapa ystävien luona. Välillä kotina voi olla lyhyen aikaa toimia myös pieni retkeilyautomme.
Ilmeisesti olemme melko nopeasti sopeutuvaa tyyppiä, emmekä ole kaivanneet sitä omaa sohvaa tai ylipäätään juuri mitään omia esineitä ympärillemme. Esimerkiksi nyt tätä juttua kirjoittaessa olemme asuneet kaksi kuukautta Bulgarian Sofiassa lemmikkivahteina suuressa talossa, ja tällä hetkellä tämä paikka on meidän koti, vaikkakin vain väliaikainen sellainen, emmekä tietenkään omista täältä mitään. Emme ole tehneet mitään päätöksiä siitä, milloin tai mihin asetumme joskus aloillemme, tai asetummeko koskaan, mutta emme silti varsinaisesti koe itseämme kodittomiksi tai irtonaisiksi näin kiertolaisinakaan.
Onko arki arkea myös ulkomailla?
Arki, mitä se ylipäätään tarkoittaa? Jos arki tarkoittaa arkipäiviä maanantaista perjantaihin, ja sen vastakohta on viikonloppu ja loma, niin siinä tapauksessa meillä ei oikein ole arkea. Kalenteri ei ole ollut aktiivisessa käytössä vuosikausiin, ja emme välttämättä ole aina tietoisia siitä, mikä viikonpäivä on menossa, tai edes monesko päivä on. Emme myöskään käytä herätyskelloa tai ruokaile säännöllisesti ”oikeisiin” lounas- ja päivällisaikoihin.
Mutta toisaalta, jos arjella tarkoitetaan sitä, että pitää suoriutua töistä, pitää saada aikaiseksi asioita ja toisinaan ehkä tehdä sellaisiakin työtehtäviä mitkä eivät niin hirveästi innostaisi, niin kyllä, arki kulkee mukana. Me emme todellakaan ole millään loputtomalla lomalla, vaikka ehkä silloin viisi vuotta sitten siltä hetkellisesti tuntuikin. Pyrimme tekemään yrityksemme kautta ”oikeita töitä” sen verran, että tulot kattavat kaikki kulut, ja lisäksi teemme melkoisen määrän tunteja blogien ja niihin liittyvien muiden kanavien parissa.
Paikkariippumattomina yrittäjinä meillä on vapaus työskennellä mistä vain ja lähestulkoon milloin vain, mikä on ihan mahtavaa, mutta kuitenkin meillä on aina jonkinlainen to-do -lista, ja varsinkin house-sittien aikana läppäreiden edessä vietetään tuntikausia lähes joka päivä, usein myös viikonloppuisin. Kuten monilla yrittäjillä Suomessa, myös meillä täällä maailmalla on välillä vaikeaa erotella työtä ja vapaa-aikaa, tai pitää sellaista lomaa, että koneet pysyisivät ihan kokonaan kiinni. Don’t get me wrong, nautimme tästä uudesta elämästä, mutta emme halua antaa sellaista kuvaa, että vaan reissaamme ja vähän kirjoittelemme jotain silloin kun huvittaa.
Miten arvomme ja suhtautumisemme yhteiskuntaan on muuttunut?
Arvomaailman muutos alkoi varmaan jo silloin, kun ensimmäisiä kertoja suunnittelimme pidempää irtiottoa maailmalla, eli useita vuosia ennen varsinaista nomadielämää. Tässä viiden vuoden aikana vapauden arvostaminen on korostunut vielä entisestään, ja koronapandemian mukanaan tuomat matkustus- ja liikkumisrajoitukset jotenkin vielä konkretisoivat sitä, miten tärkeänä pidämmekään vapaata liikkuvuutta. Näin EU-kansalaisina, Suomen passilla matkustavina koemme myös olevamme tavallaan etuoikeutettuja, erityisesti tavattuamme sellaisia matkustamisesta haaveilevia nuoria, joiden kotimaan passilla ei pääse juuri minnekään.
Jos perhe ja ystävyyssuhteet lasketaan arvoiksi, ne ovat meille tietysti edelleen tärkeitä, ja toisinaan nomadielämä on siinä mielessä yksinäistä, että meillä ei varsinaisesti ole ympärillämme yhteisöä. Olemme kaukana kaikista tärkeistä ihmisistä, vaikka puhelimella tavoittaakin hetkessä. Tämä tavallaan myös korostaa sen merkitystä, että jaamme tämän elämän pariskuntana, ystävinä ja työparina. Monet nomadit matkaavat maailmalla yksin, mikä on varmasti välillä melko yksinäistä, vaikka hakeutuisikin esimerkiksi muiden nomadien seuraan. Mekin toki olemme saaneet uusia ystäviä maailmalla muun muassa talonvahtikeikkojen myötä, ja toisinaan palaamme samoihin paikkoihin uudelleen, mutta näitäkin ihmisiä tapaamme ”livenä” vain hyvin harvoin.
Nomadismi on tuonut mukanaan yllättäviäkin ”kipukohtia” suhteessa normaaliin elämään osana yhteiskuntaa – olemme kirjoittaneet ja tulemme kirjoittamaan niistä enemmän haasteita ja byrokratiaa -artikkelisarjassa. Noin yleisesti ottaen nämä viisi vuotta ovat kuljettaneet meitä yhä kauemmaksi ”normaalista” kahdeksasta neljään arjesta, ja siihen palaaminen tuntuu ajatuksena lähes mahdottomalta.
Mitä kaipaamme Suomesta?
Käymme Suomessa yleensä kerran vuodessa, viettäen siellä kaikkiaan noin kuusi viikkoa, joista kaksi töissä Oulun Musiikkijuhlilla (toimimme festivaalin aikana mm. kuljetusten ja konserttijärjestelyiden parissa; tämä on meidän ainoa ei-online työ). Koronan iskiessä jäimme Suomeen jumiin vähän pidemmäksi aikaa, ja viime vuonna käytiin kotimaassa useamman kerran tärkeiden juhlien vuoksi, mutta nyt ollaan palattu kerran vuodessa -rytmiin. Sanoisin, että kaipaamme Suomesta yllättävän vähän mitään konkreettisia asioita, siis esimerkiksi suomalaisia ruokia, joita moni ulkosuomalainen haluaa tuoda mukana aina kotimaassa käydessään tai ostaa Suomi-kaupoista maailmalta.
Mutta kaipaamme tietysti perhettä ja ystäviä, ja vaikka yritämme pitää yhteyksiä tärkeisiin ihmisiin yllä, valitettavan harvoin tulee soiteltua Suomeen. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa juttu voi jatkua siitä mihin se jäi, vaikka aikaa kuluisi välissä paljonkin. Mutta sellaisia arjen kohtaamisia ja kuulumisten vaihtamista ikään kuin ohimennen ei meidän elämässä oikein enää ole. Käynnit Suomessa ovat meille tärkeitä, ja niiden jälkeen ”uuteen reissuun” lähteminen on aina hetkellisesti haikeaa, vaikkakin aina olemme innoissamme kun pääsemme kaiken kyläilyn jälkeen palamaan siihen omaan elämään ja arkeen maailmalla.
No, joko kyllästyttää?
Tämän kysymyksen kuulimme, hassua kyllä, ensimmäistä kertaa jo parin kuukauden päästä lähdöstämme, mutta vastaus siihen ei ole viidessä vuodessa muuttunut mihinkään. Ei missään nimessä kyllästytä! Paikkariippumaton elämä maailmalla on unelma, jonka saimme toteutettua, mutta joka ei ole koskaan ”valmis”. Aina riittää uutta koettavaa ja opittavaa, uusia maita, paikkoja, ihmisiä, koteja ja kohtaamisia. Nykyään matkaamme hitaasti ja suunnittelemme elämää ja matkoja useammaksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta niin, että aina on aikatauluttomia välejä, jotka on pyhitetty seikkailemiselle. Seuraava sellainen koittaa syys-lokakuussa, ja odotamme innolla mihin tie silloin viekään!
Lue myös haastattelumme Suomalaiset maailmalla -sivuilla!
https://www.suomalaisetmaailmalla.fi/yrittajana-ulkomailla/diginomadina-maailmalla/
Moi travellerit. Hienoa tarinaa ja asennetta. Sielu lepää aina lukea näitä, koska mun tie kulkee kokoajan samaan suuntaan. Isosta vuokra-asunnosta Helsingissä olen jo luopunut vaihtaen sen tilapäiseen huoneeseen. Nyt ei ole enää velkaa, kulut laskettu todella pieneksi.
En juo en polta, en syö ja liipota yössä. Nyt kerään tiukasti rahaa tyynyn alle matkailuautoon. Auton ostan sitten käteisellä. Macit, kamerat, retkeilykamat kun on kunnossa, niin se riittää mulle. Omaisuus on nyt 4m2 varastossa, jota saan sitten aikanaan pienennettyä neliöön. Erilaisia digiduineja rakentelen ja into pinkeenä uusia juttuja kehittelen. Tulot on tiukassa, mutta eipä ole kulujakaan just mitään. Ja mikä tärkeää, osoite on Poste restante🌴 tsemppiä teille.
Kiitos suuresti, tuleva kollega! Onnea valitsemalle tielle! Uskon että se on oikea valinta ja päämäärä. Tuo Poste restante voi kylläkin tulla jossain vaiheessa ongelmaksi, koska ilman osoitetta on hankala saada vakuutusta, luottokorttia, puhelinliittymää tai mitään. Saati perustaa yritystä. Tokikaan en usko että osoitetta kukaan koskaan oikeasti tarkistaa. Laita viestiä vaikka privana ku pääset liikkeelle niin treffataan jossain 🙂
Hyvää pohdintaa aiheesta. Helppo uskoa, että viiden vuoden aikana moni asia on muuttunut alkuinnostuksen jälkeen, ja reissujen välissä tulee asetuttua paikoilleen joksikin aikaa. Oikeastaan uskon hyvin, että tuon jälkeen reissupätkästä saa vielä enemmän irti ja se tuntuu vielä upeammalta. Joka tapauksessa hienoa kuulla, että ei kyllästytä yhtään, ja että elämäntyyli tulee jatkumaan jatkossakin!
Stressi on ainakin huomattavasti vähentynyt, kun on vähän ymmärtänyt että ei tarvitse suorittaa koko ajan kaikkea 🙂
Onnea nomad elömästy Oli aika jolloin pohdin lähteä maailmalle pidemmäksi ajaksi mutta kiinnostavat projektit ja kivat työkaverit pitivät Suomessa eikä vaimon työtä voi tehdä etänä. Nykyään vanhemmista huolehtiminen on tärkeä joka ehkä pitää Suomessa Matkoille on kiva lähteä ja oikeasti nykyään myös kiva palata kotiin – Suomeen, jossa on juuret, perhe, ystävät ja oma asunto. Tein aikoinaan kolmen kuukauden matkan ja paluun jälkeen oli hieman vaikea sopeutua takaisin ja töissäkin paluu ei ollut se mitä luvattiin. Ja vaikka Suomessa helvetisti maksettava veroja ja talvet ovat synkkiä niin yksi mikä on parasta – vesijohtovesi, jota todella arvostaa vaikka kuukauden Kaakkois-Aasian matkan jälkeen .
On tärkeä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Tuo vesijohtoveden maku on kyllä yksi asia mikä vaikuttaa. Koska urheillaan lähes päivittäin, vettä menee paljon! Ei sillä että ihan kaikkialla Suomessakaan se nyt mitään loistavaa olisi, mutta kyllä se toki aasian yleensä voittaa. Täällä Balkanilla tuntuu vesi olevan aika hyvää hanasta, mutta käydään nyt kuitenkin hakemassa lähteestä ku on parempaa. Eniten ahdistaa kyllä pulloveden ostaminen, mutta onneksi monesti löytyy paikkoja, josta saa hakea omaan kanisteriin.
Muut ihmiset ajattelee mitä ajattelee. Ja vaikka kuinka selittäisit, niin pitävät kiinni mielikuvastaan. Esim itse matkustan noin 4-7 pv kuukaudessa riippuen kuukaudesta ja ihmiset ajattelevat, että lomailen koko ajan ja en tee töitä ollenkaan😂😂😂
Kokemuksen kautta sitä vasta ymmärtää monesti asioita!
Tosi mielenkiintoinen juttu ja kiva lukea fiiliksistänne nomadeina. Onnea viiden vuoden johdosta!
Tykkään paljon omasta arjesta ja kodista Suomessa, mutta tuollaiset koiranhoitokeikat kyllä virkistäsivät kovasti pimeimpinä talvikuukausina, nyt kun omaa karvakaveria ei ole. Täytyy ehkä aktivoitua asian suhteen, niin sittenhän sellaisen voisi vaikka saada toteutumaan 🙂
Kiitos paljon! Nopeasti on viisi vuotta kulunut, vaikka toisaalta tuntuu että ajasta ja reissuista ennen nomadielämää on jo tosi kauan. Koiranhoitokeikat on ainakin tähän meidän “arkeen” ihan mahtava ratkaisu. Tästä postauksesta löytyy vinkkejä miten päästä alkuun, plus alennuslinkki Trusted Housesittersiin; https://elamaanomadina.fi/11-vinkkia-housesitteriksi-aikovalle/
Meidän, vähän vanhempien sukupolvelle, ajatus paikkariippumattomasta työstä oli aikoinaan utopiaa. Parhaimmillaan olisi ehkä voinut vaihtaa saman, kansainvälisen, työnantajan toiseen toimipisteeseen. Ja niinpä sitten me – kuten monet ikäpolvemme ystävätkin – päätyivät sitten jättäytymään työelämästä jo muutamia vuosia ennen virallista eläkeikää ja matkustamaan 60 ikävuodesta alkaen reippaasti, mekin noin matkan verran kuukaudessa, joskus 2-3 viikkoa kaukomaille, joskus vaan kotimaassa. Kunnon (?) työpaikat ja kunnon (?) palkka ja sen myötä eläkkeet ja tämä on mahdollista sen aikaa kun terveys kestää. Sen jälkeen voikin sitten asettua tässä vaiheessa jo velattomaan asuntoon Suomessa. Mutta ajat taitavat nykyisin olla erit – samoin ajatukset.
Ajat ovat tosiaan muuttuneet, ja maailma ylipäätään. Nyt vielä korona on nopeuttanut muutosta erityisesti etätyön mahdollistumisen suhteen, vaikka useat yritykset toki edelleen vaativatkin, että työt pitää tehdä kotimaassa. Itsekin tosiaan työskentelin suurelle kansainväliselle yritykselle, ja lähdöstä keskusteltaessa tarjottiin mahdollisuutta siirtyä ulkomaille toiseen toimipisteeseen. Siihen en kuitenkaan tarttunut, sillä se ei olisi tuonut riittävän suurta muutosta, kun suunnitelmissa oli matkustaa enemmän ja kiertää maailmaa. Eläkkeellä, tai varhaistetulla sellaisella, matkustaminen on todella monen haave ja ihan mahtava juttu, mutta me ei maltettu odottaa niin pitkään. Se toki sitten näkyy tulevan eläkkeen suuruudessa, mutta toisaalta, ei meillä ole kovin suuri luotto koko eläkejärjestelmän kestävyyteen ylipäätään, parempi on säästää ja sijoittaa itse.
Hyvä juttu, kiitos! Tällaisesta elämäntyylistä mäkin haaveilen ja toivon että pääsisin sitä maistamaan jo ensi talvena.
Mistä noita lemmikinhoitokoteja löytää? Onko niille joku oma Facebook-sivu tms?
Kiitos Anna! Kiva kuulla että meitä on muitakin, ja toivottavasti pääset hyppäämään elämäsi seikkailuun! Lemmikkivahtihommissa me ollaan käytetty kansainvälistä Trusted Housesitters -alustaa, ja muitakin vastaavia on. Facebook-ryhmiäkin on eri maissa (kokeile hakea house-sitting + maa) mutta itse koemme alustan käyttämisen luotettavammaksi, ja sinne saa kerrytettyä myös referenssit. Kirjoitettiin erillinen postaus siitä, miten house-sittingissa pääsee alkuun, ja sieltä löytyy myös alennuslinkki Trusted Housesittersiin; https://elamaanomadina.fi/11-vinkkia-housesitteriksi-aikovalle/
Onnittelut 5-vuotispäivästä! Mietinkin, että alkaako tuossa jo kaivata rutiineja, mutta kyllä varmasti house/ dog sitting yms. tuo riittävästi sellaista pysyvyyttä yhdessä paikassa ja kodin tuntua. En kyllä pystyisi siihen, mitä jotkut diginomadit tekevät, eli reissaavat liki joka päivä uudessa kaupungissa.
Kiitos paljon! Jatkuva reissaaminen on, niiden ensimmäisten viikkojen tai kuukausien jälkeen, todella kuluttavaa ja varmaan kaikkien on jossain vaiheessa pysähdyttävä vähän vetämään henkeä. Myös sellainen tietynlainen nähtävyysähky voi iskeä jos jatkuvasti vaihtaa paikkaa ja kiertelee uusia kohteita.
Olisipa itselläkin mahdollisuus elää tällaista elämää. Mieli ja sielu halajaa maailmalle haahuilemaan, mutta samalla lähes 20 vuoden parisuhde pitää kiinni Suomessa. Puoliso ei koskaan lähtisi pidemmäksi aikaa ulkomaille, joten joutunen tasapainoilemaan kahden elämän välissä jatkossakin. Onneksi pystyn kuitenkin tekemään myös pidempiä reissuja yksin ja veljen kanssa, joten se hieman aina hellittää kaukokaipuuta.
Niinhän se on, että elämä on monesti melkoista kompromissien taidetta. Harmillista tietysti että teillä ei puolison kanssa ole reissaamisen suhteen samanlainen ajatusmaailma, mutta toisaalta ihan huippua että olet löytänyt oman tavan toteuttaa matkaunelmia! Monelle yksin reissaaminen on ihan mahdoton ajatus, mutta ihan varmasti sekin on mahtavaa, kun vaan osaa asennoitua oikein eikä ole liian arka. Ja veli on epäilemättä myös hyvä matkakumppani.
Matkustaminen voi tosiaan alkaa tuntua vähän raskaalta, jos siirtyy todella nopealla tahdilla paikasta toiseen, joten ymmärrän hidastamisen. Meillä on yleensä tapana lomamatkoilla liikkua aika nopeasti juuri siksi, että ehtii mahdollisimman paljon, ja meidän harrastamilla noin kuukauden reissulla se on ihan okei eikä vielä ala väsyttää (meitä, mutta monia muita varmaan kyllä – ihmiset ovat niin erilaisia).
Mutta kun olimme useampi vuosi sitten kahdeksan kuukautta putkeen maailmalla, niin siinä huomasi, että nopea liikkuminen voi alkaa tuntua vähän stressaavalta kaiken sen vaatiman säädön takia. Mitä nopeammin liikkuu paikasta toiseen, sitä enemmän se vaatii järjestelemistä – eli aikaa! Majoitusvaraukset, bussit/junat/lennot jne. vaativat oman aikansa, ja nopeasti liikkuessa voikin alkaa tuntua, että juuri muuta ei ehdi tehdäkään kuin järjestellä varauksia ja ottaa selvää kaikenlaisista jutuista, joita uuteen paikkaan liittyy. 😀 Jos pitäisi samalla tehdä töitä, niin olisi varmasti pakkokin viettää vähän pidempiä aikoja kerrallaan paikoillaan, jotta ylipäätään ehtisi hoitaa kaikki järjestelyt ja selvittelyt.
Meilläkin kaikki muutaman viikon reissut olivat todella tiivistahtisia, ja silti nautittiin niistä kovasti. Muistan, että joskus tuntui ihan luksukselta kun oltiin peräti kaksi yötä samassa paikassa, niin sai kokonaisen päivän olla ilman siirtymisiä 😀 Nyt tuntuu, että viikkokin on lyhyt aika, joten kai meistä on tullut vähän hitaita. Mutta siis joo, on totta että tuo suunnitteleminen, tiedon hakeminen ja järjesteleminen vie yllättävän paljon aikaa, eikä sitä halua tehdä rinnakkain silloin, kun tekee myös töitä ulkomailta.
Aika näköjään kuluu. Meilläkin tulee nyt syyskuussa 3 vuotta tiellä, enkä voinut vastusta kiusausta kirjoittaa siitä postauksen. Muutin sen kuitenkin niin, ettei se nyt muistuttaa teidän kirjoitusta liikaa. Julkaisen samantapaisen varmaan vasta syyskuussa.
Olen lukenut mielenkiinnolla tarinanne, vaikka osasin monia vastauksia aavistaakin. Diginomadeilla on paljon yhteistä, vaikka me kaikki olemme yksilöitä ja oman polun kulkijoita.
Upeita kuvia muuten. Kerkesin jo googlata jokaisen paikkaa, ennen kun tuli kuvatekstit esille 🙂
Kiitos Nadine, ja onnea vuosipäivästä sinnekin! Laitoin nuo kuvat tosiaan ensin ilman kuvatekstejä vain kuvituskuviksi, mutta nyt on myös kerrottu mistä ne on otettu. Hienoja reissumuistoja pulpahteli pintaan kuvia valitessa, moniin hukeisiin paikkoihin on ehditty vaikka hitaasti edetäänkin 🙂