Elämää nomadina

Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi?

Meitä on kai kahta lajia sen suhteen, miltä tuntuu palata mahtavalta lomareissulta. Toisten mielestä on ihana olla taas kotona ja päästä kiinni siihen omaan arkeen, toiset taas tuntevat suurta haikeutta ja suunnittelevat jo saman tien seuraavia seikkailuja maailmalla. No, ehkä tämä on hyvin karrikoitua, mutta kuitenkin. Me kuulumme ehdottomasti jälkimmäiseen porukkaan, ja vaikka entisessä elämässä käytimme kaikki mahdolliset lomapäivät ja saldovapaat matkustamiseen, ei se tuntunut riittävän. Tässä postauksessa palataan aikaan ennen meidän elämänmuutosta, suuren irtioton suunnitteluun ja toteutukseen. Myös postauksen kuvat ovat lomareissuilta ennen nomadielämää.

Elämää Nomadina - Laos before FinnsAway
Laosin Vang Viengissa tammikuussa 2014

Me teimme ensimmäisen yhteisen matkan ulkomaille vuonna 2005, ja reissaamisesta ja uusiin maihin ja paikkoihin tutustumisesta tuli nopeasti meille todella tärkeä yhteinen harrastus. 12 vuoden lomareissujen aikana käytyjä maita kertyi lähes 60. Jotenkin arki lomien välissä, vaikka se olikin hyvää elämää, alkoi tuntumaan sellaiselta vähän ahdistavalta ”sitten kun on aikaa” -elämältä, jossa aina odotetaan seuraavaa lomaa. Ja niillä lomillakin oli sitten yleensä aina vähän kiire, kun yritettiin mahduttaa rajalliseen aikaan mahdollisimman paljon, ja oltiin sen vuoksi lähes koko ajan liikkeessä. Jossain vaiheessa, varmaankin alun perin nimenomaan reissulla ollessa, alkoi kytemään ajatus pidemmästä irtiotosta, joka lopulta jalostui päätökseksi muuttaa koko elämä ja lähteä maailmalle ilman paluulippua.

Guanajuato, Meksiko | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Meksikon värikäs Guanajuato vuonna 2009

Unelmasta toteutukseen

Se taisi olla jossain päin Filippiinejä vuodenvaihteessa 2015-2016, kun vähän vakavammin puhuttiin siitä, mitä me oikeastaan elämältä haluamme. Tiesimme jo, että haluamme matkustaa enemmän, mutta vaihtoehdot sen haaveen toteuttamiseen työelämän puitteissa olivat todella rajalliset. Toni oli luopunut managerihommista IT-alan yrityksessä ja pyöritti yrittäjänä kymmenien esiintyjien ohjelmatoimistoa, ja Anne puolestaan oli ollut jo pitkään asiantuntijatyössä kansainvälisessä tiimissä Nokia Networksilla. Nämä olivat sellaisia töitä, joita ei voisi ottaa mukaan maailmalle, eikä niistä voinut pitkää taukoakaan ottaa. Vuorotteluvapaan työssäoloaikaehdotkin muuttuivat tiukemmiksi juuri sopivasti niin, ettei sekään ollut vaihtoehto. Lähteäkseen olisi siis jätettävä lähes kaikki taakse, ja ikään kuin aloitettava alusta, hypätä tuntemattomaan. Tuolla lomareissulla irtiotollemme syntyi jo nimikin, FinnsAway, mutta meni vielä vuosi, ennen kuin unelmien toteuttamisessa päästiin konkretiaan.

Rantamaisema Filippiineillä | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Rantamaisema Mindoron saarella Filippiineillä

Vuoden 2017 alkuun mennessä olimme tehneet lopullisen päätöksen lähteä ”määräaikaisen” maailmanmatkaamisen, siis vaikkapa vuoden mittaisen reissun, sijaan kokonaan pois Suomesta. Tuolloin uskallettiin jo sanoa ääneen, että pian lähdemme, ja alkuvuoden aikana alettiin hiljalleen luopua ns. ylimääräisestä tavarasta. Päätimme ajoittaa lähdön kesälle, ja huhti-toukokuussa varaston ja kaappien tyhjentämistä ja omaisuuden myymistä tehtiin aktiivisemmin. Loppukeväästä Toni sai myytyä yrityksensä suuremmalle saman alan toimijalle ja Anne irtisanoutui työtehtävistään.

Angkorin temppelialueella Kambodzassa | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Angkorin temppeleitä Kambodzassa ihailtiin joulukuussa 2013

Kesä 2017 ja hyppy suureen tuntemattomaan

Kesäkuu 2017 oli kiireinen kuukausi konkreettisten lähtövalmistelujen parissa. Tekemistä riitti paitsi tavaroiden myymisen kanssa, myös erilaisissa järjestelyissä ja selvittelyissä, ja työtkin jatkuivat vielä neljä viikkoa irtisanoutumisilmoituksen jälkeen. Tuolloin perustimme myös FinnsAway -matkablogin, ajatellen että siitä voisi, kansainvälisten nomadibloggaajien menestystarinoita luettuamme, tulla uusi ”ammatti” ja tulonlähde. No ei tullut, mutta meistä kuitenkin tuli diginomadeja, ja teemme oman suomalaisen yrityksemme kautta töitä verkossa. Ennen lähtöä meillä ei ollut blogin ohella mitään varsinaista suunnitelmaa siitä, mitä töitä konkreettisesti tulisimme tien päällä tekemään ja kenelle, mutta luotimme siihen, että kysyntää osaamisellemme niin sisällöntuotannon kuin verkkosivujen tekemisen osalta löytyy. Ensimmäiset pari kuukautta keskityttiin lähinnä reissuelämän alkuhuumaan, mutta myös ensimmäiset asiakastyöt tehtiin jo vuonna 2017.

Maisema majatalosta Costa Ricassa | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Maisema majatalon terassilta Costa Rican Uvitassa vuonna 2012

Koska lähdimme maailmalle nimenomaan matkustamaan, emme mihinkään tiettyyn maahan asumaan, emme varsinaisesti muuttaneet ulkomaille, ja siten säästyimme paljolta ulkomaille muuttamiseen liittyvältä asioiden järjestelemiseltä. Jouduimme kuitenkin tietysti tekemään muuttoilmoituksen pois omasta asunnostamme, koska vuokrasimme sen eteenpäin. Päätimme ”muuttaa” Tonin isän perheen osoitteeseen, mutta käytännössä esimerkiksi lähes kaikki postimme tulivat jo tuolloin sähköisenä. Suomessa on kyllä hienoa se, että kaiken verotusasioista lähtien pystyy hoitamaan verkossa, niin henkilöasioissa kuin yrityksenkin osalta. Hyppy nomadielämään vaatikin loppujen lopuksi vain hyvin vähän mitään ns. paperitöitä – toki oli tsekattava muun muassa omia ja auton vakuutusasioita ja selviteltävä miten verotus- ja sosiaaliturvakuviot ulkomailla yrittämisen suhteen toimii.

Jokivene Mekongilla | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Jokilaiva Laosin Luang Prapangista Thaimaan rajalle Huay Xaihin 2014

Kesäkuun lopussa 2017 oli Annen viimeinen työpäivä, ja heinäkuun pari ensimmäistä viikkoa raivattiin loppuja tavaroita. Saimme lähes kaiken myytyä tai kierrätettyä eteenpäin, eli varsinaisesti roskiin ei päätynyt kovin paljon tavaraa, mikä oli tietysti hienoa. Pakkasimme joitain tärkeitä tavaroita ja muistoja, kuten valokuva-albumeita, Teekkarilakin sekä tutkintotodistukset ym. papereita, varastoitavaksi sukulaisten luo, ja jätimme Suomeen säilöön myös jonkin verran talvivaatteita ja muun muassa sukset ja monot. Viimeisenä asunnosta kannettiin ulos sänky ja muutama muu huonekalu, ja sitten tehtiin loppusiivous.

Blue-footed boobies in Ecuador | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
“Köyhän miehen Galapagos” Isla de la Plata, Ecuador 2011

Mieleen on jäänyt se hetki, kun istahdettiin tyhjän kodin lattialle, poksautettiin auki jostain lahjaksi saatu samppanjapullo, nautittiin se muovilaseista ja yritettiin tajuta, että nyt todella viimein on lähdön hetki käsillä. Vanhaan Nissan Tiidaamme, josta tuli reissukumppanimme useammaksi vuodeksi, pakattiin tuolloin vaatteita ja muuta reissukampetta täynnä olleet rinkat, retkeilyvarusteet, reput tietokonetarvikkeineen ja pari laatikollista jäljelle jäänyttä hieman epämääräistä tavaraa lääkekaapin sisällöstä erinäiseen ylimääräiseen kosmetiikkaan ja rullaluistimista pelikortteihin. Olimme vapaita, mutta jokseenkin häkeltyneitä.

Caminito del Rey Espanja | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Caminito del Rey -reitillä Espanjassa 2016, viimeisiä reissuja ennen nomadielämää

Seuraavat pari viikkoa ajeltiin pitkin kotimaata tavaten ystäviä ja perhettä ja sanoen jäähyväisiä. Emme tienneet milloin palaisimme, ja jotenkin lähteminen tuntui kovin lopulliselta. Toki tarkoitushan olikin lähteä pysyvästi pois. Elokuun alussa ostettiin lauttaliput Helsingistä Tallinnaan, ja kotimaan rajan ylitettyämme alkoi uusi elämä nomadeina. Matkaamme dokumentoimme ensin vain englanninkieliseen blogiimme, mutta perustettuamme tämän sivun syksyllä 2020, aloimme koostaa nomadin päiväkirjaa suomeksi reissun alusta aloittaen. Hyppää siis reissupäiväkirjan puolelle lukemaan seikkailuistamme maailmalla, tai käy artikkelien puolella lukemassa juttuja muun muassa erilaisista nomadielämään liittyvistä haasteista, yrittäjyydestä ulkomailla, talonvahtihommista tai rahasta. Tai jos mieluummin kuuntelet kuin luet, tutustu Elämää Nomadina -podcastiin!

Teimme nomadielämään hyppäämisestä ja sen suunnittelusta myös podcast-jakson syksyllä 2020, ja nyt kun tuli täyteen viisi vuotta maailmalla, pohdimme tuoreessa podcast-jaksossa sitä, miten ajatusmaailmamme on tässä matkan varrella muuttunut.

Lue myös: Viisi vuotta nomadina – joko kyllästyttää?

Vuorenhuipulla Montenegrossa | Elämää nomadina: mistä kaikki alkoi? | Elämää Nomadina blogi
Montenegrossa Bobotov Kuk -vuoren huipulla 2013

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 5 / 5. Arvioita annettu: 2

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Jaa kavereillekin jos tykkäsit

Seuraa Instagramissa

18 Vastausta

  1. Minä en taida kuulua oikein kumpaakaan ryhmään tai sitten kuulun molempiin. Tykkään kyllä palata kotiin, mutta kyllä joku reissu pitää olla koko ajan suunniteltuna. Tällä hetkellä matkustetaan keskimäärin kahdeksan viikkoa vuodessa ja itse olen kokenut sen aika sopivana.

    Varsin rohkea kyllä tuo teidän hyppy nomadielämään.

    1. Todellisuudessa varmaankaan kukaan ei kuulu 100 % kumpaankaan ryhmään, mutta selkeitä eroja tässä kuitenkin varmasti on. Kahdeksan viikkoa vuodessa on melko paljon, mahtavaa että saatte niin paljon vapaata! Monella vuotuinen lomamäärä rajoittuu viiteen viikkoon, ja suunnilleen sen verran mekin reissattiin ennen elämänmuuutosta.

  2. Voin samaistua tässä tekstissä niin moneen kohtaan! Olen itse ehdottomasti tuota jälkimmäistä kastia. Koti-ikävä on minulle ihan tuntematon käsite, en muista tunteneeni sellaista koskaan elämässäni. Enkä muutenkaan kaipaile Suomesta mitään, vaikka olisin pitkään poissa – tämä tuli testattua aikanaan maailmanympärimatkalla. Kahdeksan kuukauden jälkeen ei edelleenkään tuntunut siltä, että nyt riittää reissailu. Päinvastoin. Kaipaan edelleen maailmalle pidemmäksi aikaa, tai tarkemmin sanottuna lähtisin mielellään jokseenkin pysyvästi samaan tapaan kuin te olette tehneet. Toistaiseksi tätä ei kuitenkaan ole tullut toteutettua.

    Mutta saa nähdä, minne elämä tulevaisuudessa vie. Uusi pidempi irtiotto on kyllä toteutumassa aika pian, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. 🙂 Joka tapauksessa en haluaisi viettää loppuelämääni Suomessa asuen (vihaan talvea niin paljon, ja muutenkin haluaisin kokea uuteen maahan asettumisen kaikkine haasteineen ja ilon aiheineen), joten pohdinnassa on myös mahdollisuus muuttaa jossain vaiheessa joksikin aikaa tai pysyvästi jonnekin muualle ihan asumaan. Kaipuuta maailmalle kiertelemään muutto ei kuitenkaan ratkaisisi vaan on ihan oma unelmansa, jonka toivon joskus toteutuvan.

    1. Kiitos kommentista ja ajatusten jakamisesta! Muistan, että teidänkin postauksia maailmanympärimatkalta luin suurella mielenkiinnolla vuonna 2015, kun oman irtioton suunnittelu, tai ainakin haaveilu pitkästä matkasta, oli alkanut. Koti-ikävä ei meillekään ole iskenyt, vaikka toisinaan tietysti harmittaa se, että joutuu jättämään väliin esimerkiksi ystävien häitä ja sukutapaamisia, ja se sellainen yhteisöjen ja ympäröivän kaveripiirin puuttuminen on myös välillä vähän raskasta. Mutta silti nämä ovat hyväksyttävä hinta siitä, että ollaan päästy toteuttamaan unelmaa maailmalla matkaamisesta ja työskentelemisestä.

      Tsemppiä teille seuraavaan pidempään irtiottoon, toivottavasti suunnitelmat sen suhteen toteutuvat! Ja tuosta ulkomaille muuttamisesta, ihan mahdollinen skenaario se meilläkin on, eli todennäköisesti jossakin vaiheessa asetumme pysyvämmin asumaan jonnekin, mutta uskon, että siihen menee vielä vähintäänkin useita vuosia.

  3. Laskin nopsasti, että tänä vuonna tulen olemaan yht 13 vk ulkomailla reissussa. Kotiin on kiva tulla, mutta kivempi on lähteä. Tällä hetkellä, kesän remontin jälkeen en voisi kuvitellakaan talon myyntiä – mutta kodinvaihtoon kotimme sopii nyt vielä paremmin kuin ennen. Mallorcalainen perhe lähetti kuvan, jossa 7v pikkupoika istui terassin rappusilla ja katsoi isompia lapsia pelaamassa. Silloin läikähti iso hyvä tunne sydämessä. Me taas olimme heidän vaarin isossa villassa amerikkalaisen ystäväperheemme kanssa. Olisi ollut kallis pieti vuokrata sellainen villa viikoksi yhdeksälle hengelle

    1. 13 viikkoa ulkomailla on jo melkoisen paljon! Ja tuo kodinvaihto on konseptina ihan mahtava, samoin kuin house-sitting-hommatkin. Ihan varmasti saa uusia ystäviä maailmalta ja päätyy sellaisiin kohteisiin, mihin ei välttämättä muuten tulisi mentyä. Ja siis joo, tuo iso villa Mallorcalla ei kuulosta yhtään huonolta 😀

  4. En myöskään kuulu näihin kahteen ryhmään vaan siitä väliltä. Parhaimpina (tai vaimon mielestä pahimpina) kausina on ollut kolmekin matkaa varattuna kun palataan kotiin ja niitä on varattu aika riskillä (tyyliin löysin halvat lennot Nepaliin 10 kuukauden päästä.. ja varaisin ne heti) ilman tietoa että saadaanko edes lomaa työnantajilta. Joskus mennyt aika säädöiksi nämä, mutta aina ollaan matkaan jotenkin päästy. Kahdeksan vuotta sitten vaimo sai pidettyä vuoden vuorotteluvapaan, mutta sain vain kolmen kuukauden palkattoman vapaan ja se on jäänyt hieman kaivertamaan että olisi pitänyt saada 6-9 kuukautta vapaata, mutta ilman tuloja se olisi ollut taloudellisesti “itsemurhaa”. Nyt vaan pitää kärvistellä viiden viikon lomilla ja palkattoman suhteen ollaan nykyään niin kriittisiä eivätkä työprojektit oikeastaan sitä salli koska aikataulut tehdään niin että kaikki osaaminen ja henkilöstö on mukana — firmassa tehdään töitä eikä “lomailla”.

    1. Hahaa, joo meilläkin oli toisinaan melko ex-tempore -tyylisiä lentojen varauksia kun sattui jotain kiinnostavaa ja edullista kohdalle. Onneksi vapaat saatiin aina järjestymään, kun saattoi tosiaan olla niin, ettei varatessa ollut vielä varmuutta siitä, saako lomaa. Meillä taisi pisin lomareissu olla noin viiden viikon mittainen, ja juuri siitä rajallisesta ajasta ja paluuahdistuksesta johtuen hinku maailmalle vain paheni. Palkattomia vapaita muistaakseni sain pidettyä tyyliin muutamia päiviä loman jatkeeksi joskus, mutta mihinkään pidempään irtiottoon se ei tietysti ollut ratkaisu.

  5. Pakko sanoa, että nomadielämä on kiinnostanut, mutta nykyisin arvostan sitä, että pystyy pitämään urheilurutiinit kasassa. Oli missä tahansa, kuitenkin vie oman päänsä mukanaan. Vaikka Suomen ilmastoa haukutaan, niin Suomi ei ole ainoa maa, missä on ikävä ilmasto.

    1. Se on totta, että lähtemällä maailmalle ei pysty pakenemaan sellaisia asioita, jotka on omassa päässä, vaikka moni muu asia elämässä muuttuisikin ihan täysin. Urheilurutiineista joukkuelajit on tietty sellaisia, mitä ei pysty oikein harrastamaan kiertolaisena, ainakin jos vaihtaa paikkaa tiheästi, mutta yksilöurheiluahan tämä ei mitenkään estä, ja meillä ainakin tulee urheiltua nyt vielä enemmän kuin entisessä elämässä. Juosta voi missä vain ja kuntosaleja ja muita liikuntapaikkoja ja -palveluja on kaikkialla. Mitä Suomen ilmastoon tulee, niin se on monelle yksi syy lähteä, mutta harvoin ainoa. Kiertolaisena onneksi voi melko vapaasti valita mihin menee, eli valita lokaationsa sään tai vuodenaikojen perusteella jos haluaa.

  6. Katson kuuluvani siihen jälkimmäiseen lajiin. Ihan sama, miten pitkä reissu on kyseessä, ei kotiin tahtoisi millään palata. Juuri nyt kesäloman toisella puolikkaalla olemme kironneet, että miksi ihmeessä päätimme viettää tämän pariviikkoisen kotona. Pidempi irtiotto on ollut haaveissa ja ilman koronaa ehkä jonkinlainen sellainen olisi ehkä jo toteutunutkin. Töiden takia ihan pysyvässä Suomesta poistumisessa meillä on melkoisesti käytännön haasteita. Lisäksi poistuminen vaatisi varmasti byrokratian osalta enemmän selvittelyä. Olen päässyt vierestä seuraamaan kaverin työkomennusta toiseen EU-maahan ja todennut jo sen vaativan melkoisesti tarkkuutta verotuksen näkökulmasta. Näin aluksi jo pelkkä talven viettäminen jossain etelässä riittäisi meille.

    1. Ulkomaille töihin muuttamiseen tosiaan liittyy melkoisesti byrokratiaa ja nuo verotuskuviot voi olla, jos nyt ei välttämättä epäselviä, niin kuitenkin selvittelyä ja ehkä paperisotaakin vaativia. Siihen verrattuna oman suomalaisen yrityksen yrityksen kautta työskenteleminen on helpompaa, kun mikään ei varsinaisesti ole muuttunut, vaikka töitä voidaan tehdä mistä maasta vain. Tuo talvi ulkomailla on monella haaveena, siinäkin tosin on riskinä se, että Suomeen palaamisen sijaan haluaa entistä enemmän jäädä maailamme 😀

  7. Kiitos kun jaoitte tarinanne, se kyllä inspiroi paljon! Pystyn samaistumaan kyllä niin hyvin. Vuonna 2014 jätin itsekin edellisen elämän taakse ja lähdin Aasiaan. Tarinani lyhyesti: löysin 2015 kumppanin Indonesiasta ja 2016 menimme naimisiin ja syntyi ensimmäinen lapsi. Nyt on sitten jo kolmas lapsi talossa ja tämän ajan olen myös rakentanut itselleni uutta ammattia sisällöntuottajana ja olemme hankkineet kodin molemmista maista. Välillä asuimme Indonesiassa mutta nyt taas Suomessa. Ehkä jossain vaiheessa taas pääsee reissaamaan enemmänkin ja muuallekin kuin Suomeen. Nyt kuitenkin nuorin niin pieni että odotellaan vielä hetki 🙂 mielenkiinnolla seuraan blogianne!

    1. Kiitos kommentista Fanny, ja kiva kun jaoit omaa tarinaasi myös! Koti kahdessa maassa kuulostaa kiehtovalta, varsinkin kun ne ovat niin erilaisia keskenään. Saa nähdä onko meilläkin jossain vaiheessa jotain pysyvämpiä tukikohtia, ja jos, niin missä ne tulisivat olemaan. Kaikkea hyvää teidän perheen matkaan!

  8. Kiva lukea teidän tarina ja rohkea vetohan tuo oli lähteä ja jättää kaikki taakse. Minä olen haaveillut pidemmästä vapaasta, josta suurimman osan haluaisin viettää maailmalla. Kokonaan nomadiksi ryhtyminen ei ole mun juttu, vaan tykkään käydä reissujen välissä kotona ja elää arkea. Kesän USA-reissulta oli haikea palata kotiin, koska se tiesi myös loman loppumista. Toisaalta olimme nähneet niin paljon, että teki hyvää sulatella kaikkia kokemuksia kotona.

    1. Pidempi irtiotto on monella haaveissa, ja ehkäpä entistä useampi päätyy myös toteuttamaan sen! Tunnistan hyvin tuon lomaan loppumiseen ja palaamiseen liittyvän haikeuden, joka lomareissuilla toisinaan iski jo ihan liian aikaisin, siis niin että henkisesti paluu kotiin ja arkeen alkoi jo, kun reissu oli vielä ihan kesken.

  9. En osaa sanoa kumpaan kastiin kuulun, matkailu on mukavaa, mutta oma sänky on aina paras, kotona on omat tutu jutut, en kestäisi olla asunnottomana pitkään. Kahteen kertaan olen asunut ulkomailla, mutta kun koti on rakennettu sinne, niin ei ole ollut kiire pois.

    1. Ulkomailla asuminen on varmasti aina silmiä avaava ja opettavainenkin kokemus! Meillä on nyt toistaiseksi kokemusta vain kiertolaiselämästä maailmalla, saa nähdä siirtyykö osoite pysyvämmin jonnekin ulkomaille jossain vaiheessa.

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Your email address will not be published. Required fields are marked *