Missä on nomadin osoite?

Koko nomadismin peruslähtökohta on jonkinlainen kiertolaisuus, eli asuinpaikan vaihtuminen enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vaikka osa digital nomadeista päätyy muutaman vuoden matkailun jälkeen hankkimaan yhden tai useamman pysyvämmän kotipaikan, osa jatkaa kiertolaiselämää jopa vuosikymmeniä. Kun elämä on tien päällä, koti on siellä, minne rinkkansa tai matkalaukkunsa milloinkin purkaa. Byrokratianäkökulmasta tämä tilanne on kuitenkin jokseenkin pulmallinen, sillä lähtökohtaisesti ihmisellä tulee olla asuinpaikka ja kotiosoite, ellei nyt sitten päätä heittäytyä täysin kaikkien systeemien ulkopuolelle (mikä ei itse asiassa varmaan ole kovin helppoa sekään, vaikka yrittäisi). Järjestelmien ulkopuolelle ”katoaminen” ei digital nomadille tietenkään ole mikään ratkaisu, kun hoidettavana on omat ja töihin liittyvät raha-asiat, verot ja niin edelleen. Postiosoitteena voi helposti käyttää vaikkapa c/o -osoitetta ystävälle kotimaassa ja suosia sähköistä postia, mutta virallisen asuinpaikan osoitteen kanssa törmätään epämääräisempään byrokratiaan.

Taustoitetaan ensin hieman asiaa lainsäädännön näkökulmasta. Kotikuntalain mukaan ”Henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi, ei ole kotikuntaa Suomessa. Kotikunta voi kuitenkin olla Suomessa, jos henkilöllä on elinolosuhteidensa perusteella kiinteämpi yhteys Suomeen kuin ulkomaiseen asuinmaahansa.” Maailmalla reissaavan nomadin kotikunta voi siis hyvin säilyä Suomessa, ilmeisesti tietyin ehdoin jopa siinä tilanteessa, että todella muuttaisi vakituisemmin ulkomaille. Mutta vaikka kotikunta olisikin ilman epäselvyyksiä Suomessa, tarvitaan edelleen myös asuinpaikka, eli se virallinen osoite. Ulkomaille lähteminen ymmärretään Suomessa yleisesti joko tilapäiseksi oleiluksi, eli käytännössä matkaksi, jolloin osoite pysyy Suomessa, tai ulkomaille muuttamiseksi, jolloin osoitteenmuutos tehdään uuteen kotiin kohdemaassa. Tilanteessa, jossa tilapäinen asuminen kestää yli kolme kuukautta, on tehtävä muuttoilmoitus, tapahtuipa tämä Suomessa tai ulkomailla. Nomadit ovat yleensä tilanteessa, jossa tilapäinen oleskelu kestää yli kolme kuukautta, mutta ilman tiettyä uutta asuinpaikkaa, johon muuttoilmoituksen voisi tehdä.

Virallinen asuinpaikka – vaihtoehdot ulkomaille lähtevälle

Mikäli ulkomaille matkailemaan lähteneelle ei jää Suomeen odottamaan omaa asuntoa, jossa voi pitää osoitteensa, yksi ratkaisu on ”muuttaa” perheenjäsenen tai ystävän luokse. Moni nomadi asuu virallisesti vanhempiensa osoitteessa, ja usein myös pitää samassa paikassa säilytyksessä maahan jäänyttä omaisuuttaan, sekä ohjaa sinne postinsa. Jos vanhempia tai muita lähisukulaisia ei ole, tai he eivät syystä tai toisesta ole osoitejärjestelyyn suostuvaisia, voi yrittää löytää sellaisen ystävän tai tuttavan, jonka asuinolosuhteisiin tämä järjestely sopii. Tällaisessa kimppa-asumisessa, siis vaikka käytännössä ei asunnossa edes kävisi koskaan, on huomioitava esimerkiksi järjestelyn vaikutus muiden samassa asunnossa asuvien mahdollisiin sosiaaliturvaetuuksiin.

Jos ei voi tai halua tehdä osoitteenmuutosta sukulaisten tai ystävien osoitteeseen, eikä ole jotain muuta kiinteää asuinpaikkaa johon osoitteenmuutoksen voisi tehdä, vaihtoehdot alkavat käydä vähiin. Kotikuntalain mukaan, “jos henkilöllä ei ole asuntoa, hänet merkitään väestötietojärjestelmään kunnassa vailla vakinaista asuntoa olevaksi”. Tällöin asuinpaikka järjestelmässä on ei-fyysinen, ja postiosoitteena käytetään usein poste restante -osoitetta. Suomessa poste restante -osoite on tarkoitettu ensisijaisesti tilapäiseksi postiosoitteeksi. Poste restante -osoitteeseen on mahdollista tehdä myös ihan virallinen osoitteenmuutos, mutta silti sitä ei ole tarkoitettu pysyvään käyttöön. Poste restantea virallisena osoitteena käyttävät lähinnä vailla asuntoa olevat henkilöt, ja toisinaan osoitteen käyttö voi olla asunnottomuuden pitkittyessä varsin pitkäaikaista. Teoriassa siis olisi mahdollista ”muuttaa” poste restanteen ja olla väestötietojärjestelmässä statuksella “vailla vakinaista asuntoa”, mutta käytännössä tästä todennäköisesti aiheutuisi ennemmin tai myöhemmin ongelmia, sillä esimerkiksi monet pankit ja luotonantajat eivät hyväksy poste restantea, vaan vaativat “oikean” kotiosoitteen. Poste restante ja vailla vakinaista asuntoa -status siis käytännössä rinnastetaan melko suoraviivaisesti asunnottomuuteen ja luotettavuus- / elämänhallintaongelmiin, joten se ei ole kovinkaan houkutteleva vaihtoehto edes kokeiluluontoisesti.

Entäpä sitten jonkinlainen virtuaalinen osoite? Kuulostaisi teknisen toteutuksen kannalta ihan mahdolliselta nykymaailmassa, ja onhan se aika käsittämätöntä, että tarvitset vaikkapa pankkitilin avaamiseen kiinteän osoitteen. Siis se, että on varallisuutta ja tuloja ei riitä, vaan on oltava osoittaa seinät, joiden sisällä asuu. Naapurimaasta Virosta näyttäisi löytyvän palveluntarjoaja, jolta yksityishenkilö voi ostaa Tallinnassa sijaitsevan osoitteen hintaan 125 euroa per vuosi. Ehkä joskus tulevaisuudessa näemme Suomessakin avauksia tähän suuntaan, mikäli kysyntää ja tarvetta palvelulle osoittautuu olevan. Käytännössä virallisen asuinpaikan puuttumisen kanssa taistelevien tai muuten vain virtuaalisen osoitteen tarvitsijoiden määrä lienee suhteellisen pieni, mutta kenties etätöiden suosion lisääntyessä myös osoitepalvelun tarvitsijoiden määrä kasvaa. Virtuaaliosoitteelle voisi mahdollisesti olla kysyntää myös esimerkiksi pidemmille lomamatkoille tai vaikkapa ulkomaankomennuksille lähtevien keskuudessa.

Missä me sitten ”asutaan”? Kun me Suomesta lähtemisen yhteydessä myytiin irtain omaisuus ja laitettiin Oulun asuntomme vuokralle, oli tehtävä osoitteenmuutos jonnekin, koska ei luonnollisestikaan voitu jäädä kirjoille ulos vuokrattavaan asuntoon. Koska me ei kuitenkaan oltu muuttamassa ulkomaille mihinkään tiettyyn maahan tai paikkaan, meillä ei ollut mitään uutta kotia, mihin tehdä osoitteenmuutos. Päädyttiin siirtämään kirjat toistaiseksi virallisesti lähisukulaisten kotiin, jossa usein hetkellisesti asutaan Suomessa käydessä, ja jossa meillä on myös säilössä muun muassa talvivaatteita ja jotain muuta tavaraa. Postit ohjattiin samaan paikkaan, mutta käytännössä nykyään lähestulkoon kaikki posti onneksi on käännettävissä sähköiseksi, joten varsinaista kirjepostia meille ei tule käytännössä lainkaan.

Yhteenvetona todettakoon, että virallisen asuinpaikan suhteen järjestelmä ei Suomessa oikein taivu nomadismiin, ja varsinaista oikeaa tapaa toimia osoitteenmuutoksen suhteen ei pitkään matkustaville ole olemassa. Yleensä nomadi siis virallisesti asuu sukulaisten luona tai samassa osoitteessa ystävien kanssa. Kuulostaa jotenkin harmaalta alueelta, mutta tämän parempaa ratkaisua on ilmeisen mahdoton ainakaan Suomesta löytää. Nomadielämään siirtymisen haasteet eivät suinkaan lopu asuinpaikkaongelmaan – sarjan seuraavissa osissa on luvassa lisää byrokratian kukkasia.

Käsittelemme tätä aihetta myös Elämää Nomadina PODCAST:ssa

Oletko sinä ollut pidempään ulkomailla, tai suunnitellut lähtemistä? Minkälaisiin haasteisiin, asuinpaikkaan tai muuhun vastaavaan liittyen, olet törmännyt? Kommentoi alla tai liity Elämää Nomadina Facebook-ryhmään, jossa voi keskustella tästä tai muista maailmalla matkaamiseen liittyvistä aiheista!