Budjetista ja nomadielämän kustannuksista

Paljonko maksaa elämä ja matkustaminen ulkomailla? Minkälainen budjetti meillä on? Jos pitäisi nimetä joku yksittäinen asia, mikä nomadielämässä tuntuu laajemmin herättävän kiinnostusta, niin se on raha, ja se miten paljon sitä kuluu. Olemme törmänneet tämän suhteen melko kummallisiin luuloihin, ja yleinen oletus on, että ulkomailla oleminen nyt vaan on kallista, ja jotta voisi lähteä, pitää olla suuret säästöt ja/tai säännölliset, hyvä tulot. Tämä kalleusolettama epäilemättä pohjautuu siihen, minkälainen mielikuva sen esittäjällä on matkustamisesta, ja varmaan myös siitä, paljonko itse on käyttänyt rahaa ulkomaanlomiin. Nomadielämän talouspuolta miettiessä pitäisi kuitenkin ymmärtää, että satunnaiset lomamatkat ja ulkomailla kokoaikaisesti oleminen ovat ihan eri asia. Viikon tai kuukauden lomareissu Suomesta, vieläpä koko perheen sellainen, on yleensä varsin kallis tikki, jonka maksamiseen ei pelkät lomarahat riitä. Nomadielämä ei kuitenkaan ole mikään loputon lomamatka, vaan melko tavallista arkea, vaihtuvissa paikoissa vain.

Kun me ennen Suomesta lähtemistä suunniteltiin nomadielämään siirtymistä ja töistä irtisanoutumista, mietittiin tietysti myös raha-asioita. Me ollaan kai molemmat melko tarkkoja rahankäyttäjiä, ja oltiin jo useamman vuoden ajan kirjattu ylös niin Suomessa asumisen kuin lomareissujenkin kuluja. Mehän matkustettiin jo ennen tätä uutta elämää todella paljon, käytännössä kaikki lomat, ja pyrittiin kasaamaan lomapäiviä niin, että päästiin useammaksi viikoksi maailmalle. Nämä reissut tehtiin suhteellisen pienellä budjetilla, valiten edullisia majoituksia ja suosien paikallisten ruokapaikkoja, tai jopa itse kokkailemista jos se oli mahdollista. Reissukulujen tarkastelu paljasti, ettei pidempikään irtiotto maailmalla välttämättä kaataisi taloutta, jos Suomeen ei siksi ajaksi jäisi tyhjillään olevaa asuntoa, kuten lomareissuilla.

Laskettiin reissukuluihin perustuen nomadielämälle kuukausibudjetti, siis sellainen rahasumma, millä arveltiin, että olisi mahdollista tulla toimeen ja myös matkustella eri puolilla maailmaa. Päädyttiin sellaiseen noin 1500 euroon kuukaudessa, meiltä kahdelta yhteensä. Tämän tulisi sisältää ihan kaikki kulut lentolipuista vakuutuksiin ja majoituksista terassikaljoihin, ja siis myös hankinnat kuten vaatteet ja kosmetiikan yms. Päiväkohtaiseksi tavoitebudjetiksi asetettiin tuon summan perusteella noin 50 euroa, eli 25 euroa per pää. Peilattiin suunnitteluvaiheessa tätä budjettia myös meidän säästöihin, laskeskellen, kauanko meillä olisi varaa elellä maailmalla, jos mitään tuloja ei olisi. Toki tarkoitus ei missään vaiheessa ollut tyhjentää säästötilejä, vaan tehdä vähintään sen verran töitä, että kulut tulisi katettua, ja tarvetta palata ”oikeisiin töihin” tai Suomeen ei olisi. Ennen maailmalle lähtemistä me ei vielä varsinaisesti tiedetty, mitä nämä meidän reissutyöt tulisivat olemaan, mutta oli meillä vahva usko omiin kykyihin työllistyä, ja jopa jonkinlainen kuvitelma siitä, että FinnsAway blogista voisi jotenkin tulla elinkeino. No ei ole tullut, mutta verkkosivujen suunnittelu ja sisällöntuotanto yritysasiakkaille on työllistänyt ihan mukavasti, eikä nomadielämää ole tarvinnut elää säästöjen varassa.

No mutta, miten tämä laskennallinen 50 euron päiväbudjetti sitten on pitänyt? Me ollaan ihan oikeasti pidetty koko nomadieläman ajan kulukirjanpitoa kaikesta rahankäytöstä, joten tiedetään vastaus tähän kysymykseen ihan sentilleen. FinnsAway blogin puolella on kirjoitettu kustannusyhteenvetoja eri maista, ja blogin finances-sivulla julkaistaan myös kuukausittaista kulukirjanpitoa, jossa on kaikki menot jaettuna kategorioihin. Juoksevien päivittäisten kulujen lisäksi vuoden mittaan kertyy erinäisiä muita kulueriä, kuten vaikkapa vakuutusmaksut ja suuremmat hankinnat – nämä kulut lasketaan mukaan vuotuisiin kustannusyhteenvetoihin. Vuonna 2017, elokuusta joulukuuhun, keskikulutus oli 45,9 euroa per päivä (2 hlö). Vuonna 2018 keskikulutus oli 40,3 euroa per päivä, ja vuonna 2019 41,5 euroa per päivä. Vuonna 2020 suuruusluokka tulee olemaan sama, noin 40 euroa päivässä kahdelta henkilöltä, mikä on siis vuositasolla kaikkineen noin 15 000 euroa. Ja tämä siis pitää sisällään ihan kaikki ostot ja kulut, paitsi meidän Suomen (sijoitus-)asunnon vastikkeet ja lainanlyhennykset.

Jos tuota summaa miettii tulonhankintanäkökulmasta, meillä pitäisi olla nomadielämän kulujen kattamiseen työtuloja (verojen jälkeen) noin 7 500 euroa per pää vuodessa, eli sellaiset 630 euroa kuukaudessa. Ei ole kovin paljon, vai mitä? Varsinkin jos miettii sitä, miten helposti Suomessa sai ihan huomaamatta kulutettua moninkertaisen palkan. Ei tuolla rahalla asu ja elä Suomessa kovin mukavasti, mutta näköjään se voi riittää nomadielämään maailmalla, jopa Euroopassa, ja vähemmälläkin pärjäisi jos alkaisi oikein pihistelemään. Totta kai rahaa saisi käytettyä paljon enemmänkin, jos ei tietoisesti tekisi sellaisia valintoja, jotka pienentää kustannuksia. Näistä valinnoista, säästämisestä, budjettimatkailusta ja muista nomadielämään liittyvistä raha-asioista lisää tämän postaussarjan myöhemmissä osissa!

Onko sinulla kysymyksiä tai postaustoiveita rahaan ja talouteen liittyen? Jätä kommentti alle tai Elämää Nomadina Facebook-ryhmään!

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 4.8 / 5. Arvioita annettu: 12

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

12 Vastausta

  1. Sisältyykö budejettiinne terveysvakuutus? Siitä tulee helposti kallis lisä, jos ei ole kirjoilla Suomessa tai muussa maassa, jossa on korkeatasoinen lähes ilmainen terveydenhuolto.

    1. Kiitos kommentista! Kaikki vakuutukset mitä on otettu, sisältyy noihin kuluihin, mutta käytännössä meillä on ollut erillinen vakuutus vain Euroopan ulkopuolella matkustaessa, kun EHIC (eurooppalainen sairaanhoitokortti) ei ole voimassa (ollaan siis kirjoilla Suomessa, kun ei oikein missään muuallakaan voida olla). Vakuutusasioista on tulossa ihan erillinen postaus piakkoin, nekään kun eivät ole nomadeille kovin yksinkertaisia.

  2. Miten ihmeessä Suomessa kirjoilla oleminen vaikuttaa vakuutuksen tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen? EHIC oikeuttaa suunnilleen vain ambulanssikyytiin, ei mihinkään muuhun. Euroopassa juuri. Se on paljon maasta kiinni, mihin EHICin kautta pääsee. Esim. Portugalissa ei pääse edes lääkäriin sitä kautta, vaan joka visiitti maksaa 50 e. Ja auta armias, jos pitää jotain kokeita tehdä. Silloin se vakuutus on kullan kallis.

    1. Kirjoilla oleminen liittyy siis nimenomaan siihen, että onko oikeutettu EHICiin ylipäätään. Kortillahan pitäisi saada tilapäisen oleskelun aikana välttämätöntä ja kiireellistä hoitoa, samalla hinnalla kuin maassa asuvat henkilöt, ei siis maksutta. Me ollaan toistaiseksi näytetty korttia lääkärikäynnin yhteydessä Ranskassa ja Belgiassa, ja maksettu käynneistä sama hinta kuin paikalliset. Esim. Ranskassa yhden lääkärikäynnin hinta oli 25 euroa.

  3. Ainakin sillä tavalla kirjoilla oleminen vaikuttaa vakuutuksen tarpeellisuuteen, että jos matkustat EU:ssa. mutta et ole kirjoilla EU:ssa, eikä sinulla ole yksityistä vakuutusta, maksat kaikkien sairaanhoitokulujen subventoimattoman hinnan omasta pussistasi. Myös siinä tapauksessa, että maa jossa joudut hoitoon on Suomi.

    Jos et ole kirjoilla Suomessa tai jossain muussa maassa, jossa on hyvätasoinen liki ilmainen terveydenhuolto , myös yksityinen matkavakuutus on todella paljon kalliimpi kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet.

    (En ole varma miksi matkavakuutusten hintaero on niin suuri. Olen ajatellut, että jos jonkin maan terveydenhuolto on hyvä, vakuutusyhtiöt laskevat että vakuutuksen myyminen sen asukkaille on suht pieni riski. Plus ehkä “oudompien” maiden matkustajien vakuutuskorvausten paperitöihin liittyy enemmän aikaa vievää byrokratiaa?)

    Esimerkki: Asun eteläisessä Afrikassa ja joudun ottamaan noin 160e maksavan matkavakuutuksen, kun tulen käymään Suomeen kuukaudeksi. Samalla maksan täällä nykyisessä kotimaassani yksityistä terveysvakuutusta noin 250e/kk. Joka kuukausi, joka vuosi. Paitsi että vakuutus kallistuu asteittain sen mukaan, kun ikää tulee lisää. Ja jos saan jossain vaiheessa hyvän paikallisen työpaikan, moni työnantaja maksaa osan vakuutuksesta.

    (Suomeen maksan veroja sieltä saamistani tuloista, mutta se ei oikeuta terveydenhoitoon Suomessa.)

    Mutta en siis ole nomadi, vaan jämähtänyt tänne.

    1. Euroopan ulkopuolella matkaillessa meilläkin toki on enemmän vakuutuskuluja kuin EU:n sisällä pysyessä, ja totta kai vakuutusasiat ylipäätään riippuu aina asuinmaasta, kuten sosiaaliturvakin. Näistä teemoista on tulossa juttua (nimenomaan nomadinäkökulmasta) tuonne haasteita ja byrokratiaa -kategoriaan tässä piakkoin.

  4. Moi taas, juu tuon mun kommentin oli tarkoitus olla vastaus Nimettömän kysymykseen siitä, miten Suomessa kirjoilla oleminen vaikuttaa vakuutuksen tarpeellisuuteen. Jotenkin näpylöin sen väärään kohtaan 🙂

    1. Joo näin vähän ajattelinkin 🙂 Joka tapauksessa kiva kun syntyy keskustelua, ja kiva myös kuulla miten homma toimii sinun kotimaassasi, antaa hieman perspektiiviä vakuutusten kustannustasoon, joka varmasti vaihtelee maittain todella paljon. Itsekin tässä kyllä lämmöllä muistelee miten edullisesti ja helposti sai matkavakuutuksen lomareissuille / jatkuvan matkavakuutuksen silloin, kun vielä asui vakituisesti Suomessa ja matkat alkoi ja päättyi Suomeen.

  5. Onpa mielenkiintoinen postaus ja muutenkin näin muutaman päivän kestäneen tuttavuuden jälkeen mielenkiintoinen sivusto. Jään varmasti ”hengessä mukana matkaajaksi”.

    Itseä kiinnostaa kovasti miten EU kansalaisille asetettu aikaraja yhtämittaiseen oleskeluun muussa EU maassa kun omassa kotimaassa vaikuttaisi, jos siis siirtyisi pidemmäksi aikaa kotimaan ulkopuolelle. Menettääkö Suomen sosiaaliturvan esimerkiksi.

    1. Moi! Kiitos kommentista! Teoriassa jos oleskelee yli 6 kuukautta toisessa EU maassa pitää hakea residenssia eli rekisteröityä asukkaaksi maahan. Sen jälkeen kuuluu kyseisen maan sosiaaliturvaan ja myös verot ja muut maksut maksetaan siihen maahan. Käytännössähän tätä ei juurikaan voida valvoa (eikä ehkä ole tarpeellistakaan), mutta koska keväällä 2019 Suomen sosiaaliturvalaki uudistui kansalaiselle epäedulliseen suuntaan, Suomi voi yli 6kk kestävän oleskelun jälkeen evätä sosiaaliturvan, ilman erillistä päätöstä tai ilmoitusta. Suoraan sanottuna tämä on melko monimutkainen kuvio, eikä varsinaisesti noudata ainakaan omaa oikeustajua, mutta näin ovat eduskunnassa päättäneet. Olisi mielenkiintoista tehdä kysely aiheesta EU:lle, koska käytännössä EU:n kansalaisen pitää saada sosiaaliturva lakisääteisesti jostain EU-maasta mikäli alueella asuu.

      Tutustu tähän meidän artikkeliin aiheesta: https://elamaanomadina.fi/etatoihin-ulkomaille-verotus-ja-sosiaaliturva/

      Jos haluat kysyä tarkemmin niin laita viestiä esim Facen Elämää Nomadina ryhmän kautta. Autetaan mielellämme.

  6. Niinpä, todella mielenkiintoinen kuvio ja jäänyt mielestäni aivan liian vähälle huomiolle ”vapaan liikkuvuuden” EU:ssa.

    1. Niinpä! Valitettavasti yksikään maailman maa ei vielä tunnista paikkariippumattomuutta vaan kaikessa pitää olla aina kiinteä ja pysyvä asuinpaikka. Odotan innolla mikä maa saa kehitettyä sellaisen järjestelmän että diginomadit voisivat digitaalisesti asua maassa, maksaa verot ja ansaita sosiaaliturvan ilman että tarvitsee olla erillistä kiinteää osoitetta. Periaatteessa Virossa tämä on jollain tavalla mahdollista jo nyt mutta ei vielä kovin sopiva sielläkään.

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.