Etäyrittäjäksi tai etätöihin ulkomaille (1/2)– verotus ja sosiaaliturva

Maailma muuttuu nykyään varsin nopeasti, ja työelämä sen mukana. Koronapandemia on nostanut etätöiden suosiota, ja nostanut keskusteluun myös mahdollisuuden lähteä etätöihin ulkomaille. Äkkiseltään voisi kuvitella, että asia ei tietotyöläiselle olisi sen monimutkaisempi, kuin ottaa tietokone kainaloon ja lähteä, mutta pidempään poissaoloon ja ulkomailla työskentelyyn liittyy paljon byrokratiaa ja varsin epäselvää lainsäädäntöä sekä ohjeistuksia, joiden täsmällinen noudattaminen voi olla joskus jopa mahdotonta, erityisesti siis silloin, kun kysymyksessä on tilapäinen oleskelu ulkomailla, ei muuttaminen ulkomaille.

Me olemme olleet etätyöläisiä ja paikkariippumattomia yrittäjiä jo neljättä vuotta, ja pyrkineet parhaan tiedon valossa toimimaan lain ja asetusten mukaisesti niin sosiaaliturvan, verotuksen kuin eläkkeidenkin kanssa ulkomailla olon aikana. Korona ei varsinaisesti tuonut juurikaan muutosta meidän työarkeen ja yrittäjyyteen, mutta se on nostanut esiin kysymyksiä siitä, miten etätyö ulkomailla voidaan oikeaoppisesti toteuttaa. Tässä artikkelisarjassa pyritään tuomaan mahdollisimman kattavasti meidän näkökulmasta esiin etätöihin ulkomaille (nomadiksi) siirtymisen mahdollisuudet, sudenkuopat ja porsaanreiät, tilanteessa, jossa suomalainen harkitsee lähtöä etäyrittämään tai etätöihin ulkomaille.

Ensisijaisesti keskitymme tässä artikkelissa työskentelyyn itsenäisenä ammatinharjoittajana eli yrittäjänä, ja henkilöön, joka on merkitty Suomen väestötietojärjestelmään. Käsittelemme pääasiassa EU/ETA-maissa tapahtuvaa etätyöskentelyä, koska laki ja säännökset EU:n ulkopuolisten maiden osalta ovat usein erilaisia, mikä tuo paljon lisää variaatioita byrokratiaan.

Huomaathan, että tämä artikkeli ei ole mikään virallinen ohjeistus, vaan pikemminkin alustus sille, mitä tulisi vähintäänkin tietää, ymmärtää ja selvittää ennen kuin lähtee etätöihin ulkomaille. Jokainen vastaa itse omasta verotuksestaan ja viranomaisilmoituksista.

Miten verotusmaa etätyön osalta määräytyy

Verotus erilaisissa poikkeustapauksissa voi olla hyvinkin monimutkaista, mutta yleisesti ottaen suomalainen on verovelvollinen Suomeen kaikista tuloistaan, mikäli ei vietä vähintään yli puolta vuotta yhtäjaksoisesti työskennellen toisessa EU/ETA-maassa. Mikäli siis lähtee ulkomaille nomadiksi, siirtyen maasta toiseen vähintäänkin muutaman kuukauden välein, verovelvoitetta mihinkään toiseen maahan ei yleisesti ottaen synny. Meillä on ainakin toistaiseksi tarkoitus pysyä Suomessa verovelvollisena ihan jo senkin vuoksi, että Suomen verotus on alhaisille ansiotuloille (hieman yllättäen) yksi EU:n keveimmistä. Vain Kyproksella verottoman vuosiansion raja on Suomea korkeampi (noin 20 000 EUR). Suomessa yrittäjä voi ansaita 14 000 euroa vuodessa täysin verottomasti (vuosi 2021). Tämä on tuloverotuksen raja-arvo YLE-verolle. Kunnallisveron (marginaaliveron) raja on muutamia satoja euroja korkeampi, en tosin tiedä miksi tämä minimiraja on eri.

Verotuksesta ja sen suunnittelusta on tulossa myöhemmin kattavampi artikkeli, jossa on tarkoitus käsitellä eri Euroopan maiden verotusta nomad-yrittäjän näkökulmasta (Tilaa päivitykset uusista jutuista).

Verotus ulkomailla tehtävästä työstä ei edes EU-maiden välillä ole ihan yksinkertainen asia. Euroopan Unionin yleisestä neuvontapalvelusta saamamme vastaksen mukaan:

Verotuksen osalta ei ole olemassa EU:n laajuisia sääntöjä, joiden mukaan EU:n kansalaiset, jotka asuvat, työskentelevät tai viettävät aikaa kotimaansa ulkopuolella, verotetaan tuloistaan. Maa, jossa asut verotuksellisesti, voi yleensä verottaa ansaitsemasi maailmanlaajuiset tulot. Tämä sisältää palkat, eläkkeet, etuudet, tulot omaisuudesta tai muista lähteistä tai myyntivoitot kiinteistöjen myynnistä kaikista maailman maista.

Toisin sanoen, verovelvollisuus voi siirtyä toiseen EU-maahan, mikäli oleskelet kyseisessä maassa yli 183 päivää vuodesta. Kuitenkin, jotta asia ei olisi liian yksiselitteinen, eri valtioilla on tämän oleskeluajanjakson suhteen erilaisia käytäntöjä. Esimerkiksi Ranskalle muodostuu verotusoikeus silloin, jos henkilö työskentelee maassa 183 päivää kalenterivuoden aikana, kun taas Espanjassa verotusoikeus muodostuu, jos henkilö työskentelee maassa 183 päivää minkä tahansa perättäisen 12 kuukauden aikana. Helppoa eikö? Verottajan sivulta löydät listan eri maiden verotuskäytännöistä.

Toisaalta, koska EU:ssa on (ainakin toistaiseksi) voimassa EU:n kansalaisten liikkumis- ja oleskeluvapaus ja sisärajojen ylityksiä ei valvota juuri mitenkään, verotusmaa voi määräytyä sen mukaan, mitä oleskelustasi ilmoitat viranomaisille. Lisäksi voidaan spekuloida sillä lasketaanko verkossa tehtävä työ jossain tietyssä maassa tehtäväksi, varsinkin kun sen laskuttaa oman yrityksen kautta. Tässä artikkelissa ei ole mahdollista käsitellä myöskään yritysverotusta omistajan henkilöverotuksen näkökulmasta. Se on liian monimutkainen asia tähän.

Mikäli haluaa varmistaa, että Suomi säilyy ainoana verotusmaana, nyrkkisääntönä voisi sanoa, että ei kannata oleskella ja työskennellä yhdenkään toisen EU/ETA-maan alueella yli puolta vuotta kuluvan 12 kuukauden aikana. Tällöin verotuksellinen kotipaikka yleensä säilyy siinä maassa, joka on ollut viimeisin verottaja, vaikka olisitkin ulkomailla kokonaisuudessaan pidempään kuin kuusi kuukautta. Veroilmoitus tehdään kuten Suomessa ollessakin, eikä siinä oteta kantaa työntekopaikkaan.

Sosiaaliturva ulkomaan etätyön aikana

Verotuksen lisäksi myös sosiaaliturvan osalta Suomessa kuusi kuukautta on merkityksellinen rajapyykki ulkomailla oleskeluun. Pääasiassa, jos työntekijä ja työnantaja sopivat ulkomailla tehtävästä työstä, jonka kesto tulee olemaan yli 6 kuukautta, on syytä tehdä lähetetyn työntekijän sopimus, jolla varmistetaan, että työntekijän sosiaaliturva säilyy Suomessa koko jakson ajan. Tämä on ehkä se selkein tilanne.

Pääsääntönä EU:n sosiaaliturva-asetuksessa on työskentelyvaltioperiaate:
Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää ulkomaille tilapäisesti, enintään 24 kuukauden pituiseksi ajaksi, työskentelemään tämän työnantajan lukuun. Työtä pidetään lähettävän työnantajan lukuun tehtynä, kun työ tehdään kyseiselle työnantajalle ja työntekijän ja työnantajan välillä säilyy kiinteä yhteys koko ulkomaantyöskentelyn ajan. Tätä varten täytetään niin kutsuttu A1-lomake.

Mutta entäpä sitten, kun on kyseessä yrittäjä? Myös yrittäjä voi lähettää itsensä toiseen EU maahan maksimissaan 24 kuukauden ajaksi, ja säilyttää (Suomen lain mukaan) oikeuden sosiaaliturvaan Suomessa katkeamattomana tämän ajan. Tähän riittää työeläkelakipalvelu.fi -sivun mukaan, että yrittäjällä on ollut yli neljä kuukautta voimassa oleva YEL-vakuutus, ja että yrittäjä on harjoittanut yritystoimintaa jo aiemmin Suomessa.

Lähetetyn yrittäjän ulkomailla työskentelyn tulee siis olla tilapäistä, ja kestää maksimissaan kaksi vuotta. Jotta tämäkään asia ei olisi liian suoraviivaista, pitää jotenkin pystyä todistamaan, että yritystoiminta jatkuu edelleen Suomessa, vaikka työtä tehdään ulkomailla. Tämän todistamiseksi pitäisi maksaa yhteisöveroa, kuulua ALV-rekisteriin, olla toimitiloja tai olla jäsen ammattijärjestössä. Kuulostaa taas vähän turhalta ja keksityltä byrokratialta tämäkin, maalaisjärjellä voisi kuvitella, että esimerkiksi asiakkuudet ja toimeksiannot Suomessa olisivat pätevä todiste yritystoiminnasta Suomessa. No, ainakin ALV-rekisteriin on helppo (ja kannattavaa) kuulua joka tapauksessa.

Alle puolen vuoden mittaiseen ulkomailla työskentelyyn ei tarvita lähetetyn työntekijän tai yrittäjän statusta, sillä jos on kerralla pois Suomesta alle kuusi kuukautta, sosiaaliturva säilyy ihan samana kuin Suomessakin ollessakin.

Mitä lainsäädäntö sanookaan sosiaaliturvasta ulkomailla oleskellessa?

Tarvitseeko yrittäjän, työntekijän tai yrityksen siis ilmoittaa viranomaiselle, jos aikoo lähteä etäyrittämään tai etätöihin ulkomaille, tai jos yritys antaa työntekijälle luvan tehdä töitä itse valitsemastaan paikasta, myös Suomen rajojen ulkopuolelta?

1.4.2019 voimaan tullut uudistettu laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta on tässä asiassa jokseenkin epämääräinen tai ainakin oikeustajun vastainen. Siinä nimittäin sanotaan, että yli kuudeksi kuukaudeksi Suomen rajojen ulkopuolelle lähtevä suomalainen henkilö ei kuuden kuukauden jälkeen ole oikeutettu enää Suomen sosiaaliturvaan. Merkittävin asia tässä on se, että myöskään eurooppalainen sairaanhoitokortti ei ole tällöin voimassa. Tämän lisäksi Kela kertoo sivullaan, että jos suunnittelee lähtevänsä yli kuudeksi kuukaudeksi ulkomaille, ja ilmoittaa siitä Kelaan ennen lähtöään, oikeus sosiaaliturvaan ja sairaanhoitokorttiin katkeaa välittömästi, siis heti kun ulkomaille lähtee!

Koska laissa ei ole eritelty minkälaista ulkomailla oleskelua se koskee, myös yli kuusi kuukautta kestävän lomamatkan aikana Suomen kansalainen putoaa pois sosiaaliturvan piiristä automaattisesti puolen vuoden jälkeen (tai mikäli ilmoittaa aikeistaan jo ennen lähtöä, heti loman alettua). Uuden lain myötä Kelalla ei myöskään ole enää velvoitetta ilmoittaa asiasta erikseen henkilölle, vaan asia tutkitaan tapauskohtaisesti, kun tarvetta sosiaaliturvalle (eli yleensä sairausvakuutukselle) ulkomailla olon aikana tulee.

Lain mukaan henkilö siis kuuluu Suomen sosiaaliturvaan niin kauan, kun hänellä on osoite Suomessa ja hän ei oleskele yli 6 kuukautta vuodesta ulkomailla, ilman erityistä syytä (opiskelu, diplomaatit, lähetetyt työntekijät yms). Toisin sanoen, kuuden kuukauden maasta poissaolon jälkeen lomalle tai etätöihin ulkomaille, vaikkapa vain EUn alueelle, lähtenyt Suomen kansalainen ei siis kuulu minkään maan sosiaaliturvaan, vaikka Euroopan Unionin (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturva-asetus sanookin, että EU:n kansalainen kuuluu aina jonkun maan sosiaaliturvajärjestelmään, ellei ole muuttanut virallisesti pois. Suomen laki siis saattaa olla ristiriidassa EU:n sosiaaliturva-asetuksen kanssa, mutta tästä ei ilmeisesti ole olemassa ennakkotapauksia.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta sosiaaliturvasta ulkoamailla 1.4.2019 lakiuudistuksen jälkeen? Kommentoi tai laita meille viestiä niin voidaan päivittää tietoja artikkeliin.

Vinkkinä diginomadiksi lähtevälle yrittäjälle

Koska Suomi tai (toistaiseksi) mikään muukaan EU-maa ei tunnista paikkariippumatonta yrittäjää, ei ole olemassa selkeää mallia siitä, miten tulisi toimia silloin, kun ei varsinaisesti muuta toiseen maahan töihin, vaan liikkuu ja asuu usean maan alueella, tehden töitä verkossa. Jos diginomadi-yrittäjä haluaa varmistaa, että Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen ei katkea, ja että tarpeen vaatiessa voi hyödyntää eurooppalaista sairaanhoitokorttia, jää ehkä parhaaksi vaihtoehdoksi lähettää itsensä yrittäjänä etätöihin ulkomaille. Tämä tapahtuu täyttämällä A1-lomake, ja pyytämällä päätöstä Eläketurvakeskukselta. YEL-vakuutus tulee olla ollut voimassa vähintään neljä kuukautta ennen lähettämistä.

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, ongelmaksi tässäkin asiassa muodostuu se, että lähetetty yrittäjä tarvitsee A1-lomakkeeseen osoitteen ulkomailla. Lisäksi hakemuksessa pitää määritellä, missä maissa työtä tehdään. Kuten kaikessa, näitä ei tietystikään millään tavalla pystytä valvomaan ja ulkomaan osoitehan voi teoriassa olla vaikka hotelli tai Airbnb:stä, koska siihen ei lähetetä postia, mikäli et niin halua.

Koska koronapandemia on ajanut ihmiset etätöihin, moni varmasti miettii nyt sitä, miksi verkossa tapahtuva työ pitäisi tehdä kotoa tai mökiltä Suomessa. Eikö olisi mukavampaa viettää talvella pari kuukautta etätöissä vaikkapa Espanjan rannikolla, siirtyä sitten keväällä esimerkiksi Itävaltaan ja käydä viikonloppuisin Alpeilla laskettelemassa, ja palata Suomeen vasta kesällä? Suomi ei kuitenkaan mahdollista tälläista elämää, siis siinä mielessä, että ulkomailla olon kestäessä yli puoli vuotta sosiaaliturvaa ei ole mahdollista saada, vaikka verot ja velvollisuudet ovatkin edelleen tiukasti Suomeen.

Työeläkelakipalvelusta löytyy paljon hyvää tietoa eri tilanteista ulkomailla työskentelyyn.

Etätyöntekijä työnantajan kannalta

Työnantajan on hyvä tiedostaa, että jos työntekijä lähetetään töihin ulkomaille tiettyyn maahan ja osoitteeseen, jossa työ tulee tehdä, yritykselle voi tietyin edellytyksin muodostua kyseiseen maahan kiinteä toimipaikka. Tällöin yritys on verovelvollinen lähetysmaahan tuon toimipaikan tuottamasta yritystulosta, ja lisäksi yritykselle voi muodostua erilaisia työnantajavelvoitteita kyseiseen maahan. Tämä on myös hyvin monimutkainen kuvio, mutta verottajan ohjeiden mukaan yleisin aikaraja verosopimuksissa on 12 kuukautta.

Kuitenkin, kun työnantaja ja työntekijä sopivat kirjallisesti etätyöstä, johon ei liity paikkasidonnaisuuksia tai velvollisuuksia, eikä lähetetyn työntekijän ilmoitusta, työnantajalla ei (todennäköisesti) ole tarvetta tietää, missä työ fyysisesti tehdään. Työnantajan näkökulmasta työ tehdään henkilön kanssa tehdyn työsopimuksen mukaisesta osoitteesta käsin, ellei muuta sovita. Työntekijä päättää omakohtaisesti, mitä ilmoituksia tekee viranomaisille, ja missä hänen työpisteensä fyysisesti sijaitsee.

Mitä tästä opimme?

Kuten olemme muissakin diginomadismiin liittyvissä asioissa huomanneet, maailma ei ole (vielä) valmis tähän elämäntapaan. Valtioiden on ilmeisen tärkeää tietää, missä asukkaat oleskelevat ja mitä siellä tekevät, ja maasta lähtevät halutaan lokeroida jonnekin pois muuttaneiksi. Verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyen voimme todeta, että 6 kuukautta vuodessa on erittäin merkityksellinen raja ulkomailla oleskelussa ja etätyöskentelyssä. Riippumatta siitä, mitä henkilö ulkomailla tekee, lain mukaan hänen sosiaaliturvansa katkeaa Suomessa puolen vuoden poissaolon jälkeen, ilman erillisiä toimenpiteitä. Myös verotuksen kanssa saattaa tulla tämän jälkeen haasteita, varsinkin mikäli työskentelymaa pysyy koko ajan samana.

Summa summarum, jos olet suunnittelemassa puoli vuotta pidempää oleskelua ulkomailla, ennen lähtöä on syytä perusteellisesti selvittää (tai ainakin yrittää selvittää) itselleen asiaa koskeva lainsäädäntö ja ilmoitusvelvollisuudet. Lomamatkailijalle puolen vuoden raja on oleellinen Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin kannalta, mutta tätä eivät varmaankaan kaikki pidempiä reppureissuja maailmalla tekevät tiedä.

Seuraavassa Yrittäjäksi tai etätöihin ulkomaille -artikkelissa käsitellään tarkemmin vakuutuksia ja eläkettä. Tilaamalla päivitykset saat sähköpostiisi tiedot uusista jutuista.

Tutustu myös aiempaan artikkeliin yrittäjyydestä ulkomailla

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 4.8 / 5. Arvioita annettu: 25

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

2 Vastausta

  1. “Suomessa yrittäjä voi ansaita 14 000 euroa vuodessa täysin verottomasti (vuosi 2021).”

    Saisiko tuolle lähteen? Yritys saattaa kyllä liikevaihtoa saada täysin verottomana, mutta nähdäkseni kaikki ansiotulo mitä henkilökohtaiseen käyttöön ottaa, verotetaan.

    1. Käy tsekkaan verottajan laskurista tämä. Laitat tuloksi 14000 ja saman YEL-tuloon ja saat 0% veron. Tietystikään et voi kuulua myöskään kirkkoon. Ylimenevästä osasta alkaa YLE-vero rullata. Todellinen tuloveroton summa on muutaman satasen enemmän mut jostain syystä YLE-veron alaraja ei ole sama.

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.