Etäyrittäjäksi tai etätöihin ulkomaille – verotus ja sosiaaliturva 1/2

Maailma muuttuu nykyään varsin nopeasti, ja työelämä sen mukana. Koronapandemia on nostanut etätöiden suosiota, ja nostanut keskusteluun myös mahdollisuuden lähteä etätöihin ulkomaille. Äkkiseltään voisi kuvitella, että asia ei tietotyöläiselle olisi sen monimutkaisempi, kuin ottaa tietokone kainaloon ja lähteä, mutta pidempään poissaoloon ja ulkomailla työskentelyyn liittyy paljon byrokratiaa ja varsin epäselvää lainsäädäntöä sekä ohjeistuksia, joiden täsmällinen noudattaminen voi olla joskus jopa mahdotonta, erityisesti siis silloin, kun kysymyksessä on tilapäinen oleskelu ulkomailla, ei muuttaminen ulkomaille.

Me olemme olleet etätyöläisiä ja paikkariippumattomia yrittäjiä jo neljättä vuotta, ja pyrkineet parhaan tiedon valossa toimimaan lain ja asetusten mukaisesti niin sosiaaliturvan, verotuksen kuin eläkkeidenkin kanssa ulkomailla olon aikana. Korona ei varsinaisesti tuonut juurikaan muutosta meidän työarkeen ja yrittäjyyteen, mutta se on nostanut esiin kysymyksiä siitä, miten etätyö ulkomailla voidaan oikeaoppisesti toteuttaa. Tässä artikkelisarjassa pyritään tuomaan mahdollisimman kattavasti meidän näkökulmasta esiin etätöihin ulkomaille (nomadiksi) siirtymisen mahdollisuudet, sudenkuopat ja porsaanreiät, tilanteessa, jossa suomalainen harkitsee lähtöä etäyrittämään tai etätöihin ulkomaille.

Ensisijaisesti keskitymme artikkeleissa työskentelyyn itsenäisenä ammatinharjoittajana eli yrittäjänä, ja henkilöön, joka on merkitty Suomen väestötietojärjestelmään. Käsittelemme pääasiassa EU/ETA-maissa tapahtuvaa etätyöskentelyä, koska laki ja säännökset EU:n ulkopuolisten maiden osalta ovat usein erilaisia, mikä tuo paljon lisää variaatioita byrokratiaan.

Huomaathan, että tämä artikkeli ei ole mikään virallinen ohjeistus, vaan pikemminkin alustus sille, mitä tulisi vähintäänkin tietää, ymmärtää ja selvittää ennen kuin lähtee etätöihin ulkomaille. Jokainen vastaa itse omasta verotuksestaan ja viranomaisilmoituksista.

Miten verotusmaa etätyön osalta määräytyy

Verotus erilaisissa poikkeustapauksissa voi olla hyvinkin monimutkaista, mutta yleisesti ottaen suomalainen on verovelvollinen Suomeen kaikista tuloistaan, mikäli ei vietä vähintään yli puolta vuotta yhtäjaksoisesti työskennellen toisessa EU/ETA-maassa. Mikäli siis lähtee ulkomaille nomadiksi, siirtyen maasta toiseen vähintäänkin muutaman kuukauden välein, verovelvoitetta mihinkään toiseen maahan ei yleisesti ottaen synny. Meillä on ainakin toistaiseksi tarkoitus pysyä Suomessa verovelvollisena ihan jo senkin vuoksi, että Suomen verotus on alhaisille ansiotuloille (hieman yllättäen) yksi EU:n keveimmistä. Vain Kyproksella verottoman vuosiansion raja on Suomea korkeampi (noin 20 000 EUR). Suomessa yrittäjä voi ansaita 14 000 euroa vuodessa täysin verottomasti (vuosi 2021). Tämä on tuloverotuksen raja-arvo YLE-verolle. Kunnallisveron (marginaaliveron) raja on muutamia satoja euroja korkeampi, en tosin tiedä miksi tämä minimiraja on eri.

Verotuksesta ja sen suunnittelusta on tulossa myöhemmin kattavampi artikkeli, jossa on tarkoitus käsitellä eri Euroopan maiden verotusta nomad-yrittäjän näkökulmasta (Tilaa päivitykset uusista jutuista).

Verotus ulkomailla tehtävästä työstä ei edes EU-maiden välillä ole ihan yksinkertainen asia. Euroopan Unionin yleisestä neuvontapalvelusta saamamme vastaksen mukaan:

”Verotuksen osalta ei ole olemassa EU:n laajuisia sääntöjä, joiden mukaan EU:n kansalaiset, jotka asuvat, työskentelevät tai viettävät aikaa kotimaansa ulkopuolella, verotetaan tuloistaan. Maa, jossa asut verotuksellisesti, voi yleensä verottaa ansaitsemasi maailmanlaajuiset tulot. Tämä sisältää palkat, eläkkeet, etuudet, tulot omaisuudesta tai muista lähteistä tai myyntivoitot kiinteistöjen myynnistä kaikista maailman maista.”

Toisin sanoen, verovelvollisuus voi siirtyä toiseen EU-maahan, mikäli oleskelet kyseisessä maassa yli 183 päivää vuodesta. Kuitenkin, jotta asia ei olisi liian yksiselitteinen, eri valtioilla on tämän oleskeluajanjakson suhteen erilaisia käytäntöjä. Esimerkiksi Ranskalle muodostuu verotusoikeus silloin, jos henkilö työskentelee maassa 183 päivää kalenterivuoden aikana, kun taas Espanjassa verotusoikeus muodostuu, jos henkilö työskentelee maassa 183 päivää minkä tahansa perättäisen 12 kuukauden aikana. Helppoa eikö? Verottajan sivulta löydät listan eri maiden verotuskäytännöistä.

Toisaalta, koska EU:ssa on (ainakin toistaiseksi) voimassa EU:n kansalaisten liikkumis- ja oleskeluvapaus ja sisärajojen ylityksiä ei valvota juuri mitenkään, verotusmaa voi määräytyä sen mukaan, mitä oleskelustasi ilmoitat viranomaisille. Lisäksi voidaan spekuloida sillä lasketaanko verkossa tehtävä työ jossain tietyssä maassa tehtäväksi, varsinkin kun sen laskuttaa oman yrityksen kautta. Tässä artikkelissa ei ole mahdollista käsitellä myöskään yritysverotusta omistajan henkilöverotuksen näkökulmasta. Se on liian monimutkainen asia tähän.

Mikäli haluaa varmistaa, että Suomi säilyy ainoana verotusmaana, nyrkkisääntönä voisi sanoa, että ei kannata oleskella ja työskennellä yhdenkään toisen EU/ETA-maan alueella yli puolta vuotta kuluvan 12 kuukauden aikana. Tällöin verotuksellinen kotipaikka yleensä säilyy siinä maassa, joka on ollut viimeisin verottaja, vaikka olisitkin ulkomailla kokonaisuudessaan pidempään kuin kuusi kuukautta. Veroilmoitus tehdään kuten Suomessa ollessakin, eikä siinä oteta kantaa työntekopaikkaan.

Etätyöntekijä työnantajan kannalta

Työnantajan on hyvä tiedostaa, että jos työntekijä lähetetään töihin ulkomaille tiettyyn maahan ja osoitteeseen, jossa työ tulee tehdä, yritykselle voi tietyin edellytyksin muodostua kyseiseen maahan kiinteä toimipaikka. Tällöin yritys on verovelvollinen lähetysmaahan tuon toimipaikan tuottamasta yritystulosta, ja lisäksi yritykselle voi muodostua erilaisia työnantajavelvoitteita kyseiseen maahan. Tämä on myös hyvin monimutkainen kuvio, mutta verottajan ohjeiden mukaan yleisin aikaraja verosopimuksissa on 12 kuukautta.

Kuitenkin, kun työnantaja ja työntekijä sopivat kirjallisesti etätyöstä, johon ei liity paikkasidonnaisuuksia tai velvollisuuksia, eikä lähetetyn työntekijän ilmoitusta, työnantajalla ei (todennäköisesti) ole tarvetta tietää, missä työ fyysisesti tehdään. Työnantajan näkökulmasta työ tehdään henkilön kanssa tehdyn työsopimuksen mukaisesta osoitteesta käsin, ellei muuta sovita. Työntekijä päättää omakohtaisesti, mitä ilmoituksia tekee viranomaisille, ja missä hänen työpisteensä fyysisesti sijaitsee.

Työeläkelakipalvelusta löytyy paljon hyvää tietoa eri tilanteista ulkomailla työskentelyyn.

Artikkelin toisessa osassa käsitellään ulkomailla yrittämistä sosiaaliturvan näkökulmasta. Tilaamalla päivitykset saat sähköpostiisi tiedot uusista jutuista.

Tutustu myös aiempaan artikkeliin yrittäjyydestä ulkomailla