Retkipakun rakennus – reissuautomme esittelyssä

Kun vuonna 2017 loikkasimme nomadielämään ja lähdimme Suomesta maailmalle, kulkupelinä Euroopan reissuilla palveli vanha henkilöautomme, harmaa ja ruma, mutta luotettava Nissan Tiida. Tilapäistä retkeilyhenkistä majoittumista varten takakontissa kulki mukana teltta ja muut asiaankuuluvat yöpymisvarusteet. Tällä yhdistelmällä mentiin nelisen vuotta, mutta vähän väliä esillä oli ajatus hieman suuremmasta autosta, retkipakusta, jossa voisi myös majoittua tarpeen tullen.

Tiida Kreikan vuoristoteillä joulukuussa 2017

Retkeilyautoilun suosio Suomessa ja maailmalla on kasvanut viime vuosina hurjasti, ja vanlife-ilmiöön ei voi olla törmäämättä matkailuaiheisissa uutisissa ja somekanavilla. Vanlifereita ja retkeilyautoja on moneen lähtöön, farmariautoihin tuunatusta nukkumatilasta suurin asuntoautomaisiin campereihin. Tässä postauksessa kerrotaan, miten me päädyimme retkipakun hankintaan, ja esitellään meidän uusi reissukumppani, Nissan NV200 -merkkinen pieni pakettiauto, jota kesän 2021 Suomi-vierailun aikana varusteltiin tilapäiseen retkielämään soveltuvaksi.

Pandemia muutti myös suhtautumista matkailuun

Kuten reissupäiväkirjan puolella on kerrottukin, matkustimme alkuvuodesta 2020 Väli-Amerikassa vietetyn talven jälkeen ”työlomalle” Suomeen pariksi kuukaudeksi. Maaliskuun puolessa välissä Suomeenkin voimalla rantautunut koronapandemia pysäytti tuolloin maailman varsin lyhyessä ajassa. Onneksemme juutuimme juuri Suomeen ja Ouluun, jossa pystyimme majoittumaan ystävien luona ja seuraamaan tilannetta turvallisesti. Pandemiasta johtuvat sulkutoimet ja rajoitukset pistivät kuitenkin miettimään, että mitä jos olisimme olleet vielä tuolloin esimerkiksi Meksikossa tai El Salvadorissa, tai ylipäätään ulkomailla? Olisiko meillä ollut mahdollisuutta majoittua mihinkään, kun kaikki viralliset majoitustilat pakotettiin sulkemaan ovensa? Miten ulkomaalaisiin turisteihin ylipäätään olisi suhtauduttu kriisin aikana? Totesimme, että oma pyörien päällä kulkeva reissukoti voisi olla varsin toimiva ratkaisu myös pandemian kaltaisessa erikoistilanteessa.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Retkipakuilla ja matkailuautoilla reissaamisen suosio on lisääntynyt valtavasti

Tuolloin koronan aikaan vanha Nissan Tiidamme oli talvisäilössä Ranskan Alsacessa ystäviemme pihalla, ja sinne mekin suuntasimme kesällä 2020 kun matkustaminen avautui. Jatkoimme autoilua ja nomadielämää suhteellisen normaalisti mm. Puolassa, Ranskassa ja Espanjassa, kunnes keväällä 2021 Espanja laitettiin käytännössä kokonaan kiinni. Liikkua ei saanut edes kylien välillä, saati provinssien ja itsehallintoalueiden, ilman perusteltua, esim. työperäistä syytä, jollaiseksi me laskimme talonvahtipaikat. Matkustamista varjosti kuitenkin epätietoisuus ja alati muuttuvat määräykset, ja aloimme tosissaan suunnitella retkipakun hankintaa, koska se lisäisi vapautta edes hieman.

Kun Espanjan rajoitukset helpottivat kesällä 2021, ajelimme Tiidalla viimein Suomeen. Autohan oli tuolloin ollut ulkomailla jo pidempään, joten vaikka sitä huollettuna ja kunnossa tietysti pidettiin, oli virallisesta katsastusleimasta vierähtänyt jo tovi (nomadina elämisen ongelmista liittyen katsastukseen voit lukea erillisestä postauksesta). Olimme pähkäilleet retkipakuiluun sopivia automalleja jo ennakkoon, ja kiikarissa olivat erityisesti pienikulutuksiset, dieselkäyttöiset Nissan NV200 -pakettiautot (jollaisella mm. suomalaiset Tomi ja Jasmin ajoivat maailman ympäri). Sopiva auto löytyi pienen etsimisen jälkeen Tampereelta, ja sovimme autoliikkeen kanssa kaupoista jo ennen kuin saavuimme Suomeen. Sovittu oli, että kaupat syntyy ja väliraha maksetaan, kunhan Tiida tulee ajamalla liikkeen pihalle, katsastettuna tai ilman. Ajettiin siis suoraan satamasta autokauppaan, jonne Tiida jäi odottelemaan huutokauppaa, ja me jatkoimme matkaa allamme vuoden 2017 Nissan1 NV200 (1,5 l dCi, etuveto, manuaalivaihteet, ajettu n. 75 000 km4), jota myöhemmin sai lempinimekseen Nännä. NV200 on pieni pakettiauto, jonka takatila on juuri ja juuri riittävän tilava kahden henkilön majoittumiseen mukavasti. Meille oli myös tärkeää, että autossa ei ole muita kuin ohjaamon ikkunat, jolloin se näyttää ulospäin ihan tava4lliselta pakettiautolta. Tämä toivottavasti pienentää todennäköisyyttä, että auto joutuu murron kohteeksi.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Ensikohtaaminen Nännän kanssa ja hyvästit vanhalle Tiidalle

Retkipakun rakennusta Suomen kesässä

Auton rakennusprojekti modernina kodittomana ilman omaa paikkaa tai työkaluja oli oma mielenkiintoinen haasteensa, ja sitä rakennettiinkin hiljalleen ainakin kolmessa eri kohteessa Suomessa. Pääasiassa rakennustyö tapahtui kuitenkin Annen vanhempien kotitalolla, josta löytyi sekä tarvittavat työkalut että paljon käyttökelpoista vanhaa tavaraa. Tavoite ei siis ollut tehdä autosta mitään varsinaista pitkäaikaiseen oleskeluun sopivaa majoitusta, vaan yksinkertainen ja edullisesti toteuttu versio, joka kelpaa lyhytaikaiseen majoitukseen lähinnä lämpimillä ilmoilla. Käytännössä takatilaan ei mahtunut mitään muuta kalustusta kuin (helposti poispurettava) laverisänky, ja sen alle pieni ulosvedettävä keittiölaatikosto.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Tästä lähdettiin liikkeelle

Ennen kalusteiden rakentamista ja sisustamista ohjelmassa oli takatilan eristäminen ja verhoilu. Ihan ensin täytyi päästä eroon peltisestä ohjaamon ja takatilan välisestä väliseinästä, mikä ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen homma. Jostain syystä kaksi pulttia oli hitsattu kiinni, joten irrotusta joutui hieman avittamaan rälläkällä. Seinän olisi periaatteessa voinut jättää paikoilleenkin, mutta koska autossa ei ole muuta kuin ohjaamon ikkunat, halusimme sekä valon että ilman kiertävän ohjaamosta nukkumatilaan. Seinän purkamisen jälkeen työstimme väliseinän paikalle alumiinirimat, joiden tehtävänä on hieman vaikeuttaa mahdollisten asiattomien kulkijoiden pääsyä takatilaan1. Varsinaista kulkua ohjaamosta taakse emme katsoneet tarvitsevamme, vaan sisäänkäyntinä toimii sivun liukuovi. Rimojen eteen askarreltiin vielä vanhasta pimennysverhosta näköeste, jonka saa auki yläosasta.

Ilmankierto on yksi tärkeimmistä huomioitavista asioista retkipakun rakennusvaiheessa. Me mietimme kattoikkunan ja -tuulettimen rakentamista, mutta koska uudehkon auton kattoon ei huvittanut tehdä reikiä, päätimme kokeilla, pystyykö autossa nukkumaan ilman erillisiä ilmanvaihtoa, etuikkunoiden kautta tuulettaen. Toistaiseksi olemme tulleet toimeen hyvin ilman muita ilmanvaihtoratkaisuja, mutta mikäli autossa aikoo nukkua enemmän kuin satunnaisesti, suosittelemme varmistamaan riittävän ilmanvaihdon, jotta hengityksestä tuleva kosteus ja kondensiovesi eivät pääse tekemään auton rakenteissa tuhojaan.

Eristys ja äänenvaimennus

Väliseinän purkamisen jälkeen purettiin takatilasta myös seinien ja ovien vanerilevytykset, jotta päästiin käsiksi seinien rakenteisiin ja ulkopelteihin. Seinät, ovet ja kotelot puhdistettiin hiekasta ja muusta kuonasta. Myös pohjalevy oli tarkoitus käyttää irti, mutta sen ollessa periaatteessa hyväkuntoinen ja tiukasti kiinnitetty, päätettiin jättää se paikoilleen ja olla lisäämättä mattoa kummempaa eristystä pohjaan. (Mikäli sängynrunko ei täytä koko takatilaa, lämpöhäviö pohjan kautta kannattaa huomioida paremmin. Pohjalevyn irrottaminen on suotavaa myös mahdollisten ruostevaurioiden tarkastamiseksi, erityisesti jos tuunattavana on vanhempi auto.)

Retkipakun eristykseen on useampia vaihtoehtoisia tapoja ja materiaaleja. Me halusimme äänieristää erityisesti pyöräkotelot, sekä eristää ulkoseinät ja ovet lämmönvaihtumisen minimoimiseksi. Äänieristykseen käytettiin Motonetistä ostettua STP bitumiraskasmattoa, ohutta liimapintaista STP Black Silver alubutyylimattoa sekä kattoon kuusimillistä STP Aeroflex vaimennusmattoa. (STP-tuotteita ei tällä hetkellä taida saada oikein mistään, sillä ne valmistetaan/valmistettiin Venäjällä, mutta vastaavia muiden merkkien tuotteita toki löytyy.) Äänieristystä todella tarvittiin, sillä lähtötilanteessa tyhjällä autolla ajaessa desibelit ohjaamossa nousivat häiritsevän korkeiksi niin, että normaalia puhetta ei meinannut kuulla. Lopulliseen melutasoon pitää olla ihan tyytyväinen, koska se aleni lähes 20 desibeliä.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Äänieristystä pyöräkotelossa ja vähän myös seinissä

Seinien ja ovien lämmöneristysmateriaaliksi valikoitui tarkoitukseen erittäin hyvin sopiva, 9 mm itseliimautuva Armaflex -solukumi, oikeastaan ihan siitä syystä, että Annen isällä sattui olemaan sitä iso rulla varastossa. Varsinainen rakennusosuus aloitettiin vuoraamalla pyöräkotelot raskasmatolla ja kiinnittämällä paloja alubutyylimattoa ulkopelteihin. Sitten leikeltiin Armaflexia muotoon niin, että saatiin mahdollisimman hyvin vuorattua kaikki seinät. Koteloita ja kaikenlaisia hankalia johtokoloja oli seinissä ja ovissa sen verran paljon, että ihan jokaista neliösenttiä ei saatu päällystettyä, mutta mikään täydellinen umpio ei ollut tavoitteenakaan.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Eristysten laittoa ja samalla keittiön kiskojen mallailua

Kun koko takakoppi oli vuorattu ja ovien ja ”ikkunakolojen” vanerilevyt soveltuvin osin kiinnitetty takaisin paikoilleen, päällimmäiseksi seiniin ja kattoon tuli Motonetin tummanharmaata verhoiluhuopaa. Spray-liimalla kiinnitettävän verhoiluhuovan asentaminen alkuun vähän hirvitti, mutta joka suuntaan joustavana materiaalina se asettui myös epätasaisille pinnoille varsin kiltisti, ja saatiin isommatkin pinnat peitettyä nätisti ilman ylimääräisiä saumoja.

Kalusteiden rakentelua jämätavaraa hyödyntäen

Annen vanhempien piharakennuksesta löytyi useampia käytöstä poistettuja mutta hyväkuntoisia 80×200 senttisiä runkopatjoja, joista saimme pienellä rakentelulla tehtyä autoon sopivat sängynrungot. Takatilan koon ollessa noin 140×190 cm, käytettiin yhtä runkoa sellaisenaan vain päädystä lyhentäen, ja kavennettiin toinen runko 60 sentin leveyteen. Koska haluttiin jättää liukuoven kohdalle mahdollisuus pöytätilaan ja istumiseen, lyhennettiin kapeampi sängynrunko yltämään vain takaovesta sivun oviaukkoon asti. Nikkaroitiin myös sänkyihin uudet, pidemmät jalat, jotta sängyn alle jäi riittävän korkea säilytystila. Runkojen päälle leikattiin vielä ohuesta vanerista kansilevy.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Sängyn rungot valmiina ja keittiölaatikko vaiheessa

Sivuoven kohdalle rakennettiin Annen isän avustuksella vanhasta baarijakkaran jalasta ja paksusta pöytälevyn palasesta nostettava pöytä, joka ala-asennossa toimii sängynrungon jatkeena, ja yläasennossa palvelee pöytänä, jota voi käyttää joka autossa sisällä tai ulos nostettuna. Ajatuksena oli, että autossa sisällä periaatteessa mahtuu kaksi ihmistä istumaan sängyn päällä työpöydän ääressä, ja mahtuukin, mutta käytännössä tila on kyllä niin ahdas, että tuskin paljon tulee siellä töitä tehtyä tai muutenkaan istuskeltua.

Autoon sisään ei siis käytännössä mahdu muuta kuin sänky, mutta retkipakuihin tutustuessa olimme nähneet niihin rakennettavan takaa ulosvedettäviä laatikostoja, ja ajateltiin että sellainen toimisi kätevästi keittiönä. Sattumoisin löysimme tarkoitukseen soveltuvat kiskot ja laatikonrungon tallista, joten muutaman tunnin suunnittelun, piirtelyn ja rakentelun jälkeen meillä oli ulosvedettävä ”keittiö”, eli laatikosto johon mahtuu kaasuliesi, tiskiamme ja säilytystilaa astioille.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Tässä alkaa jo kokonaisuus hahmottumaan, mm. katto ja ovet tosin vielä kesken

Tonin isän kanssa Vantaalla retkipakua vielä viimeisteltiin ja suunniteltiin liukuoven eteen tuleva pieni katos sateelta ja auringolta suojaamaan. Tavoite oli jälleen sekä päästä mahdollisimman halvalla että maksimoida auton häiveaspekti, joten valmiin katolle kiinnitettävän rullakatosratkaisun sijasta haettiin Motonetistä edullista kestopeitettä, maalaukseen tarkoitetut teleskooppikepit ja kiinnitysvälineitä, sekä hyödynnettiin varastosta löytyneitä puurimoja. Tee-se-itse -katos ei ole mikään maailman nätein, mutta kestää sadetta ja tuulta, ja asentuu näppärästi kattotelineen kiinnityskohtiin. Ajon ajaksi ja muulloinkin silloin kun katosta ei tarvita, se rullautuu kohtuu pieneen pakettiin takatilan sänkyjen alla säilytettäväksi.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Tee-se-itse -katos testattiin heti alkuun ukkosmyräkässä Puolassa

Sisustusta ja tekniikkaa

Koska halusimme että autoa voisi halutessaan käyttää myös työpisteenä, patjojen täytyi olla helposti liikuteltavat. Kokopitkän patjan sijaan alettiinkin etsiä kokoontaittuvia, rahimaisia ratkaisuja. Näitä taittuvia vieraspatjoja kyllä löytyi lähes joka huonekalukaupasta, mutta juuri oikeaa kokoa ei meinannut millään löytyä. Maskun poistomyynnistä viimein löydettiin oikean kokoiset, 70 senttiä leveät patjat, jotka asettuivat sängynrungon päälle täydellisesti. Lisäksi hankittiin tietysti peitot, tyynyt ja lakanat. Muuhun sisustukseen panostettiin vain sen verran, mikä on tarpeellista ja käytännöllistä, eli hankittiin säilytyspussukoita vaatteille ja pikkutavaroille, sekä erilaisia valaistusratkaisuja. Kattoa kiertämään kiinnitettiin söpöt LED-valot, ja takaovien eteen askarreltiin nostettava verho, joka toimii myös lisäeristeenä.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Aivan kelpo nukkumapaikka siitä tuli

Kuten eristämisasioissa, myös retkipakujen sähköjärjestelmien suhteen on monenlaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yleisin tapa on hankkia asumiseen tarvittavaa sähköä varten ns. hupiakku, jota voi ladata joko ajossa, verkkovirrasta tai esimerkiksi aurinkopaneeleilla. Koska meillä autossa nukkuminen tulee olemaan vain satunnaista eikä lämmitystä juuri tarvita, päädyimme hankkimaan hupiakun sijaan Ecoflow River 600 -latausaseman, joka soveltuu lähinnä pienlaitteiden lataamiseen, mutta myös esimerkiksi valaistukseen. Ecoflow on tähän mennessä toiminut aivan hyvin ja pitää virtaa kiitettävästi. Olemme käyttäneet sitä myös pienen lämmityslaitteen kanssa, mutta siihen siinä ei oikein tehot riitä. Kuten hupiakku, myös latausasema latautuu joko ajon aikana tai sähköverkosta. Meillä kulkee autossa mukana myös pieni salkkumallinen aurinkopaneeli, jota ei tosin ole vieläkään ehditty testata kunnolla, koska se vaati hieman viritystä ja erillisen akun toimiakseen. On olemassa myös suoraan Ecoflown kanssa toimivia aurinkopaneeleja, mutta niiden hinta on melko suolainen.

Lyhyesti retkipakuun liittyvästä lainsäädännöstä

Retkeilyautoaiheisissa keskusteluissa nousee ainakin Suomessa vääjäämättä esille autojen veroluokat ja muutoskatsastusasiat. Emme tässä artikkelissa lähde avaamaan näitä tarkemmin, mutta muutama pointti nyt kuitenkin. Ensinnäkin, pakettiauto on lähtökohtaisesti rekisteröity ja tarkoitettu pääasiassa tavaran kuljetukseen. Toiseksi, mitään sellaista autotyyppiä kuin reissupaku tai retkeilyauto ei lain mukaan ole olemassa, vaan paku-mallinen auto on aina joko pakettiauto, matkailuauto tai henkilöauto. Pienestä pakusta, kuten meidän autostamme, ei voi tehdä monen tuunausprojektin tavoitteena olevaa verovapaata matkailuautoa muutoskatsastamalla jo pelkästään siksi, että siinä ei ole vaadittua seisomakorkeutta, ja lisäksi verovapaan matkailuautoksi katsastettavan pakun täytyy lisäksi täyttää myös erinäisiä kiinteisiin varusteisiin liittyviä vaatimuksia. Riittävän korkeasta pakusta on mahdollista vaatimusmääräyksiä noudattaen rakentaa ja muutoskatsastaa verovapaa matkailuauto.

Patikkareitin päässä Stara Planina -kansallispuistossa Serbiassa

Laki sallii rakentaa pakettiautoon erilaisia kuljetukseen soveltuvia ratkaisuja. Meidän pakussa kaikki mitä sinne on tehty, on muutamassa minuutissa irrotettavissa ja laveri (sänky) toimii tarvittaessa myös tavarankuljetusvälineenä. Väliseinän poistaminen ei ole kielletty, eikä myöskään tavaratilan sisustaminen ja eristäminen. Automme on siis paku, jossa on yksinkertaisia, tilapäisluonteisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat satunnaisen majoittumisen. Mikäli pakuun rakentaisi esimerkiksi kiinteitä istuimia, sitä ei enää voisi tulkita pakettiautoksi, ja maksettavaksi tulisi samat verot kuin henkilöautolla.

Kuulostaako monimutkaiselta? No tämä aihe on sitä, ja iso osa retkipakuilijoista liikkuu autonsa kanssa jokseenkin harmaalla alueella. Mielipiteitä, faktaa ja fiktiota retkipakuihin ja matkailuautoihin liittyvistä lainkiemuroista on internet tulvillaan, joten emme jaarittele aiheesta enempää tässä. Aiheesta kiinnostuneet voivat aloittaa perehtymisen vaikka tästä videosta.

Kokemukset retkipakusta tähän saakka

Tähän mennessä, kun autonvaihdosta on kulunut kohta vuosi, olemme viettäneet pakussa vasta muutamia öitä, lähinnä leirintäalueilla. Nukkumatilan käyttö on siis ollut varsin tilapäistä, kuten ajatus olikin (ja esimerkiksi viime talvena auto oli Suomessa ja me reissasimme lentäen / julkisilla). Tähänastisen käytön perusteella olemme olleet hyvin tyytyväisiä auton majoitustilaan. Patjat saisivat ehkä olla hieman paksummat, mutta ihan hyvin noillakin on nukuttanut. Ilmanvaihto toimii riittävän hyvin, kun pitää etuikkunoita yöllä raollaan, ja lämmöt on toistaiseksi pysyneet varsin mukavina, tosin pahimmilla helteillä ei ole vielä yöpymistä kokeiltu. Latausasema on riittänyt sähköntarpeisiimme, ja ”keittiössä” on valmistuneet niin kahvit ja aamupalat kuin kokonaiset ateriatkin. Vessaa tai suihkua pakussamme ei ole, mutta pienen kemiallisen vessan hankintaa voisi jossain vaiheessa harkita.

Retkipakun rakennusprojekti | Elämää Nomadina
Kahvihetki (ja hieman sotkuinen “keittiö”) jossain päin itäistä Serbiaa

Retkeilykäyttöä enemmän pakumme on siis tähän mennessä palvellut meitä kulkuneuvona. Siinäkin käytössä NV200 on osoittautunut järkeväksi valinnaksi. Se on pienikulutuksinen (nätisti pitkää matkaa ajellen alle 4,5 litraa / 100 km, kaupunkipyörityksessä ja moottoriteillä enemmän), ketterä, riittävän matala mahtuakseen esim. lauttojen pienimpään autopaikkakategoriaan, ja huomaamaton. Luotettavakin sen pitäisi olla, tosin kertaalleen Nännä jo jätti meidät Saksassa parkkipaikalle, kun ei yksinkertaisesti suostunut enää käynnistymään. Silloin päädyttiin hinausauton kyydissä korjaamolle, jossa vaihdettiin vioittunut polttoainepumppu. Toivottavasti tämä jää ainoaksi isommaksi remontiksi lähivuosina.

Retkipakuprojektin kustannukset

Kirjataan tähän loppuun vielä lyhyesti retkipakuprojektin kustannukset. Auton ostohinta oli pienen vaihtohyvityksen jälkeen 12 000 euroa. Rakennusmateriaalit maksoivat noin 700 euroa ja auton sähköratkaisuihin sekä sisustustavaroihin (kuten patjat, vuodevaatteet ja säilytysratkaisut) meni noin 600 euroa. Rakennusprojektin kulut pysyivät varsin maltillisina, koska pystyimme osin hyödyntämään kierrätystavaraa ja käyttämään eristykseen maksutta Annen isän hankkimaa Armaflexiä, joka kaupasta ostettuna on melko arvokasta tavaraa. Kokonaishinta 13 300 euroa vastaa lähestulkoon meidän normaalia vuosikulutusta, joten siihen verrattuna hankinta on suurehko, mutta toisaalta, autonvaihto oli tulossa ajankohtaiseksi joka tapauksessa, ja retkipaku myös tavallaan maksaa itseään hieman takaisin aina kun siinä majoittuu, tai ylipäätään tulee edullisemmaksi verrattuna julkisilla matkustamiseen tai lentämiseen.

Oletko sinä reissannut asuntoautolla tai retkipakulla tai haaveiletko vanlife-elämästä? Jaa kokemuksia tai ajatuksia kommenteissa!

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 4.9 / 5. Arvioita annettu: 9

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

12 Vastausta

  1. Tuo auto oli itselläkin pitkään harkinnassa, tosin päädyin isoon Ford Transitiin kun mukana kulkee kolme koiraa. En itsekään asu siinä, mutta toki voisin. Ja sekin on ihan pakuna rekisterissä, siirrettävillä kalusteilla. Vietän eläkepäiviä Espanjassa. Kiva seurata teidän juttuja. On hienoa että uskaltaa elää valtavirrasta poiketen 👍

    1. Kiitos paljon kommentista Seija! Koirien kanssa NV200 varmaan kävisi nopeasti turhan pieneksi. Me myös välillä harkittiin isompaa pakua, mutta näin tilapäiseen majoituskäyttöön, eli ensisijaisesti kulkuneuvona käytettäväksi, tämä pieni ja taloudellinen paku oli meille sopiva valinta. Ihanaa kesää Espanjaan, sinne mekin todennäköisesti taas suuntaamme loppuvuodesta!

  2. Tuollaisen rakentaminen voisi olla hauska projekti! Itselleni ei ehkä ajankohtainen, mutta uskon, että tietyissa tilanteissa voisi olla kätevää, jos olisi retkipakulla matkassa. Kuitenkin tosiasia on se, että omalle kohdella näitä tilanteita ei tällä hetkellä ainakaan kovinkaan usein ole.

    1. Oli kyllä hauska projekti, melko työläskin toki, vaikka noin pieni auto onkin. Voi vain kuvitella kuinka paljon työtunteja (ja hermoja) veisi, jos rakentaisi isomman kokoluokan pakusta ihan kunnollisen matkailuauton sähköjärjestelmineen kaikkineen.

  3. Tää oli tosi kiinnostava juttu! Itse toistaiseksi jatkan matkustamista lähinnä pyöräillen, mutta nykyään kun löytyy ajokortti, niin mielessä on käynyt, että jossain vaiheessa myös reissupaku voisi olla siisti juttu. En ole kamalasti aiheeseen aikaisemmin perehtynyt, joten tämä oli oikein hyvä johdatus aiheeseen. Hyviä reissuja teille!

    1. Kiitos Taina! Ehkäpä sinäkin jossain vaiheessa innostut tällaisesta projektista! Moni on myös yhdistänyt pyöräilyn ja retkipakuilun, ja mekin jossain vaiheessa mietittiin pyörätelineen laittamista auton taakse, sillä olisihan se mahtavaa päästä tutustumaan uusiin kohteisiin myös pyöräillen!

  4. Kodinvaihtajan ideologiaan ja tyyliin tämä sopisi enemmän kuin hyvin – mieheni ei kyllä selviäisi. Ehkä harvemmalla majoitustahdilla

    1. Pidempi asuminen noin pienessä pakussa voisi hieman hermoja raastavaa, mutta ajoittaiseen majoittumiseen roadtripien varrella se soveltuu mainiosti.

  5. Olipa kiinnostava juttu! 🙂 Meilläkin retkipaku haaveissa, mutta en tiedä, minkälaisen bussi me oikein tarvittaisiin, jotta saataisiin koko sirkus ja työjutut mukaan 😀 Täytyy kyllä myöntää, että tämän jutun luettuani kuume kasvoi entisestään… Ehkä meillä kuitenkin jossain vaiheessa on se retkipaku – tai -bussi 😀

    1. No siis kieltämättä olen itsekin hieman innostunut kun olen nähnyt kuvia ja videoita vanhoihin busseihin rekennetuista reissukodeista, niistähän saa tehtyä ison ja ihan oikein asunnon näköisen! 😀 Käytännössä tullainen pikkuversio, tai isommankin kokoluokan paku on tietysti huomattavasti edullisempi ja kätevämpi, bussilla huristellessa pelkät polttoainekulut olisivat varmaan melkoiset…

    1. Kiitos Rami! Tarkoitus olisi nyt pidempään pitää tämä auto ja hyödyntää majoitusmahdollisuutta ainakin Euroopassa reissatessa. Joskus oli huippua lähteä myös kauemmas, jos nyt ehkä ei maailman ympäri, niin ainakin Keski-Aasiaan.

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.