Espanjasta Ranskan ja Saksan kautta Suomeen kesäkuussa 2021
Korona on kurittanut maailmaa jo pitkästi toista vuotta, ja matkustaminen on ollut ajoittain lähes mahdotonta. Meidän paikkariippumattomassa elämässä se on tarkoittanut normaalia hitaampaa etenemistä, aina kunkin maan rajoituksia noudattaen. Välillä korona on aiheuttanut myös pidempiä pysähtymisiä paikoilleen, kuten keväällä 2020 Suomeen, syksyllä 2020 lockdowniin menneeseen Ranskaan ja viime talvena Espanjan Andalusiaan. Nyt kesällä Euroopan koronatilanne näyttää jälleen hieman turvallisemmalta, ja matkustusrajoituksia on pikkuhiljaa purettu. Suomessa matkustussuositukset ja ulkomailta saapumisen rajoitukset ovat olleet varsin tiukat, mutta nyt THL:n suositus EU- ja Schengen alueelle matkustettaessa on ”noudata erityistä varovaisuutta” aiemman ”vältä matkustamista” sijaan. EU:n rokotustodistus yhtenäistää maiden rajavalvontakäytäntöjä, tosin jäsenmailla on silti oikeus asettaa omia rajoituksiaan, joten kohdemaiden käytännöt kannattaa huolellisesti selvittää ennen matkaan lähtemistä.
Automatkailu Euroopassa on julkisiin kulkuneuvoihin verrattuna varsin koronaturvallinen vaihtoehto, ja muutenkin mahtava tapa reissata! Omalla autolla voi suunnitella reitit hyvin vapaasti, ja löytää upeita kohteita, joihin ei julkisella liikenteellä tulisi eksyttyä. Me reissattiin nyt kevään aikana Espanjassa Välimereltä Atlantille, ja löydettiin huikeita paikkoja niin Andalusiasta, Extremadurasta, Madridin ympäristöstä kuin Pohjois-Espanjastakin. Kesäksi haluttiin tulla käymään Suomessa, ja se tarkoitti automatkaa Baskimaasta Ranskan ja Saksan halki Lyypekkiin ja Travemündeen, jossa ajettiin lauttaan ja jatkettiin Finnlinesin rahti-matkustajalaivalla Helsiinkiin.
Baskimaasta Ranskan Alsaceen
Toukokuun vaihtuessa kesäkuuhun oli aika sanoa näkemiin Espanjalle jo senkin vuoksi, että meillä alkoi tulla kuusi kuukautta maassa oleskelua täyteen, mutta myös siksi, että useamman viikon road tripin jälkeen oli asetuttava hetkeksi aloilleen töiden ääreen. Kuten monena kesänä aiemminkin, suunnattiin Ranskan Alsaceen, jossa saatiin asuttaa pari viikkoa kesäksi Suomeen lentäneiden ystäviemme taloa. Ranska vaati tuolloin Espanjasta saapuvilta todistusta negatiivisesta koronatestistä (tai rokotuksesta tai sairastetusta taudista), ja ilmeisesti myös tarkastuspisteitä oli suurempien moottoriteiden yhteydessä. Me valittiin rajan ylittämiseen suorempi reitti ja pienempi tie, ja sen varrella ei mitään tsekkauspistettä ollut. Paperit on tietysti hyvä olla vaatimusten mukaisessa kunnossa, oli sitten tarkistuspisteitä tai ei, jotta matkustamiseen liittyvä koronariski minimoituu.

Ranskassa meidän ensimmäinen kohde oli Paun kaupungin lähellä, Pyreneiden pohjoispuolella oleva Parbaysen kylä, jonne tosiaan ajettiin pikkuteitä pitkin. Matkalle mahtui todella söpöjä kyliä ja komeita maisemia niin Espanjan puolella kuin Ranskassakin, ja olisi tehnyt mieli pysähtyä valokuvaamaan vähän väliä. Parbayseen meidät vei kutsu kyläilemään siellä asuvan ulkosuomalaisen Arjan luona, ja olipa todella kiva tavata suomalaisia ja viivähtää hetki tuolla kauniilla seudulla. Pausta jatkettiin Dordogneen, jossa käytiin moikkaamassa ystäväämme Reggie-kissaa, jota hoitamassa oltiin viime syksynä useampi kuukausi. Samalla tavattiin myös toinen Reggien omistajista, ja oli mukava viimein jutella livenä, syksyllä kun ei tosiaan nähty toisiamme ollenkaan. Yöksi jatkettiin Sagnatin kylään Limogesin kaupungin pohjoispuolelle, josta löydettiin edullinen Airbnb-majoitus sopivasti puolessa välissä matkaa.

Paluu Saksan rajalle Alsaceen, Gueberschwihrin kylään, tuntui vähän kuin paluulta kotiin, sillä nuo Colmarin eteläpuolen maisemat viinipeltoineen ja pikkukylineen ovat ehtineet tulla kovin tutuiksi ja tärkeiksi. Kuten niin usein tuolla asustellessa, meillä oli purettavana melkoinen työkuorma, ja vietettiin todella paljon aikaa läppäreiden edessä. Vielä joskus kyllä suunnataan Alsaceen ihan vain lomailemaan, kiertelemään pitkin viinireittejä ja tutkimaan uusia kyliä ja linnoja! No, ulkoiltiin me sentään lenkkeilyn merkeissä, ja tehtiin pari retkeä lähikylien pienpanimoihin.

Alsacesta Lyypekkiin ja Travemünden satamaan
Kolmen tiiviin työviikon jälkeen oli aika jatkaa matkaa Suomeen. Ylitettiin raja Saksaan Strasbourgin eteläpuolelta. Oireettomina ja lähestulkoon vain keskenämme aikaa viettäneinä koronatestiä ei tuossa välissä tarvinnut, sillä Saksan läpiajoon sitä ei vaadittu. Minimoitiin pysähdykset matkalla, ja valittiin majoitukseksi omalla sisäänkäynnillä oleva airbnb-huone pienestä Dielmissenin kylästä Hannoverin eteläpuolelta. Seuraavana päivänä ajettiin Lyypekkiin ja käytiin koronatestissä lauttamatkaa varten. Johanniterin testiasemalla Atlantic Grand Hotelin yhteydessä Travemündessa pikatestiin pääsi näppärästi nettiajanvarauksella, ja 20 euroa maksaneen testin tuloksen sai varttitunnissa sähköisenä ja halutessaan myös tulostettuna versiona.

Finnlinesin lautta Suomeen lähtee liikkeelle Travemündesta vasta aamuyöstä, ja tsekkautumaan pääsee yhdeksän jälkeen, joten meillä oli iltapäivä ja alkuilta aikaa tutustua Lyypekkiin ja Travemündeen. Lyypekki on ikivanha hansakaupunki, ja sen saarelle rakennettu historiallinen keskusta on todella upea! En tiedä miksi en ole koskaan ajatellut Lyypekkiä potentiaalisena matkakohteena, mutta sitä se siis todellakin on! Moni Suomesta Saksaan autolautalla saapuva ohittaa kaupungin vain pikaisesti matkalla eteläisempiin kohteisiin, mutta suosittelen vähintäänkin yhden päivän pysähtymistä Lyypekissä.

Jo vuonna 1143 perustettu ”hansakaupunkien kuningatar” on ollut läpi historiansa merkittävä satamakaupunki, ja sen vanhakaupunki on todella hyvin säilynyt, joskin osa rakennuksista tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa, ja kaikki uudisrakentaminen ei täysin soinnu vanhaan arkkitehtuuriin. Kaupungin maamerkkejä ovat seitsemän kirkontornia sekä kaksi keskiaikaista kaupunginporttia, tunnetuimpana niistä Holstentor, jossa toimii myös museo. Keskiajalla koko kaupunkia ympäröivät muurit, ja portteja oli kaikkiaan neljä, yksi jokaiseen ilmansuuntaan. Tunnettuihin nähtävyyksiin lukeutuu kaupunginporttien ja kirkkojen lisäksi muun muassa Lyypekin upea raatihuone, joka toimii kaupungintalona.

Travemünde on tuttu nimi erityisesti sataman vuoksi, mutta tämän Lyypekkiin kuuluvan pikkukaupungin keskustassakin kannattaa poiketa. Trave-joen suulla sijaitseva Travemünde on itse asiassa melkoisen suosittu ja vanha rantalomakohde, jossa hiekkarannat ovat kätevästi aivan kylän vieressä. Travemünden rannoilla on satoja pieniä katettuja auringonottomajoja (strandkorb), joista voi merimaiseman lisäksi ihailla ohi lipuvia aluksia. Rantapromenadin varrella on myös varsin tyylikkäitä huvilarakennuksia, ja keskustan nähtävyyksiin kuuluu nättien katujen lisäksi ainakin St. Lorenzin kirkko.

Harkitsetko sinä jo matkustamista ulkomaille? Eurooppaan vai kauemmas, lentäen vai maata pitkin? Euroopan Unionin ReOpen Europa -sivusto on todella hyvä työkalu Eurooppa-reissun suunnitteluun ja eri maiden rajoitustilanteen tarkistamiseen, ja ainakin me ollaan koettu automatkailu Euroopassa varsin turvalliseksi ja elämykselliseksi myös näin korona-aikana. Päiväkirjan seuraavassa osassa jatketaan matkaa rahtilaivalla Suomeen.
Oho, että Alsacenkin on pienpanimoita. Tai no, mikäs ihme se toisaalta on, kun niitä alkaa pitkälti olemaan ihan missä tahansa. Samaa mieltä, Lyypekki kyllä noiden kuvien perusteella vaikuttaa varsin kivalta paikalta.
Vielä ei ole tullut varattua mitään matkoja. Sinällään omalla autolla ja järkeä käyttäen pitäisin sitä varsin turvallisena, mutta ollaan päätetty, että odotetaan nyt ainakin siihen, että saamme toiset rokotteet. Mutta sitten kun sen aika koittaa, täytyy pitää tuo sivusto mielessä, vaikka en kyllä tiedä mihin silloin matkaamme.
Varmaan aika moni odottaa sen toisen piikin vielä ennen reissuja, vaikka vähän vilkastumista on jo nyt tapahtunut kun rajoituksia puretaan. Ja siis tosiaan, Lyypekkiä voi suositella jos Pohjois-Saksan läpi menee, ja tuo Alsacen alue on hurmaavaa seutua!
Olemme jo saaneet kaksi rokotetta ja nyt alkaa mielessä pyöriä matkustelu talvella etelään juuri niin kuin tekin teette, eli varovaisuutta noudatellen ja omalla autolla, pikkupaikkakuntia katsellen, hitaasti edeten ja pienissä paikoissa yöpyen. Meille oli valtava elämys viimeksi olla pari yötä Ranskan puolella Baskimaassa Paun ja Bayonnen välillä Hasparrenissa (AirBnb) ja sitten kierrellä lähiympäristön punavalkoisten rakennusten pikkukyliä. Toulousen lähellä ja Beaunessa meillä on ranskalaisia tuttuja, joiden luona pysähtelemme myös usein matkoillamme. Neuvonne pysähtyä kunnolla myös Lyypekissä, on tosi hyvä. Sen olemme tehneet joitain kertoja tullessamme etelästä. Tätä kaikkea on niin haikea ajatella juuri nyt, paitsi siinä mielessä, että eiköhän tämä kaikki taas lähiaikoina ala aueta. Jos ei vielä syksylläkään onnistu, tähtäämme kevään viettoon Etelä-Euroopassa. Hyviä matkoja teillekin! Aila
Baskimaahan haluan ehdottomasti palata juuri noita pieniä kyliä kiertelemään, sekä Ranskan että Espanjan puolelle, ja Pyreneille patikoimaan / polkujuoksemaan myös! Toulousen seudulla ei olla vielä ehditty käymään ollenkaan, sieltäkin varmasti löytyisi paljon nähtävää. Toivottavasti reissut mahdollistuu teillekin pian! Meilläkin suunnitelma syksyn suhteen on vielä avoinna kun asiat muuttuu niin nopeasti, mutta jossain päin Eurooppaa kiertolaiselämä tulee jatkumaan.
Kauniita kohteita! 20 euron testi vartissa kuulostaa kätevältä. Me ollaan jumissa Australiassa, täältä ei kansalaisena saa lähteä pois ilman poikkeuslupaa, jonka hakeminen on tosi hankalaa eikä niitä helposti myönnetä. Mutta haaveena olisi, että ensi kesänä päästäisiin Eurooppaan seikkailemaan. Autolla ehdottomasti!
Australian tilanne on todella erilainen ja varmasti turhauttava varsinkin niille joilla on perhe “levällään” maailmalla. Ei kai tässä auta kun toivoa että tilanne paranee mahdollisimman pian, ja pitää omalta osaltaan huolta että on vastuullinen, oli sitten kotikulmilla tai tien päällä. Toivottavasti teidän haaveet Euroopan seikkailusta toteutuu!!
Ihanaa, että teillä alkaa olemaan omaa verkostoa jo ympäriinsä. Kodinvaihdossakin sitä syntyy. Meillä kodinvaihdossa olleen perheen mummun luona Pariisissa yövyimme joskus hospitality tyyliin . Perhettä ei aikoinaan koskaan nähty, mummun piti lapsenlapineen tulla meidän pihamökkiin, mutta sitten tuli korona..
Verkostot ja uudet ystävät maailmalla on ollut yksi ihan mahtava piirre tässä meidän uudessa elämässä. Kiertolaisena ei oikein voi enää kuulua yhteisöihin samalla tavalla kuin aiemmin, mutta onneksi ollaan löydetty uudenlaista yhteisöllisyyttä. Kodinvaihdon myötä varmasti voi myös syntyä upeita yhtävyyssuhteita ja verkostoja!
Siis tuo Holstentor, vau! Näyttääpä upealta.
Nyt on varmasti tosiaan ollut ainutkertainen aika olla tien päällä. Vähintäänkin erikoinen ja erilainen kokemus. Me myös olemme suosineet road trippejä kun olemme USA:ssa matkailleet. Nyt rokotusten jälkeen sen verran rohkaistuimme, että lensimme tänne Suomeen. Ja täälläkin on sitten liikuttu autoillen. Se on kyllä ehdottomasti varmaan turvallisin vaihtoehto, ja pääseehän siinä näkemään vaikka mitä. Ja saa itse päättää minne suuntaan kääntyy.
Lyypekki ylipäätään oli tosi positiivinen yllätys, ja tuo Holstentor todellakin on vaikuttava, ja samalla myös niin symppis kaikessa vinoudessaan, kun on iän myötä jotenkin vajonnut.
Tämä viimeisin kiertolaisvuosi todellakin oli jotain muuta kuin aiemmat, paljon jouduttiin olemaan pysähdyksissä, mutta toisaalta päästiin myös näkemään paljon hienoja paikkoja lähes ainoina turisteina. Hieno juttu että tekin pääsitte Suomeen, kivaa kesäreissun jatkoa teille täällä!
Näyttipä Lyypekki söpöltä! Suunnittelin toissa vuonna road tripin Travemundesta Marbellaan saakka, ja silloin olisimme pysähtyneet Lyypekissä, koska satuin netistä jo huomaamaan sen viehättävyyden. Saksassa käymisen arvoisia kaupunkeja ja kyliä kyllä riittää vaikka kuinka, ja itselläni vasta käytynä Berliini. Ihanaa, mitä paikkoja olette nähneet koronasta huolimatta. Itselläni on nyt jokin blokki päällä vielä, en ole varannut yhtään matkaa ulkomailla. Odotan kai vielä parempia aikoja, niitä kun voi matkustaa täysin rinnoin ja ilman maskia, ihmisjoukkoja pelkäämättä. Toivon, että ollaan siinä tilanteessa viimeistään ensi vuonna.
Lyypekki oli ihana, harmitti kun varattiin sille liian vähän aikaa. No seuraavan kerran sitten, ja Saksassa todellakin riittäisi paljon muitakin mielenkiintoisia kohteita.
Matkustaminen ei tosiaan ole vielä niin kuin ennen, ja on ihan fiksua odottaa parempia aikoja. Meille kodittomille matkustaminen on ollut koronankin aikana lähes välttämätöntä, mutta pahimpina aikoina se tosiaan rajoittui ihan vaan ripeään paikan vaihtamiseen huvireissaamisen sijaan.