Road trip Pohjois-Espanjassa; Picos de Europa, Cantabria ja Baskimaa

Keski-Espanjan historiallisista kaupungeista ja söpöistä kylistä matkamme jatkui edelleen pohjoiseen, Atlantin rannalle. Tässä Espanjan road trip 2021 -postaussarjan viimeisessä osassa käydään ihailemassa vuoristomaisemia polkujuoksun merkeissä mielettömän kauniissa Picos de Europa kansallispuistossa , jatketaan vehreän Cantabrian itsehallintoalueen pääkaupunkiin Santanderiin ja sieltä edelleen kohti Rankan rajaa viehättävään Baskimaahan.

Huikea kanjonijuoksu Picos de Europa kansallispuistossa

Picos de Europan kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Espanjassa Cantabrianvuorilla kolmen itsehallintoalueen, Kastilia ja Leónin, Asturian ja Cantabrian, rajalla. Se on Espanjan vanhin kansallispuisto (yhdessä Ordesa ja Monte Perdido puiston kanssa), ja UNESCO-listattu biosfäärialue. Manner-Espanjan vuoristoalueista tulee monelle varmasti mieleen Ranskan ja Espanjan rajalla kohoavat Pyreneet sekä Andalusian Sierra Nevada, josta löytyy myös Manner-Espanjan korkein huippu, mutta vuoristoalueita on niiden lisäksi lukuisia muitakin, ja kaikkiaan lähes neljäsosa Espanjan pinta-alasta on korkeudeltaan yli 1000 metrissä. Cantabrian vuoristoalue kulkee Luoteis-Espanjassa ikään kuin jatkona Pyreneille, itä-länsisuunnassa ja varsin lähellä Atlantin rannikkoa. Korkein huippu, Torre de Cerredo, kipuaa peräti 2 646 metrin korkeuteen, joten myös Cantabrian vuorilla on lumihuippuja pitkälle kesään.

Picos de Europan maisemaa hallitsevat jyhkeät kalkkikivivuoret, niitä halkovat jääkauden muovaamat kanjonit, veden kaivertamat luolat ja karstijärvet. Alueella asusteleviin eläinlajeihin kuuluu muun muassa karhu ja iberiansusi (joskin molempia on vain parikymmentä yksilöä), gemssi ja alppikauris, sekä lukuisia lintulajeja, kuten metso, partakorppikotka, peltopyy ja palokärki.

Cares-joen kanjonin laidalla Picos de Europan huippujen välissä kulkevan Ruta del Caresin on sanottu olevan jopa koko Espanjan komein vaellusreitti, ja sen saama maine on tehnyt reitistä varsin suositun. Väkeä oli liikkeellä melko paljon jopa näin korona-aikaan, tosin suurin osa patikoijista oli toki espanjalaisia. Patikkareitti kulkee osin kaiverrettuna pystysuoraan seinämään, jopa useiden satojen metrien korkeudessa joen yläpuolella. Vaikka polku onkin kohtuu leveä, korkeanpaikankammoisille tai pienten lasten kanssa vaeltaville sitä ei voi suositella, sillä pudotusta estämässä ei ole edes kaiteita.

Ruta del Cares kulkee noin 12 kilometrin matkan Leónin puolella sijaitsevasta piskuisesta Caín de Valdeónin vuoristokylästä Asturian puolelle Puente Poncebosiin. Vuosina 1916-1921 rakennettu reitti tehtiin alun perin vesivoimalaitoksen huoltoreitiksi, ja sitä parannettiin ja levennettiin 1945-1950. Reitin molempiin päihin pääsee autolla, upeissa maisemissa mutkaisia vuoristoteitä pitkin, mutta matka autolla reitin toisesta päästä toiseen tarkoittaa noin 105 kilometrin lenkkiä. Kuljetuspalveluja lienee saatavilla, mutta reitin huikeissa maisemissa se kannattaa kävellä molempiin suuntiin – tai mikäli 23-24 kilometriä on turhan pitkä, voi kääntyä takaisin aiemmin. Jos kävelet vain osan reitistä, suosittelen lähtöä nimenomaan Caín de Valdeónista.

Me lähdettiin reitille juoksuvaelluksen merkeissä, ja puolimaratonin mittainen reippailu aloitettiin ja päätettiin Caín de Valdeónin kylään. Majoitusta olisi ollut saatavilla tuosta viehättävällä paikalla sijaitsevasta kylästäkin, mutta me yövyttiin tunnin automatkan päässä Boca de Huérganossa, josta löytyi edullinen ja jotenkin hyvin sympaattinen, vanhan pariskunnan ylläpitämä majatalo*. Jo matka Caín de Valdeóniin oli melkoista silmäkarkkia, ja itse lenkki oli maisemiltaan yksi upeimmista koskaan. Caresin rotko on ihan huikea ja maisemiltaan suorastaan dramaattisen komea, valitettavasti puhelimella otetut kuvat eivät mitenkään pysty kertomaan maisemasta ja korkeuseroista kaikkea. Lämmin suositus Picos de Europan kansallispuistolle ja tälle reitille, joskin tuolta alueelta varmasti löytyy myös useita muita hienoja, ja vähemmän kansoitettuja, vaihtoehtoja patikointiin.

Satamakaupunki Santanderiin tutustumassa

Vuoristomaisemista haltioitumisen jälkeen oli aika palata jälleen meren äärelle. Tervehdittiin pitkästä aikaa Atlantin aaltoja Santanderissa, Cantabrian pääkaupungissa. Parin päivän pysähdyksen ohjelma oli aika työpainotteinen, ja ilmankin ollessa melko viileä ja sateinen, jäivät kaupunkikierrokset aika vähiin. Käytiin kuitenkin kävelemässä halki keskustan, ja ihasteltiiin kaunista rantaviivaa hiekkarantoineen ja kallioineen.

Santander on tiiviisti rakennettu satamakaupunki verrattain kapealla ja kukkulaisella niemellä. Santanderinkin historia on pitkä, ja satamakaupunkina sen arvellaan palvelleen jo antiikin aikaan, vaikka kirjallisia tai arkeologisia todisteita kaupungin alkuajoilta ei olekaan säilynyt. Kaupungin keskiaikainen keskusta kärsi pahoja tuhoja vuoden 1941 suuressa tulipalossa, mutta komeita vanhoja rakennuksiakin sieltä silti löytyy. Turisteja Santanderiin vetää yhdistelmä hiekkarantoja ja eloisaa kaupunkia, sekä mereneläviin painottunut ruokakulttuuri.

Gaztelugatxeko, dramaattista rantamaisemaa Biscayssa

Espanjan Atlantin rannikolle on tyypillistä dramaattiset, meren voiman muovaamat rantakalliot, ja alueen luonto mataline vuorineen on upean vehreää. Me ei vielä tällä reissulla ehditty Espanjan luoteisimpaan kokkaan Galician itsehallintoalueelle, eikä Asturiassakaan rannikolle, mutta myös Cantabrian ja Baskimaan rannikot tarjoavat huikeita maisemia automatkailuun. Me jatkoimme matkaa Santanderista Baskimaan puolelle Bilbaoon, ja sieltä edelleen rannikon pikkuteille. Bilbaossa vierailimme ensimmäistä kertaa parin vuoden takaisella road tripilla, ja vaikka kaupunki olisikin kutsunut uuteen vierailuun, siellä ei tällä kertaa pysähdytty yhtä pienpanimovierailua pidempään. Sen sijaan suunnattiin edellisellä reissulla väliin jääneeseen Gaztelugatxeen.

Gaztelugatxe on pieni, dramaattisen kaunis saari, ja yksi koko Baskimaan suosituimmista nähtävyyksistä. Kivikkoinen saari yhdistyy mantereeseen kapealla, mutkittelevalla kivisillalla, ja moni tunnistaa tämän näyttävän alueen Game of Thronesista, jonka seitsemännellä kaudella sinne sijoittui Dragonstone. Reaalimaailmassa saaren korkeimmalla kohdalla on Dragonstonen jyhkeän linnan sijasta pieni kappeli nimeltään San Juan de Gaztelugatxe, tai baskiksi Gaztelugatxeko Doniene. Meidän vierailumme aikaan saarelle johtava polku kivisiltoineen oli ikävä kyllä suljettu, mutta onneksi mantereen puolelta löytyi näköalapaikkoja saaren ihailuun.

Pienpanimo-olutta ja kaupunkikierroksia San Sebastianissa

Gaztelugatxesta matka jatkui San Sebastianiin, osittain pitkin pieniä rantateitä maisemia ihaillen. Me ehdittiin vierailla edellisellä Baskimaan reissulla San Sebastianissa vain muutaman tunnin verran, joten nyt varattiin majoitus vanhasta kaupungista, ja vietettiin pari päivää kaupungissa kierrellen ja rantakallioilla lenkkeillen. San Sebastiania hehkutetaan usein matkailujulkaisuissa upeaksi kohteeksi, ja se todella on hurmaava, tarjoten jokaiselle jotakin. Luonnonkauniille paikalle sinisen ja turkoosin sävyissä kimaltelevan Biskajanlahden rantaan, kolmen vihreän kukkulan ympärille rakentunut kaupunki on viehättävä sekä maisemallisesti että kaupunkikulttuuriltaan.

San Sebastianissa on helppo yhdistää rantaloma ja kaupunkiarkkitehtuurin ihailu, ja kaupungissa on myös ihan älytön määrä ravintoloita ja baareja, joista valtaosassa on tarjolla herkullisesti esille nostettu pintxos-valikoima, baskien versio tapaksista. Kaupungissa on myös useita Michelin-tähtiä saaneita ravintoloita, joten kulinaristi ei varmastikaan tule pettymään. San Sebastianin vanhakaupunki on kooltaan pieni, mutta hurmaava pienten katujen verkosto, joka kutsuu hitaaseen kuljeskeluun ja pintxoille ja viinilasillisille poikkeamiseen. Yhtä kaunis on myös uudempi keskusta, jonka elegantit rakennukset ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.

Meillä oli San Sebastianissakin yhtenä matkateemana paikallinen pienpanimo-olut, ja vierailtiin muun muassa Basqueland panimossa. Olutaiheista juttua Baskimaasta on tulossa teemasta kiinnostuneille Craft Beer Nomads -blogin puolelle pian!

San Sebastian oli viimeinen kohde meidän noin kolmen viikon mittaisella road tripilla halki Espanjan Välimereltä Atlantille, ja samalla päättyi kaikkiaan yli viiden kuukauden mittaiseksi venähtänyt oleskelu Espanjassa. Seuraavaksi edessä oli automatka halki Ranskan ja Saksan, sekä lauttamatka Suomeen, jossa on tarkoitus viettää pari kuukautta perhettä ja ystäviä tavaten ja Suomen kesästä nauttien. Seuraavassa osassa siis matkaillaan Keski-Euroopassa.

Oliko tässä postauksessa sinulle tuttuja kohteita? Lähtisitkö mieluummin patikoimaan Picos de Europan maisemiin, vai kaupunkilomalle tai ruokamatkalle San Sebastianiin?