Koronapäiväkirjat: nomadit jumissa Suomessa
Kun helmikuun lopussa 2020 palattiin USAsta Eurooppaan ja tultiin vierailulle Suomeen, eipä arvattu, että lento Helsingistä talviseen Ouluun, entiseen kotikaupunkiimme, olisi meidän viimeinen lento todella pitkään aikaan. Me tultiin siis Suomeen ihan suunnitelmien mukaisessa aikataulussa, sopivasti juuri ennen kuin korona vyöryi voimalla Eurooppaan. Maaliskuun alussa vielä tavattiin kavereita normaalisti illanviettojen merkeissä, ja aloitettiin työpesti Oulun Musiikkijuhlilla.
Sitten asiat muuttuivat nopeasti, ja parin viikon mittaiseksi suunniteltu festivaali jouduttiin puhaltamaan poikki jo viiden päivän jälkeen, kun voimaan tuli koko maata koskevia rajoituksia ja suurten yleisötapahtumien järjestäminen kiellettiin. Muutama päivää myöhemmin otettiinkin sitten jo valmiuslaki käyttöön, ja lähes koko Suomi meni kiinni, kouluja myöten. Hyvin samantapainen tilanne oli päällä myös muualla Euroopassa, ja erilaisia ulkonaliikkumiskieltoja ja muita tiukkoja rajoituksia astui voimaan useissa maissa ympäri maailman.
Me oltiin tavallaan onnekkaita, kun satuttiin olemaan kotimaassa poikkeusolojen hiljentäessä maailman, eikä meillä ollut edes mitään tulevia matkavarauksia tehtynä. Toisaalta, oltiin myös hieman hankalassa tilanteessa, sillä meillähän ei ole Suomessa kotia mihin asettua. Edellisten vuosien tapaan majailtiin Oulussa ystäväpariskuntamme luona, mutta nyt tuo kyläily yhtäkkiä venähti ihan hurjan pitkäksi, kun jäätiin koronan takia jumiin. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmasti ollut fiksua etsiä jonkinlainen vuokra-asunto, mutta tuolloin maalis-huhtikuussa oli jatkuvasti epäselvää, kuinka kauan poikkeusolot jatkuisivat, ja jotenkin koko ajan uskottiin tilanteen muuttuvan paremmaksi pian. Toki olisimme olleet tervetulleita myös omien vanhempiemme luokse tilapäisasumaan, mutta heidän asuessa eri läänissä ja ollessa jo lähes seitsemänkymppisiä, ei sekään ollut oikein järkevä vaihtoehto. Niinpä me sitten asuttiin kavereiden nurkissa viikkoja ja edelleen kuukausia.
Kuulostaa aika hullulta, eikö, varsinkin kun kyseessä ei ole mikään jättiläismäinen omakotitalo. Onneksi ystävillämme on Oulun asunnon lisäksi myös viihtyisiä mökkejä Rokuan kansallispuiston kupeessa, ja niiden vapaita viikkoja hyödyntäen pystyttiin välillä vaihtamaan paikkaa ja nauttimaan lumisista maisemista ja luonnon rauhasta. Rokualla olikin ihan mahtavaa ”lomailla” muutamaan otteeseen kevään ja alkukesän aikana kaiken koronahässäkän keskellä, keskittyen pääasiassa ulkoiluun ja töihin.
Samaan aikaan korona vei monelta tutulta yrittäjältä työt joko osittain tai kokonaan, työntekijöitä eri aloilla lomautettiin ja epävarmuus tulevasta lisääntyi. Meiltäkin korona ensin vei tuloja, kun sovitut työt Musiikkijuhlilla keskeytyivät, mutta myöhemmin itse asiassa saatiin uusia projekteja yritysten kehityshankkeisiin saamien koronatukien myötä, kun apua tarvittiin muun muassa verkkokauppojen toteuttamiseen. Järjestettiinpä me matkailu- ja kalastusyrittäjänä toimivan ystävämme kanssa kevättalvella myös valtakunnallinen etäpilkkikilpailu, kun edes pilkkikisojen järjestäminen livenä ei ollut mahdollista.
Loppukevät Suomessa oli siis varsin työntäyteinen, mutta eristäytynyt ja epävarmuuden leimaama. Toukokuussa viimein vierailtiin minun vanhempien ja Tonin äidin luona Lapissa, ja oli kiva kerrankin viipyä hieman pidempään, kun yleensä ollaan kyläilty vain parin päivän verran. Sukulointireissulta palattiin jälleen takaisin Ouluun toukokuun puolessa välissä. Tuolloin koronan ensimmäinen aalto oli jo hiipumassa, ja alkoi olla sallittua tavata muitakin ihmisiä kuin omaan ”eristyskuplaan” kuuluneita tyyppejä.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä avattiin jo ravintoloiden terassitkin, ja tuntui, että viimein ollaan palaamassa normaaliin – nähtiin kavereita, käytiin soittamassa meidän entisten orkestereiden kanssa, pelattiin rantalentopalloa kaveriporukalla ja käytiin piknikeillä. Tuntui lomalta ja kesältä ja hetkellisesti melkein vapaudelta. Ja miten kaunista ja tuoksuvaa kesäisessä Suomessa onkaan! Vaikka meillä ei todellakaan ollut tarkoitus olla Suomessa kesään saakka, oli mahtava päästä nauttimaan luonnon puhkeamisesta kukkaan ja kaikesta vihreydestä – edellisen kerran oltiin oltu kesäaikaan Suomessa vuonna 2017.
Kesäkuun puolessa välissä myös matkustusrajoituksia viimein alettiin purkaa, ja silloin päätettiin, että on viimein aika lähteä jatkamaan omaa elämää maailmalla. Juhannus vietettiin vielä Oulussa, sitten siirryttiin pariksi viikoksi Etelä-Suomeen tapaamaan ystäviä ja sukulaisia siellä, ja heinäkuun alussa matkattiin lautalla Tallinnaan, aikeena viettää seuraavat kuukaudet Euroopassa, mahdollisuuksien mukaan matkustellen ja talonvahtipestejä tehden. Nomadielämä ulkomailla siis jatkui yli neljän Suomessa vietetyn kuukauden jälkeen, mutta koronan myötä juuri mikään ei tietenkään ollut enää kuin ennen, vaikka kesällä tartuntatilanne olikin kohtuullisen alhainen monissa Euroopan maissa.
Reissupäiväkirjan seuraavassa osassa matkataan busseilla halki kesäisen Baltian ja vieraillaan kaikissa kolmessa pääkaupungissa.
Lue myös: Nomadismi ja korona
Tuo Rokua on kyllä kiva, käytiin siellä toukokuussa ja tykättiin paikasta todella paljon. Ei ole sellaista jäkälämattoa tullut nähtyä missään muualla. Varsinkin kansallispuiston alue on varsin pieni, niin kovin moneksi päiväksi nähtävää ei ehkä riitä, mutta uskoisin hiihtomaastojen talvisen olevan huippuluokkaa.
Rokuan jäkäläpeite on tosiaan hieno, ja pienet järvet ja hiekkadyynimaisemat myös! Kansallispuistoa itse asiassa laajennettiin hiljattain, mutta se ei toki varsinaisesti tuo uusia reittejä alueelle. Jo joo, hiihtomaastot on ihan hyvät, kun löytyy pidempiä melko tasaisia reittejä retkihiihtoon, ja erityisesti hiihtostadionin kilpaladuilta haastavampia pätkiä niitä kaipaaville.
No se on hyvä, ettei bisnekset täysin koronan takia sakanneet. Voisikin kuvitella, että juuri digi-bisneksestä aukesi paljon uusiakin mahdollisuuksia tämän kriisin myötä.
Näinpä, korona pisti vauhtia monen yrityksen digitalisten palveluiden kehittämiseen, ja nuo Business Finlandin ja muiden tahojen kehitysprojektiavustukset on välillisesti työllistäneet muun muassa verkkokauppojen tekemistä tarjoavia firmoja melkoisesti.
Hankala tilanne varmasti teillä. Itse tulin Espanjasta Suomeen maaliskuussa pariksi viikoksi tarkoituksenani palata takaisin kuun lopussa, mutta näin ei sitten käynytkään. Espanja pantiin käytännöllisesti kiinni ja tässä sitä kärvistellään edelleenkin. Hyvää matkaa teille, missä ikinä olettekin. Kaikki varpaat ja sormet pystyssä, että vielä koittaa se päivä, että matkustaa voi jälleen vapaasti.
Reissaamisen vapautta on todella ikävä, mutta minkäpä tässä tosiaan teet, ei voi kun odotella parempaa huomista. Me ollaan tällä hetkellä Espanjan Andalusiassa, mutta kyllähän tämä elely täällä(kin) on täynnä rajoituksia, ja suurin osa kuntarajoistakin kiinni. En tiedä kuinka hiljaisia nämä rantapaikat normaalisti on talvisin, mutta ainakin Roquetas de Marin rantakaistaleella, missä juuri nyt ollaan, on todella vähän väkeä ja esimerkiksi suurin osa ravintoloista kiinni.