Phoenix ja New York – pienpanimoita ja koiravahtihommia

Keski-Amerikassa ja Meksikossa vietetyn talven jälkeen, helmikuussa 2020, oli aika varata lennot Suomeen, sillä oltiin edellisten vuosien tapaan tulossa töihin Oulun Musiikkijuhlille maaliskuussa. Alun perin meillä oli tarkoitus vältellä Jenkkien kautta lentämistä, koska ihan vain pelkkä välilaskukin siellä olisi vaatinut ESTAn hommaamisen ja jonottelun maahantulotarkastuksissa. Mutta kuinkas sattuikaan, ensin huomattiin, että Norwegianilla pääsisi Eurooppaan huomattavan edullisesti New Yorkista, ja sitten löydettiin viikon mittainen koiranvahtipaikka sopivasti helmikuun puolessa välissä ihan Manhattanin liepeiltä Queensista. Näin loistavaa tilaisuutta tutustua tähän ikoniseen suurkaupunkiin ei kovin usein tule eteen, joten eihän sitä sopinut jättää käyttämättä!

Kun tutkittiin lentohintoja lisää, todettiin, ettei kannata lentää Mexico Citysta suoraan New Yorkiin, sillä eteneminen lyhyemmillä, maiden sisäisillä lennoilla tuli paljon edullisemmaksi. Tämän myötä päädyttiin ensin Pohjois-Meksikoon Kalifornianlahden pohjoisrannalle, ja sieltä edelleen rajan yli Arizonaan ja osavaltion pääkaupunkiin Phoenixiin, josta taas löytyi kohtuuhintaiset lennot New Yorkiin. Matka Meksikon puolelta Phoenixiin oli tarkoitus tehdä bussilla, mutta Puerto Peñascossa huomattiin, ettei julkisilla pääse edes rajalle, vaan matka pitäisi taittaa hintavaa shuttle service -palvelua käyttäen. No, ei luovutettu helpolla, vaan kyseltiin paikallisessa FB-ryhmässä kyytiä, sillä tiedettiin, että Phoenixin ja Puerto Peñascon välillä liikkuu paljon väkeä, onhan Rocky Pointiksikin nimitetty rantakohde tunnettu ”Arizonan Beachina” ja ajomatka Phoenixista on vain nelisen tuntia. Päästinkin sitten Phoenixissa asuvan, mutta Rocky Pointista kotoisin olevan ja siellä bisneksiä tekevän Freddyn kyytiin, eikä hän suostunut ottamaan matkasta edes mitään maksua. Ja itse asiassa vielä tarjosi illallisenkin ”kaupan päälle”, reilu kaveri! Rajan ylittäminen Meksikosta Amerikkaan oli täydellisen kivuton, vilautettiin vain passeja, eikä edes noustu autosta ulos, mikä oli jokseenkin yllättävää.

Phoenix, metropoli auringon laaksossa

Suoraan lennolle suuntaamisen sijaan oltiin varattu Phoenixiin tutustumiseen muutama päivä, ja hyvä niin, sillä se osoittautui varsin kiinnostavaksi kaupungiksi. Kaupungissa liikkuminen tosin oli eräänlainen haaste, sillä se on järjettömän laajalle levittäytynyt, ja varsinaista kävelykeskustaa ei oikeastaan ole, ja kävelykatuja ylipäätään todella vähän. Me yleensä tutustutaan uusiin kaupunkeihin ensisijaisesti kävellen, mutta Phoenixissa otettiin pian haltuun bussiverkosto ja light train. Arizonan osavaltio on tunnettu aavikkomaisemistaan ja kuumuudestaan, ja ”auringon laaksossa” sijaitseva, vuoristoalueiden ja aavikon ympäröimä Phoenix oli mukavan lämmin myös helmikuussa. Talvikausi onkin sesonkiaikaa, kesällä Phoenix ilmeisesti muuttuu todella tukalaksi.

Varsinaisten Phoenix Central Cityn nähtävyyksien kiertelyn sijaan, käytettiin yksi iltapäivä lenkkeillen South Mountain Park -alueen poluilla kaupungin eteläpuolella, hämmästellen jättimäisiä kaktuksia ja näkymiä vuorilta yli kaupungin, ja toinen päivä vieraillen kahdella pienpanimoilla. Jenkeissä kyllä osataan laadukkaan oluen tekeminen, ja hommaan myös panostetaan ihan kunnolla. Jos pidät oluesta ja satut käymään Phoenixissa, lämmin suositus vierailla Helton Brewing Companyn panimoravintolassa! Päästiin siellä juttusille itse panimomestarinakin toimivan omistajan kanssa ja tehtiin panimosta postaus meidän Craft Beer Nomads -blogiin.

Ikoninen New York

Phoenixista lennettiin siis tosiaan New Yorkiin, jossa tehtiin jälleen talonvahtikeikka, pitäen viikon verran huolta kahdesta pienestä koirasta Queensin Astoriassa. Erityisesti näin budjettimatkaajina tämä oli aivan loistava homma, saatiin asua hetki New Yorkissa kuin paikalliset, ja tutustua tähän hieman kalliiksi matkakohteeksi miellettyyn kaupunkiin käytännössä maksutta. Kelit tuolloin helmikuun puolessa välissä tosin oli jokseenkin rapsakat, ja ainakin öisin oli pakkasta. Paikalliset kietoutuivat muhkeisiin toppatakkeihin, mutta meidän piti yrittää kaupunkikierroksilla ja koiralenkeillä pärjätä perus kuoritakeissa, kun ei mitään varsinaisia talvivaatteita sattunut olemaan rinkoissa mukana. Onneksi välillä paistoi aurinkokin, niin ei ihan jäädytty kuitenkaan.

Minä olin tosiaan NYC:ssa ihan ensimmäistä kertaa, eikä Tonikaan ollut käynyt kaupungissa kuin kerran, joskus teini-ikäisenä 90-luvun alussa. Nähtävää siis riitti, ja tehtiin pitkiä kävelykierroksia niin Manhattanilla kuin Queensissa, Brooklynissa ja Bronxin puolella. Mitään New Yorkin tai Manhattanin matkaopasta en edes yritä alkaa tähän kirjoittamaan, mutta sieltä kyllä löytyy varmasti kaikille jotain, ja ihan vain ikonisten kaupunkinäkymien ihailuun voi käyttää tuntikausia, tai no, varmaan vaikka viikkoja. Talvinen, mutta lumeton Central Park muuten oli vähän surullinen ja harmaa näky lehdettömine puineen – sellaisena sitä harvemmin näkee vaikka se, kuten niin moni muukin alue New Yorkissa, on niin sanotusti teeveestä tuttu.

Nähtävyyksien ihmettelemisen, koirien rapsuttelun ja työhommien lisäksi mahdutettiin ohjelmaan luonnollisesti myös pienpanimoita ja craft beer -pubeja, joita New Yorkissa todella on mistä valita!

Palattiin New Yorkista vanhalle mantereelle helmikuun puolessa välissä, lentäen Norskilla Amsterdamiin. Lennon hinta laukkuineen ja ruokineen oli vain 170 € per henkilö, ja Norwegian Bankin luottokortin käyttämisestä kertyneiden lentopisteiden hyödyntämisen jälkeen maksettavaksi jäi vain noin 50 euroa per pää, eli eipä ollut kovin paha hinta Atlantin ylitykselle. Amsterdamissa tosin sitten saatiin käytettyä rahaa senkin edestä, vaikka ei edes tehty juuri mitään. Majoitusten hinnat kaupungissa on nykyään yllättävän korkeita, erityisesti viikonloppuisin. Kuusikymppiä yöltä maksanut, parhaat päivänsä jo ajat sitten nähnyt hotellihuone lähiöbaarin yläkerrassa oli itse asiassa meidän kallein majoitus vuosikausiin, tai ehkä koskaan.

Viivähdettiin Amsterdamissa muutama päivä ennen lentoa Suomeen, mutta surkeiden ilmojen takia ei paljon kaupunkikierroksilla käyty, vaan istuttiin lähinnä sisällä koneiden ääressä. Tuolloin helmikuun loppupuolella korona alkoi pikkuhiljaa olla enemmän uutisissa, mutta matkustamiseen se ei vielä vaikuttanut millään tavalla. Me päästiin siis Suomeen ihan suunnitellusti, mutta pian sen jälkeen mikään ei enää ollutkaan ennallaan, ja muutaman viikon vierailuksi suunniteltu Suomen reissu venähti kuukausien mittaiseksi. Siitä lisää seuraavassa osassa.