Koronapäiväkirjat: Uusia rajoituksia ja Andalusian rannikkoa
Vietettyämme kuukauden verran hiljaisella syrjäseudulla Velez-Rubion kylän liepeillä itäisessä Andalusiassa, siirryttiin tammikuussa toistaiseksi eteläisimpään paikkaan, jossa ollaan omalla autolla oltu, eli Espanjan etelärannikolle. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Roquetas de Mar Almerian rannikolla, oikeastaan ihan vain sillä perusteella, että sieltä löytyi Airbnb:n kautta edullinen asunto jonkinlaisesta loma-asuntokylästä. Roquetas de Mar on pikkukaupunki, johon kuuluu pitkähkö, loma-asumiseen ja turismiin keskittynyt rantakaistale. Hieman hengetön paikka kenties, mutta siitä huolimatta varsin kelpo parin viikon asumiseen, työprojekteihin ja kirjoitushommiin keskittymiseen ja seuraavien siirtojen miettimiseen.
Andalusian koronarajoituksista
Meidän lähtöä Velez-Rubiosta vauhditti vuoriston kylmän sään ja varsinaisen koiranvahtikeikan päättymisen lisäksi Andalusian koronarajoitusten kiristäminen, sillä vain päivän varoitusajalla tuli voimaan uusia, kuntakohtaisia liikkumisrajoituksia, joiden myötä muun muassa Velez-Rubiossa kuntarajat suljettiin ja ravintoloiden ja erikoiskauppojen piti sulkea ovensa. Nämä uudet, tiukemmat rajoitukset johtuivat joulunvieton myötä kasvaneista tartuntamääristä, ja kunkin kunnan tilannetta alettiin siis arvioida erikseen. Rajaksi tartuntamäärissä tuli 500 ja 1000 tartuntaa per 100 000 asukasta siten, että jos kahden viikon ilmaantumisluku ylitti 500, kuntarajat laitettiin kiinni, ja jos 1000, myös ei-välttämättömät palvelut sulkeutuivat. Näitä lukuja sitten tarkastellaan kerran viikossa, ja kuntarajoja ja palveluita suljetaan ja avataan muutosten myötä. Meidän ”nomadikommuunin” asukkaat ottivat uutisen vastaan jokseenkin tyrmistyneinä, ja paljon yleistä purnausta aiheutti se, kuinka väkimäärältään pienissä kunnissa tuo ilmaantumisluku ylittyy helposti, vaikka sairastuneita asukkaita olisi vain muutamia. Näiden uusien kuntakohtaisten rajoitusten lisäksi koko Andalusiassa jatkui öinen ulkonaliikkumiskielto (klo 22-06) ja tietysti maskipakko lähestulkoon kaikkialla kodin ulkopuolella. Lisäksi Andalusian eri provinssien väliset rajat pysyivät suljettuina ei-välttämättömältä liikkumiselta.
Nomadielämää Roquetas de Marissa
Löydettiin Roquetas de Marista siis ihan kiva studioasunto parvekkeella, joka saatiin hintaan 15 € per yö, kun sovittiin vähän pidemmästä vuokra-ajasta suoraan vuoranantajan kanssa. Asuinalue oli varsinaisen Roquetasin kaupungin ulkopuolella, ja ihan selkeästi lomakohde lukuisine hotelleineen, loma-asuntokomplekseineen, golf-kenttineen ja ravintoloineen. Melko hiljaista oli koko alueella tammikuussa – korona oli varmasti tänä vuonna vienyt valtaosan turisteista, mutta talviaikaan väkeä lienee normaalistikin aika vähän. Vain pieni osa ravintoloista piti ovensa auki, ja bisneksiä oli ilmeisesti mennyt myös nurin melkoisesti, sillä monissa liiketiloissa oli myytävänä tai vuokrattavana -kyltti ikkunassa.
Roquetasin kaupungissa pyörähdettiin vain pikaisesti, ja käytiin tutustumassa sen kuuluisimpaan nähtävyyteen, Santa Anan komeasti kunnostettuun vanhaan linnaan. Valitettavasti sisäpuolelle ei päästy, sillä koronan vuoksi linna, jossa nykyään toimii muun muassa pieni taidegalleria, oli suljettu yleisöltä. Kaupungin sijaan vietettiin enemmän aikaa ihan Roquetas de Marin naapurissa sijaitsevassa pienessä ja hiljaisessa luonnonpuistossa, jossa käytiin lenkkeilemässä, ja jonka suolajärvistä bongailtiin vaaleanpunaisia flamingoja. Kelit rannikolla oli vuoristoon verrattuna jo melko keväiset, ja päivällä tarkeni toisinaan ihan T-paidassa, mutta välillä oli myös tuulista ja viileää. Pari viikkoa Roquetas de Marissa hujahti nopeasti, ja päivät toistivat samaa kaavaa töineen, lenkkeineen, kokkaamisineen ja sarjojen katsomisineen. Juuri mihinkään ruokakauppaa kauemmas ei oikein edes voitu mennä, sillä myös Roquetasin kuntarajat laitettiin saapumistamme seuraavalla viikolla kiinni.
Koiravahteina El Morchessa
Kaikkien liikkumisrajoitusten myötä talon- ja lemmikkivahtihommia ei koko Espanjassa tuntunut juurikaan olevan tarjolla, mutta kontaktoitiin Espanjassa asuvia suomalaisia erilaisten Facebook-ryhmien kautta ja kerrottiin että ollaan Andalusiassa valmiina auttamaan lemmikkien tai talon ja puutarhan hoidossa. Sen myötä löydettiinkin pian koiranvahtipaikka helmikuussa Torroxista, Malagan provinssin puolelta. Sinne siirtymistä varten tehtiin jälleen dokumentit osoittamaan, että meillä oli pätevä syy ajaa suljettujen kunta- ja maakuntarajojen yli. Mitään lappuja ei kuitenkaan taaskaan tarvinnut kenellekään näyttää, sillä minkäänlaisia tarkastuspisteitä ei matkalle osunut.
Uusi tilapäinen asuinpaikkamme oli El Morche, Torroxin kuntaan kuuluva merenrantakylä reilu 10 kilometriä Nerjasta Malagan suuntaan, eli melko lähellä suosittua Costa de Solia. Tavattiin kolmeksi viikoksi Suomeen matkannut isäntäparimme ennen heidän lähtöään, ja olipa kiva viettää iltaa ja puhua suomea pitkästä aikaa, siis muutenkin kuin keskenämme! Asetuimme taloksi upeaan, hiljattain remontoituun asuntoon ihan rantakadun yläpuolella. Asunnon suurista ikkunoista ja parvekkeilta voi ihailla näkymiä rantaan ja merelle, ja seurata palmuissa lenteleviä vihreitä papukaijoja. Ai että, kyllä kelpasi! Uusi koiraystävämme Pate on entinen katukoira, hieman arka mutta varsin mukava tyyppi. Ensimmäisen päivän hän selvästi odotteli isäntäväkeä kotiin, mutta reipastui sitten touhuamaan meidän kanssa.
Myös El Morchessa eleltiin varsin rauhallista elämää työhommia tehden ja lenkkeillen. Käytiin kertaalleen tutustumassa varsinaiseen Torroxin kylään, joka sijaitsee kukkuloilla muutaman kilometrin päässä rannasta, ja ihasteltiin matkalla upeasti kukkaan puhjenneita mantelipuita. Kylän vanhan osan kapeat kadut muodostavat Andalusian kylille tyypillisen valkoisten talojen sokkelon, jota koristavat kukkaistutukset, värikkäät ovet sekä keramiikkalaatat. Ylhäällä kukkuloilla kulkevilta pikkuteiltä avautuu nättejä maisemia merelle, joten juoksulenkit eivät tuollakaan seudulla käyneet tylsiksi.
Myös Torroxin kuntarajat olivat helmikuun alussa kiinni, mutta kuun puolessa välissä elämä Andalusiassa alkoi jälleen vapautumaan. Nopeasti laskeneiden tartuntamäärien myötä liikkumisrajoitukset poistuivat kerralla suuresta määrästä kuntia, ja sen myötä mekin päästiin viimein tutustumaan vähän myös lähiseutuihin ja Malagan kauniiseen rannikkoon. Jatketaan Nerjan ja Frigilianan maisemista seuraavassa osassa.
Tämän postauksen myötä nomadien päiväkirjassa ollaan viimein päästy reaaliaikaan! Aiemmat päiväkirjan osat vuosilta 2017-2020 on tehty takautuvasti oikeaan tapahtuma-aikaan päivättyinä koosteina, sillä haluttiin aloittaa tarinan kertominen ja aikajanan kasaaminen ”reissun” alusta, vaikka tämä suomenkielinen blogi perustettiin vasta syksyllä 2020. Tästä eteenpäin päiväkirjassa julkaistaan ajankohtaisempia kuulumisia ja reissutarinoita nomadielämän varrelta. Artikkelien puolelta puolestaan löytyy yleisempää pohdintaa nomadismista / paikkariippumattomuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä ja haasteista.
Nyt noita tiukempia rajoituksia taitaa tulla myös Suomeen. Jopa ulkonaliikkumiskiellosta on puhuttu, mikä on todella suuri muutos kyllä aiempaan verrattuna. Jopa vaalien siirtämisestä ollaan puhuttu, mutta uskoisin silti, että vaalit kyllä järjestetään nyt keväällä, tavalla tai toisella. Surullista tuo konkurssien määrä, varmaan tullaan Suomessakin niitä näkemään, kun rajoitukset nyt uudelleen alkavat.
Joo, ollaan täältä seurattu Suomenkin tilannetta, ja uutisoinnista päätellen siellä on melko sekavat tunnelmat tällä hetkellä. Ulkonaliikkumiskielto olisi kyllä erittäin raskas toimenpide Suomessa. Täällä kaikki tuntuu jotenkin tottuneen tuohon jo pitkään voimassa olleeseen öiseen ulkonaliikkumiskieltoon, mutta varmaan sen poistumista silti odotetaan yhtä hartaasti kuin ravintoloiden aukiolojen normalisoitumistakin.
Tossa lemmikkivahtihommissa on varmasti mieleenkiintoista. Meidän koira oli mun mukana Jurmon saaristossa, mutta lähti tytön mukana kotiin., kun seuraavassa majapaikassa ei saanut olla lemmikkiä. Kotona koiramme on ollut monta päivää paniikissa ja etsii mua. Ei normisti ole tälläinen, ehkä hän koki inhottavaksi jättää mut saaristoon.
Nämä on tosiaan mielenkiintoisia ja opettavaisiakin hommia. Usein koirat ihan selvästi ikävöi ensimmäisen päivän, mutta melko pian sitten kuitenkin tottuvat tilanteeseen. Ja varsinkin pidempien vahtipestien jälkeen lähteminen on itsellekin vaikeaa, kun on ehtinyt niin kiintyä lemmikkeihin ja nekin meihin. Tosi kurja juttu tuo teidän koiran reagoiminen, mutta varmaan tosiaan johtuu siitä kun menitte yhdessä uuteen paikkaan ja sitten sinä jäitkin sinne. Oli varmaan onnesta soikeana kun viimein palasit kotiin!
Ihanat kuvat! Iski mieletön Espanja-ikävä. Tai oikeastaan ikävä reissaamaan ihan minne vaan missä on lämpöä ja aurinkoa. Paljonko suunnilleen Etelä-Espanjassa on nyt lämmintä? Täällä Etelä-Suomessa viikonloppuna oli mahtava aurinkoinen keli ja ajattelin, että ihanaa kun lumet sulaa ja kevät tulee. Mutta loppuviikoksi on taas luvattu pakkasta ja räntä-tai lumisadetta. Vielä täällä tovi menee ennenkuin piposta ja hanskoista voi luopua. Nauttikaa! 🌞
Kiitos Malina! Espanja on ihan mahtavan monipuolinen matkailumaa, mutta harmittavan vähän on tosiaan viime viikkoina päässyt liikkumaan ympäriinsä. Etelärannikolla on ollut sellaisia 16-18 asteen lämpötiloja, joten tuulettomina päivinä jo hyvinkin lämmintä, sillä aurinko paistaa jo kohtuullisen korkealta. Mutta sitten taas kylmähkö tuuli välillä muistuttelee, ettei ole mikään kesä 😀 Ylempänä vuorilla on tietty paljon viileämpää, ja Sierra Nevadalla taitaa olla tähän aikaan parhaat laskukelit.
Ihana fiilistellä Espanjaa tämän myötä, ikävä sinne on kova. Olen myös pohtinut siirtäväni kotitoimistoni sinnepäin, sillä aurinko houkuttelee kovasti, eikä rajoitukset ole ongelma. 🙂 Etelä-Espanja on itselleni vielä tuntematonta, sillä olen asustellut Valenciassa ja matkaillut näin ollen enemmän Alicante-Valencia-Barcelona välillä, sekä Madridissa. Nuo Torroxin talot ja maisemat näyttävät kauniilta ja ihana teidän hoidokkinne Pate! 🙂
Espanja on kyllä huikea maa, ja kovasti tekisi mieli päästä seikkailemaan ympäriinsä. Meillä on muun muassa tuo Valencian alue tutkimatta vielä kokonaan, ja sieltä epäilemättä löytyy sekä kiinnostavia kaupunkeja ja hurmaavia kyliä, että upeita rantamaisemia. Jännä nähdä mihin tässä tie vie kevään aikana, kun mitään ei oikein pysty suunnittelemaan viikkoa pidemmälle. Uusia lemmikkivahtipestejäkin olisi kiikarissa, mutta hostienkin matkat tietenkin riippuu nyt noista rajoituksista.
Ompa teillä edullinen asunto, 15 e / yö ei oo kyllä paha sitten ollenkaan 🙂 Koiravahti homma olis kyllä tosi kivaa, oon joskus selaillut joitain vastaavia sivuja, joissa lemmikinomistajat etsivät hoitajaa heille asumaan loman ajaksi. En oo vielä kokeillut, mut voisin tykätä! 🙂 Huh, voi tätä koronaa. Ahdistava tilanne, kuinka tukalat oltavat ravintola/matkailuyrittäjillä nyt on. Niin hurja koko virus. Odotan kans, et oma blogi pääsis vihdoin ajankohtaiseksi! 🙂 Jännä muuten nähdä nyt ajankohtaisia kuvia ulkomailta, kun tuntuu että Suomi on muuten nyt niin kiinni koko maailmalta.
Tuo asunto oli tosiaan edullinen löytö, mutta näin off-seasonilla ja vielä korona-aikaan taitaa olla hinnat reilusti normaalia alempana. Koiranvahtihommat on huippuja, erityisesti pidempään reissatessa ja kun ollaan paljon paikallaan ja oikeasti “kotona” eläinten kanssa.
Ja siis joo, tämän blogin päiväkirja on nyt kiritty kiinni, mutta sitten taas meidän varsinainen matkablogi FinnsAway on entistä pahemmin jälkijunassa 😀 Ehkäpä nyt ehtii taas paremmin keskittyä siihenkin.
Koronan suhteen tuntuu, että on kai vaan parempi olla ajattelematta liikaa. Vaikka eihän sitä tietenkään voi välttää miettimästä, ja toisinaan ahdistaa niin oman elämän epävarmuus kuin suunnilleen koko maailman tulevaisuus. Että tosiaan, riittäisi jo.
Tämä – nämä koko ajan tilanteen mukaan muuttuvat säännöt ja rajoitukset. Jos vaikka kohta osaltamme rokotukset mahdollistaisivat matkailunkin joltain osin, niin riski siitä, että jos vaikka jonnekin pääsisi, niin sitten taas kaikki menisi kiinni, ei paljoa houkuttele lähtemään. Luultavasti myös lentoyhteydet taitavat elää tilanteen mukaan, eli sekään, että pääsisit lähtemään tai palaamaan, ei välttämättä toteutuisi kuten olit ajatellut. Eli taitaa vielä kestää matkailun avautuminen, pitkään. Sigh.
Niinpä. Pitää yrittää olla ajattelematta liikaa koko asiaa ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin tätä(kin) kevättä. Paikallaan pysyminen sinänsä on meille helppoa vaikka onkin sulkutila päällä, mutta kaikenlaisen matkustamisen ja liikkumisen suunnittelemisen tämä tilanne tekee todella vaikeaksi. Lennot ja lomareissut on sitten vielä asia erikseen, kun perumiset tuntuu olevan ihan arkipäivää.
Vaikka talvisin kaipaan etelän lämpöön ja valoisampiin maisemiin, niin nyt korona-aikaan oon kuitenkin itse mieluummin kotona kun kaikenmaailman rajoitukset vaikeuttaisi elämää vielä enemmän ulkomailla. Tavallaan tuo nomadielämä kiehtoo, mutta en tiedä olisko musta siihen kuitenkaan. Tykkään kuitenkin kotia sisustaa, enkä ehkä jaksaisi vaihtaa kämpästä toiseen usein. Mutta kiva että teillä homma toimii! 🙂
Tämä aika on kyllä ikävää kaikille, ja meillä “kodittomilla” on aika paljon normaalia enemmän haastekerrointa tässä liikkuvassa elämäntavassa. Ei sillä että edes nyt mitenkään kaduttaisi nomadielämään hyppääminen, ja täytyy uskoa että maailma vielä palautuu edes jokseenkin entiselleen matkustamisen vapauden osalta. Ja siis joo, ei tämä jatkuva paikan vaihtaminen kaikille tietenkään sovi, ja toki moni säilyttää myös sen oman kodin ja asuu siellä osan vuodesta, tai muuttaa kahden kodin välillä pari kertaa vuodessa.
Vihreät papukaijat taitavat olla kauluskaijoja. Vieraslaji, yksi monista. Nätti paikka, mutta rajoitukset ovat tietysti väärin.
Piti ihan googlata, ja tosiaan, nämä vihreät papukaijat, joita on useampaakin sorttia, ovat vieraslajeja jotka viihtyvät täällä etelärannikolla turhankin hyvin, vieden elintilaa muilta lintulajeilta. Söpöjä seurata, mutta haitallisia ainakin suurina populaationa.
Rajoitukset alkavat onneksi nyt helpottamaan vähän, ja täytyy toivoa että tartuntamäärät myös pysyisivät alhaalla.
Kivoja nämä tein koirasitterijutut. Kiva tapa nähdä maailmaa. Tuolla Torroxissa ei ole tullutkaan käytyä, ainoastaan ajettua ohi. Nerja ja Frigiliana sen sijaan ovat tulleet tutuiksi. Onneksi teidän ei tarvinnut ihan kotiarestissa olla, vaan pääsitte jonkin verran liikkumaan.
Sitteri-hommat sopii tähän elämäntyyliin aivan mahtavan hyvin, ja välillä kuljettavat sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi eksyttyä. Nyt korona-aikaan tämäkin homma on mennyt vähän vaikeaksi, mutta pyritään edelleen tekemään sittejä mahdollisimman paljon. Torroxin yläkylä on ihan nätti, joskin kalpeni Frigilianalle, josta on juttua seuraavassa postauksessa.
Itse olen tehnyt viisi reissua Espanjan etelärannikolle golfin perässä, mutta on sitä tullut siinä sivussa onneksi nähtyä muutakin. Korona-ajan kuvat rannikolta loistaa rauhallisuutta ja hiljaisuutta, toivottavasti sielläkin saadaan tämä korona kuriin. Mielenkiintoista luettavaa elämä koiravahtina ja arjesta siellä Espanjassa. Oli oikein pakko googlettaa kartalta tarkalleen nuo mainitsemasi paikat, missä olette majoittautuneet.
Roquetas de Marissa asuttiin ihan Playa Serenan golf clubin naapurissa, hiljaista oli sielläkin tänä talvena. Koronaluvut näyttäisivät täällä jatkavan laskemistaan, mutta voi olla että menee vielä melko pitkään, että provinssien ja autonomisten alueiden rajoja avataan. Pääsiäinen on normaalisti paikallisillekin vilkasta matkustusaikaa, kun mennään tapaamaan sukulaisia eri puolilla maata, mutta tuskin onnistuu sekään tänä vuonna.