Road trip Turkissa osa 5: Efesos, Izmir ja paluu Eurooppaan
Tutustuttuamme muutaman päivän ajan raunioihin ja rantoihin Turkin lounaisosissa, pysähdyimme reiluksi pariksi viikoksi tekemään kaksi lemmikkivahtikeikkaa, ennen kuin aloitimme “paluumatkan” Eurooppaan. Tässä syksyn 2022 Turkin reissupäiväkirjan viimeisessä osassa matkataan Dalyanista Marmariksen, Muglan, Ephesuksen (Efesos) raunioiden ja Izmirin kautta Turkin Euroopan puolelle ja edelleen rajan yli Kreikkaan.
Tassuterapiaa ja kanoja – lemmikkivahtina Turkissa
Kuten monet lukijat varmaan jo tietävät, teemme paljon talon- ja eläinvahtihommia oikeastaan kaikkialla missä matkaamme. Myös tähän vajaan parin kuukauden pätkään Turkissa mahtui house-sittausta, peräti kolmen pestin verran. Istanbulissa olimme muutaman päivän Puma-kissan hoitajina samalla kun tutustuimme kaupunkiin, ja Lounais-Turkissa teimme kaksi perättäistä lemmikkivahtipestiä, joiden aikana fokus oli enemmän töissä ja kirjoitushommissa kuin turismissa, mutta toki ehdimme niidenkin aikana nähdä monenlaista.
Ensimmäinen Lounais-Turkin talonvahtipaikoista oli maaseudulla Ortacan kaupungin ja Dalyanin välimaastossa, keskellä granaattiomenaviljelmiä ja maatiloja. Tähän paikkaan pysähdyimme pariksi viikoksi pitämään huolta neljästä herttaisesta koirasta, kuudesta kissasta ja kanoista. Asuimme brittiläis-turkkilaisen pariskunnan söpön mökkimäisessä talossa, teimme omia työprojekteja ja blogijuttuja ja tutustuimme lähiympäristöön, kuten viehkeään Dalyanin kylään ja Kaunosin arkeologiseen alueeseen, joista kerrottiin edellisessä postauksessa, sekä lenkkeilimme koirien kanssa ja ilman.
Toinen, muutaman päivän mittainen house-sit tehtiin suositun Fethiyen rantakaupungin pohjoispuolella pienessä vuoriston rinteellä sijaitsevassa kylässä, brittipariskunnan komeassa talossa. Huolehdimme heidän lomareissunsa ajan kolmesta söpöstä koirasta, ihastelimme hienoja maisemia ja lenkkeilimme oliivilehtojen keskellä. Nämä talonvahtipestit toivat kaivattua seesteisyyttä ja kodinomaista asumista muuten melko rivakkatahtiseen road tripiin Turkissa. Kaikki pestit löydettiin jälleen Trusted Housesitters -alustan* kautta (jos liityt linkin kautta, saat 25 % alennuksen liittymismaksusta).
Pikavisiitti Marmarikseen ja panimovierailu Muğlassa
Talonvahtikeikkojen jälkeen, marraskuun alussa, meidän oli aika jatkaa matkaa takaisin Euroopan puolelle. Olimme lupautuneet talveksi koiravahdeiksi Andalusiaan, joten edessä oli pitkähkö siirtymä halki eteläisen Euroopan. Matkalla Kreikan rajalle viivähdimme kuitenkin vielä muutaman päivän läntisessä Turkissa, kiinnostavissa kohteissa pysähdellen. Aloitimme käväisemällä mutkan Marmariksessa, yhdessä Turkin suosituimmista lomakohteista, joka sijaitsee huikean kauniilla niemimaalla Muğlan provinsissa. Meillä ei ollut mitään sen suurempaa innostusta Marmarista kohtaan, mutta olimme sopineet tapaavamme erään siellä asuvan suomalaisen, ja tuli nyt sitten samalla nähtyä, minkälaisesta kohteesta on kysymys. Marraskuun alussa Marmaris itse asiassa oli melko hiljainen, mikä näkyi myös majoitusten hinnoittelussa. Mekin poikkeuksellisesti yövyttiin hotellissa, kun aivan kelvollisesta paikasta (Myra Hotel*) sai huoneen aamupalalla parilla kympillä. Nähtävyyksien katselu suoritettiin pikaisesti juoksulenkin yhteydessä – mitään kovin ihmeellistä nähtävää kaupungissa ei sinänsä ole, mutta linna on aivan komea, ja sitä ympäröivän historiallisen keskustan kapeita katuja reunustaa varsin sievät talot.
Marmariksesta jatkettiin Muğlan kaupungin liepeille vierailemaan Gara Guzu pienpanimolla olutjournalistin roolissa. Oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan tarkemmin oluen tekemiseen ja pienpanimokulttuuriin maassa, jossa alkoholiin liittyvä lainsäädäntö on varsin tiukkaa. Vastaanotto panimolla oli lämmin, ja panimokierroksen ja jutustelun lomassa maistelimme Gara Guzun oluita. Vierailusta ja artesaanioluesta Turkissa tulee enemmän juttua Craft Beer Nomads -blogiimme myöhemmin.
Tyrmäävän upea Efesos
Matkaamme kohti Kreikan rajaa ei mahtunut kovin paljoa nähtävyyksiin tutustumista, mutta halusin ehdottomasti päästä käymään Efesoksen (Ephesus) rauniokaupungissa. Efesos ei suotta ole yksi Turkin vieraillummista nähtävyyksistä ja UNESCOn maailmanperintökohde, sillä kyseessä on kerrassaan huikea ja historiallisesti hyvin merkittävä arkeologinen alue. Efesos oli yksi koko antiikin ajan tärkeimpiä kreikkalaisia kaupunkeja, ja kukoisti antiikin Rooman valtakunnan aikana, jolloin se oli merkittävä satama- ja kauppakaupunki. Antiikin Kreikan aikaan Efesoksen merkittävin rakennus oli sittemmin tuhoutunut Artemiin temppeli, yksi antiikinajan seitsemästä ihmeestä, ja Efesoksen raunioiden tunnetuin maamerkki, Celsuksen kirjasto, puolestaan on peräisin Rooman valtakunnan ajalta.
Celsuksen kirjasto on monelta osin raunioina, mutta sen komea julkisivu on upeasti jälleenrakennettu alkuperäisistä palasista. Kirjaston lisäksi Efesoksen tunnetuimpia rakennelmia on amfiteatteri, joka oli antiikin aikaan maailman suurimpia. Peräti 24 000 katsojaa vetäneessä teatterissa järjestettiin teatteriesitysten lisäksi muun muassa gladiaattoritaisteluita ja konsertteja. Efesoksessa on myös paljon upeita lattia- ja seinämosaiikkeja, portteja, patsaita, pylväitä, alttareita, hautoja ja aukioita. Nopeakin kierros raunioilla kestää helposti pari tuntia, ja jos haluaa perehtyä alueeseen ja sen historiaan tarkemmin, vierailuun voi vierähtää kokonainen päivä, jopa useampi. Me emme aikataulusyistä ottaneet opastettua kierrosta, mutta sellainen varmasti avaisi paikan historiaa ja tarinoita elämästä alueella ihan eri tavalla kuin omatoiminen kiertely. Ryhmiä näkyi raunioilla melko paljon, ja ylipäätään kävijöitä oli marraskuussakin runsaasti, mutta koska kyseessä on varsin kookas alue, ei mitään tungoksen tuntua ollut.
Izmiristä Kreikan Aleksandroupoliin
Kaksi viimeistä päivää Turkissa vietimme Izmirin rannikkokaupungissa Länsi-Turkissa, Egeanmeren rannalla. Noin neljän miljoonan asukkaan Izmir on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki, johon moni vierailija tulee nauttimaan ostosmahdollisuuksista sekä modernin kaupungin ja perinteisen turkkilaisen elämän kohtaamisesta. Laajalle levittäytyneen kaupungin ydinkeskusta ei ole suuren suuri, joten se antaa vaikutelman hieman pienemmästä kaupungista. Tunnetuimpiin nähtävyyksiin Izmirissä kuuluvat muun muassa Konakin aukio kellotorneineen, laaja basaarialue, pitkä rantakatu puistoalueineen sekä agoran rauniot ja arkeologinen museo. Moni Izmiriin matkustava tekee sieltä käsin joko järjestetyn tai omatoimisen päiväretken Efesoksen raunioille, ja moni matkaa Izmirin kautta myös Pamukkalen mineraalikylpyihin.
Izmiristä ajoimme yhden päivän taktiikalla Kreikkaan, ylittäen Turkin Aasian ja Euroopan puolet erottavan vesirajan Dardanellien salmen kohdalta. Ajoimme pienehköön autolauttaan Aasian puolella Çanakkalessa ja alle varttitunnissa olimme Euroopan puolella Kilitbahirissa. Kapeaa salmea vartioivat molemmilla puolilla komeat linnoitukset. Kilitbahirista on matkaa Kreikan rajalle vielä noin 150 kilometriä, josta puolet pitkin kapeaa Gallipolin niemimaata. Ehdimme rajalle auringonlaskun aikaan, mutta jouduimme odottelemaan rajatarkastusta peräti tunnin verran, vaikka jono ei kovin pitkä ollutkaan. Meidän kohdalla itse ylitys sujui varsin nopeasti, vaikka passeja tarkasteltiin useammalla eri pisteellä – normaalien rajamuodollisuuksien lisäksi tsekattiin ainakin, ettei Turkin tietullijärjestelmän saldo ole miinuksella. Yllättävää kyllä, auton papereita ei tarvinnut näyttää ollenkaan, eikä pakun takaosaan edes katsottu sisään.
Kreikan puolella suuntasimme illan jo pimennyttyä leirintäalueelle Aleksandroupolin kaupungin tuntumaan, ja heti saman tien kipaisimme myös ruokakauppaan, jossa turkkilaisiin kauppoihin tottuneille valikoima oli ihastuttavan monipuolinen ja tuttu, mutta hinnat kauhistuttavan korkeat.
Aleksandroupoulista matka jatkui Pohjois-Kreikan ja Albanian halki Italiaan, siitä lisää reissupäiväkirjan seuraavassa osassa!
Miten vaikeaa muuten noita talonvahtihommia on löytää? Oletan, että hyvin menneen homman jälkeen saa hyviä arvosteluja, jonka jälkeen hommia saa entistä helpommin? Mielenkiintoista muuten, että Turkin kaltaisessa muslimimaassakin syntyy pienpanimoja. Hyvä niin. Ja kieltämättä tuo Efesos näyttää kyllä todella hienolta.
Talonvahtipaikkojen saatavuus riippuu aika paljon kohdemaastakin – esimerkiksi Briteissä on Trusted Housesitter -palvelussa aina auki satoja paikkoja, mutta taas Turkissa paikkoja oli tarjolla vain muutamia. Ja siis joo, jos on aiempaa kokemusta ja hyvät arviot edellisistä paikoista, niin kilpailussa on helpompi pärjätä.
Turkissa alkoholin saatavuus oli jotenkin yllättävän hyvä, vaikka muslimimaa onkin. Joitain ihan kuivia alueita on, eikä kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa myydä alkoholia ollenkaan, mutta kyllä kaikenlaisia pikkukuppiloita ja kioskeja oli todella paljon. Pienpanimoiden toimintaa ei ole tehty helpoksi, mutta mahdollista se näyttää kuitenkin olevan.
Efesoksen alue on ollut pienenä bucket-kohteena kun näin jonkun matkailuohjelman TV:sta vuosi pari sitten. Tämän hetkinen maan poliittinen tilanne kuitenkin estää minua matkustamista maahan että jahka Suomen Nato jäsenyys rafioidaan niin sitten voidaan harkita taas Turkkia kohteena.
Efesos yllätti positiivisesti, vaikka toki tiedossa oli ennakkoonkin että alue on vaikuttava. Turkin tilanne on tällä hetkellä tosiaan aika hankala, emmekä itsekään sinne juuri nyt menisi uudestaan. Suru-uutiset maanjäristyksistä toivat vielä uuden kerroksen Turkin tilanteeseen, vaikkakin turismin kannalta järistysalue on kaukana alueista joihin valtaosa porukasta matkustaa.
Efesos on yksi niistä paikoista, joissa olen aina haaveillut käyväni. Ja näiden kuvien perusteella vielä enemmän. Näyttää upealta! Kiva myös nähdä kuvia Marmariksesta sillä se on ollut minun ensimmäinen ulkomaanmatkakohde. Kaupunki oli silloin vielä tosi pieni ja tuntematon. Maanjäristyksen aikaan muistelin, että olette kirjoittaneet Turkista ja kävin ihan blogista kurkkaamassa, että oletteko siellä vielä. Onneksi ette.
Marmaris on ollut suosittu jo todella pitkäään, ja varmasti muuttunut hurjasti! Itse odotin jotenkin vielä pahempaa “turistirysää”, mutta sesongin ulkopuolella paikka oli yllättävän rauhallinen. Ja todella kaunistahan Marmariksen alueella on. Maanjäristysuutiset ovat ihan kamalan surullisia, järkyttävä katastrofi suurelle määrälle ihmisiä niin Turkissa kuin Syyriassa.
Tätä kommenttia ei voi jättää ilman, että myös suru nousee pintaan viime aikojen tapahtumien vuoksi. Turkkilaiset ovat kyllä viime vuosina saaneet kokea aivan liikaa ja upean maan ihmiset saavat kärsiä kärsimyksen perään. Turkki on todella vaikuttava ja maan historia todella kiehtova, niin paljon hienoja maisemia ja kiinnostavaa kulttuuria, ihania ihmisiä. Turkissa riittää ihmeteltävää ja hienoa muuten kuulla samalla noista lemmikkivahtihommista, ne kiehtovat itseänikin.( Ja moi vaan, olette minulle uusi tuttavuus!)
Moi Laura, kiitos kommentista! Niin samaa mieltä kaikesta tästä, Turkki on upea maa monella tasolla ja turkkilaisia on viime aikoina koeteltu todella paljon. Kun syksyllä reissattiin ympäriinsä ja nähtiin nopean inflaation vaikutuksia, mietittiin moneen kertaan, että miten ihmiset pystyvät enää tulemaan toimeen lainkaan, ja miten silti oli kovin rauhallista. Kaikkien muiden ongelmien päälle nämä maanjäristysuutiset ovat olleet järkyttävää luettavaa.
Turkki on tosi mielenkiintoinen paikka road tripille. Yleensä siellähän näkee vain muutaman turistirysän tai Istanbulin keskustan. Näin pääsisi kosketukseen aidompaan Turkkiin.
Tämän jutun luin toista kertaa, nyt jo maanjäristyksen jälkeen. Ymmärtääkseni, te ette olleet missään kovin lähellä sitä paikka, mihin katastrofi nyt osui. Mutta minä mietin sitä, miten pienempikin maanjäristys vaikutta historiallisiin rakennuksiin. Nehän ovat erittäin haavoittuvaisia niissä olosuhteissa.
Meidän road trip tosiaan keskittyi Turkin länteselle puoliskolle, joten varsin kaukana oltiin tuosta maanjäristysalueesta. Kun arkeologisten alueiden historiaa tutkii, niin maanjäristyksethän ne ovat olleet syypää todella monien antiikin ajan kaupunkien tuhoutumiselle niin Turkissa kuin muuallakin. Eli tottahan tuo on, että hyvin haavoittuvaisia monet historialliset rakennukset ja säilyneet / osin entisöidyt rauniot myös ovat, mutta toisaalta niin on modernikin rakentaminen ainakin jos on kovempi järistys kyseessä.