Hurmaava Puglia ja huikea Matera Italiassa sekä road trip halki Etelä-Euroopan

Seikkailtuamme syksyllä 2022 reissupakulla Turkissa, oli marraskuussa aika palata Euroopan puolelle ja matkata talveksi lemmikkivahdeiksi Etelä-Espanjaan. Ajomatka Turkin ja Kreikan rajalta mantereen toiseen laitaan oli pitkähkö, ja päädyimme suoristamaan reittiä hyödyntämällä autolauttoja Albanian ja Italian sekä Italian ja Espanjan välillä. Näin saimme ajokilometrejä vähemmäksi ja vapautettua aikaa Etelä-Italiassa reissaamiseen. Tässä (pitkähkössä ja runsaasti kuvia sisältävässä) reissupäiväkirjan osassa kerrotaan tiivistetyt kuulumiset matkalta halki Pohjois-Kreikan ja Albanian, tehdään road trip ympäri ihanan Puglian (Apulian) alueen Italian saappaankorossa sekä käydään tutustumassa huikeaan Materaan Basilicatan provinssissa ja Formiaan Latinan provinssissa ennen siirtymistä Espanjaan.

Historiaa huokuva Thessaloniki ja Edessan putoukset

Matkalla halki Pohjois-Kreikan ajoimme ensin läpi todella hienolta näyttävän Kavalan kaupungin, jossa pysähtymään olisivat houkuttelleet muun muassa bysanttilainen linnoitus ja komea akvedukti. Jarrutimme kuitenkin vasta Thessalonikissa, johon jäimme pariksi päiväksi tutustumaan nähtävyyksiin. Kreikan toiseksi suurin kaupunki on rakentunut antiikin Thermen kaupungin paikalle, ja siellä on lukuisia antiikin Rooman aikaisia raunioita. Thessalonikin tunnetuin nähtävyys ja symboli on kuitenkin rannassa sijaitseva 1500-luvulla rakennettu Valkoinen torni, joka oli alun perin osa kaupunkia ympäröineitä muureja.

Thessalonikista otimme suunnan itään kohti Albanian rajaa, ja pysähdyimme matkalla Edessan pikkukaupunkiin. Edessan tunnetuin nähtävyys on ihan kaupungin keskustassa kohisevat upeat vesiputoukset. Putousten kokonaiskorkeus on peräti 70 metriä, ja vaikka virtaus on kovimmillaan vasta alkukeväästä, olivat putoavat vesimassat marraskuussakin valtavia. Putousten ympärille on rakennettu pieni luonnonpuisto, ja kävelysiltoja pitkin pääsee myös suurimman putouksen taakse ja luolaan (pientä pääsymaksua vastaan).

Ohrid-järveltä Dürresiin ja lautta Italian Bariin

Rajanylitys Kreikasta Albaniaan oli todella nopea, vain passien ja paperien tsekkaus ilman jonottamista sekä pikainen kurkistus pakun takatilaan Albanian puolella. Rajan molemmin puolin ajellessa saimme nauttia kauniin ruskaisista maisemista, ja varsin nättiä oli myös yöpaikaksi valikoituneella camping-alueella (Camping Rei) ihan Ohrid-järven rannassa. Vain 7 euron maksua vastaan saimme paitsi autopaikan ja pääsyn vessaan ja suihkuun, myös sähköt ja WiFin! Aluetta ylläpitää viereinen ravintola, jossa kävimmekin sekä tekemässä vähän töitä että syömässä oivallisen illallisen, ja saimme vielä yhdet oluetkin talon piikkiin jostain syystä, todella kiva ele heiltä!

Järvenrantaa pitkin juostun aamulenkin jälkeen jatkoimme taas matkaa ja ajoimme Elbasanin kautta rannikkokaupunki Dürresiin, joka oli meille tuttu viiden vuoden takaa. Tässä välissä rantaan oli rakennettu paljon uutta, ja uusia ravintoloita näytti myös olevan melkoisesti. Me ei tällä kertaa jääty ihmettelemään kaupunkia pidemmäksi aikaa, vaan suunnattiin satamaan. Laivaan lastautuminen oli melkoista sekoilua, sillä jostain syystä meitä ei päästetty pienten autojen porteista sisään, vaan jouduimme rekkajonoon. Jättirekkojen lomassa pikkupakulla pyöriessä oli melko orpo olo jo valmiiksi, ja sitten meidät vielä poimittiin jonosta odottamaan röntgeniä, jollain albanian ja italian sekoituksella kommunikoiden. Puolen tunnin odottelun jälkeen selvisi, että tämä tarkoitti siirtymistä poliisiauton saattamana toiselle puolelle satamaa, vähän lisäjonotusta siellä rekkojen välissä, röntgenputkea, lisää odottelua ja poliisisaattuetta takaisin samaan paikkaan mistä lähdettiin. Oltiin alun perin liikkeellä hyvissä ajoin, mutta kaikkeen säätöön saatiin käytettyä varmaan ainakin pari tuntia, ja alkoi jo huolestuttaa, ehditäänkö laivaan lainkaan, tai löydetäänkö edes oikeaa porttia. No, loppujen lopuksi ajettiin lauttaan viimeisten joukossa ja päästiin huokaisemaan helpotuksesta.

Sateinen Bari ja söpö Gioia del Colle

Saavuimme Barin satamaan kymmenen tunnin lauttamatkan jälkeen aamulla, ja suunnattiin heti kävelykierrokselle vanhaan keskustaan. Ilma oli valitettavan pilvinen ja alkoi myös sataa, mutta siitä huolimatta Bari oli jotenkin tosi viehättävä. Aloitettiin italialaisella ruualla herkuttelu ostamalla mehevä focaccia pienestä leipomosta, ja mutusteltiin sitä romanttisesti ikivanhan holvikaaren alla sadetta pidätellen.

Iltapäivällä jatkettiin matkaa Gioia del Collen kylään, josta olimme löytäneet kohtuuhintaisen majatalotyyppisen majoituksen*, jonka super-ystävällinen isäntä lahjoitti meille varmaan lähes kilon verran perheyrityksensä juustoa, herkullista solmuiksi sidottua mozzarellaa. Myös Gioia osoittautui arkkitehtuuriltaan vanhaksi ja upeaksi, ja illan kävelykierroksen kruunasi vielä osuminen mitä mukavimpaan pieneen pizzeriaan, jossa ruoka oli oivallista ja pullo vallan kelpoa valkoviiniä maksoi 7 euroa. Ai että, kyllä kelpasi.

Alberobellon trulli-talot ja hurmaava Locorotondo

Puglian nähtävyyksistä tiesimme Barin lisäksi etukäteen erityisesti Alberobellon söpöt historialliset talot. Trullo, tai monikossa trulli, on nimitys kalkkikivestä ladotuille, yleensä pyöreänmuotoisille pienille taloille, jotka on rakennettu ilman laastia tai muita sidosaineita. Talojen katto on tyypillisesti kartiomainen. Trulli-talojen syntyhistoriasta on useampia versioita, mutta ilmeisesti syy näiden helposti purettavien varasto- ja asuinrakennusten rakentamiseen liittyi verojen välttelyyn – 1400-luvulla Napolin kuningaskunta kun määräsi kaikki uudet, pysyvät rakennukset verotettavaksi. Trullon pyöreä muoto taas liittyy rakennustekniikkaan, sillä sylinterimäisenä kivistä ladottu rakennus oli helpoin saada kantavaksi.

UNESCOn maailmanperintöluetteloonkin kuuluvalla Alberobellon trulli-talojen alueella on kauniisti kunnostettuja, valkoisiksi kalkittuja taloja peräti tuhatkunta, ja kävelykierros pitkin kapeita katuja on todella kuvauksellinen. Trullitalojen katoissa huomio kiinnittyy usein erilaisiin koristeellisiin symboleihin. Kattojen huipun koriste edusti arkkitehdin, mestari-trullaron, nimikirjoitusta, ja kattojen sivussa olevien, kalkkimaalattujen symbolien uskotaan viittaavan, rakennusajanjaksosta ja symboliikasta riippuen, joko jumalalliseen yhteyteen tai astrologiaan, ja niiden toivottiin ja uskottiin suojaavan pahuudelta. Alberobellon trulli-taloista osa on valjastettu turismin tarpeisiin, ja niissä on niin pieniä majataloja kuin ravintoloita ja erilaisia putiikkeja.

Myös Locorotondo Alberobellosta etelään on monien Pugliassa matkaavien listalla, eikä ihme, sillä kyseessä on todella viehättävä, Italian kauniimpien kylien joukkoonkin listattu pikkukaupunki. Marraskuussa Locorotondon kujia oli jo koristeltu jouluvaloin, ja tunnelma kapeilla kaduilla seikkaillessa oli jotenkin tosi ihana. Locorotondossa olisi varmasti viihtynyt mainiosti vaikka useita päiviä, mutta meille sai tällä kertaa riittää pikainen kävelykierros arkkitehtuuria ihaillen.

Valkoisten talojen Ostuni ja barokkifasadien Lecce

Locorotondosta Puglia road trip jatkui valkoisesta vanhasta keskustasta kuuluun Ostuniin, ja vallan komea kaupunki oli sekin. Ostunin vanhin osa on rakennettu kukkulan laelle, ja sitä ympäröi muurit. Kuuluisimpien rakennuksien joukkoon kuuluu Ostunin katedraalin lisäksi lukuisia komeita palatseja sekä kuvassa näkyvä Arco Scoppa arkki.

Nähtävyyksientäyteisen päivän päätteeksi, auringon jo hiljalleen laskiessa, kiirehdimme vielä kiertelemään Leccen historiallisessa keskustassa. Etelän Firenzeksikin kutsutun Leccen kaupungin vetonauloihin kuuluvat muun muassa upeat barokkijulkisivut, komeat kaupunginportit ja kaksi ikivanhaa teatteria.

Myös Lecce olisi houkutellut yöpymään ja tarkempaan tutustumiseen, mutta meillä oli seuraaviksi päiviksi varattuna majoitus vielä etelämpää, piskuisesta oliivilehtojen ympäröimästä Ruggianon kylästä. Ruggianosta käsin teimme vielä road tripin Puglian eteläiselle rannikolle, ajellen rantakylien halki ja tehden pieniä patikoita muun muassa luolia ja kanjoneita ihastelemaan.

Gallipolista upeaan Materaan

Eteläisimmästä Pugliasta matka jatkui pitkin länsirannikkoa kohti Basilicatan maakuntaa. Teimme lyhyen nähtävyyksienkatselupysähdyksen Gallipolissa, ja majoituimme sitten Tarantoon*. Myös Taranto on komea ja historiallinen kaupunki, mutta intoamme kuljeskella ympäriinsä kuvata siellä rajoitti reippaanlainen vesisade.

Onneksi seuraava päivä oli jälleen täydellisen kaunis ja aurinkoinen, ja oli ilo ajella halki kauniiden maisemien Materaan. Viimeistään James Bond -elokuva No Time to Die:n myötä monen matkailukartalle noussut Matera on lumoavan kaunis kaupunki, jonka vanha, Sassiksi kutsuttu osa on rakentunut osin kallion sisään. Marraskuun loppupuolella vierailijoita tässä suositussa kohteessa oli varsin vähän, ja saimmekin ihastella näkymiä ja tutkia kapeita katuja kaikessa rauhassa.

Pikavisiitti Napoliin ja reissaajatreffit Formiassa

Materasta road trip jatkui Napoliin, jossa meillä oli töihin liittyvä tapaaminen. Pikaisen yhden yön visiitin aikana ehdittiin kuitenkin myös kaupunkikierrokselle, jonka perusteella Napoli vaikutti kehittyneen kovasti siitä, kun siellä viimeksi vierailtiin toistakymmentä vuotta sitten. Valitettavasti Napolissakin satoi ja oli synkeää, mikä vaikutti vähän fiiliksiin, mutta siitä huolimatta jäi kyllä sellainen olo, että pitää tulla paremmalla aikaa vielä uudestaan.

Napolista ajettiin edelleen pohjoiseen, paikoin kaatosateessa, ja pysähdyttiin muutamaksi päiväksi pieneen Formian rannikkokaupunkiin. Formiassa agendalla oli ensisijaisesti laatuaikaa hyvässä seurassa, sillä tapasimme siellä parin kuukauden talvireissulla olleita suomalaisia ystäviämme. Toki siinä sivussa ehdittiin hieman myös tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Formiakin on ikivanha kaupunki, ja sijaitsee muinaisen Via Appian, yhden Rooman valtakunnan vanhimman ja merkittävimmän tien varrella. Formian majoituksemme oli bookingista löytynyt edullinen mutta tilava ja viihtyisä asunto*, johon mahduttiin mainiosti neljän hengen porukalla.

Lautalla Civitavecchiasta Barcelonaan

Italian kierroksen päätteeksi matkasimme ohi Rooman Civitavecchiaan, satamakaupunkiin, josta lähtee lauttoja Sisilian, Sardinian ja Korsikan saarten lisäksi myös Espanjaan. Reitti Rooman kupeesta Barcelonaan nopeutti matkaamme kohti Andalusiaa merkittävästi, kun säästyimme Pohjois-Italian ja Rivieran kautta kiertämiseltä. Grimaldi Linesin operoima autolautta oli myös yllättävän edullinen vaihtoehto, sillä pelkkä matka maksoi kahdelta henkilöltä plus autolta alle 150 euroa. Mikäli yönsä nukkuisi Pullman-seatilla eli kannen ”nukkumahuoneessa” olevalla penkillä, lisähintaa tulisi 10 € per pää, mutta myös hytit ovat järkevissä hinnoissa, alkaen 60 euroa.

Me otimme neljän aikuisen porukallamme (jatkoimme Barcelonaan saakka yhdessä ystäviemme kanssa) kahden erillisen huoneen Owners Suiten, joka maksoi 150 euroa, sisältäen kevyen aamupalan. Ateriat laivalla olivat kohtuuhintaisia (lounas 15 €, päivällinen 20 €), mutta saatavilla vain jos ne varaa lippuvarauksen yhteydessä. Matkan kesto on useimmilla vuoroilla noin 21 tuntia, mutta meidän lähtöpäivämme lautta kesti pidempään, koska se pysähtyi Sardiniassa. Lautta saapui Barcelonaan hieman epämukavaan aikaan kahdelta yöllä, mutta tarjolla olisi ollut maksuton late checkout (tämäkin mahdollista varata vain etukäteen), jolloin hytin luovutus on vasta aamulla kahdeksalta.

Meillä ei tällä kertaa ollut aikaa Barcelonassa seikkailemiseen (no, vastahan siellä olimme keväällä 2022), vaan jatkoimme saman tien kohti Andalusiaa ja Malagan rannikkoa, jonne asetuimme joulukuun alussa peräti 2,5 kuukaudeksi. Siitä lisää päiväkirjan seuraavassa osassa!