Autolla Turkissa – vinkkejä automatkailuun

Turkki ei varmastikaan tule ihan ensimmäisenä mieleen, kun tehdään reittisuunnitelmia Euroopan road tripille, onhan maa ensinnäkin Suomesta melkoisen kaukana. Myös ennakkoasenteet sekä koko maata, että autoilua siellä kohtaan, saattavat olla hyvinkin vahvoja. Turkki kuitenkin soveltuu road trip -kohteeksi aivan mainiosti, ja nähtävää ja koettavaahan maassa on loputtomiin. Me teimme syksyllä 2022 vajaan kahden kuukauden automatkan Turkissa, ja pysähdyimme sen varellla myös kolmessa paikassa hoitamaan ulkomailta Turkkiin muuttaneiden expatien lemmikkejä ja taloja.

Tässä artikkelissa käsitellään matkustamista autolla Turkissa (lähinnä omalla autolla, mutta monin osin teksti sopii myös vuokra-autolla seikkailuun), sekä siihen liittyviä käytännön asioita, jotka olisi hyvä ottaa huomioon jo ennen maahan menoa. Pääasiassa autoilu Turkissa ei oikeastaan poikkea juuri mitenkään muualla autoilusta, mutta muutamia maakohtaisia erikoisuuksia on, kuten lähes missä tahansa.

Omalla autolla Turkissa – Rajanylitys ja tietullijärjestelmä

Ylitimme rajan Turkkiin Bulgariasta, saapuen maahan pitkin A4 tietä Edirnen kohdalta. Tämä raja on melko vilkas liikennöity, sillä se on käytännössä suorin tie Istanbulista Keski-Eurooppaan. Jono rajalla eteni saapuessamme puolen päivän aikaan yllättävän nopeasti, eikä autoja ennen meitä ollut kuin muutama. Virkailijan kanssa ei tarvinnut vaihtaa sanaakaan, näytettiin vain omat ja auton paperit, ja tullin kaverille riitti että käytettiin camperin takaovet auki, mitään sen tarkempaa tutkimusta ei tehty. Mitään erikoisempia dokumentteja ei Turkkiin tarvitse, eli oma passi, auton rekisteröintitodistus ja green card, eli auton kansainvälinen vakuutustodistus, riittää.

Olimme lukeneet Internetistä, että heti saavuttaessa Turkkiin olisi syytä hankkia tietulleja varten “tarra” (Fast-Pass System HGS), joka luetaan maksullisilla teillä automaattisesti, ja mikäli se puuttuu, voi sakko maasta poistuttaessa olla huomattava. Tarroja saa jokaisesta postikonttorista (PTT) ja sen hinta olisi pitänyt olla kymmenen liiraa eli syksyn 2022 kurssilla 55 senttiä + kortille ladattu krediitti, jonka minimimäärä oli meidän tietojemme mukaan 30 liiraa, ja joka vähenee jokaisen tullipisteen kohdalla.

Kuuliaisesti pysähdyttiin sitten lähes ensimmäiseen paikkaan, joka näitä tullitarroja möi. Tämä olisi kuitenkin kannattanut hoitaa vasta myöhemmin (etenkin kun meillä ei ollut edes tarkoitus heti ajaa pitkin maksullisia teitä), koska kyseinen paikka kyni turisteilta vähän enemmän, kuin kuin virallinen summa olisi ollut. Saatiin kokonaismaksu neuvoteltua 100 liiraan (tuolloin noin 5,50 eur), josta 20 liiraa oli tarran hintaa (ilmeisesti henkilöautolle olisi ollut 10 liiraa, toki pikkupakummekin olisi pitänyt mahtua samaan ajoneuvoluokkaan) ja 80 liiraa oli kortille ladattua käyttömaksua (virkailija mukaan tämä oli minimimäärä). Ihan kohtuullinen hinta tuo vielä toki oli, mutta maksua ei (tietenkään) voinut hoitaa kortilla, ja viereisellä tiskillä olleen rahanvaihtopisteen kurssi oli luonnollisestikin todella huono. Vaihdettiin hampaita kiristellen ryöstökurssilla vähän euroja liiroiksi, jotta saatiin tarrabisnes hoidettua, ja hämmästeltiin, kuinka huolettomasti yhtä aikaa asioineet kanssaturistit vaihtoivat ihan reilusti euroja välittämättä todella onnettomasta kurssista. Noin yleisesti, rahanvaihto Turkissa kannattaa tehdä virallisissa rahanvaihtopisteissä, joissa kurssit ovat selkeästi esillä – hyvän kurssin tarjoavia vaihtopisteitä löytyy muun muassa kauppakeskuksista, kun taas heikoimmat kurssit ovat yleensä suosituimpien turistikohteiden kojuissa (sekä näissä lähellä rajaa olevissa epämääräisissä paikoissa).

Itse tietullitarralle meillä ei reilun puolentoista kuukauden aikana tullut juurikaan käyttöä, sillä pääsääntöisesti ajettiin pienempiä, maksuttomia teitä. Tulliteitä on Turkissa ylipäätään aika vähän, mutta käytännössä tarra piti hankkia, jotta päästiin Bosborinsalmen yli Aasian puolelle, sillä kaikki sillat Istanbulissa ovat maksullisia. Siltojen lisäksi salmen ylitse pääsee toki myös muutamasta kohdasta autolautalla, mutta ei Istanbulissa.

Tietullijärjestelmänä HGS on aivan hyvä systeemi, joka toimii automaattisesti, ja teoriassa jäljellä olevaa summaa voi seurata aina tietulliportin ohittaessaan. Ongelma tosin oli se, että ei koskaan tiedetty etukäteen, paljonko jonkun tietyn tien tai sillan maksu oli, ja tulliportin näytön ollessa pimeänä ei löydetty muuta keinoa tarkistaa jäljellä oleva summa muuta kuin soittamalla palvelunumeroon. Varmaan jos asuu Turkissa,, pystyy rekisteröitymään johonkin järjestelmään ja tarkistamaan tiedon sovelluksesta, ja olettavasti sen kautta onnistuisi myös lisä-krediittien lataaminen tarraan. Lisää arvoa voi tietty myös ladata PTT:n toimistoilla. Jos sinulla on parempaa tietoa HGS-järjestelmän käyttämisestä, jätä ihmeessä kommenttia niin opimme kaikki lisää!

Turkin tieverkosto ja navigointi (sekä prepaid-liittymä)

Aluksi tie rajan jälkeen vaikutti melkoisen heikolta, mutta myöhemmin Turkissa valtateiden kunto oli huomattavan hyvä. Moneen paikkaan ajeltiin lähes uutta, maksutonta ja nelikaistaista moottoritietä, tai vähintääkin hyväkuntoista kaksikaistaista tietä, joten senkään vuoksi maksullisten teiden käyttö ei ollut tarpeellista. Toki sitten kun eksyi pois valtaväyliltä rantateille tai pienempiä kyliä tutkimaan, teiden kunto oli mitä oli.

Turkissa oli oikeastaan lähestulkoon välttämättömyys hankkia prepaid-liittymä, koska datan käyttö omalla suomalaisella simmillä olisi maksanut todella paljon. Me käytimme dataa jonkin verran työntekoon ja sometukseen, mutta myös navigointiin. Navigaattorille oli todellakin tarvetta, tosin GoogleMapskin oli välillä vähän pihalla uusista teistä ja liittymistä, ja muut kokeilemamme kartat vielä enemmän.

Hankimme heti Edirnen ostoskeskuksesta Türk Telecomin prepaid simmin, joka oli yllättävän kallis investointi aluksi. Toisin kuin monessa muussa maassa, prepaid SIM-kortti rekisteröidään henkilölle ja pelkästä kortista myös veloitetaan melko paljon, tulloin 225 liiraa (noin 12,50 eur). SIM-kortin yhteydessä ostettuna datapaketti ei sitten ollut kuitenkaan kuin 60 liiraa (reilu 3 euroa) / 20 GB, eli data oli varsin edullista. Myös myöhemmin ladatun lisädatan hinnat olivat maltillisia, mutta datan lisääminen (tai saldon tarkistaminen) ei turistina onnistunut mitenkään sähköisesti, vaan sitä piti käydä ostamassa lisää liikkeestä. Onneksi Türk Telekomin virallisia liikkeitä oli hyvin tiheään ympäri maata.

Autolla Turkissa – ajaminen ja pysäköinti

Turkissa ajaminen ei ollut mitenkään erikoisen haastavaa tai juurikaan poikennut Itä-Eurooppalaisesta ajokulttuurista. Yleisesti ottaen, kun ajaa muiden tiellä liikkujien mukana, eikä arkaile liikaa, pärjää oikein hyvin. Kaupungeissa tuppaa olemaan aika ruuhkaista ja varsinkaan Istanbulissa keskustaan ei kyllä kannata autolla mennä, jos sitä voi mitenkään välttää. Mitä lähempänä keskustaa pysäköi, sitä haastavampaa ja kalliimpaa on myöskin parkkeeraus. Istanbulissa, ihan ydinkeskustaa lukuunottamatta, oli kuitenkin monin paikoin ihan hyvät mahdollisuudet löytää maksuton paikka kadulta. Kadiköyn alueella, jossa pysähdyttiin pariksi päiväksi, jouduttiin jättämään auto maksulliselle, vartioidulle parkkialueelle, sillä maksuttomat kadunvarsipaikat olivat harvassa ja täynnä.

Yksi erikoisuus, joka tiellä liikkujille tulee heti vastaan kun pääsee Turkin rajan yli on virkavallan läsnäolo, nimittäin poliiseja näkyi joka paikassa todella paljon. Autoteiden varsille on lisäksi, ilmeisesti jonkinlaisena muistutuksena, viritelty poliisiauton kokoisia vanerisia näköiskuvia, joissa on jopa vilkut “katolla”. Lisäksi poliisit pysäyttelevät autoilijoita tiesuluilla ilman erityistä syytä, ja meidätkin pysäytettiin pariin otteeseen passien katsomista varten. Liekkö muuta syytä tähän kuin kontrollin ja vallan näyttäminen. No kait se kuuluu autoritäärisen maan tapoihin.

Toinen huomioitava asia Turkissa autoillessa on suojatiet. Niiden eteen nimittäin ei näköjään tule missään nimessä pysähtyä! Maan tapa tuntuu olevan, että kukaan ei edes hidasta, vaikka jalankulkija olisi keskustassa astumassa suojatielle. Sen sijaan autot ajavat lähestulkoon aina ensin, ja kävelijät menevät vasta sitten kun on tilaa ylittää. Toisaalta eivät jalankulkijatkaan juuri käytä suojateitä, vaan ylittävät mistä huvittaa. Pari kertaa tein sen virheen, että hidastin päästämään jalankulkijan ylitse ja molemmilla kerroilla ylittämään lähtenyt kaveri oli tulla jyrätyksi viereiseltä kaistalta ohi ajavan toimesta. En sitten enää pysähtynyt kolmatta kertaa, maassa maan tavalla.

Tankkaus ja polttoaineen hinta Turkissa

Turkissa on edelleen voimissaan huoltoasemien palvelukulttuuri. Tankkauksen suorittaa työntekijä, jolle kerrotaan määrä / summa jolla haluaa tankata ja maksetaan käteisellä tai sisällä kortilla. Periaatteessa autosta ei siis tarvitse edes nousta, jos on käteinen raha valmiina tankkaukseen. Tankkauksen yhteydessä monesti myös pesaistaan tuulilasi, eikä tästä palvelusta olla edes vailla mitään korvausta. Ihan kiva kuvio!

Vuonna 2022 Turkin inflaatio oli huimaa, ja tämä näkyi myös polttoaineen hinnassa. Kun syksyllä menimme maahan, dieselin hinta oli noin 1.25 eur / litra ja muutamaa viikkoa myöhemmin se oli jo 1.55 eur / litra. Keväällä 2022 hinta oli ollut reilusti alle 1 eur / litra. Autokanta alkaa Turkissa myös rapistua, sillä uudet autot ovat todella kalliita. Käytännössä uusien autojen hinnat olivat lähes tuplaantuneet vuodessa, ja ulkomailta saa tuoda autoja maahan vain hyvin rajoitetusti.

Yksi erikoisuus, mitä näki paljon Turkin maanteillä, tai oikeastaan enemmänkin taajamissa, olivat vanhat Renault 12 mallin henkilöautot. Meille ei selvinnyt, mistä syystä ilmeisesti suunnilleen kaikki maailman Renault 12 mallin autot ovat päätyneet Turkkiin, mutta taitaa siellä olla ollut pitkään Renaultin valmistusta, joten ehkäpä valtaosa on sitten kuitenkin ostettu aikoinaan uutena maan sisällä.

Leirintäalueet ja muut majoitukset

Koska olimme liikkeellä pienellä camperilla, yövyimme jonkin verran myös leirintäalueilla. Turkista niitä kyllä löytyy ihan kivasti, mutta Google-kartasta niitä oli toisinaan aika hankala löytää, koska camping hakusanana viittasi yleensä muuhun kuin leirintäalueeseen. Hakusanalla löytyi esimerkiksi paljon piknik-alueita ja paikkoja telttailuun. Tästä(kin) syystä hyvä työkalu majoituspaikkojen etsimiseen oli Park4Night -sovellus, josta löytyi kaikki leirintäalueet helposti. Hinta vaihteli 150-300 liiraa (noin 8,50-17,00 eur) välillä ja hintaan kuului myös sähkö. Ei siis mitenkään kovin kallista, kun vertaa Euroopan hintoihin, jotka alkavat olla jo ihan järjettömällä tasolla. Monin paikoin nimittäin saattaa saada hotellihuoneen lähes samaan hintaan, kuin nukkuu omassa autossa leirintäalueella.

Housesittauksen ja leirintäalueiden lisäksi yövyttiin lähinnä Airbnb:n kautta vuokratuissa asunnoissa – yleensä käytetään enemmän Booking.comia, mutta se ei toiminut kunnolla Turkissa. Jostain syystä moni majoitus oli siellä blokattu ja toimi vain VPN:llä mutta Airbnb:ssä kaikki toimi kuten pitikin. Tästä syystä Airbnb:ssä tarjontaan oli hyvin. Oltiinpa jopa yksi yö pitkästä aikaa hotellissa, Marmariksessa, jossa 22 euron huonehintaan jopa kuului aamupala. Ei mahda tuossa kolmen tähden hotellissa olla ihan samat hinnat kesällä.

Majoituspaikkoja oli kyllä todella paljon tarjolla, kun oli auto ja pystyi valitsemaan kohteen vähän etäämmältä keskustoja. Ehkä hienoin yöpymispaikka koko reissulla oli Pohjois-Turkissa, Mustanmeren rannalla Amasran kaupungin yläpuolella, josta vuokrattiin iso oma asunto neljäksi päiväksi alle 20 eur / yö. Maisema omalta terassilta oli ihan ok! Hauska oli myös puumaja-Airbnb Lounais-Turkissa, merimaisemalla sekin.

Lopuksi

Turkki on todella monipuolinen ja kiehtova matkailumaa, jossa voi helposti toteuttaa omatoimisen road tipin omalla autolla. Turkin luoteisrannikko on erittäin kaunista ja siellä on todella paljon nähtävää . Turkin historia ulottuu monen vuosituhannen taa ja siellä on ollut valloittajaa milloin mistäkin. Arkeologiset kohteet eivät ihan hetkessä lopu, mutta kerrotaan niistä(kin) lisää Turkin reissupäiväkirjoissa.

Artikkelista jäi varmasti vielä myös puuttumaan joitain yksityiskohtia ja huomioita Turkissa autoilusta, joten jos sinä olet matkannut autolla Turkissa, jaa ihmeessä lisää vinkkejä kommenteissa! Tai jos olet suunnittelemassa road tripia Turkissa ja jokin autoiluun liittyvä asia jäi vielä mietityttämään, vastaamme mielellämme!