Elämää nomadina

Road trip Turkissa osa 4: Rannikkomaisemia ja rauniokaupunkeja

Rannikkomaisema Adrasan Beachin lähellä | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina

Vietettyämme muutaman päivän Kappadokian mahtavissa maisemissa Keski-Turkissa, liki kahden kuukauden mittainen road trip Turkissa jatkui kohti etelärannikkoa. Meillä oli sovittuna lokakuun lopulle ja marraskuun alkuun kaksi talonvahtikeikkaa Luoteis-Turkkiin, ja ennen niitä meillä oli kymmenisen päivää aikaa seikkailla vapaasti. Päätimme ottaa suunnaksi niin sanotulla Turkin Rivieralla sijaitsevan Turquoise Coastin, rannikon Antalyan ja Fethiyen välillä. Tällä alueella sijaitsee runsaasti upeita rantoja, mutta myös varsin korkeita vuoria, jotka kohoavat lähestulkoon suoraan rannikolta.

Patikkareitti vie hautakammioille Kasissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Hautakammioihin voi Lyykian alueella törmätä vaikkapa polkujuoksulenkin varrella

Antiikin aikaan näillä seuduilla oli muinainen Lyykia (Lycia), josta muistuttamaan on jäänyt useita rauniokaupunkeja sekä lyykialaisille tyypillisiä kallioseiniin hakattuja hautakammioita. Meitä kiinnosti myös alueella kulkeva pitkänmatkan vaellusreitti Lycian Way, josta pätkiä nähtiinkin, mutta valitettavasti emme tällä kertaa ehtineet poluille. Yli 500 kilometrin reitti kulkee lukuisten rauniokaupunkien halki, ja valtaosa reitin poluista onkin alkuperältään lyykialaisten kulkureittejä. Vaellusreitti seurailee rannikkoa, kulkien välillä melko korkeallakin vuorilla. Koko reitin kulkeminen vaatisi melkoisesti ennakkovalmisteluja ja aikaa useamman viikon, mutta olisi epäilemättä upea kokemus.

Antalyasta Adrasan Beachille

Antalya oli meille tällä kertaa vain läpiajokohde, ja sitäkin oikeastaan vain siksi, että saavuimme sisämaasta rannikolle Antalyan kohdalta. Jatkoimme siis saman tien matkaa pitkin rannikkoa etelään, ja maisemat olivat heti mitä kauneimmat, meri kimmelsi turkoosina ja tie kiemurteli vihreiden rinteiden muotoja seuraillen. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi oli valikoitunut Göynük, josta olimme bonganneet kivannäköisen ja edullisen leirintäalueen (Orange Beach Camping). Göynükin ranta-alue oli kuitenkin melkoinen pettymys, jotenkin todella turistinen, hotellien ja ylihintaisten krääsäputiikkien täyttämä. Göynükin kylä pari kilometriä rannan yläpuolella oli sen sijaan perinteisempää turkkilaista aluetta, ja lähimaastot tarjoilivat varsin kivoja juoksumaisemia. Tarkoitus oli käydä polkujuoksureissun ohessa Göynükin kanjonissa, josta myös Lycian Way kulkee, mutta kanjonin näyttävimmät osat olivatkin pääsymaksullista aluetta.

Moskeija Göynukissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Moskeija Göynukissa
Diginomadi ja kissa töissä leirintäalueella Göynukissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Göynükin leirintäalueen kissatkin tulivat mukaan toimistohommiin

Göynükista jatkettiin Teken lahden kaakkoiskulmaan Adrasan Beach -nimiseen pikkupaikkaan, joka osoittautui varsin viihtyisäksi ja ei niin turismin ”pilaamaksi” alueeksi. Parkkeerattiin söpölle Arya Camping -leirintäalueelle ja suunnattiin saman tien lenkille pitkin rannikon polkuja. Lämmintä oli 28 astetta ja senkin myötä jotenkin kepeä mieli, vähän sellainen lomafiilis siis. Toki tämänkin road tripin aikana tehtiin myös töitä, mutta yritettiin keskittää niitä enemmän talonvahtikeikkojen ajaksi ja ottaa muuten enemmän aikaa vain reissuelämään. Datapaketin avulla työhommat toki onnistuivat myös leirintäalueilta.

Adrasan Beach | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Adrasan Beachilta olisi päässyt myös veneretkeilemään
Arya Camping, Adrasan Beach | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Saimme pistää toimiston pystyyn tyhjän glamping-teltan terassille

Ukkosmyrsky puumajassa ja viehättävä Kaş

Adrasan Beachilta jatkettiin kohti Kaşin rannikkokaupunkia, jonka yläpuolisilta kukkuloilta olimme varanneet pariksi yöksi majoituksen puumajasta. Merinäköalalla, omalla kylppärillä ja pienellä keittiökulmauksella varustettu, puuhun rakennettu miniasunto paikallisen perheen pihapiirissä oli jo muutenkin kiinnostava konsepti, mutta vielä mielenkiintoisemman siitä teki sääennusteen lupailema ukkosmyrsky. Melkoinen myräkkä tuulineen ja sateineen saapuikin, mutta onneksi majapaikka (ja puu ynnä muut tukirakenteet) olivat sen verran vankkaa tekoa, ettei myrsky paljon heiluttanut ja kuivanakin pysyttiin.

Puumaja majoitus lähellä Kasin kaupunki | Road trip Turkissa | Elämää Nomadina
Kukapa ei olisi lapsena haaveillut puumajassa nukkumisesta?

Poutasään palattua ajeltiin alas rannikolle Kaşiin, jossa asetuttiin jälleen hetkeksi leirintäalueelle, oikein kiva paikka oli sekin, Gizli Vadi Camping nimeltään. Käytiin jälleen lenkkeilemässä pitkin rantaa seurailevia patikkapolkuja, ja matkalla osuttiin myös hautakammioille lähellä Limanağzı-rantaa. Itse Kaşin kaupunki kapeine kujineen ja värikkäine rakennuksineen oli myös kiinnostava ja viihtyisä kohde, ja myös varsin historiallinen paikka, joka antiikin aikaan tunnettiin nimellä Antiphellos. Muinaisesta Antiphellosin kaupungista on säilynyt teatterin rauniot sekä useampi hautakammio.

Kuja Kasin kaupungissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Söpö kuja Kaşissa
Antiphellosin teatteri, Kas | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Muinaisen Antiphellosin teatteri sijaitsee ihan Kaşin keskustan kupeessa
Leirintäalue Kasissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Leirintäalueemme oli myös Kaşissa pieni ja sympaattinen

Pinaran rauniokaupunki

Kaşista matkamme jatkui edelleen pitkin rannikkoa länttä kohti, komeita maisemia ihaillen. Lukuisista alueen raunioista valitsimme vierailukohteeksi Pinaran, kauniilla paikalla Babadağ-vuoren rinteillä sijaitsevan muinaisen Lyykian kaupungin. Pinaran arkeologinen alue on laaja ja vaikka rauniot ovat pääosin huonossa kunnossa, niistä on voitu tunnistaa muun muassa lukuisia temppeleitä, kaksi akropolista ja teattereita. Hautakammioita Pinarassa on kaikkiaan useita satoja, valtaosa niistä korkealle kallioseinään hakattuja. Pinara on yksi vähiten tunnetuista antiikin Lycian kaupungeista, huolimatta siitä, että se oli yksi suurimpia, ja siihen pääse tutustumaan ilman pääsymaksua. Nähtiin muuten raunioilla myös kilpikonnia!

Hautakammioita Pinaran raunioilla | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Pinaran raunioilla
Hautakammioita Pinarassa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Hautakammioita Pinarassa on paljon, myös nuo kaikki kolot ylhäällä kallion seinämässä
Kilpikonna Pinaran rauniokaupungissa Turkissa | Elämää Nomadina blogi
Kilpikonna Pinaran rauniokaupungissa, toinen siirrettiin turvaan keskeltä Pinaraan johtavaa tietä

Hylätty aavekaupunki Kayaköy

Suositun Fethiyen rannikkokaupungin lähellä sijaitseva Kayaköy, entinen Karmylessos (myös Levissi), on rauniokaupunki sekin, mutta paljon tuoreempaa alkuperää kuin muinaisen Lycian kaupungit. Karmylessoksen pikkukaupunki perustettiin 1700-luvulla, ja sen asukkaista valtaosa oli kreikkalaistaustaisia ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia kristittyjä. 1919-1922 käyty Kreikan-Turkin sota, jossa taisteltiin muun muassa maiden välisestä aluejaosta, johti 1923 solmittuun väestönvaihtosopimukseen, eli väestön pakkomuuttoon. Sopimuksen toimeenpanossa noin 1,1 miljoonaa kreikkalaista kristittyä joutui muuttamaan Turkista Kreikkaan, ja noin 400 000 turkkilaista muslimia Kreikasta Turkkiin. Karmylessos oli yksi Turkin puolella autioksi jääneistä kaupungeista – käytännössä koko alue tyhjentyi kerralla, kun sen noin 6500 asukkaan suuruinen kreikkalainen väestö pakotettiin lähtemään ja jättämään kotitalonsa.

Kayaköy | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Kayaköy on hiljainen rauniotalojen kaupunki

Nykyään Kayaköyna tunnettu Levissi on museoitu rauniokaupunki, jota usein aavekaupungiksikin kutsutaan. Se on (ainakin kiivaimman turistisesongin ulkopuolella) hiljainen, vaikuttava ja surullinenkin tyhjien, katottomien kivitalojen sokkelo, joka kiipeää ylös kukkulanrinnettä. Kaikkiaan taloja on jäljellä noin 500, ja niiden joukossa on myös kaksi kreikkalais-ortodoksista kirkkoa.

Kayaköy | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Kayaköyn raunioilla, punakattoinen rakennus on kirkko

Dalyan ja Kaunosin rauniot

Viimeinen kohteemme Turkin etelärannikolla oli Dalyanin pikkukaupunki Dalyan-joen varrella. Tästä hiljaisesta pölyisestä kylästä on parin vuosikymmenen aikana kasvanut suosittu turistikohde, johon on myös muuttanut paljon ulkomaalaisia asukkaita. Dalyanin vetonauloihin kuuluu muun muassa erilaiset veneretket esimerkiksi kilpikonnien pesimisrannoille ja Köyceğizin järvelle, sekä näkyvällä paikalla joen vastarannalla sijaitsevat kallioon hakatut hautakammiot.

Kukkien koristama katu Dalyanissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Ihana kukkien reunustama rantakatu Dalyanissa
Auringonlasku Dalyanissa | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Auringonlasku Dalyan-joen rannalla, vastarannalla näkyy kuuluisat kuninkaalliset hautakammiot

Dalyanista pääsee ylittämään joen joko sympaattisella pienellä lautalla tai soutuvenekyydillä, ja vastarannalla lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee Kaunosin rauniokaupunki. Muinaisen Carian alueeseen kuulunut Kaunos oli merkittävä satamakaupunki, jota ehtivät hallita niin persialaiset, kreikkalaiset kuin roomalaisetkin, ennen kuin se 1300- ja 1400-lukujen aikana vähitellen päätyi turkkilaisten käsiin. Kaupungin kohtaloiksi koituvat sen hylkäämiseen johtanut malariaepidemia sekä rakennuksia romahduttaneet maanjäristykset. Kaunosin arkeologisen alueen merkittävimpiin raunioihin kuuluu muun muassa keskiaikaisilla muureilla ympäröity akropolis, teatteri, jossa on sekä kreikkalaisia että roomalaisia piirteitä, roomalainen kylpylä sekä bysanttilainen basilika.

Kaunosin rauniot | Road trip Turkissa: Rannikkomaisemia ja raunioita | Elämää Nomadina
Kaunosin teatterin raunioilla

Onko Turkin lounaisrannikko sinulle tuttua? Alueen (Antalyasta länteen) suosituin lomakohdekeskus lienee Marmaris, ja esimerkiksi monille raunioille ja Dalyan-joelle on tarjolla sieltä matkanjärjestäjien retkiä. Mielestämme rannikko soveltuu erinomaisen hyvin omatoimimatkailuun, erityisesti, jos on liikkeellä omalla tai vuokratulla autolla, jolloin pääse vapaasti suunnittelemaan reitin ja vierailukohteet.

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 5 / 5. Arvioita annettu: 1

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Jaa kavereillekin jos tykkäsit

12 Vastausta

  1. Ei ole kyllä Turkin lounaisrannikko yhtään tuttu itselleni. Adrasan Beach veneineen ja taustalla kohoavine kukkuloineen/vuorineen näyttää todella hienolta. Näin “eläinnörttinä” on pakko kysyä, osaatko/osaatteko sanoa tarkemmin, mitä kilpikonnia raunioilla näkyi?

    1. Adrasan Beach oli noista kohteista meidänkin suosikkimme, rauhallinen, sopivan pieni ja luonnoltaan kaunis. Hyvä kysymys tuo kilpikonnan laji, alkoi itseäkin kiinnostamaan ottaa selvää, mutta näköjään konnien lajinimet ja niiden erikieliset käännökset on aika hämmentäviä. Lisäsin kuvankin nyt tuonne juttuun niin lajeja paremmin tuntevat voivat täydentää, mutta tämä näyttäisi olevan espanjankilpikonna (Testudo graeca, Greek tortoise), mutta siitäkin on useampia alalajeja, joista tämä ehkä on Testudo graeca ibera eli suomeksi ilmeisesti kannusreisikilpikonna?

  2. Upeita maisemia kertakaikkiaan! Enpä ole totta puhuen ikinä edes harkinnut Turkkia roadtrip-kohteena, mutta tämän perusteella voisin hyvinkin lähteä vastaavalle retkelle. Rannat, vuoristo ja historialliset paikat matkanne varrella vaikuttavat mahtavalta kombolta. Itsellä vain Ankarasta ja Istanbulista kokemusta, Alanyassa ja Antalyassa joskus tullut käytyä myös, mutta nämä kaksi jälkimmäistä ei kyllä napanneet yhtään.

    1. Meillekin ensimmäiset kokemukset Turkista ovat olleet ryhmämatkat Alanyaan ja Antalyaan, ja silloin (kauan sitten) ei ollut oikeastaan mitään ymmärrystä siitä, miten monipuolinen matkailumaa Turkki on sen tunnetuimpien rantalomakohteiden ulkopuolella. Road trip Turkissa ei varmaan ole kovin monen matkasuunnitelmissa, mutta voimme kyllä lämpimästi suositella!

  3. Kiva jälleen lukea Turkin kohteista, jotka eivät ole tuttuja niin itselle, kuin varmaan useimmille muillekaan suomalaisille. Hienon näköistä kyllä on. Tuo 500 kilometrin vaellusreitti kuulostaa houkuttelevalta, mutta kieltämättä sinne ei lähdetä ihan päähänpistosta varaamatta muutamaa viikkoa aikaa. Kreikkalaisten hylkäämä aavekaupunki on kyllä karu muistutus sadan vuoden takaisesta puolin ja toisin surullisesta historiasta. Kreikassahan on plaljon neo-alkuisia kaupunkeja, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että ne ovat Turkista tulleille pakolaisille perustettuja. Pireuksen köyhissä satamakortteleissa he alkoivat purkaa ikäväänsä musiikkiin ja syntyi repetiko, Kreikan blues.
    Kilpikonnasta tuli mieleen hieman turhan pitkäksi venähtänyt tvuoripatikointimme Makedoniassa, jossa yhtäkkiä tien varressa tuijotti kilpikonna. Siellä (ja täällä) ne ovat kreikankilpikonnia, Turkissa varmaan tosiaan jokin muu laji. Ja vaikka ne olisivatkin siellä kreikainkilpikonnia, niita taatusti nimitettäisiin jollain muulla nimellä 🙂

    1. Voi miten surullisen kaunis on tuo repetikon tarina. Tämän kaltaiset historialliset tapahtumat tulevat usein niin opetuksessa kuin artikkeleissa esitettynä sellaisina “kylminä” faktoina ja vuosilukuina, ja usein on jotenkin vaikea hahmottaa, mitä ihmiset näiden numeroiden takana ovatkaan joutuneet kokemaan.

  4. Marmaris on ollut minun ihan ensimmäinen ulkomaankohde joskus silloin kun se oli vielä ihan pieni kylä. Olimme varmaan paikan ensimmäisiä turisteja. Siitä asti Turkki on jotenkin kiinnostanut minua ja olisi joskus mahtava päästä kiertämään maata enemmänkin. Juuri tuo, että siellä on hirveästi historiallisia paikkoja jotka eivät ole mitenkään kuuluisia. Uskomatonta, että tuollaiset hautakammiotkin ovat vaan tuolla ylhäisessä yksinäisyydessä. Ja juuri noita amfiteattereita. Ainoa mikä vähän jännittäisi olisi ajaminen Turkissa, millaista se on?

    1. Oi vitsit, on varmaan Marmaris ollut aika erilainen kuin nyt 😀 Maisemathan siellä kulmalla on aivan älyttömän upeat tietysti edelleen. Noita historiallisia kohteita todella on ihan hurjan paljon, ja autolla on helppo saavuttaa vähän syrjäisemmätkin niistä. Ajaminen Turkissa ei ollut mitenkään erityisen hankalaa – Toni kirjoitteli juuri vinkkejä aiheesta erilliseen postaukseen; https://elamaanomadina.fi/autolla-turkissa-vinkit-automatkailuun/

  5. Olipa tosi mielenkiintoista ja hienoja maisemia. Alue ei ole meille mitenkään tuttu, emme ole Turkissa käyneet kuin pari kertaa Istanbulissa. Eikä ole tullut mieleenkään roadtrip. Mutta nyt tulee! Mitähän kaikkea pitäisi ajatella ja valmistella, jos sinne lähtee? Meillä ei ole asuntoautoa, eli kuljemme henkilöautolla. Aila

    1. Turkkiin pääsi omalla autolla yllätävänkin helposti ilman mitään sen kummempaa byrokratiaa, ja liikkuminen siellä oli varsin ongelmatonta. Henkilöautolla voi mennä ihan yhtä hyvin kuin asuntoautolla tai retkipakulla, maoitusmahdollisuuksia on helppo löytää myös pienemmistä paikoista esimerkiksi Airbnb:n kautta. Kirjoitimme käytännön vinkkejä autoiluun Turkissa erilliseen postaukseen; https://elamaanomadina.fi/autolla-turkissa-vinkit-automatkailuun/

    1. Turkki osoittautui todella monipuoliseksi matkailumaaksi, ja siellä reissaaminen, myös omalla autolla, oli yllättävänkin helppoa. Todella paljon jäi kiinnostavia paikkoja käymättä, mutta ehkäpä joskus mennään uudestaan, ja jatketaan Turkin läpi Georgiaan, jonne myös halutaan palata näkemään lisää!

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Your email address will not be published. Required fields are marked *