Dominikaaninen tasavalta; Boca Chica, Las Terrenas ja Samana
Palattuamme tammikuussa Neitsytsaarilta takaisin Dominikaaniseen tasavaltaan, suuntasimme ensin pääkaupungin Santo Domingon naapuriin Boca Chicaan, ja valaskauden käynnistyttyä Samanan niemimaalle. Tässä postauksessa muun muassa tunnelmia Boca Chican ja Las Terrenasin rannoilta, sekä valasretkeltä Samaná Bayssa.
Boca Chica on rento rantakohde pääkaupungin kyljessä
Boca Chican pikkukaupunki sijaitsee noin 40 kilomeriä Santo Domingosta itään, suojaisan lahden rannalla, kätevästi lähellä pääkaupungin kansainvälistä lentokenttää. Siitä huolimatta Boca Chica on ennemminkin Santo Domingon asukkaiden viikonloppukohde, kuin ulkomaisten lomareissaajien valinta rantakohteeksi. Boca Chicaan pääsee Santo Domingosta ja Santo Domingo Estesta kätevästi edullisella pikkubussilla (100 pesoa eli noin 1,5 euroa), ja lentokentältä sinne hurauttaa taksikyydillä alle varttitunnissa.
Me otimme lentokenttätaksin sijasta alle InDrive-taksin (vastaava appi kuin Uber), joka on edullinen mutta turvallinen valinta. Tosin tällä kertaa kuski oli päästänyt bensatankin liian tyhjäksi, ja auto hyytyi jo noin 500 metrin jälkeen… No, kuski kipaisi kanisterillisen läheiseltä asemalta, ja soitti vielä kaverin apuun, kun auton käynnistämiseen tarvittiin bensan lisäksi lisää akkuvirtaa. Kaikkea sitä, ja tämän lisäksi matkalla oli vielä joku päätien liikenteen tukkinut onnettomuus, jonka vuoksi kierrettiin perille pitkin kärrypolkuja. Tervetuloa takaisin Dominikaaniseen 😀
Me itse asiassa käytiin Boca Chicassa lyhyesti jo ennen reissua Neitsytsaarille, ja pidettiin silloin paikan rantoja varsin nätteinä. Nyt palattuamme tyrmäävän kauniilta Virgin Gordan saarelta Boca Chican rantamaisemat tuntuivatkin hieman vaatimattomilta, mutta siis ihan kelvollinen kohde se on muutaman päivän lomailuun, tai meidän tapauksessa yhdistelmään työtä ja vapaa-aikaa. Majoituimme ensimmäisellä kerralla todella fiksussa Airbnb-asunnossa hieman keskustan ulkopuolella, ja tammikuussa vähän keskeisemmällä paikalla sijainneessa perustason paikallisasunnossa, joka sekin vuokrattiin Airbnb:n kautta.
Boca Chican rannoilla oli sellainen leppoisa fiilis – rannan itäpäässä on muutama isompi hotelli ja hienompi Marinan alue, mutta näytti vähän siltä, että alueen resorttihotellien parhaat päivät on ehkä jo nähty. Päärannan länsipuolella puolestaan on pitkä kaistale kapeaa rantaa, jonka varrella on lukuisia pieniä paikallisravintoloita ja kuppiloita. Matalan lahden pohjukassa olevaan päärantaan (Playa Boca Chica) on rajattu jättimäinen “luonnon uima-allas”, joten aallokkoa ei juurikaan ole ja uiminen on varsin turvallista lapsillekin. Rannalla on lukuisia ravintoloita ja erilaisia myymälöitä, ja myös kiertäviä korukauppiaita yms, mutta mihinkään häiritsevään tyrkyttämiseen emme täälläkään törmänneet.
Las Terrenas on yksi Samanan niemimaan kauniista rantakohteista
Boca Chicasta matka jatkui Dominikaanisen tasavallan koilliskulmaan, Samanan niemimalle. Valitsimme sieltä ensimmäiseksi kohteeksi pohjoisrannikolla sijaitsevan Las Terrenasin, jonne pääsee Santo Domingosta kätevästi bussilla. Koska tulimme Boca Chicasta päin, hyppäsimme bussin kyytiin Las Américas -motarin ja pohjoiseen vievän tien (nro 7) risteyksestä Parada Samana -bussiasemalta. Parissa tunnissa oltiin perillä Las Terrenasin asemalla, ja käveltiin tien varresta La Playan alueelle, josta olimme varanneet majoituksen Airbnb:n kautta.
Hotel Iguana osoittautui oikein kivaksi majapaikaksi sievine, värikkäine bungaloweineen ja allasalueineen. Bungalow oli kohtuullisen hintainen, noin 30 euroa per yö, mutta iso ja kiva, ja varustettu ulkokeittiöllä ja omalla kylppärillä, jossa pääsi jopa lämpimään suihkuun. Jos kiikarissa on majoitus ihan rannan tuntumasta, hotellit ovat hienompia ja kalliimpia, osin jopa hulppeita, mutta noin sadalla eurolla yö saa aivan tyylikkään huoneiston 2-4 henkilölle esimerkiksi La Cortesana hotellista*.
Majoittumisen jälkeen tehtiin pieni auringonlaskukävely rannassa ja tutustuttiin alueeseen. Kauniita rantoja, paljon ravintoloita ja majoitusvaihtoehtoja pienistä majataloista suurin hotelleihin. Illallispaikaksi valikoitui tunnelmallinen italialaistyylinen ravintola, jossa syötiin aivan hyvät pitsat, mutta hinnat olivat kyllä melkoisen korkeat niin pitsalle kuin viinilaseille, ja listahintoihin tuli ärsyttävästi päälle vielä verot ja palvelumaksut (kaikkiaan illalliselle tuli hintaa lähes 40 euroa – seuraavat ateriat kokkailtiinkin sitten itse).
Seuraavina päivinä käytiin lenkkeillen tutustumassa alueen muihin rantoihin ja keskustaan. Las Terrenas vaikutti sellaiselta vähän paremmalta lomakohteelta, joka on alun perin varmaan ollut pieni kylä, mutta kasvanut kauniiden rantojen vetovoimen myötä suosituksi.
La Playasta länteen on lisää viehättäviä palmurantoja, kuten Playa Escondida ja Playa Bonita. Hidden Beachina tunnetulle Playa Escondidalle ei mene ollenkaan tietä, joten se on säilynyt varsin luonnontilaisena ja hiljaisena. Rantaan pääsee joko venekyydillä tai metsän halki pitkin polkuja.
Playa Escondidalta voi jatkaa polkua pitkin seuraavalle rannalle, Playa Bonitalle, joka sekin on osin varsin hiljainen. Punta Bonitaa kohti kulkiessa alkaa tulla vastaan hotelleja, ravintoloita ja resortteja, mutta alueen tunnelma oli siitä huolimatta mukavan rauhallinen.
Las Terrenasista siirryimme paikalliskyydeillä Samanan niemimaan toiselle puolelle Samanán kaupunkiin. Sinne päästäksemme hyppäsimme Las Terrenasin keskustassa sympaattiseen, lava-auto-malliseen guaguaan (paikallinen nimitys kylien välisiä reittejä ajaville pikkubusseille ja vastaaville). Vehreiden metsäalueiden halki kulkeneen matkan jälkeen päädyttiin El Limoniin, jossa vaihdettiin Samanáan vievään pikkubussiin. Tälle kaikkiaan noin 40 kilometrin matkalle kertyi hintaa alle kaksi euroa per pää.
Valasretki ja Playa Cayo Levantado Samanássa
Samaná, tai koko nimeltään Santa Bárbara de Samaná, on Samaná Bayn eli Samanan lahden pohjoisrannikolla sijaitseva, erityisesti valaidenkatseluretkistä tunnettu kaupunki. Nähtävyyksiltään ja rannoiltaan itse Samaná on jokseenkin vaatimaton, mutta tammikuun puolestavälistä ja maaliskuun loppupuolelle kestävä valaskausi tuo sinne runsaasti matkailijoita. Meillekin syy matkata Samanáan oli nimenomaan ryhävalaat, ja valasretken ohessa käytiin myös kauniina rantakohteena tunnetulla Cayo Levantadon saarella.
Samanán lahti ja lähialueen rannikkovedet, missä Atlantti kohtaa Karibianmeren, täyttyvät vuosittain tammi-maaliskuussa tuhasista ryhävalaista, niiden uitua Pohjois-Atlantilta lämpimiin trooppisiin vesiin lisääntymään ja kasvattamaan poikasia. Alueen merielämää ja merinisäkkäitä suojelemaan perustettiin vuonna 1986 Marine Mammals Sanctuary Bancos de La Plata en Navidad, joka oli Atlantin valtameren ensimmäinen merinisäkkäiden suojelualue. Ryhävalaiden suojelualue Samanássa on osa tätä kaikkiaan yli 19 000 neliökilometriä kattavaa luonnonsuojelualuetta.
Ryhävalas on yksi maailman suurimmista valaslajeista, ja aikuiset valaat voivat painaa jopa yli 30 tonnia. Ryhävalaat viettävät kesäkauden viileissä ja ravintorikkaissa arktisissa ja subarktisissa vesissä ja lisääntyvät talven aikana trooppisilla alueilla. Valaiden muuttomatkoille tulee usein mittaa yli 20 000 kilometriä vuodessa. Naaraiden tiineysaika kestää noin 12 kuukautta, joten edellisenä talvena Samanássa siitetyt poikaset syntyvät valaiden palattua alueelle seuraavana vuonna. Kasvettuaan lämpimissä vesissä riittävästi, poikaset lähtevät emojensa mukana ensimmäiselle pitkälle muuttomatkalleen pohjoiseen.
Valasretkien suosion kasvettua Samanássa varsin suureksi, on alalle tullut melkoisesti palveluntarjoajia. Me halusimme valita vastuullisen toimijan, sillä olimme lukeneet, että osa valasretkiveneistä pyrkii häiritsevän lähelle valaita, ja osa retkentarjoajista lähtee matkaan todella pienillä, täyteen ahdetuilla veneillä. Retkioperaattoreille on kyllä selkeät pelisäännöt siitä, montako venettä saa yhtä aikaa seurata valaita tietyllä säteellä, ja kuinka kauan yksi venekunta saa viettää bongattujen valaiden lähettyvillä, mutta mekin näimme veneitä, jotka ajoivat hyvin lähellä valaita. Me varasimme retken pitkään toimineelta Whale Samana -yritykseltä, jota johtaa merinisäkkäisiin erikoistunut biologi Kim Beddall. 65 dollarin hintainen retki (plus valinnainen 5 dollarin käynti Cayo Levantadossa) ei ole halvin, mutta hyvin varustellulla katamaraaniveneellä, ja sisälsi myös paljon tietoa valaista.
Varsinaista valaiden katseluaikaa tällä päiväretkellä oli kaikkiaan noin kolme tuntia, ja koko tämän ajan oppaat kertoivat eri kielillä Samanán valaista ja niiden käyttäytymisestä. Onnistuimme näkemään kaksi viime vuoden poikasta sekä kaksi aikuista valasta, ja saimme seurata niiden uimista ja pintaan nousemista. Komeita pyrstönheilautuksia nähtiin muutama, mutta ikävä kyllä ei varsinaisia hyppyjä. Oppaat osasivat hyvin seurata valaiden uimareittiä, vaikka ne uivatkin sen verran syvällä, että seuraavan pintaannousupaikan ennakoiminen on vaikeaa. Kiikarit ja hyvä kamera auttavat valaiden tarkkailemisessa ja kuvaamisessa – nämä meidän suht onnettomat kuvat on otettu ihan perus älypuhelimella, joten kovin paljon niitä ei pysty zoomaamaan.
Valasretken päätteeksi käytiin 5 dollarin lisähinnalla Cayo Levantadolla, jonne vene pudotti lisäpaketin ostaneet muutamaksi tunniksi. Kauniista rannoista tunnetuksi tullut, valkohiekkainen saari on varmasti joskus ollut melkoinen paratiisi, mutta nykyään melkoisen ylikansoitettu ja hieman levottoman oloinen. Ensimmäisiin kohteisiimme Dominikaanisessa tasavallassa kuulunut Isla Saona oli Cayo Levantadoon verrattuna ihan mielettömän hieno, joten meitä tämä paikka ei oikein vakuuttanut, mutta mikäli valasretken päätteeksi haluaa rentoutua palmun alla auringossa, poikkeaminen Cayo Levantadolla tarjoaa siihen ihan kelvollisen mahdollisuuden.
Samanásta palasimme jälleen takaisin Santo Domingoon, josta talviseikkailu Karibialla jatkui Jamaikalle, siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Miltä nämä Dominikaanisen tasavallan hieman vähemmän kuuluista rantakohteet, Boca Chica ja Las Terrenas sinusta kuulostivat? Entä oletko käynyt valasretkellä Karibialla tai jossain muualla päin maailmaa? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
Dominikaanisesta tasavallasta juteltiin myös podcastin puolella, käyhän kuuntelemassa:
Podcast: Nomadina Karibialla – Tunnelmia Dominikaanisesta tasavallasta
Olemme käyneet useilla valasretkillä. Yksi parhaista kokemuksistamme on vähän viileämmistä oloista Norjasta: https://www.matkallamissamilloinkin.com/skjervoy-paras-valassafari-ikina/ Tykätään yleisesti valasretkistä todella paljon, mutta Karibialta niistä ei ole kokemusta.
Norjassa olisi myös mahtavaa käydä katsomassa valaita! Me ei olla aiemmin käyty varsinaisilla valasretkillä, mutta aikoinaan Ecuadorissa valaidenkatselu ikäänkuin kuului pakettiin matkalla Isla de la Platalle tutustumaan saaren luontoon.
Kaunista. Dominikaaninen on ainut paikka, jossa olemme vuokranneet auton tankki tyhjänä ja pitänyt palauttaa tankki tyhjänä (tai oma häviö jos täydehkö tankki). Ärsyttävä tapa.
Tuo on kyllä kieltämättä vähän ärsyttyvä politiikka autoa vuokratessa, mekin ollaan jossain maassa tähän törmätty.
Domikaanisessa tuo bensan loppuminen taksista oli vähän erikoinen tilanne, mutta Itä-Afrikan reissulla oli monissa kaupungeissa ihan normaalia, ettei polttoainetta ollut tankissa juurikaan, ja monta kertaa käytiin tankilla matkan alussa. Ja aina näissä tilanteissa autoa tankattiin vain todella vähän, ihan vain muutamalla eurolla, kun “irtonaista” rahaa kuskeilla ei ollut.
Valassafari kelpaisi ehdottomasti ja juurikin mieluiten sellainen, missä eläimiä ei hätistellä. Olemme risteilleet Karibialla kahdesti ja kyllähän noissa maisemissa viihtyisi pidempäänkin, kuin päiväpysähdyksen verran 🙂
Me monesti mennään hinta edellä, mutta näissä luonnonvaraisiin eläimiin liittyvissä retkissä pyritään panostamaan siihen, että eläinten hyvinvointi on etusijalla. Välinpitämättämät toimijat on tosi ärsyttäviä, eikä moni välttämättä hoksaa etukäteen tätä asiaa ajatella.
Ihania palmurantoja! Valasretkillä ei ole käyty. Uuden-Seelannin Kaikourassa niitä olisi ollut tarjolla, mutta olivat kalliita ja leirintäalueella naapuri tiesi kertoa, etteivät olleet hintansa väärtti. Joskus olisi hauska mennä, kun kohdalle sattuisi.
Karibialla todella riittää kauniita rantoja ja toinen toistaan upeampia saaria. Meillä on Uusi-Seelanti toivekohteiden listalla, mutta ehkäpä siellä sitten keskitytään muunlaiseen luontomatkailuun kuin valassafareihin.
Nämä vähemmän tunnetut kohteet nimenomaan kiinnostaa eniten! Näyttää ja kuulosta todella karibialaiselta, ehdottomasti menee bucketlistalle ja tämä postaus kirjanmerkkeihin. Valasreissuilla en ole käynyt, enkä niistä ole oikeastaan erityisemmin kiinnostunutkaan. Luonto ja upeat maisemat noin yleisesti ottaen kiinnostaa kyllä, ja niitähän tuolla näyttää riittävän.
Kiva kuulla Cilla! Me myös pyritään löytämään sellaisia kohteita, joissa sekä ympäristö että tunnelma (ja ihmiset myös) ovat säilyneet edes jokseenkin autenttisena. Me päätettiin mennä tuonne valasretkelle, kun oltiin saarella sopivaan aikaan ja joka tapauksessa haluttiin tuonne Samanan niemimaalle, mutta kokemus ei ehkä ollut sitten kuitenkaan mitenkään kovin erityinen.
Näyttää ihan kivalta paikalta. Itse olen valasretkellä ollut Islannissa. Silloin onnistuimme bongaamaan valaita mutta en enää muista lajia. Ihan upea hetki tämä! Luonto on niin ihmeellinen.
Oijoi, meillä on Islanti käymättä, mutta suunnitelmissa kyllä ilman muuta, saaren luonto on niin uskomattoman kaunis ja erityinen! Voi olla että siellä ei tule valasretkeä olemaan ohjelmassa, mutta monenlaista muuta luontomatkailua kyllä.
Saitte sentään Boca Chicastakin ihan kelvollisen kokemuksen – ainakin verrattuna siihen yhden yön all-inclusive -majoitukseen, johon päädyimme vaan periaatteella lähellä lentokenttää ilta- ja aamulentojen väliseksi ajaksi.
Mutta tosiaan, lähellähän tuo on, isolla saarella, niin lentokenttää kuin Santo Domingoa.
Joo tykättiin kyllä Boca Chicasta, ja sen sijainti on ihan todella kätevä jos lentää Santo Domingon kentälle. Rantakohteena Las Terrenas oli toki vielä paljon kivempi ja kauniimpi myös, ja Samanan niemimaalla on muitakin vähän vastaavia, pienehköjä rantalomakohteita.
Vaikuttaa kivalta paikalta tuo Boca Chica. Olen ollut Dominikaanisessa reilu 20 vuotta sitten. Lähinnä nousee mieleen taksimiehen kanssa vääntäminen, kun tinkasin aivan liikaa, sillä muistin ”suositushinnan” väärin. Kuski kuitenkin lopulta taipui ja mulle selvisi vasta myöhemmin, että mä olinkin siinä se rosvo. Apua, mikä turisti:)
Käytiin myös tuolla Samanassa valasretkellä, mutta ei ole oikein kunnollisia muistikuvia siitä mitä siellä nähtiin. Sen tosin muistan, että oli aika lailla merenkäyntiä ja joku alkoi oksentaa ihan kunnolla ja mä olen erittäin herkkä toisten pahoinvoinnille. Kävikin säkä, ja päästiin ”pakoon” ja nousemaan ylätasanteelle ohjaamoon ja niinpä pääsimme seuraamaan, miten oppaat pitivät toisensa radiopuhelimilla selvillä, missä päin valaita menee. Dominikaaniseen voisi kyllä joskus palata ja tehdä uusia muistoja.
Voi apua tuo taksimiehen kanssa tinkaaminen 😅 “Kyllä minä tiedän oikean hinnan”, voin niin kuvitella!
Nyt ei onneksi ollut kovaa merenkäyntiä, vaikka retken alussa hetken tuuli vähän kovemmin ja satoikin.
On taas niin ihania paratiisirantoja, oi että! Maisemissa ja väreissä on niin paljon tuttua, mitä Punta Canassakin koimme. Me käytiin syksyllä ensimmäistä kertaa valasretkellä Vancouverissa, mekään ei nähty kunnon valashyppyjä, niitä odotin kovasti. Kirjoitan itseasiassa juuri ensi viikolla siitä valasretkestä.
Dominikaanisesta ei kauniit palmurannat ihan heti lopu, vielä jäi monta käymättä 😄
Kiva päästä lukemaan myös teidän kokemuksia valasretkestä vähän erilaisissa maisemissa!
Upeita nuo rannat siellä! Mutta olipahan seikkailu tuo teidän taksikokemus. Jotenkin ajattelisi, että jos kuski ottaa kyydin niin katsoisi edes, että on bensaa tankissa. Onneksi ei ollut kiire esimerkiksi lennolle. Kiva että pääsitte näkemään valaita. Ne kyllä jaksaa ihastuttaa vaikka niitä olisi nähnyt kuinka monta kertaa. Me ollaan oltu valasretkellä Islannissa ja Havaijilla, ja sitten muuten nähty niitä täällä kotona Kaliforniassa.
Joo tuo oli vähän erikoinen tilanne kyllä. Ei tosiaan ollut kiire niin annettiin olla ja odotettiin, mutta jos olisi ollut hoppu niin olisi tilattu uusi kyyti. Tuo matka kentältä Boca Chicaan ei ole hinnaltaankaan kuin muutaman euron.