Reppureissu Jamaikalla: Kingston ja pohjoisrannikko
Talven Karibian reissun kolmas kohdesaari oli Dominikaanisen tasavallan ja Brittiläisten Neitsytsaarten Virgin Gordan jälkeen Jamaika, jossa vietimme pari viikkoa tammi-helmikuun vaihteessa. Jätimme rinkat säilytykseen Santo Domingoon, ja lähdimme tutustumaan tähän muun muassa reggae-musiikista, rastafari-liikkeestä ja nopeista juoksijoista tunnettuun saarivaltioon pienet reput selässä. Tässä postauksessa jaetaan tunnelmia ja reissukokemuksia pääkaupungista Kingstonista sekä pohjoisrannikon Boston Baysta, Port Antoniosta, Runaway Baysta ja Falmouthista. Postauksen lopussa on koottuna vinkkejä omatoimiseen reissaamiseen tällä kauniilla ja omaleimaisella Karibian saarella.
Jamaikan pääkaupunki Kingston on rujo mutta kiehtova
Koska lensimme Santo Domingosta Kingstoniin ja takaisin samaa reittiä, vietimme Jamaikan pääkaupungissa aikaa sekä retken alussa että lopussa. Kuten oikeastaan koko Jamaika ylipäätään, myös Kingston avautui meille hieman hitaasti, ja ensimmäiset fiilikset tästä eläväisestä, paikoin varsin afrikkalaiselta vaikuttavasta kaupungista olivat jokseenkin hämmentyneet. Kingston on rähjäisen ulkokuorensa alla todella mielenkiintoinen kaupunki, johon ehdottomasti kannattaa tutustua, vaikka valtaosa Jamaikan varsinaisista matkailuvalteista sijaitseekin pääkaupungin ulkopuolella.
Me asuimme Kingstonissa ensin Upper Townissa Camperdownin kaupunginosassa, ja ennen paluulentoa vielä pari päivää Rae Townissa aivan Down Townin eli ydinkeskustan vieressä. Camperdown oli alueena todella rauhallinen nukkumalähiö, ja siellä ollessamme tarkoituskin oli lähinnä panostaa muutama päivä työhommien tekemiseen ennen vapaampaa matkustelua Jamaikalla. Rae Town puolestaan on tyypillisempi keskusalue, jossa asuimme suhteellisen vilkkaassa naapurustossa kävelymatkan päässä vilkkaasta Down Townista .
Kingstonin keskustan halki kävellessämme törmäsimme vahingossa Kingstonin taidekortteleihin, Art District -alueeseen, joka on täynnä värikästä katutaidetta. Art Districtiin liittyviä tapahtumapaikkoja ja taidetta on ympäri Down Townia, mutta näyttävin muraaliteosten keskittymä on Water Lane -kadun ja Church Streetin risteyksen ympäristössä.
Tähän kymmenien seinämaalaisten ulkoilmagalleriaan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, ja jos haluat enemmän tietoa alueesta ja teoksista, kannattaa osallistua voittoa tavoittelemattoman taidejärjestö Kingston Creativen järjestämälle Artwalk Tour -kierrokselle, jonka aikana opas jakaa tarinoita teosten takaa. Taidealueella on erilaisiin teemoihin keskittyneitä seinämaalauksia, jotka ovat saaneet vaikutteita Jamaikan kulttuurin eri puolista. Kingston Creative järjestää myös Artwalk-festivaaleja, joissa yhdistyvät taide, live-musiikki, katuruoka ja erilaiset myyjäiset.
Kingstonin keskustan muihin nähtävyyksiin tutustuimme vain varsin lyhyesti. Down Townin sydän on keskuspuisto Saint William Grant Park, jonka ympärillä on muutamia maamerkkirakennuksia, bussiasemia ja runsaasti kaikenlaisia kauppoja niin liiketiloissa kuin kaduillakin. Tämän alueen hälyisästä, eloisasta meiningistä tuli hetkittäin varsin vahvat Nairobi-fiilikset, ja aloimme ymmärtää mitä tarkoittaa, että Jamaikalla on Karibian vahvin afrikkalainen kulttuuriperintö. Saaren väestöstä valtaosa on siirtomaa-aikoina Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä – 1700-luvulla Jamaika oli brittiläisen imperiumin tärkein sokerin tuotantoalue, ja koko Karibian orjakaupan keskus.
Olutharrastukseemme liittyen käväisimme vierailemassa yhdellä hyvin harvoista jamaikalaisista pienpanimoista, Clubhouse Brewery:ssa. Tämä pitkäaikaisen, hienon golf-klubin, Constant Springin entisessä klubitalossa sijaitseva panimo tekee varsin kelvollisia artesaanioluita, ja taproom-ravintola on viihtyisä keidas kiireisessä Kingstonissa. Clubhousella on myös toinen ravintola Falmouthin risteilijäterminaalialueella.
Bob Marley museo ja legendan 80-vuotismuistojuhla
Kingstonissa ei ole paljon varsinaisia “must-see” -matkakohteita, mutta kaikille reggae-musiikin ystäville, tai musiikin ystäville ylipäätään, yksi sellainen on Bob Marley Museum. Reggae-musiikkityyli syntyi Jamaikalla 1960-luvulla, ja sen kirkkain tähti, jamaikalainen Bob Marley nosti reggaen suosioon ympäri maailmaa. Bob Marleyn tuotanto toi tunnetuksi myös jamaikalaista ja ylipäätään karibialaista kulttuuria, afrikkalaista kansanperintöä sekä rastafari-liikettä. Laulaja-lauluntekijä otti kappaleissaan myös kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, ja tuki afrikkalaista vapautusliikettä.
Kymmenen vuotta Marleyn kuoleman jälkeen, hänen kotitalostaan ja Tuff Gong -levy-yhtiön toimistosta Kingstonin Hope Roadilla tehtiin museo, jossa on esillä runsaasti muistoja reggae-legendan elämän ja uran varrelta. Talon huoneet on säilytetty alkuperäisessä asussaan, ja opastetulla kierroksella pääsee tutustumaan myös Marleyn äänitysstudioon. Seinillä on muun muassa kulta- ja platinalevyjä, valokuvia, artistipasseja, puvustoa ja lehtileikkeitä (museon sisätiloissa kuvaaminen on kielletty).
Me kävimme museossa heti reissun aluksi, ja palasimme sinne vielä ennen paluulentoamme, sillä huomasimme, että Marleyn syntymästä tuli 6.2.2025 80 vuotta. Legendan syntymäpäivää juhlitaan saarella vuosittain, mutta pyöreinä vuosina ohjelmassa on suurempia tapahtumia. Museolla järjestettiin koko päivän kestänyt festivaalihenkinen konserttitapahtuma, jonka tunnelma oli tiivis mutta rento, ja esiintyjien joukossa oli myös Marleyn jälkeläisiä.
Samalla reissulla käväisimme pikaisesti tutustumassa myös museon lähellä sijaitsevaan Devon Houseen, Jamaikan ensimmäisen mustaihoisen miljonäärin rakennuttamaan kartanoon, joka nimettiin kansallismonumentiksi vuonna 1990. Kartanon pihapiirissä on nykyään useampia ravintoloita ja kauppaliikkeitä, ja rakennuksia ympäröi vehreä puistoalue.
Portlandin pieni Boston Bay ja vilkas Port Antonio
Pääkaupungin lisäksi reissasimme Jamaikalla lähinnä saaren pohjoisrannikkoa pitkin. Suuntasimme Kingstonista ensin maan koillisosan Portlandiin. Portland on suhteellisen syrjäistä seutua, jossa on vehreää luontoa, kauniita rantoja ja pieniä kaupunkeja ja kyliä. Portlandissa sijaitsee myös Blue Mountains National Park ja saaren korkeimmat vuoret vaellusreitteineen ja vesiputouksineen. Blue Mountains -vuorten rinteillä viljeltyä kahvia pidetään yhtenä maailman parhaista kahvilaaduista.
Ensimmäinen kohteemme tällä kauniilla alueella, jonne ei kovin paljon turisteja eksy, oli Boston Bay. Portlandin Boston on kuuluisa jamaikalaisen jerk-keittiön kotipaikkana – jerkin ydinidea on lihan marinoiminen maukkaalla, hieman tulisella jerk-mausteseoksella ja sen grillaaminen yleensä avotulella. Toinen vetonaula on Boston Bayn ranta, joka on aaltojensa vuoksi erityisesti surffaajien suosiossa.
Meillä oli Boston Bayssa oleskelun aikana huono onni säiden suhteen, joten rannoilla loikoilu jäi kokonaan väliin, ja muutenkin ulkoilimme lähinnä vain lenkkeillen sekä kaupassa ja jerk-kioskilla sekä paikallispubissa käyden. Mukavasti meni pari päivää niinkin, mutta vähän harmitti, että ympäristöön tutustuminen jäi aika vähiin, eikä päästy käymään esimerkiksi patikoimassa.
Toinen kohteemme Portlandissa oli alueen suurin kaupunki Port Antonio. Tämä rento rannikkokaupunki on olueen kaupankäynnin keskus, ja siellä on muutamia merkkirakennuksia, pari vilkasta katua kauppoineen ja kojuineen sekä värikästä paikallista elämää viliseviä pieniä, kukkuloille nousevia teitä.
Port Antonio oli aikoinaan kukoistava satamakaupunki, josta kuljetettiin valtavia määriä banaaneja ympäri maailmaa. Mikään erityisen viehättävä kaupunkikohde Port Antonio ei ole, mutta sopii mainiosti parin päivän vierailuun. Kaupungin kaunein osa oli mielestämme sen satama-alueen puoleinen rantakatu, Errol Flynn Marinan alue. Asuimme Port Antoniossa kaksi päivää vanhan rastafarin pitämässä pienessä hostellissa, joka oli halpa, mutta hyvin vaatimaton ja melkoisen siivoton.
Mökkielämää Runaway Bayssa ja päiväreissu Falmouthiin
Viimeiset kohteemme pohjoisrannikolla olivat Runaway Bay ja Falmouth. Vietimme Runaway Bayssä kaikkiaan kolme päivää, majoittuen pienessä mökkityyppisessä talossa kukkuloilla korkealla kaupungin yläpuolella. Rantaelämää ei siis vietetty Runaway Bayssakaan, mutta viihdyimme mainiosti rauhallisessa ympäristössä ja teimme lenkkejä kauniissa maisemissa metsäisillä rinteillä.
Päätimme jättää väliin Jamaikan tunnetuimmat turistikohteet Montego Bayn ja Negrilin, mutta lähdimme käymään päiväreissulla Falmouthin kaupungissa. Falmouth on Trelawnyn alueen pääkaupunki, joka on kuuluisa hyvin säilyneistä karibialais-georgialaista arkkitehtuuria edustavista rakennuksista.
Falmouth oli ennen varakas kauppakaupunki ja vilkas satama siihen aikaan, kun Jamaikalta kuljetettiin valtavia määriä sokeria ulkomaille. Vuonna 2011 avattiin uusi, suuri satama, ja siitä lähtien Falmouth on toivottanut maailman suurimmatkin risteilyalukset tervetulleiksi.
Aivan kaupungin keskustan vieressä on kaunis pieni kalastajakylä, jossa on värikkäitä, pieniä rantapubeja ja ravintoloita. Bongasimme paikan puolivahingossa MapsMe karttasovelluksesta, ja kävelimme sinne halki paikallisasutuksen. Vähän jo epäilytti, mihin päädytään, mutta tämä söpö rantakaistale kalastajaveneineen oli oikein kiva paikka rentoutumiseen, Saimme silitellä söpöjä koiranpentuja ja jutella pubinpitäjän kanssa. Rannalle näytti tulevan muutamia turisteja risteilyalukselta oppaan kanssa, ja saimme todistaa, miten heiltä pyydettiin aika reipasta ylihintaa juomista. Tämä ei tosin tuntunut näitä matkaajia häiritsevän, vaan iloisesti vielä antoivat tippiä päälle.
Käytännön vinkkejä omatoimireissuun Jamaikalla
Kaupunkien välillä pääsee liikkumaan kätevästi busseilla. Vaihtoehtoja löytyy hienoista, ilmastoiduista turistibusseista (Knutsford Express) vaatimattomampiin, edullisempiin, paikallisten suosimiin busseihin. Monet vierailijat käyttävät yksityiskyytejä, joiden tarjoajia on helppo löytää, mutta niiden hinnat ovat korkeita. Myös auton vuokraaminen on mahdollista, mutta varsin kallista (tapasimme hollantilaisen pariskunnan, joka oli maksanut kahden viikon autovuokrasta 1800 euroa!). Lyhyiden matkojen kulkemiseen kannattaa käyttää Uberin kaltaista InDrive -taksisovellusta.
Kaupunkien sisällä ja kylien välillä liikennöi paikallisbusseja ja erilaisia minivan-tyyppisiä busseja / yhteistakseja (road taxi). Kingstonin kentältä DownTowniin kulkee myös edullinen paikallisbussi, joka aikatauluista tosin on hieman hankala ottaa selvää.
Hintataso Jamaikalla on monia Karibian saaria edullisempi, mutta mikään budjettikohde ei ole kyseessä. Ruokakaupoissa monet ihan perustuotteetkin, kuten paikalliset hedelmät, ovat kalliita. Majoitusten hintataso vaihtelee 20-30 eurosta satasiin, tai luksuskohteiden osalta jopa tonneihin. Me varattiin hostellihuoneita, omia asuntoja ja guesthouse-majoituksia booking.comin ja Airbnb:n kautta, ja hinnat vaihtelivat noin 20 euroa maksaneesta, kämäisestä rastafari-hostellista noin 50 euroa maksaneeseen, aivan hienoon Kingstonin asuntoon.
Jamaikan virallinen kieli on englanti, joten asioiminen ja paikallisten jututtaminen on helppoa. Osa väestöstä tosin puhuu varsin murteellista englantia ja/tai käyttää jamaikan creolia.
Rahayksikkö on Jamaikan dollari, jonka kurssi oli helmikuussa 2024 noin 1 € / 160 JMD. Kevään mittaan euro näyttää vahvistuneen suhteessa Jamaikan dollariin, mikä tekee hinnoista turisteille hieman edullisempia. Rahanvaihtopisteitä oli välillä hieman vaikea löytää, mutta ainakin ScotiaBankin automaateista sai nostettua rahaa ilman erillistä nostopalkkiota. Mikäli reissuelämään sopivat pankki- ja luottokortit kiinnostaa, käy kurkistamassa erillinen artikkeli aiheesta!
Jamaikan ilmasto on trooppinen, ja saarelle voi matkustaa ympäri vuoden, mutta suosituin kausi on talvella joulukuulta huhtikuulle, jolloin saarella on kuivempaa ja hieman viileämpää. Sateisinta ja kuuminta on kesällä kesäkuulta elokuulle. Saarta halkova vuoristo jakaa sen ilmastollisesti kahteen osaan, ja pohjoisrannikolla on kuivalla kaudellakin usein sateita, kun taas etelän puolella on kuivempaa.
Kuuntele myös podcastin puolelta tunnelmia Jamaikalta!
Minkälainen mielikuva sinulla on Jamaikasta, tai jos olet käynyt tällä kiehtovalla Karibian saarella, mitä pidit siitä, ja missä vierailit? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
Mä menisin ihan vaan näiden muraaleiden tähden tänne. Upeaa väriloistoa!
Nuo muraalit todellakin on hienoja, ja muutenkin värikkyys on yksi hyvä termi kuvaamaan Jamaika, väriloistoa on lähes kaikkialla.
Me olemme Karibialla tosiaan käyneet vain Kuubassa. Seuraavaksi kiinnostavin saari/maa Karibialla olisi ilman muuta Jamaika, ja siellä olisi mukava käydä. Meidän valintoja kohteiksi olisi varmasti pitkälti samoja kuin teidän. Blue Mountains kiinnostaisi muutenkin, mutta kyseisestä kahvista pitävänä erityisesti.
Meillä odotettiin Jamaikalta paljon, ja se ei ehkä ihan lunastanut kaikkea, mutta on joka tapauksessa hieno ja omalaatuinen Karibian maa. Blue Mountainsilla olisi hyvän kahvin lisäksi mahtavia maisemia patikointiin, mutta se nyt tosiaan jäi meillä tekemättä.
Karibia ei ole itselleni lainkaan tuttu, mutta ehdottomasti käyntilistalla! 🙂 Komppaan Maria, voisin matkustaa Jamaikalle ihan vaan ihailemaan kaikkea tuota värilöoistoa! Muraalit on upeita!
Moni käy Jamaikalla ja Karibian saarilla ylipäätään vain risteilyn muodossa, viettäen kohteissa sen yhden päivän, joka ei tietty tee oikeutta varsinkaan näille isommille saarille, joissa riittäisi nähtävää viikoiksi. Jamaikan värit on tosiaan upeita!
Me teimme risteilypysähdyksen Jamaicalle ja saaresta jäi kyllä tosi kivat fiilikset! Meillä oli retket snorklaamaan ja vesiputouksille. Ehdimme niiden lisäksi pyörähtämään omatoimisesti Falmouthissa, jossa sai ilmaiset tötsyt vain kävelemällä paikallisten perässä 😀 Leppoisaa meininkiä!
Ehditte kyllä näkemään aika paljon risteilypysähdyksen aikana, ja hienoa että myös kulkemaan omatoimisesti, siinä näkee nopeasti enemmän paikallista meininkiä kuin järjestetyillä reitkillä, joilla taas sitten pääsee helposti ja nopeasti näkemään esim. juuri kauniita luontokohteita. Ja hah, joo, rommiin on vaikeaa olla törmäämättä jos paikallisten seurassa pyörii 😀
Jamaikasta ollaan useasti puhuttu mutta lennot jo on melko hankalat sinne.
Melkoinen hinta on vuokra-autolla!
Me tosiaan lennettiin Dominikaanisesta tasavallasta Jamaikalle ja takaisin, ja lento Euroopasta Dominikaaniseen oli TuiFly:n lento Brysselistä. Totta kyllä että Suomesta Jamaikalle on melko hankala löytää helppoa, tai ainakaan helppoa ja edullista lentoreittiä. Ja siis joo, tuo vuokra-auto hinta mikä hollantilaiset oli maksaneet on ihan posketon, eikä auto ollut mitenkään erikoinen. Varmaankin olivat ottaneet kaikki mahdolliset vakuutuspaketit, mutta silti. Luulisin kyllä, että auton saa edullisemminkin, mutta itse ei tosiaan otettu tästä selvää vaan liikuttiin julkisilla.
Onko tuo Jamaika meininki vain hyvin brändätty vai tuliko se aidosti joka paikassa jotenkin tunnelmassa esille? Siis sellainen Jamaikalainen, leppoisa reggae musiikki ja värikäs meininki on se mielikuva maasta. Jos se on joka paikassa sellaista niin uskoisin että pitäisin! 🙂 Ei huono vaihtoehto lähivuosille! 🙂
Hyvä kysymys, tästä itse asiassa oli tarkoitus mainitakin jutussa. Hyvin on brändätty, sillä varmasti aika lailla kaikilla on Jamaika-mielikuvissa juuri leppoisa meno, reggae-musiikki ja värit. Värikkyys on totta ja sellainen rennon oloinen elämänmeno myös, mutta reggae ei kyllä soinut ollenkaan niin paljon kuin ajateltiin, eli ei esim busseissa ja kaikissa ravintoloissa / baareissa. Toki sitäkin löytää ja livemusaa myös, mutta One Love ei tosiaan soi 24/7 😀
Mielenkiintoista. Kyllä Jamaikasta tulee ensimmäisenä Bob Marley mieleen, varsinkin kun hänen elinaikanaan asuin Tukholmassa, ja muistaakseni hänellä oli Ruotsiin jotain perheyhteyksiä… Jännä, että hänestä on tullut sellainen hahmo, jonka (kuten myös Che Guevaran) kuvia näkee vaikkapa Sri Lankassa paljon. Kuvista ja rentoudesta tulee mieleen myös Kap Verde.
Koko Karibia itsellä käymättä enkä tiedä ehdinkö enää moneen paikkaan tässä elämässä, joten mukava taas tutustua blogin kautta maisemiin.
Meillä taas on Sri Lanka ja Kap Verde käymättä, mutta helppo kuvitella että myös niistä löytyy rentoa tunnelmaa ja värikylläisyyttä. Ja totta, Bob Marleysta on tullut todella ikoninen hahmo, jonka kuviin, ja tietysti musiikkiin, voi törmätä ympäri maailmaa.
No, Jamaikasta tulee aina ensimmäisenä mieleen juurikin Bob Marley ja kannabis. En ole varma viihtyisinkö tuolla pääkaupungissa, mutta katutaidetta kyllä kävisin katsomassa. Luultavasti tuo Portland olisi kuitenkin mieluisampi paikka. Täytyykin laittaa se korvan taakse, jos Jamaikalle joskus tulee matkustettua.
Kingston ei tosiaan ole mitenkään erityisen upea kaupunkikohde, toki omassa erilaisuudessaan mielenkiintoinen. Portlandin alue oli kaunista, ja jos olisi ollut enemmän aikaa (ja paremmat ilmat), olisimme mahduttaneet ohjelmaan myös vuoristoisempiin alueisiin tutustumista. Kannabiksesta ei tullut tässä postauksessa mainittua mitään, mutta sitä tosiaan tuntuu oleva lähes kaikkialla, ja esim. Facebookin Jamaika-ryhmien keskustelua seuratessa monille sinne matkaaville poltteleminen tuntuu olevan tärkeä osa Jamaikan lomaa.
Eric Claptonin ikätoverin Bob Marleyn tuotantoa tunnen paljon vähemmän, mutta tuo museo helpottaisi tilannetta. Kiehtovaa maailmankolkkaa ylipäänsä, laitetaanpa listalle sitku. Juha
Mielenkiintoista lukea Jamaikan kokemuksia! Oliko risteilyltä tulleille turisteille annettu jokin oma hintalista, vai hinnat eivät olleet mitenkään ylhäällä, jolloin pystyivät muokkaamaan niitä asiakkaan mukaan? Toisaalta risteilyllä olevat ovat ehkä tottuneet siihen, että ne paikat joihin maissa mennään on hinnoiteltu kovemmin kuin muut paikalliset paikat 🙂
Kiitos Sarianne, ja pahoittelut viiveestä kommentin hyväksymisessä! Jamaika oli kohteena todella mielenkiintoinen ja omalaatuinenkin, ehkä hieman hitaasti aukeneva, mutta kuitenkin kokemuksena kiva. Tuossa rantabaarissa ei ollut mitään hintalistoja, toki varmaan on sellaisikin, missä on turisteille tehty lista vähän kalliimmilla hinnoilla.