Dominikaaninen tasavalta; Bayahibe ja Isla Saona
Marraskuisen Egyptin reissumme jälkeen oli aika siirtyä talvehtimaan valtameren taakse. Meillä on tavoitteena ja pikkuhiljaa myös tapana jaotella nomadielämän vuosikelloa niin, että vietetään kesällä aikaa Euroopassa, ja talvella jossain vähän trooppisemmissa maisemissa. Täksi talveksi kohteeksi valikoitui Karibia ja Latinalainen Amerikka, ja ensimmäinen kohdemaa oli Dominikaaninen tasavalta. Tässä postauksessa kerrataan reissun ensimmäiset viikot, jotka vietimme ensin lemmikkivahteina Dominicus Bayahibessa ja sitten lomaillen pari päivää Bayahibessa ja vieraillen Isla Saonan paratiisisaarella.
Kissavahteina Dominicus Bayahibessa
Ajatus aloittaa talvikausi nimenomaan Dominikaanisesta tasavallasta lähti aika puhtaasti siitä, että löysimme edulliset lennot Brysselistä Punta Canaan. Kyseessä oli TUIn lomalento, jollaisen aikoinaan varasimme samalla tavoin yksisuuntaisena myös Kuubaan, silloinkin todella edullisesti. Tämän lennon hinta oli, noin kolme viikkoa ennen matkaa varattuna, eli tavallaan äkkilähtönä, alle 300 euroa per henkilö, sisältäen ruumalaukut ja ateriat. Toki Dominikaaninen oli kiinnostavien kohteiden listalla muutenkin kuin hyvän lentodiilin takia; kyseessä oli meille uusi maa ja myös potentiaalinen tukikohta tutustua muihin Karibian saariin.
Heti varattuamme lennot, laitoimme Trusted Housesitterista, eli eniten käyttämästämme talonvahtialustasta, päälle hakuvahdin Dominikaaniseen, ja muutamalle muullekin saarelle. Iloksemme pian tuli auki kymmenen päivän keikka kissavahteina, läheltä saarelle saapumispaikkaamme Punta Canaa. Saimme paikan, ja aloituspäiväksi sovittiin lentopäivämme, joten pääsimme asettumaan lemmikkivahdeiksi saman tien, ja saimme jopa kyydin lentokentältä, mikä oli ihan mahtavaa.
Hoitokissamme Spencer ja hänen kanadalaiset omistajansa asuivat Dominicus Bayahibessa, pienessä kylässä saaren kaakkoisosassa. Mikään autenttinen kalastajakylä ei ole kyseessä, vaan ilmeisesti amerikkalaisten perustama lomakylä, jossa on paljon maahan Pohjois-Amerikasta ja myös Italiasta muuttaneita, tai osan vuodesta asuvia, sekä lukuisia hotelleja ja resortteja lyhyempään oleskeluun. Juuri sen tyyppinen paikka siis, jota me reppureissaajina normaalisti ei valittaisi, mutta oikein kiva talonvahtihommiin. Saimme asua todella kivassa asunnossa ja nauttia asuntokompleksin upeasta uima-allasalueesta. Tosin totuuden nimissä aurinkotuoleissa lekottelu jäi, jälleen kerran, aika vähiin, kun hyödynnettiin hyvät työskentelyolosuhteet purkamalla Egyptin reissun aikana kertynyttä työ- ja kirjoituskuormaa. Spencer oli oikein kivaa seuraa, ja todella helppohoitoinen kissa.
Kymmenen päivän aikana ehdimme luonnollisesti myös tutustua itse kylään ja sen rantoihin sekä viereisen Cotubanamá kansallispuiston luonnontilaisempiin rantamaisemiin. Teimme myös paikallisilla minibusseilla, joita kutsutaan Dominikaanisessa nimellä gua-gua, kauppareissun läheiseen La Romanan kaupunkiin, sillä kylässä ei kovin suuria kauppoja ollut, ja hinnat olivat melko korkeat. Pikkukaupoissa hinnoissa oli ikävä kyllä myös usein pientä tai suurempaakin turistilisää. Isoissakin supermarketeissa hintataso oli itse asiassa yllättävän korkea, sillä vaikka Karibian saaresta onkin kysymys, Dominikaaninen on iso maa, jossa tuotetaan paljon ruokaa, ja jossa yleinen varallisuustaso ei ole kovin korkea. No mutta, joka tapauksessa tämä kissanvahtipaikka oli meille mitä mainion tapa aloittaa reissu Karibialla.
Miniloma Bayahibessa
Talonvahtipestin lähestyessä loppuaan, päätimme jäädä vielä pariksi päiväksi seudulle, ja varasimme majoituksen naapurikylästä Bayahibesta. Tässä Dominicusta vilkkaammassa kylässä olimme käyneet jo juoksulenkkien merkeissä, ja halusimme ehtiä tutustumaan siihen vähän paremmin. Lisäksi halusimme tehdä retken Isla Saonan saarelle, joka on tunnettu upeista rannoistaan ja koskemattomasta luonnosta.
Majoituimme Bayahibessa Caribbean Stay / Bayahibe Village -nimisessä guesthousessa*, joka oli vallan kiva, mutta meidän normaalin budjettiin nähden hieman arvokas, noin 40 euroa yö (sisältäen simppelin aamupalan). Ihan keskustassa sijaitsevasta hostellista oli helppo lähteä niin lenkkeilemään kuin iltakävelyille rantaan auringonlaskun aikaan. Bayahibe on varsin viihtyisä pikkukaupunki, jonka vetonaula ovat kauniit rannat ja viehkeät rantaravintolat
Itse Bayahiben sijaan tämän lomasen kohokohta oli kuitenkin retki Isla Saonan saarelle. Kyseessä on todella suosittu aktiviteetti, jollaisia me aika harvoin suositaan, mutta nähtyämme kuvia saaresta ja retken muusta annista, päätimme varata tourin. Kissanvahtipaikan isäntien suosituksesta suuntasimme Capitan Gringon toimistolle, josta varasimme kokopäivän retken hintaan 55 dollaria (eli reilu 50 euroa) per henkilö. Hintaan sisältyi venekuljetukset ja (espanjankielinen) opastus, muutama pysähdyspaikka matkalla, lounas sekä alkoholittomia juomia ja rommia.
Päiväretki Saonan saarelle
Isla Saonalle, eli Saonan saarelle lähdettiin aamusta pikaveneillä – me hypättiin kyytiin toimiston vierestä Bayahiben rannasta, ja iso osa porukkaa tuli Dominicus Bayahiben rannasta. Näille retkille tuodaan kyydeillä väkeä ainakin Punta Canasta ja Santo Domingosta, joten vain pieni osa kävijöistä itse asiassa aloittaa retken varsinaisesta veneretken lähtöpisteestä. Kaikkiaan ryhmään kuului kolme venekuntaa, eli noin 60 henkilöä. Jo venematka saarelle oli eräänlainen elämys, sillä Cotubanamán kansallispuiston ja Isla Saonan rannikkomaisemat näyttävät upeilta veneestä katseltuna. Alkumatka oli kohtalaisen pilvinen, mutta onneksi sää muuttui pian aurinkoisemmaksi.
Isla Saonan saari on suojelualuetta ja lähestulkoon asumaton – saarella on yksi kylänen, johon kaikki retkituristit viedään lounastamaan ja käveleskelemään. Ihan aluksi menimme kuitenkin Canto de La Playa rannalle saaren itäpäähän. Kyseessä on juuri sellainen klassinen paratiisiranta, mitä Karibian saarilta voi odottaa – upean valkoista pehmeää hiekkaa, hiljalleen tuulessa huojahtelevia palmuja ja käsittämättömän turkoosia vettä.
Meille annettiin puolitoista tuntia aikaa veneen lähtöön, ja kukin käytti sen tavallaan, esimerkiksi aurinkoa ottaen, uiden tai rommidrinkkejä siemaillen. Me teimme kävelyretken pitkin rantaa Isla Saonan kärkeen, snorklasimme (kissavahtipaikan isänniltä lainatuilla kamppeilla), uimme, valokuvasimme ja nautimme parit rommikolat. Vesi oli ihanan lämmintä, mutta snorklaaminen ei mitään ihan maailmanluokan elämyksiä tarjonnut, jonkin verran värikkäitä kaloja ja koralleja kuitenkin.
Canto de La Playalta matka jatkui Mano Juanin kylään, joka on siis Isla Saonan ainoa asuttu paikka, ja hyvin pieni sellainen. Värikkäiden talojen reunustamat kadut ovat kauniita, ja löytyypä kyläsestä myös pari lodgea ja hostellia sekä ravintoloita. Turisteille myydään pienistä kojuista muun muassa kylmiä juomia ja koruja. Retkeen kuulunut lounas oli melko vaatimaton buffet, johon kuului kanaa tai possua lämpimillä lisukkeilla ja salaatilla. Aivan hyvää evästä kuitenkin. Ruokailun jälkeen tehtiin kylässä opastettu kävelykierros, josta emme kuitenkaan vajavaisen espanjantaitomme vuoksi kovin paljoa ymmärtäneet. Hieman yllättävästi lähes kaikki retken osallistujat olivat espanjankielisiä – jollain toisella operaattorilla epäilemättä on myös englanninkielisiä retkiä tarjolla.
Iltapäivällä hyppäsimme jälleen veneisiin, ja jätimme Isla Saonan taakse. Seuraavana kohteena oli lyhyt tutustuminen alueen mangrove-kasvustoihin sekä Piscinas Naturales “luonnon uima-altaat”, meritähdistä tunnettu, hiekkapohjainen matalikko La Palmillan edustalla. Meritähtiä nähtiinkin, mutta vesi oli kaikkien paikalla pysähtyvien veneiden ja polskijoiden jäljiltä melkoisen sameaa. Tällä pysähdyksellä veneestä tarjoiltiin veteen rommidrinkkejä ja oppaat nostattivat tunnelmaa erilaisilla maljankohotushuudoilla.
Paluumatka Bayahibeen taitettiin katamaraanilla, jota myös “bile-laivaksi” kutsutaan. Mitkään hillittömät kekkerit ei kuitenkaan olleet käynnissä, ja veneen toinen kerros oli rauhallinen alue niille, jotka eivät halunneet osallistua tanssiin ja rommitteluun. Me kyllä varmasti oma osuutemme jättimäisten rommipullojen tuhoamiseksi tehtiin, ja rantauduttuamme ennen auringonlaskua takaisin Bayahibeen, tunnelma oli varsin hilpeä. Jatkoimme iltaa vielä auringonlaskukävelyllä ja iltauinnilla Bayahiben rannalla, josta meidät kuitenkin tultiin hätyyttämään pois – myöhemmin luin jostain, että monilla Dominikaanisen rannoilla on kiellettyä uida pimeän tultua. Kaiken kaikkiaan retkipäivä oli hieno kokemus, ja todellakin hintansa arvoinen.
Seuraava kohteemme Dominikaanisessa tasavallassa oli maan pääkaupunki, vanhasta, kolonialismin aikaa henkivästä keskustastaan tunnettu Santo Domingo. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Oletko sinä käynyt Dominikaanisessa tasavallassa tai jollain muulla Karibian saarella? Tai jos et, onko Karibia ylipäätään sellainen kohde, jonne haluaisit joskus mennä? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
Näyttää ja kuulostaa todella kivalta! Karibialla Kuuba on ainoa paikka, jossa olen käynyt. Karibia ilman muuta kiinnostaisi. Olen aiemmin ajatellut, että haluan viettää kussakin kohteessa enemmän aikaa kuin risteily mahdollistaisi, mutta saarten väliset lennot ovat tuntuneet vähän “vaikeilta”.
Kiitos Mikko, Dominikaaninen tasavalta on osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi matkailumaaksi! Koostan jossain vaiheessa meidän Karibian kuukausista jonkinlaisen yhteenvedon, jossa on infoa liikkumisesta saarten välillä ja kustannuksista. Ihan yksinkertaista tai varsinkaan edullista saarihyppely ei tosiaan ole, vaikka lentoja sinänsä onkin tarjolla ja varaaminen on helppoa. Voi kun olisi enemmän lauttayhteyksiä!
Kylläpä on kutkuttelevan houkuttelevia kuvia! Näitä katsoessa tekisi mieli aurinkoon ja turkoosin meren ääreen. Ja saitte todella halvalla lomalennot! Muutenkin kuvia katsoessa näkee, että “Donkkareissa” on elintaso noussut ja matkailuelinkeino parantunut sitten 20 vuotta sitten tapahtuneen vierailuni. Silloin ei kylissä mitään kauniita nimikylttejä ollut, eikä surffilautoja vuokrattu.
Kiitokset, Karibian värit ja aurinko on kyllä omiaan nostattamaan matkakuumetta! Dominikaanisessa on varmasti tapahtunut todella paljon kehitystä 2000-luvun aikana, monellakin saralla. Totta kai edelleen on paljon myös rähjäisempiä paikkoja, roskaa ja kurjuutta, mutta erityisesti turismiin suunnatut alueet ovat varsin nättejä, ja palveluita löytyy hyvin, kuitenkin ilman tyrkyttämistä.
Mitä ihanaa väriterapiaa oli tämä juttusi Suomen harmaan talvipäivän keskelle. Rakastin. Todellakin kelpaisi minulle nyt kissanvahtipaikka turkoosin meren ja palmurantojen ääreltä, vaikken varsinaisesti mikään rantaihminen olekaan. Ihan täydellinen retkipäiväkin teillä ollut Isla Saonalle. Tuli niin kova matkakuume tästä, että ehkä pakko ruveta suunnittelemaan ensi talveksi matkaa Karibialle.
Kiitos Heidi! Väri- ja aurinkoterapiaa Karibialla on todella saanut, on ollut ihana talvi tähän saakka! Tuo kissanvahtipaikka oli mahtava match meille, kun päästiin asumaan kodinomaisesti ja työskentelemään, mutta oltiin ihan rantojen äärellä. Ja siis joo ei olla mekään varsinaisia rantaihmisiä, tai ainakaan rannalla lojujia, mutta onhan se ihanaa asua meren lähellä ja palmujen katveessa.
Ensimmäinen vierailumme maassa olikin juuri Punta Canassa, minne kerroitte lentäneenne. Oli korona-aika, joten päätimme pääosin pysytellä resortissa, jossa tunnuttiin huolehdittavan hygeniasta ja jopa jossain määrin välimatkoista. Teimme kuitenkin päiväretken Santo Domingoon ja pitihän sinne sitten palata, sillä eihän päiväretken muutama tunti tuolle kaupungille riitä! Rantakohteet, siis resortit, eivät innostaneet palaamaan, mutta kaupunki kylläkin.
Meillä jäi Punta Cana käymättä, vaikka sinne tosiaan lennettiin, mutta ei jäänyt sinänsä harmittamaan, kun nuo resorttialueet ei oikein ole meidän juttu. Korona-aikaan tosin on varmastikin ollut hyvä valinta! Santo Domingo oli meille eräänlainen tukikohta Karibialla, ja ihastuttiin Ciudad Colonialin alueseen, sinne oli aina tosi kiva palata! Samaa mieltä siitä, että päiväretki ei riitä kaupunkiin tutustumiseen, ja mahtavaa että päätitte palata pidemmäksi aikaa.
Tuo veneretki kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin se, jonka me teimme Karibialla Saint Lucian saarella, kun olimme Karibian-risteilyllä pari vuotta sitten. Ja risteily päättyi meilläkin hyvin hilpeissä tunnelmissa, sillä rommia riitti. 🙂
Karibialla oli meistä viehättävää (kirkkaat, turkoosit vedet, valkoista hiekkaa ja palmuja, mikäs siinä!), mutta tosiaan myös yllättävän kallista. Ja risteilyn kohteissa oli myös aika köykäinen tarjonta mistään historiallisista nähtävyyksistä, joita tykätään mielellään kierrellä, joten siinä(kään) mielessä se ei ollut meille tyypillinen reissu. Mutta olihan se erilainen kokemus. Saarten kiertely teidän tapaan omin päin ja omaan tahtiin vähän hitaammin olisi kuitenkin enemmän meidän juttu.
Risteily Karibialla olisi tosiaan varmasti erilainen kokemus, ja ehkäpä mekin joskus vielä tehdään sellainen, saa nähdä. Omatoimireissaaminen Karibialla on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä melkoisen kallista, kun niin monelle saarelle ei ole kuin lentoyhteyksiä tarjolla. Meillä oli ehkä alunperin ajatus käydä usemallakin saarella kuin lopulta käytiin, mutta joka tapauksessa oli ihanat 2,5 kuukautta Karibian maisemissa! Toisaalta nyt tuntuu myös ihan mahtavalta siirtyä saarilta mantereelle ja tutustumaan Kolumbiaan, joka on ollut toivekohteiden listalla jo pitkään!
Olipa ihana lukea juttu Isla Saonasta, käytiin siellä (ja Punta Canassa) helmikuussa 2020, juuri ennen pandemiaa. Saarella oli silloin yllättävän voimakkaat aallot, jotka löi mut ja sylissä olleen lapsen monta kertaa kumoon veden alle. Pelästyttiin, mutta onneksi ei hukuttu 😀 kaunis paikka ! <3 tuolla kylässä ei käyty ja mielenkiinnolla luen myös muista paikoista maasta, paikoista missä ei itse tuolloin käyty 🙂
Hui, kuulostaa tosiaan aika pelottavalta, nyt saarella oli tosi tyyntä ja oikein sellainen leppeä paratiisimeininki. Pikavenematka tosin oli kyllä jokseenkin pomppuinen, melko lujaa ajettiin aaltoihin. Me ehdittiin kierrellä aika paljon saaren eri osissa, joten juttuja monista paikoista on tulossa kunhan kerkeää kirjoittamaan!
Olen ollut samantyyppisellä saariretkellä Dominikaanisessa tasavallassa, missä rommidrinkkejä tarjoiltiin veteen pieniin uimarenkaisiin ja musiikki soi. Olihan siinä lomatunnelmaa ja vesi ympärillä oli upean väristä 🙂
Jotenkin vähän vierastan tuollaisia ryhmäaktiviteetteja ja sellaista keinotekoisen oloista tunnelmannostattamista, mutta ehkäpä rommidrinkit auttoi, ja ihan tykättiin myös tuosta retken loppuosasta 😀
Voi huokaus, miten voikin kuvat olla juuri sellaisia, mistä moni varmaan unelmoi paikkana. Jos olisin nuorempi, miettisin kovasti miten pääsisi toteuttamaan haaveet talven viettämisestä jossain ihan muualla kuin pakkasessa tai kurassa. Mukava lukea, että aika matalalla budjetillakin pääsee nauttimaan miltei luxus-elämästä.
Nuo maisemat on kyllä omiaan nostattamaan matkakuumetta, ja Dominikaaninen tasavalta ylipäätään osoittautui mahtavaksi talvipakokohteeksi. Lennot sinne saatiin tosiaan edullisesti, ja muutenkin hintataso on Karibian saareksi varsin maltillinen.
Emme ole koskaan (vielä) käyneet Karibialla tai edes sillä suunnalla. Näyttää mukavalta paikalta viettoon. Juha
Meillekin tämä oli aika tuntematonta aluetta, Kuubassa käytiin 2019, mutta muuten ensimmäinen kerta Karibialla.