Luxor ja Hurghada – temppeleitä, hautoja ja merenrantaa Egyptissä

Marraskuinen reissumme Egyptissä jatkui Gizasta ja Kairosta ylemmäs Niilin varteen Luxoriin, ja sieltä edelleen rantaloma- ja sukelluskohteena tunnettuun Hurghadaan. Tässä postauksessa ihmetellään upeita temppeleitä Luxorissa ja koristeellisia hautakammioita Kuninkaiden laaksossa, sekä käväistään lyhyesti Punaisenmeren rannalla Hurghadassa ja El Gounassa.
Yöbussilla Gizasta Luxoriin
Kuten yleensä kaikkialla, me toteutettiin kaupunkien väliset siirtymät myös Egyptissä budjettimatkailutyylillä, eli bussilla, ja Gizasta Luxiriin siirtymisen osalta vieläpä yöbussilla. Nopein tapa olisi lentää, mutta ainakaan meidän reissun aikaan marraskuussa lentoja ei saanut edullisesti lyhyellä varoitusajalla. Hidas junakin Luxoriin menee, ilmeisesti kahdesti päivässä, mutta päädyttiin sen sijaan testaamaan edullisin vaihtoehto, eli yöbussi.

Olimme varanneet netistä ennakkoon liput Blue Busin yhdeksältä illalla lähtevään vuoroon, ja hypättiin kyytiin bussifirman Gizan toimiston edestä. Ehkä hieman yllättäen bussi lähti täsmällisesti ajallaan kohti Luxoria. Kairon metropolialueelta poistumiseen meni yllättävän paljon aikaa, sillä reitti kulki halki useamman satelliittikaupungin. Gizan länsipuolella näytti olevan melko hienoja asuinalueita, ja näkymä oli todella erilaista kuin Kairon keskustan halki ajellessa. Bussin penkit oli ihan kohtuu mukavat, ja jokunen tunti nukuttiinkin, vaikka olihan se jokseenkin hankalaa ja heiluvaa ja sellaista katkonaista torkkumista, kuten bussissa aina.

Aamulla olin hädin tuskin saanut silmät auki ja havainnoitua että ollaan vihreissä Niilin rantamaisemissa, kun oltiinkin yhtäkkiä perillä Luxorissa. Nähtiin aamunkoitteessa taivaalle nousseita kuumailmapalloja, ja pohdittiin, pitäisikö itsekin ottaa lento jonain aamuna. Kerättyämme tavarat selkään, neuvoteltiin kyyti majapaikkaamme bussin ympärillä pyörineen taksikuskin kanssa. Lähtöhinta noin neljän kilometrin matkalle oli 15 dollaria, jolle revettiin nauramaan, ja päädyttiin lopulta 50 puntaan (noin dollari), joka sekin oli ehkä vähän liikaa. Kello oli vasta jotain kahdeksan, mutta itärannalla keskustan ulkopuolella sijaitsevan, pienen Hoppa Sweet Home* -majatalon isäntä otti meidät ystävällisesti vastaan, ja päästiin heti majoittumaan. Gizan hotelliin verrattuna paikka oli jokseenkin rähjäinen, mutta omalla kylppärillä varustettu iso huone oli kuitenkin ihan viihtyisä, ja uima-allaskin jopa löytyi.

Ensimmäisenä päivänä ei kovin kauaksi poistuttu majatalon ympäristöstä, vaan tehtiin joku hetki läppärihommia, käytiin lenkillä, käveleskeltiin kujilla ja rentoiltiin lyhyt tovi parhaat päivänsä nähneissä aurinkotuoleissa. Käytiin myös ostoksilla hedelmäkojulla, leipäkioskissa ja pikkukaupassa. Missään ei tietenkään ollut hintoja, ja maksettiin ihan varmasti kaikesta vähän ekstraa, mutta mitään ihan törkeää vedättämistä ei sentään kukaan yrittänyt. Illallista syötiin brittityylisessä pubissa.

Kuninkaiden laakson hautakammioissa
Toinen päivä Luxorissa oli pyhitetty nähtävyyksille. Tällä kertaa päätettiin valmiin tourin sijasta tutustua kohteisiin omatoimisesti. Aloitettiin päivä Kuninkaiden laaksosta, ja otettiin kyyti sinne InDrive -appin (samantyyppinen kuin Uber) kautta. Ensimmäinen kuski tosin ei suostunut viemään meitä, vaan olisi halunnut meidän varaavan myös odotusajan ja paluukyydin, jota kuulemma emme laaksosta tulisi saamaan, kun ei siellä kuulu edes puhelimet. Nämä on näitä taksikuskien perinteisiä selityksiä. Kun ei päästy yhteisymmärrykseen, poistuttiin autosta ja tilattiin uusi kyyti, jolla sitten päästiin ilman mitään säätämistä perille.

Kuninkaiden laakso on Niilin länsirannalla sijaitseva muinaisen Egyptin hautapaikka, joka on nimensä mukaisesti kapea laakso kallioiden keskellä. Egyptissä luovuttiin 1500 eaa. pyramidien rakentamisesta faraoiden viimeisiksi leposijoiksi, ja sen sijaan hautakammioita alettiin louhia syrjäisen laakson kallioseiniin. Aloitteellinen asiassa oli farao Thutmosis I, ja syy hautojen kätkemiseen mitä ilmeisimmin liittyi haudanryöstäjien toimien estämiseen. Thutmosis I tiettävästi on ensimmäinen farao, joka on haudattu Kuninkaiden laakson luolakäytäviin, ja hänen jälkeensä laaksossa sai leposijan useat Egyptin tunnetuimmista hallitsijoista. Laakson lähelle alettiin pian haudata myös faraoiden puolisoita ja lapsia, ja heidän hautapaikkansa tunnetaan nimellä Kuningattarien laakso.

Kuninkaiden Laakso on yksi Egyptin suosituimpia nähtävyyksiä, ja kaikkiaan sieltä on tähän mennessä löydetty 65 hautaa, joista osa on avoinna yleisölle. Kuninkaiden laaksoon päästäkseen pitää ostaa peruslippu, jolla pääsee kolmeen hautaan. Lisäksi tarjolla on erillisiä lippuja ns. erikoishautoihin, jotka ovat tavanomaista merkittävämpiä. Me päätettiin ottaa peruslipun lisäksi lippu Ramses V & VI hautaan. Harkitsimme myös laakson kuuluisinta hautakammiota, eli lapsikuningas Tutankhamonin hautaa, jossa on faraon muumio, mutta päädyimme kuitenkin jättämään sen. Kolmeksi peruslipun haudoiksi valitsimme Ramses III, Ramses IV sekä Tausert & Seknakht -hautakammiot, joiden olimme etukäteen lukeneet olevan hienoja ja suositeltavia. Ja upeita olivatkin kaikki!

Kuninkaiden laakso näyttää jokseenkin vaatimattomalta kun sinne menee, sillä hautojen sisäänkäynnit ovat vain, noh, sellaisia aukkoja sisälle kallioon. Mutta sisäänkäyntien jälkeen eteen avautuu mielettömän hienosti koristeltuja käytäviä, kammioita ja pylväitä. Oppaan kanssa haudoista olisi varmastikin saanut enemmän irti, mutta toisaalta oppaat ilmeisesti eivät saa tulla hautoihin sisään asti, joten eivät sitten kuitenkaan olisi vieressä selostamassa hieroglyfien merkityksiä ja maalausten hahmoja tai tarinoita. Tässä postauksessa en sen suuremmin esittele eri hautoja ja niiden historiaa, mutta alla lyhyesti niistä haudoista missä käytiin, kuvien kera tietenkin.

Ramses V&VI, KV 9
Uuden valtakunnan 20. dynastian ajalta peräisin olevan haudan KV9 rakennutti alkujaan farao Ramses V, mutta hänen kuoltuaan hänen setänsä Ramses VI halusi käyttää haudan uudelleen. Haudan koristelua pidetään Kuninkaiden laakson monipuolisimpana. Hauta koostuu pitkästä käytävästä, joka on jaettu pilareilla useisiin osiin ja joka johtaa pilarihalliin. Toinen pitkä käytävä laskeutuu pilarihallista hautakammioon, jossa on osista koottu Ramses VI:n sarkofagi.







Tausert & Seknakht, KV14
Yhteishautaan KV14 on alun perin haudattu Uuden valtakunnan 19. dynastian kuningatar Tausret (myös Tawosret tai Tawsert), Seti II:n puoliso. Hauta on yksi harvoista Kuninkaiden laakson kuningatar-haudoista. Myöhemmin saman haudan halusi käyttöönsä 20. dynastialla hallinnut Setnakht. Tällöin hautaa laajennettiin, ja osa kammioiden ja käytävien seinistä maalattiin uudelleen. Pitkän, lukuisista kammiosta koostuvan haudan maalaukset ja reliefit ovat säilyneet väreiltään kirkkaina, minkä vuoksi hauta oli tosi vaikuttava.








Ramses III, KV11
Hauta KV11 on farao Ramses III:n viimeinen leposija 20. dynastian ajalta. Alkujaan haudan rakennuttamisen aloitti Setnakhte, mutta puolivalmis kaivaus hylättiin, sen jälkeen kun seinämä aikaisempaan Amenmessen (KV10) hautaan rikkoontui. Haudan kaivaukset aloitettiin myöhemmin uudelleen, ja Ramses III:a varten hautaa laajennettiin. Tämäkin hauta on todella kaunis ja koristeellinen, ja sen hautakammioon johtaa vaikuttava kahdeksanpylväinen sali.




Ramses IV, KV2
KV2 on Ramses IV:n hauta 20. dynastian ajalta. Tämä hauta on suhteellisen suuri, mutta rakenteeltaan melko yksinkertainen. Hauta koostuu kolmesta laskevasta käytävästä, joita seuraa suurennettu kammio ja hautakammio sivukammioineen. Kauniissa seinämaalauksissa on monien muiden hautojen tapaan kohtauksia muun muassa Kuolleiden kirjasta.




Karnakin temppelialueen lumoissa
Meillä jäi risteily Niilillä tällä reissulla kokematta, mutta päästiin sentään hetkeksi vesille, kun siirryttiin Kuninkaiden laaksosta takaisin joen itäpuolelle lautalla. Otettiin siis ensin laaksosta kyyti lauttarantaan (tämä oli varsin helppo prosessi, parkkipaikalla oli lukuisia kuskeja joutilaana) ja hypättiin paikallislauttaan, joka vei meidät joen yli. Päivän toinen kohde oli Karnakin temppelialue, jonne käveltiin rantaa pitkin.



Karnakin temppeli on yksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista uskonnollisista nähtävyyksistä. Temppelikompleksi ulottuu kaikkiaan kymmenien hehtaareiden alueelle. Kompleksin vanhimmat, jo kadonneet osat rakennettiin Keskivaltakunnan ajalla 2055–1650 eaa, ja temppeleitä rakennettiin lisää ja laajennettiin eri faraoiden hallintokausilla lukuisia kertoja. Alueen suurimmassa osassa, Amonin temppelialueella, sijaitsi Amon-jumalan temppeli, ja muut temppelikompleksin pääosat ovat Mutin temppelit sekä Montun temppelit.




Luettuamme temppelialueesta etukäteen, odotukset olivat aika korkealla, mutta Karnak lunasti kaikki lupaukset, alue on yksinkertaisesti mykistävän hieno! Karnankin päänähtävyys on jättimäinen pylväspiha, mutta ehdottomasti kannattaa vaellella ympäriinsä ja tutustua myös muihin temppeleihin ja muihin nähtävyyksiin, kuten obeliskeihin, sfinkseihin, patsaisiin ja reliefeihin. Alue on varsin laaja, joten aikaa kannattaa varata useampi tunti.







Päätemppeleiden ulkopuolella väkeä oli todella vähän, ja siellä vaellellessa päästiin näkemään varsin hienoja paikkoja ihan kahdestaan. Erikoisuutena mainittakoon “lukittu” Opetin temppeli, johon pääsee jos/kun ovella oleva “vartija” päästää. Tämä pieni temppeli oli myös varsin hieno, eikä meiltä vaadittu erillistä tippiä siellä käymiseen, vaikka varmasti joku pieni seteli olisi ollut suotavaa antaa, meillä ei vain sattunut olemaan sopivaa.



Luxorin temppeli
Loppu iltapäivästä meillä oli nähtävyysähkynkin uhalla jäljellä yksi kohde tutkittavaksi, aivan Luxorin keskustassa sijaitseva Luxorin temppeli, jonka rakennuttamisen aloitti vuosina 1390-1352 hallinnut Amenhotep III. Menimme tähänkin temppeliin kävellen, jättäen kaikki hevoskärrykyytejä tarjonneet miekkoset huomiotta. Hevoskärryjä Luxorin kaduilla on muuten todella paljon, monet niistä todella hienosti koristeltuja. Hevosten olot eivät kuitenkaan varmaan ihan parhaat mahdolliset ole, tosin onneksi niille on myös rakennettu varjoisia suojia.

Mutta siis, mennään Luxorin temppeliin. Temppelin alueelle astellessa on ensimmäisenä vastassa komea Ramses II:n rakennuttama porttipyloni, jonne johtaa Karnakin temppeliltä pitkä sfinksikuja. Porttipylonin edustalla on kolme alun perin kuudesta Ramses II:n patsaasta sekä upea obeliski. Obeliski pari lahjoitettiin Ranskalle, ja se on nykyisin Pariisissa Place de la Concorde -aukiolla. Portista astutaan Ramses II:n pihalle ja pylväikköön, sieltä edelleen 18. dynastian Amenofis III:n pihalle ja pienempiin saleihin.





Yksi Luxorin temppelin erikoisuuksista on sen pitkä ja edelleen jatkuva historia uskonnollisena rakennuksena. Muinaisten temppeleiden alueelle rakennettiin 300-luvun lopulla kristillisiä rakennuksia, ja vuonna 640 aiemman basilikan paikalle nousi edelleen toiminnassa oleva Abu Haggagin moskeija.


Luxorin temppelin suhteen meillä ei ollut odotukset ihan niin korkealla kuin Karnakin, mutta aivan mahtava sekin on, jättimäisine patsaineen ja pylväineen. Odoteltiin temppelillä laskevan auringon värejä ja pehmeää valoa, joka tuo rakennuksiin ja patsaisiin vielä oman kauniin lisänsä. Temppelialue on epäilemättä upea myös auringonlaskun jälkeen iltavalaistuksessa, mutta sitä ei jääty enää odottamaan. Kävellessämme temppeliltä majapaikkaamme taivas Niilin yllä värjäytyi hienoihin punaisen ja violetin sävyihin, mikä kruunasi pitkän mutta todella vaikuttavan nähtävyyspäivän Luxorissa.





Bussilla Hurghadan rantamaisemiin
Egyptin reissun viimeinen kohde oli Hurghada, Punaisenmeren rannalla sijaitseva, parhaiten pakettimatkakohteena tunnettu kaupunki. Siirryimme myös Hurghadaan bussilla, tällä kertaa aamulla lähtevällä Go Bus -yhtiön vuorolla, joka oli selkeästi enemmän turistibussi, kuin Gizasta tullut vuoro. Kuriositeettina mainittakoon, että majoituksesta bussiin siirtyminen oli erittäin säpäkkä prosessi, sillä olimme molemmat siinä uskossa, että bussi lähtee klo 10:35, kunnes noin yhdeksän aikaan tajuttiin, että sehän lähteekin 9:35. Pakattiin siis tavarat supernopeasti, tuskailtiin hetki kun ei meinattu saada taksia, ja päästiin viimein liikkeelle klo 9:25. Onneksi kuski ajoi vauhdikkaasti, ja ehdittiin bussiin noin minuuttia vaille lähtöajan. Huh. Viiden tunnin bussimatka sujui leppoisasti pitkin hyviä teitä, ensin vehreässä Niilin laaksossa ja sitten halki karun, kallioisen aavikon.

Työpainotteinen visiitti Hurghadaan ja El Gounaan
Meille syy mennä Hurghadaan liittyi työprojektiin, ja lomailemisen sijaan keskityttiinkin siellä business-kuvioihin. Majoituimme Hurghadan satamassa, ja tutustuimme sieltä käsin ympäristöön lenkkeillen ja pieniä kävelykierroksia tehden. Satama-alue on aivan viihtyisä, ja sen vieressä on upea Al Minan moskeija, mutta noin muuten marinan ympäristössä ei mitään ihmeempää nähtävää ole. Itse Hurghadan kaupungissa emme edes käyneet, mutta teimme yhteistyökumppaneiden kanssa pienen retken El Gounaan. El Gouna on yksityisellä rahalla rakennettu loma-asuntokeskittymä ja turistikohde, joka tunnetaan muun muassa tekolaguuneista ja -saarista sekä hienostuneesta satama-alueesta.






Tämä kahden viikon mittainen reissu Gizaan, Kairoon, Luxoriin ja Hurghadaan oli meille ensikosketus Egyptiin, ja jätti yllättävänkin positiivisen fiiliksen. Maassa on toki paljon ongelmia, mutta turistille ne eivät varsinaisesti juuri näy, ja pelkästään muinaisen Egyptin ihmeet tekevät maasta kiinnostavan vierailukohteen. Hintataso on superedullinen, ilmasto talvikuukausinakin lämmin ja turvallisuustaso tällä hetkellä hyvä. Jos vielä palaamme Egyptiin uudestaan, kohdelistalla on ainakin risteily Niilillä, Abu Simbel sekä Välimeren rannikon Alexandria. Tällä kertaa matkamme jatkui Hurghadasta halpalennolla Kölniin, sieltä bussilla Brysseliin ja TUI:n yksisuuntaisella lennolla Dominikaaniseen tasavaltaan. Seuraavissa postauksissa kertoillaankin sitten nomadielämästä ja reissaamisesta Karibialla!

Oletko sinä käynyt Egyptissä, ja minkälaiset mielikuvat maasta jäi? Tai jos matkustaisit Egyptiin, kiinnostaisiko enemmän rantaloma vai pyramidit, temppelit ja hautakammiot? Jaa ajatuksia ja kokemuksia kommenteissa!

Nomadielämää voit seurata myös FinnsAwayn Instagram ja Facebook-sivuilla!
Mä mietin vähän aika sitten, että pitäisikö 50+ alkaa matkustaa vähän vähemmän budjetilla (puhun itsestäni). Totesin, että ei , koen mm. yöbussit niin elämyksellisinä, janoan näitä elämyksiä.
Vähän tuon suuntaisia mietteitä on meilläkin ollut, mutta kyllä se vaan niin on, että tykätään edelleen yöbussimatkoista ja kaikenlaisista siirtymistä paikalliskyydeissä, ne nimenomaan ovat elämyksellisiä kokemuksia! Tultiin juuri Jamaikalle, ja täälläkin näyttäisi olevan kaupunkien välillä siirtymiseen kaksi vaihtoehtoa: hieno ja kallis turistibussi tai ahdas, kuuma ja arvaamaton minibussi, arvaat varmaan kumpi valitaan 😀
Tuohon Marin kommenttiin liittyen, aika usein liikutaan autolla. Kun ei, tulee usein valittua paikallistenkin käyttämä kulkuväline. Joskus tosin on fiilis, että ei jaksa, ja sitä arvostaa siinä kohtaa helppoutta. Näytti brittityylisessä pubissa olevan oluttakin tarjolla, tämä hieman yllätti. Kuninkaiden laakso kiinnostaisi itseäni Egyptissä vielä enemmän kuin pyramidit, huikea paikka, jonne joskus kyllä pitää päästä.
Me liikutaan Euroopassa yleensä omalla autolla, ja kaukomailla joskus vuokra-autolla, mutta yleensä paikalliskyydeillä. Onhan niissä usein sitä hankaluuskerrointa, varsinkin jos on isot matkatavarat mukana, ja joskus helpompi vaihtoehto on parempi.
Tuo pubi tosiaan näytti kovin brittityyliseltä, ruoka sekoitus oli paikallista ja länsimaista, ja olutta ja muita juomia oli moneen lähtöön, mikä oli meillekin vähän yllätys. Luxorissa alkoholia oli enemmän tarjolla kuin Gizassa, tosin monissa paikoissa vain ns. tiskin alta. Hurghadassa sitten taas olutta ym. oli tarjolla avoimesti, johtuen kai suuresta turistien määrästä.
Nämä ihanuudet ovat vielä käymättä ja olikin ihana lukea teidän vierailustanne temppelialueella ja haudoilla. Oli uusi tieto, että yleislipun lisäksi pitää “erikoiskohteista” maksaa, joka toisaalta ei ole yllättävää kun on kyse maailmankuuluista ihmeistä.
Kiitos Heidi, ehdottomasti kannattaa joskus suunnata Egyptiin ja Luxorin ihmeiden äärelle! Peruslippuun tosiaan kuuluu kolme hautaa, jotka saa siis valita itse, ja lisähintaan voi ostaa erillisiä lippuja noihin erikoishautoihin joissa on jotain spesiaalimpaa, kuten Tutankhamonin muumio. Kävijämääriä rajoittamalla pyritään välttämään hautojen vaurioitumista – ihmismassat muun muassa tuovat hautoihin lisää kosteutta, ja seinien kosketteleminen kuluttaaa niitä.
Oi, olipas upeat kohteet! Egypti on ehdottomasti (ja ehkä hieman yllättäen) alkanut kiinnostaa kovastikin 🙂 Oli siis tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus!
Kiitos Eveliina, Egypti todella on melkoinen ihmemaa! Luxorin temppeleissä kierteleminen oli ihan mieletön kokemus, ja toki myös Kuninkaiden laakson haudat ovat erittäin vaikuttavia.
Egyptissä ei ole tullut käytyä mutta on bucket listalla melko kärjessä. Niilin risteily kaikissa noissa historiallisissa paikoissa käynti olisi todella hieno asia!
Niilin risteily jäi vähän harmittamaan, mutta ei nyt vain ehditty tällä kertaa – toisaalta se tarkoittaa että on hyviä syitä palata!
Muinaisen Egyptin historia tuli mielenkiintoisella tavalla esille, kuvienkin kautta. Olisipa mukava päästä tuionne, josta olen vain nähnyt elokuvia ja lukenut pikkupoikana seikkailukirjoja. Juha
Kiitokset, muinaisen Egyptin ihmeistä voisi kirjoittaa todella paljon, ja toivottavasti onnistuimme tiivistämään olennaisimpia asioita Luxorin temppeleistä ja Kuninkaiden laaksosta. Toivottavasti teidänkin reissut vie jossain vaiheessa Egyptin historian äärelle!
Yöjuna oli kyllä melko raju kokemus, sillä kapeat sängyt olivat kovia ja vaunu rämisi niin, ettei nukkumisesta juuri mitään tullut, kylmäkin siellä oli, tammikuussa. Jos uusisimme tuon välin, niin valitsisimme ehdottomasti lennon.
Tutankhamonin haudalla toki rahastettiin, mutta olihan se silti näkemisen arvoinen, mielestämme.
Juuri tuon suuntaisista kokemuksista luimme, ja päätimme mennä yöjunan sijasta bussilla, vaikka melkoisen epämukava yömatka sekin oli. Ehkä päivällä kulkeva juna tai päiväbussi olisi parempi, kun ei tarvitsisi yrittää nukkua, näkisi maisemia ja voisi teoriassa vaikka tehdä jotain kirjoitus- tai somehommia. Ja sitten taas lento olisi helppo ja nopea, mutta tosiaan ainakin meidän reissun aikaan (lyhellä varoitusajalla) lennot oli melkoisen arvokkaita.
Tutankhamonin hautaa harkittiin melko pitkään, mutta luettuamme sen olevan muilta osin melko vaatimaton, päätimme että “pelkän” lasiseinien takana olevan muumion vuoksi emme kuitenkaan mene, varsinkaan kun väkeä oli liikkeellä aika paljon. Mutta tuskin olisi kaduttanut vaikka olisimme liput sinnekin ostaneet.
Luxor on käymättä, Kairossa ja Sharm el Sheikissä olen joskus vieraillut. On kyllä paljon nähtävää ja mun mielestä on ihan ok, että osa kohteista hinnoitellaan erikseen, sillä joku saattaa haluta käydä tekemässä vaan yleissilmäyksen, jos ei ole syvällisemmin kiinnostunut kohteesta ja silloin voi vaan ottaa kevyemmän tarjonnan.
Tuollaiset hienot satamat ei ehkä ole ihan mun juttu. Tai ne on kaikki samanlaisia. Toisaalta niin on kai ne rosoisemmat ja rähjäisemmätkin rantakadut, mutta niissä on kuitenkin joku silmiä hivelevämpi ote.
Siis joo mun mielestä myös tuo konsepti on hyvä, että on kaikille kohtuullisen edullinen peruslippu, jota voi sitten halutessaan täydentää noilla erikoiskohteilla.
Hienostosatamissa on ihan kiva käydä kävelemässä ja kuikuilemassa meininkiä, mutta ei ne meillekään mitenkään luontevia paikkoja ole, eikä koskaan käydä esim. syömässä “hienostosatamien” ravintoloissa.
Tuolla käynnistä on aikaa jo hurjat 20 vuotta mutta silti oli hurjan tuttuja paikkoja! Tosi kattavan postauksen kirjoititte, ei itellä jäänyt teininä paikasta noin paljoa päähän (eikä kyllä jää vielä tänäkään päivänä) 😀 Muistan tuon “Hatshepsutin” kuinka vaikea se oli aikoinaan lausua, joten siitä tuli usein joku hapsuhupsutin tms 😀 Egypti tarjoaa kyllä aika yllättävän monipuolisesti rikasta kulttuuria ja kauniita rantalomia.
Tästä posstauksesta tuli taas ehkä vähän turhankin pitkä sepostus, mutta Luxorin kohteet on niin historiallisia ja ihmeellisiä, että vaikka yrittäisi kuvata niitä vain lyhyesti, niin tekstiä silti tulee. Ja hahah tuo hapsuhupsutin 😀 Sen verran hankala tuo nimi kyllä on, että aina pitää tarkistaa että kirjoittihan sen oikein, eikä lausuminen varmasti mene ihan niin kuin pitäisi 😀
Hienoja kuvia. Olen ollut perhematkalla Hurghadassa talvella 2007. Esikoinen oli noin 8kk ja olin hysteerinen puhtaudesta jne joten lähinnä on jäänyt mieleen stressi. Osa seurueesta kävi bussireissulla kuninkaiden laaksossa mutta minä jättäydyin pois koska se olisi ollut melko kova reissu vauvan kanssa. Harmitti kyllä. Egypti kiehtoo. Käsittämätöntä miten nuo kaikki rakennelmat on pystytty rakentamaan!
Kiitos Tanja! Luxor on päiväretken Harghadasta varmasti aika raskas ja pitkä, joten varmasti oli hyvä päätös olla menemättä vauvan kanssa. Mutta toivottavasti tie vie vielä joskus Egyptin ihmeiden äärelle!
Kuten jo aiemmin kerroinkin, olin Egyptissä vuonna 2006 ja ennen sitä oli miltei 10 vuoden tauko matkustamisessa. Olimme El Gounassa, joka on hiukan siloiteltu versio Egyptistä. Hurghada näyttäytyi hyvin rähjäisenä ja vastenmielisenä lähinnä aivan jatkuvan hevoskyydin tarjoamisen takia.
Tässä jutussa oli paljon tuttuja paikkoja, muistuu hyvin mieleen, vaikka en ole vuosiin katsellut kuvia, ne ovat jossain cd-levyllä 😂 Kuninkaiden laaksossa ei mielestäni suurimmassa osassa hautoja saanut kuvata silloin, olisikohan asia muuttunut sitten? Osaa haudoista vartioitiin ase sylissä istuen, osaa oltiin kaivamassa eli uusia hautojakin ilmeisesti aina tulee esille.
El Gouna ei tosiaan oikein näytä “aidolta” Egyptiltä, tuo siloteltu versio on varsin kuvaava termi. Hurghadassa me ei muuten nähty varmaan ollenkaana hevoskärryjä, ainakaan sataman läheisyydessä missä pyörittiin, mutta ihan mahdollista että keskustassa niitä edelleen on. Muutenkaan ei juurikaan törmätty siellä tyrkyttämiseen, onneksi.
Kuninkaiden laaksossa tosiaan sai nyt kuvata haudoissa ihan vapaasti, jossain vaiheessa ilmeisesti siis säännöt muuttuneet. Aseistettuja vartijoita ei näkynyt, emmekä nähneet kaivuutöitäkään, mutta alueella tosiaan on eri aikoina löytyneitä hautoja, ja osassa on työt menossa.
Oi, ihana Egypti. Olen käynyt kahdesti ja lähtisin koska vain uudestaan. Sekä historia, että upea luonto kiinnostaa. Olen ollut tutustumassa hieman syrjäisempiin aavikkokohteisiin ja ne, sekä merenrantakohteet olivat upeita. Mutta tietenkin kulttuuri on se juttu tuolla.
Meillekin jäi sellainen fiilis, että voisi mennä uudestaan tutkimaan lisää. Syrjäisemmät aavikkokohteet kiinnostaisivat, samoin muun muassa Alexandria ja Abu Simbel.