Lokakuu 2019: Kiehtova Kuuba

Syksyllä 2019 oli aika siirtyä Atlantin toiselle puolelle talvehtimaan – kahden Euroopassa ja enimmäkseen melko kylmissä asunnoissa vietetyn talven jälkeen haluttiin tällä kertaa trooppisempiin maisemiin ja lämpötiloihin. Aloitettiin reissu juna- ja bussimatkalla Ranskan Alsacesta Pariisin kautta Belgian Brysseliin, josta lennettiin Kuubaan. Matkan alkuun sisältyi hieman dramatiikka, sillä alun perin meillä oli Thomas Cookin lennot Pariisista varattuna, mutta yhtiö haettiin konkurssiin alle kaksi viikkoa ennen meidän lähtöpäivää, ja sen myötä lennot peruttiin. Koska ei oltu käytetty lippujen ostoon matkanjärjestäjää tai, harvinaista kyllä, edes luottokorttia, meillä ei ollut mahdollisuutta saada lennoista minkäänlaista hyvitystä. Vähän jo jännitti, jääkö Kuuba sittenkin käymättä, mutta onneksi löydettiin Belgian TUIn äkkilähdöt, ja saatiin uudet lentoliput Kuuban Varaderoon edullisesti, vain 173 eurolla per henkilö, sisältäen matkatavarat ja jopa ruuat.

Keskityttiin Kuubassa saaren länsiosiin, joissa vietettiin kaikkiaan kaksi viikkoa, ja ehdittiin tutustua Kuuban tunnetuimman rantakohteen Varaderon lisäksi hurmaavaan, värikkääseen Havannaan, vehreiden laaksojen ja mogote-vuorten ympäröimään Viñalesiin sekä pieneen, hiljaiseen Puerto Esperanzan rannikkokylään. Pyrittiin reissun aikana välttämään turistikuplaa, joten liikuttiin kaupunkien välillä turistibussien sijaan paikallisille suunnatuilla camion-kuormureilla ja asuttiin hotellien sijaan kotimajoituksissa. Lisäksi vaihdettiin turistipesojen lisäksi myös ns. paikallisten pesoja, eli käytettiin siis kahta valuuttaa rinnakkain, mikä helpotti asiointia muun muassa pienissä paikalliskioskeissa, hedelmätoreilla ja pizzakojuissa.


Kirjoitettiin kustakin kohteesta, julkisesta liikenteestä ja reissun kuluista ja valuutoista FinnsAway-blogin puolelle (englanniksi), ja tässä reissupäiväkirjan osassa pohdiskellaan vähän yleisemmällä tasolla Kuubaa maana ja matkakohteena.

Sääntelyä, puutetta, tasapäistämistä, eriarvoisuutta ja luovuutta
Kuubaa kokemuksena on jotenkin todella hankala kiteyttää, se oli niin erilainen ja kokonaisvaltainen elämys, ja maa on niin ristiriitainen, omalaatuinen ja uniikki. Kuten tiedetään, Kuuba on ollut pitkään kommunistinen ja hyvin suljettu yhteiskunta, jossa elämä on erinäisin säädöksin rajoitettua ja ulkomaankauppa, ja sen myötä tarjonta lähes kaikista perusasioista, kuten vaikkapa kulkuneuvoista, leluista tai urheiluvälineistä, on kovin vähäistä. Omassa eristäytyneisyydessään Kuuba on jäänyt kehityksessä monessa asiassa melkoisesti jälkeen, ja matkustaminen siellä olikin huikea hyppy ajassa taaksepäin, kymmeniä vuosia. Kuubassa moottoritiellä ajetaan sulassa sovussa amerikanraudoilla ja härkävankkureilla, ja on ihan normaalia kulkea vaikkapa työmatka traktorin peräkärryssä seisten, yhdessä tusinan muun kyläläisen kanssa.

Kuuba on monilla standardeilla mitattuna köyhä, ja usein matkablogeissa ja muissa artikkeleissa muistetaan mainita, että normaali kuukausipalkka, työstä kun työstä, on jossain 25 euron tienoilla. Mutta samassa yhteydessä harvoin kerrotaan, että kuubalaiset eivät maksa esimerkiksi asumisesta, kiinteistöstä, vedestä tai sähköstä. Lisäksi ruokaa, tai no peruselintarvikkeita, saa kuukaudessa tietyn määrän maksutta ruokakuponkisysteemillä. Yhteiskunta siis tukee kuubalaisia perustarpeissa varsin voimakkaasti, ja tämän vuoksi Kuubassa ei ainakaan isojen kaupunkien ulkopuolella juurikaan näy kodittomia tai kerjäläisiä. Kuilu “normaalien” ja erittäin hyvin toimeentulevien kuubalaisten välillä on kuitenkin nopeassa kasvussa, sillä erityisesti turismin myötä osalla ihmisistä on monikertaiset tulot peruspalkkaan verrattuna. Esimerkiksi kotimajoitusta tarjoavat tai taksi- ja ravintolayrittäjät rikastuvat nopeasti, samalla kun voimakkaasti säädelty yhteiskunta hitaasti vapautuu. Eriarvoistuminen ei voi olla aiheuttamatta myös eripuraa, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunta ja poliittinen johto tähän reagoi tulevina vuosina.

Taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia ja haasteita Kuubassa siis riittää, mutta ihmisten normaalia elämää se ei vaikuta pahemmin häiritsevän. Kuubalaiset ovat ilmeisen tottuneita siihen, ettei juuri mitään ole helposti tai ilman jonottamista saatavilla, ja käytännön ongelmat ratkaistaan mitä luovemmilla tavoilla. Varaosien puutteen vuoksi vanhojen amerikanrautojen konepellin alla hyrrää usein Ladojen moottorit, ja kaduilla kulkiessa näkee jos jonkinlaista fiksausprojektia. Turisteja kohtaan kuubalaiset ovat ehkä hieman pidättyväisiä, mutta pääsääntöisesti ystävällisiä ja avuliaita, ainakin jos heitä lähestyy espanjaa puhuen. Kaupustelu vaikutti olevan hyvin vähäistä, vaikka toki taksin ja majoituksentarjoajia luonnollisesti riittää erityisesti silloin, kun kulkee rinkka selässä tai matkalaukku perässä ympäriinsä.

Onko Kuubassa internet?
Internet on Kuubassa ollut pitkään harvojen saatavilla, mutta nykyään ainakin teoriassa sekä paikallisten että turistien ulottuvilla. Maksuttomia langattomia verkkoja on kuitenkin harvassa, lähinnä turistialueiden ravintoloissa sekä joissain hotelleissa ja majataloissa, eikä niiden nopeus ole kehuttava. Julkisilla paikoilla, yleensä puistoissa, on pienissäkin kylissä wifi-hotspotteja. Hotspotit on helppo huomata ohi kulkiessaan, sillä niiden ympärillä, toisin kuin oikeastaan missään muualla Kuubassa, ihmiset istuskelevat puhelimiaan tuijottaen. Nämä ETECSAn, eli Kuuban tietoliikenteestä vastaavan yrityksen langattomat verkot eivät ole kuitenkaan ole avoimia, vaan niiden käyttämiseen tarvitaan NAUTA, internet-kortti, jossa on esiin raaputettava käyttäjätunnus ja salasana. Kortteja voivat ostaa niin paikalliset kuin turistit, ja niiden hinnoittelu perustuu aikaan – yksi kortti oikeuttaa yleensä tunnin tai viiden tunnin surffailuun. Nykyään Kuubassa on myös mahdollista, joskin kallista, ostaa laajakaista kotiin tai mobiililiittymä puhelimeen. Kuukausihinta mobiililiittymälle on noin normaalin kuukausipalkan verran, joten ihan tavallisten kuubalaisten ulottuvilla nämä vaihtoehdot eivät ole.

Me päätettiin olla koko kaksiviikkoinen käyttämättä verkkoa, ja matkustaminen ilman nettiyhteyksiä toi mieleen reissut vuosien takaa, kun ei ollut mitään etukäteen varattuna, eikä tietoa julkisen liikenteen aikatauluista tai kulkemisesta ylipäätään. Erilaista ja hauskaa, mutta välillä myös tuntikausien odottamista vaativaa. Tosin eipä kaikkia Kuuban julkisen liikenteen aikatauluja netistä olisi löytänyt, vaikka kuinka olisi yrittänyt etsiä.
Kuubasta Meksikon tavarapaljouden keskelle
Kaksi viikkoa oli ainakin meille juuri sopiva aika viettää Kuubassa kerralla, mutta voisin erittäin mielellään palata toiselle parin viikon kierrokselle, seuraavaksi saaren itäosiin. Kuubasta meidän matka jatkui Meksikoon Jukatanin niemimaalle, ja kontrasti Kuubaan oli monella tavalla käsittämättömän suuri. Kuuban puolityhjien hyllyjen ja hyvin yksinkertaisen tuotevalikoiman jälkeen Meksikon tavarapaljous ja jättimäiset kaupat vaati taas hetken totuttelua, ja kaikki runsaus pisti miettimään, miten paljon maailmassa on täysin turhaa roinaa, ja miten vähällä oikeasti pärjää. Mutta jatketaan Meksikosta reissupäiväkirjan seuraavassa osassa.
Oletko sinä käynyt Kuubassa tai suunnitellut matkaa sinne? Jaa kokemuksia ja ajatuksia Kuubasta kommenteissa!
Mahtavia kuvia ja hieno tarina! Kiva lukea että joku uskaltaa matkustaa Kuubassa paikallisten tapaan. Pitää ottaa oppia kun joskus pääsen käymään maassa.
Kiitos kommentista! Paikallisliikenteen käyttäminen ei ollut ihan helppoa eikä varsinkaan nopeaa, mutta varmasti paljon elämyksellisempää kuin turistibussien tai taksien käyttäminen. FinnsAway-blogista löytyy ohjepostauksia caminones-bussien ja Havannan paikallisbussien käyttämiseen – mahtavaa Kuuban reissua sitten kun sinne pääset!
Tuo 173 euroa on kyllä mainio diili, siihen oli varmasti helppoa tarttua! Ollaan käyty Kuubassa ja onhan se mielenkiintoinen kohde. Meillä kaupustelua tuli kyllä vastaan tuskastuttavan paljon. Varsinkin Havannassa ja Trinidadissa kuljetuspalveluiden tarjoajia tuli vastaan ihan jatkuvasti ja “ei”-vastausta ei yleensä hyväksytty. Havannassa myös sikareiden kaupustelijoita oli runsaasti ja heillekään ei usein tuntunut “ei”-vastaus kelpaavan. Majoituksentarjoajiin ei sen sijaan törmätty lainkaan.
Miten saitte vaihdettua paikallisten pesoja? Meille niitä tuli vain vaihtorahoina tietyistä paikoista.
Joo tuo lento todella oli hyvä löytö, ja päästiin matkaan vain kaksi päivää alkuperäistä aikataulua myöhemmin. Niin ja tuli siinä samalla sitten käytyä myös Brysselissä, jossa ei kumpikaan oltu aiemmin käyty :). Ikävä kuulla tuosta kaupustelusta, en tiedä miksi me ei sitä juurikaan kohdattu. Sikareitakin ostettiin ihan omatoimisesti (ja naurettavan halvalla) vanhalta mummulta minikokoisesta paikalliskioskista.
Paikallisten pesoja pyydettiin ja saatiin lähinnä vaihtorahoina, ja eihän niitä mitenkään suurta määrää tarvitsekaan. Kerran vaihdettiin joltakin paikkalliselta hepulta muutaman CUC:n verran, kun jollain Havanan juhlavuosifestarilla mihin satuttiin paikalle, kävi maksuvälineenä vain CUP. Jostain blogista luin ennen reissua, että vaihdon pitäisi onnistua ihan virallisissa vaihtopisteissäkin, siis niin että ensin vaihtaa esim dollareita CUC:ksi ja niistä jonkun pienen setelin edelleen CUP:ksi. Tätäkin testattiin kertaalleen, mutta ei ainakaan siinä vaihtopisteessä onnistunut.
Ystäväni on houkutellut lähtemään kanssaan Kuubaan ja tämän hyvän kirjoituksen pohdinnan luettuani voisin jo harkita lähteväni. Olin mieltänyt ettei Kuubassa juuri omatoiminen ympäristöön tutustuminen toimi, mutta olen ollut näemmä väärässä. Kelitkin näyttävät olevan kohdillaan talventimista varten: )
Kiva kuulla! Kuubaan / Kuubassa matkustamiseen liittyy monenlaisia ennakkoluuloja, mutta omatoiminen reissaaminen siellä on oikeastaan varsin helppoa! Meidän versio paikallisten kulkuneuvoja käyttäen oli varmasti sieltä hankalimmasta päästä, mutta erityisesti Viazulin busseja käyttämällä pääsee helposti ja nopeasti liikkumaan kaupunkien välillä, ja reitit ja aikataulut löytyy netistä. Havannasta itään voi harkita myös junaa, joka tosin on kuulemma hyvin hidasta matkantekoa ja kaukana luksuksesta. Ja ehkä juuri siksi niin kiehtovaa 🙂
Vitsit kun Kuubaan pitäisi päästä. Upeat kuvanne eivät vähennä mielenkiintoani!!! Joskus selvittelin sinne kodinvaihtoa, mutta vaikka kämppiä on suht hyvin, niin halukkaita majoittajia ei löytynyt. Kotien omistajat eivät varmasti paikallisia ole…. Monessa muussa maassa samoin, varakkaampien kakkoskoteja
Kuuba osoittautui kyllä mahtavaksi matkakohteeksi kaikessa omalaatuisuudessaan. Ja valokuvaajallehan se on myös melkoinen ihmemaa, meilläkin oli jo pelkästään Havannasta älytön määrä kuvia läpikäytäväksi, ja Viñalesin ympäristöstä myös. Joskus pitää vielä palata, sillä niin paljon jäi näkemättä.