Elo- syyskuu 2019: Kyläelämää Alsacessa ja koiravahteina Saksan Engenissä
Liki kahden kuukauden mittaisen Euroopan road tripin jälkeen oli aika asettua hieman pidemmäksi ajaksi aloilleen ja keskittyä keskeneräisiin projekteihin ja bloggaamiseen. Kuten edellisenäkin kesänä, saatiin jälleen asuttaa muutama viikko ystäviemme kotia Alsacessa, ja päästiin myös solahtamaan mukaan pienen Gueberschwihrin kylän elämään osallistumalla orkesteritoimintaan ja kyläjuhliin. Alsacessa puhallinmusiikkiperinne on vahva, ja yhä edelleen melkein joka kylässä on oma orkesteri. Nuorisoa perinnemusiikki ei välttämättä kuitenkaan houkuttele, joten monien orkestereiden jäsenten keski-ikä alkaa olla varsin korkea. Osa orkestereista soittaa kuitenkin myös tuoreempaa viihdemusiikkia ja konserttikappaleita, ja ainakin meidän kylän orkesterissa oli mukana myös nuoria soittajia.
Kesäisin pienissä kylissä järjestetään joka viikko kyläjuhlia jonkinlaisella kiertävällä vastuulla. Perinnemusiikin ja -tanssin lisäksi juhlien ohjelma koostuu yleensä muista musiikkiesityksistä, lyhyistä puheenvuoroista ja tietysti ruuasta ja paikallisesta viinistä. Juhlat vetävät hyvin osallistujia, joista osa on viinireitin varrella lomailevia turisteja. Me esiinnyttiin jälleen kahden eri orkesterin riveissä, ja sen myötä osallistuttiin useisiin juhliin omassa kylässä ja lähiseudulla.
Ristikkotalojen Eguisheim ja Colmar
Aika Alsacessa maaseudun rauhassa vierähti nopeasti. Töiden ja orkesterihommien lisäksi käytiin lenkkeilemässä lähialueen kukkuloilla ja viinipeltoja halkovilla pikkuteillä, ja tutustuttiin ympäröiviin kyliin. Vanhaa ristikkotalorakentamista ja kapeita mukulakivikatuja löytyy lähestulkoon kaikista viinialueen kylistä, mutta erityisen kauniina pidetään esimerkiksi keskiaikaista Eguisheimin kylää ihan Colmarin kaupungin kainalossa. Eguisheimin ympyränmuotoinen vanha keskusta todella on kerrassaan viehättävä, ja sen hyvin säilyneet, kukkaistutuksin koristellut rakennukset ovat pääasiassa 1500- ja 1600-luvuilta. Kaupunki rakentui aikoinaan linnan ympärille, ja sitä ympäröi vallihauta. Keskusaukiolla sijaitseva Eguisheimin linna on peräisin 700-luvulta, ja sen vieressä seisovan kirkon vanhimmat osat on rakennettu 1100-luvulla.
Colmar on Alsacen viinireitin puolivälissä sijaitseva kaupunki, joka on kuuluisa upeasta vanhasta keskustastaan. Colmarin sanotaan toimineen Kaunotar ja Hirviö -elokuvan Bellen kotikaupungin innoittajana, ja jonkinlaista satumaista kauneutta kaupungin keskiaikaisilla kaduilla todella asuu. Colmar on niin viinituristien kuin muidenkin matkailijoiden suosiossa, ja kesäisin sen kadut täyttyvät valokuvia räpsivistä turisteista. Suosituin alue on ihan ydinkeskustan kupeessa oleva Petite Venice, Pikku-Venetsia, jossa värikkäät ristikkotalot reunustavat kapeita kanaaleita. Meille Colmar on tullut varsin tutuksi, sillä ”oma” kylämme on vain reilun kymmenen kilometrin matkan päässä kaupungista.
Colmarissa käydessä vierailtiin muuten myös Sainte Cru panimolla maistelemassa pienpanimo-oluita. Vaikka Alsace on menestyksekäs viinialue, myös käsityöläisolut on suosiossa, ja uusia panimoita on perustettu viime vuosina lukuisia. Sainte Crusta, ja muista olutaiheista voi lukea lisää Craft Beers Nomads blogin puolelta.
Nomadit viininkorjuussa ja perinnemuseossa
Ystäväperheemme palasi kotiin syyskuun puolessa välissä, ja pian sen jälkeen meidän oli aika jatkaa matkaa. Ennen lähtöä päästiin vielä tutustumaan viinitilallisten arkeen viininkorjuun merkeissä. Käytiin siis yhden työpäivän verran keräämässä rypäleitä Cremant-kuohuviiniin. Alsacen Cremantiin käytetään ehjiä ja hyvälaatuisia, siis käsin kerättyjä ja valikoituja rypäleitä, yleensä useita eri lajikkeita. Korjuu oli varsin hauskaa touhua, mutta melkoisen fyysistä työtä, sillä rypäleterttuja saksitaan kumarassa asennossa kurotellen eri puolille ja selkä on kovilla. Täytyy nostaa hattua niille, jotka osallistuvat korjuuseen koko sen keston, eli useampien viikkojen ajan, erityisesti siksi, että kerääjistä valtaosa on melko iäkästä väkeä. Korjuupäivän päätteeksi saatiin maistella edellisen vuoden Cremantia, herkullista ja kuivaa kuohuvaa.
Viinireitin kiertämisen ja kyliin tutustumisen lisäksi Alsaceen suuntaavan kannattaa ottaa kohdelistalle Ecomusee d’Alsace. Tämä suuri ulkoilmamuseo on keskittynyt perinnerakentamisen vaalimiseen ja alueella on kymmeniä upeasti entisöityjä ristikkotaloja, jotka muodostavat kokonaisen perinnekylän. Museon taloissa esitellään muun muassa erilaisia perinneammatteja, ja asustaapa sen alueella varsin paljon myös maatilan eläimiä. Ulkoilmamuseossa viihtyvät niin lapset kuin aikuiset, ja kylän kiertäminen antaa paljon tietoa alueen historiasta.
Koiravahteina Saksassa
Alsacesta siirryttiin muutamaksi viikoksi rajan yli Saksan puolelle, sillä saatiin koiranvahtipesti Engenin kylästä Baden-Württembergin alueelta. Ajettiin Engeniin Schwarzwaldin läpi ja pysähdyttiin matkalla nätissä Freiburgin kaupungissa. Syyskuu oli tuonut mukanaan alkavan ruskan, ja maisemat Saksassa saivat haikailemaan ruskavaelluksen perään. Ruskaretket rajoittuivat tällä kertaa kuitenkin koirien kävelyttämiseen Engeniä ympäröivissä maalaismaisemissa, hauskaa touhua sekin. Talonvahtipaikan isäntäpari oli Saksaan muuttaneita amerikkalaisia, jotka ennen asettumistaan olivat myös eläneet nomadielämää ja toimineet talonvahteina eri puolilla Eurooppaa. Yhteisiä puheenaiheita siis riitti, ja oli mahtava tutustua jälleen uusiin ihmisiin.
Engenissä meillä oli talon ja koirien lisäksi hoidettavana kaksi puutarhapalstaa parin kilometrin päässä siirtolapuutarha-alueella. Kastelupalkkioksi saatiin kerätä syötäväksi muun muassa tomaatteja, kesäkurpitsoja ja munakoisoja, om-nom. Koirat Lumin ja Rana oli vinttikoirien sukua, varsin leppoisia ja mukavia tyyppejä, mutta vähän erikoisia luonteita molemmat. Lenkkien lisäksi kumpikin tykkäsi kovasti nukkumisesta, joten saatiin keskittyä rauhassa myös työntekemiseen.
Parin viikon koiravahtipestin jälkeen palattiin vielä hetkeksi Alsaceen, jonne jätettiin jälleen auto talvehtimaan. Itse heitettiin rinkat selkään ja lähdettiin uusiin seikkailuihin, siitä lisää seuraavassa osassa!