Heinäkuu 2018: patikointia Tsekissä ja nomadielämää Ranskassa
Tsekistä ei reissukohteena ehkä ensimmäisenä tule mieleen vuoristot ja vaellusreitit, mutta itse asiassa maasta löytyy varsin hienoja luontokohteita patikointiin. Me kierreltiin Tsekin pohjoisosissa heinäkuun alussa, ja ensimmäisenä kohteena käytiin tutustumassa Bohemian Paradiseen (tsekiksi Český ráj). Tästä luonnonpuistosta, joka on myös UNESCOn Geopark, löytyy upeita kivimuodostelmia, patikkareittejä, linnoja, metsiä ja lampia. Hiekkakivestä muodostuneet kivipaasit muodostavat “rock towneja”, ja osa niistä on niin suuria että niiden päälle on rakennettu linnoja, kuten Hrubá Skála Castle, joka nykyään toimii hotellina ja ravintolana.
Varsinaista patikointia päästiin harrastamaan Krkonosen kansallispuistossa, Tsekin korkeimmilla vuorilla. Puolan rajalla kohoava Krkonosen vuoristo (Giant Mountains) on talvisin hiihtokohde, ja kesäaikaan vaeltajien suosiossa. Me ajeltiin hiihtokeskus Spindleruv Mlyniin, ja tehtiin sieltä käsin noin 25 kilometrin päiväpatikka, osittain pitkin Puolan rajalla, vuoriston päällä, kulkevaa Tsekki-Puola Ystävyyspolkua. Reitti tarjoili varsin hienoja vuoristoisia maisemia ja muun muassa vesiputouksia.
Tsekkien kolmas luontokohde oli Czech Switzerland / Bohemian Switzerland, luonnonpuisto Saksan rajalla Pohjois-Tsekissä. Alue on tunnettu hiekkakivivuoristaan ja komeasta Kamenice-joen kanjonista (Kamenice Gorge). Patikkareitit vievät niin ylös vuorille ihmettelemään suurta siltamuodostelmaa, kuin alas kanjonin pohjalle. Kanjoniin kannattaa mennä viimeistään alkuiltapäivästä, niin pääse kulkemaan reitin kokonaisuudessaan – kapeimmat / jyrkkäseinäisimmät kohdat mennään venekyydillä. Näistä Tsekin luontokohteista hieman lisää juttua (englanniksi) ja kuvia FinnsAway-blogin puolella.
Tsekeistä otettiin suunta kohti Ranskan Alsacea, jossa suomalaisella ystäväperheellämme on toinen kotitalo. He asuvat pääsääntöisesti kesät Suomessa, ja sovittiin, että voidaan asua muutama viikko Ranskan talossa, huolehtien samalla pihasta ja puutarhasta. House sitting -paikka tavallaan siis, ilman lemmikkejä. Matkalla Alsaceen pysähdyttiin Tsekkien puolella vielä yhden yön verran Prahassa, jossa treffattiin lomareissulla olevia suomalaisia kavereita, sekä pari yötä Karlovy Varyn kaupungissa, joka osoittautui todella viehättäväksi paikaksi. Tästä jo 1300-luvulla perustetusta kaupungista löytyy upeaa Art Nouveau arkkitehtuuria, ja se on tunnettu muun muassa kuumista lähteistään, kylpylöistään ja elokuvajuhlistaan.
Reitti Alsaceen Itä-Ranskaan Tsekeistä kulki Saksan halki, mutta koska haluttiin edetä kohtuullisen nopeasti, jätettiin Saksan koluaminen tällä kertaa hyvin vähiin. Pysähdyttiin kuitenkin viikonlopuksi Ulmiin, jossa majoituttiin Oulun ajoilta tutun, Ulmissa tuolloin asuneen Marken luona. Olipa kiva vaihtaa kuulumisia, ja tutustua Ulmin kaupunkiin, josta löytyy muun muassa upea, goottityylinen tuomiokirkko, joka muuten on, vielä toistaiseksi kun Sagrada Familia on kesken, maailman korkein kirkko. Käytiin Ulmista käsin myös päiväreissulla Stuttgartissa, jossa muun muassa ihasteltiin upeita linnoja ja suuren mittaluokan Stuttgart21 -rautatieprojektia.
Perillä Alsacessa, pienessä Gueberschwihrin kylässä Colmarin eteläpuolella asetuttiin aloillemme komeaan taloon, ja siirryttiin muutamaksi viikoksi ns. työmoodiin. Istuttiin siis pitkiä päiviä koneiden ääressä, eikä käyty juuri missään muualla kuin lenkillä ja kaupassa. Alsacehan on varsin tunnettu viinialue, ja viiniä todellakin viljellään joka puolella, jopa ”meidän” pienessä kylässä lienee kymmeniä viinintuottajia. Maisema laaksossa on todella kaunis, ikivanhoine kylineen, viinipeltoineen, kukkuloineen ja linnoineen. Gueberschwihrin keskustakin on keskiaikainen, kapeiden kivettyjen katujen sokkelo, jossa talot ovat osin puurakenteisia ja satoja vuosia vanhoja. Ei ollenkaan hullumpi paikka viettää nomadielämää. Suomalaiset isäntämme ovat meidän lailla puhallinsoittajia, ja ”usuttivat” meidät mukaan paikallisiin orkestereihin. Päästiin soittamaan baritonia ja saksofonia muun muassa folk-tyyppiseen kokoonpanoon, joka teki kesän aikana keikkoja kyläjuhlilla lähialueilla. Hauskaa touhua, huolimatta siitä, että porukan keski-ikä on varsin korkea, ja siitä, että kommunikointi on varsin rajallista, sillä me ei osata ranskaa, eikä tuolla päin Ranskaa juuri kukaan osaa englantia. Saksankielentaidotkin meillä on kovin ruosteessa, niin siitäkään ei paljon apua ollut, vaikka Alsacessa aika moni jonkin verran saksaa puhuukin.
Gueberschwihrissä muuten todistettiin myös ranskalaista futis-huumaa, kun kokoonnuttiin kylätalolle katsomaan jalkapallon MM-kisojen finaalia, jossa Ranska vei voiton Kroatiasta. Olihan siinä suuren urheilujuhlan tuntua, eikä kehdattu tunnustaa että oltaisiin kyllä suotu voitto Kroatialle…
