Elokuu 2018: Alsacesta Pariisiin ja Minskiin
Elokuun alussa meille tuli täyteen ensimmäinen kokonainen vuosi nomadielämää. Juhlistettiin sitä paikallisilla kyläfestareilla, Alsacen viiniä nauttien tietenkin. Vuoden aikana ehdittiin käymään peräti 23 Euroopan maassa – osassa asusteltiin useita viikkoja, osassa käytiin vain pikaisesti. Välillä tehtiin pitkiä työpäiviä, toisinaan taas keskityttiin enemmän reissaamiseen. Matkavauhti oli aluksi todella kova, mutta sittemmin huomattavasti hidastunut tietynlaisen lomamoodin muuttuessa nomadielämäntavaksi. Hieno ja opettavainen vuosi, jonka jälkeen voitiin todeta, että lähtöpäätöstä ei ole tarvinnut katua.
Elokuun ensimmäiset kolme viikkoa asuttiin vielä Alsacessa ystäviemme talossa, tehtiin asiakastöitä ja muun muassa uudistettiin koko FinnsAway-sivusto, kun todettiin, että sen ensimmäinen versio oli sittenkin aika onneton, vaikka aluksi oltiin siihen varsin tyytyväisiä. Jos FinnsAway -blogi oli ehkä alun perin tarkoitettu jonkinlaiseksi englanninkieliseksi nomadielämän päiväkirjaksi, siitä alkoi vuoden jälkeen muotoutumaan lähinnä vain kohdepostauksiin keskittyvä matkablogi, joka nyt myöhemmin on saanut tämän suomenkielisen rinnakkaisblogin, jossa ote on enemmän henkilökohtainen, nomadielämään ja ulkosuomalaisuuteen keskittyvä. Koneiden ääressä istumisen vastapainoksi Alsacen viikkojen aikana lenkkeiltiin paljon, erityisesti viereisillä Vosges-vuorten alarinteillä kulkevilla poluilla ja metsäteillä. Todella kivoja juoksumaastoja ja sopivasti haastetta ylämäkien kanssa! Jatkettiin elokuussa myös soittohommia ja kyläjuhlien kiertämistä keikkojen merkeissä, ja folk-bändin lisäksi tutustuttiin myös oman kylän orkesterin porukkaan sen palatessa kesätauolta.
Puolentoista kuukauden ”kotoilun” jälkeen oli aika jättää auto parkkiin, heittää rinkka selkään ja siirtyä reissumoodiin. Meillähän oli vuonna 2018 yhteistyödiili AirBalticin kanssa, ja sen myötä maksuttomia lentoja käytössä, joten loppuvuoden reissusuunnitelmat tehtiin pitkälti lentoyhtiön kohdevalikoiman mukaan, valiten meille uusia maita tutustuttavaksi. Mentiin junalla Alsacen Colmarista Pariisiin, ja vietettiin pari päivää tässä yhdessä maailman kuuluisimmista kaupungeista, tutustuen ns. pakollisiin nähtävyyksiin. Asuminen Pariissa ei ole oikein budjettimatkailijan kukkarolle sopivaa, ja kun tinkii hinnasta, laatu todellakin kärsii. Asuttiin keskustan ulkopuolella melkoisen rähjäisessä hostellissa, ja sielläkin huoneesta sai maksaa 40 euroa yöltä. Itse kaupunkihan on toki ikoninen, ja voi sanoa että kannatti käydä, mutta voi myös olla, ettei tarvitse mennä toiste.
Syyskauden ensimmäinen uusi maa oli Valko-Venäjä, jossa tutustuttiin sen pääkaupunkiin Minskiin. Valko-Venäjällä matkustaminen onnistuu ilman viisumia, jos maahan tulee, ja sieltä poistuu Minskin lentokentän kautta. Silloin kun tätä reissua suunniteltiin, viisumivapaan oleskelun maksimikesto oli viisi päivää, joten sen pidempää vierailua ei tehty. Viisumipolitiikka itse asiassa oli kuitenkin muuttunut jo ennen kuin ehdittiin maahan, ja nykyään Valko-Venäjällä saa oleskella 30 päivää ilman viisumia (74 kansalaisuutta mukaan lukien EU maat). Käytännössä ainoat ehdot tälle on voimassa oleva passi (minimissään 90 päivää matkan päättymisen jälkeen saakka) ja matkavakuutus. Matkavakuutuksenkin sai kätevästi ostettua paikalliselta palveluntarjoajalta Minskin kentältä.
Käytettiin viisi päivää Valko-Venäjällä ihan vaan pääkaupungin kiertelyyn, käveltiin paljon ja välillä huristeltiin kätevällä ja edullisella metrolla. Minskin keskustasta, erityisesti rautatieaseman ympäristöstä ja Independence Avenuelta löytyy stalinistiselle empiretyylille tyypillistä arkkitehtuuria, eli kookkaita ja koristeellisia julkisia rakennuksia, leveitä katutiloja ja suuria aukioita. Minskia itse asiassa pidetään stalinistisen empirismin esimerkkikaupunkina, ja sen runsaus selittyy sillä, että kaupungissa tehtiin massiivista jälleenrakentamista toisen maailmansodan pommitusten jälkeen. Tyylisuunnan vastapainoksi kaupungista löytyy myös sievä vanha kaupunki, Trinity Hill sekä tyylikäs, uudenkarhean näköinen Upper Town. Nähtävyyksien lisäksi tutustuttiin Minskissä myös paikalliseen pienpanimokulttuuriin, ja löydettiin muutama varsin kiva craft beer pubi ja varsin kelvollista olutta.
Valko-Venäjältä jatkettiin matkaa, jälleen Riian kautta, Kaukasuksen maisemiin. Siitä lisää seuraavassa osassa!
