Automatkailua Euroopassa: Ranskan Alsacesta Suomeen Norjan kautta

Palattuamme Etelä-Amerikasta Eurooppaan kesäkuussa, edessä oli muutama kuukausi kotimantereen kesässä. Euroopassa meillä on tapana liikkua pienellä retkipakullamme, joka odotteli meitä talven yli Ranskan Alsacessa ystäviemme luona. Suuntasimme siis ensin Madridista, jonne olimme lentäneet Brasilian Sao Paulosta, Ranskaan, ja vietimme siellä vajaan kuukauden talonvahteina. Heinäkuun lopulla ajoimme kesävierailulle Suomeen, tällä kertaa Saksan, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kautta. Tässä postauksessa tunnelmia ja vierailukohteita Alsacessa ja Euroopan road tripin varrelta.

Alsacen ristikkotalokylät ja -kaupungit: Colmar ja Kaysersberg

Saapuminen Alsacen Colmariin tapahtui tällä kertaa yöbussilla Lyonista, ja hieman hassusti olimme perillä joskus aamuneljän aikaan. Yöllä oikein mikään ei ollut auki, joten aamun ensimmäistä paikallisbussia odotellessa päätimme lähteä käveleskelemään Colmarin vanhaan keskustaan. Colmarhan on aivan hurmaava kaupunki, jossa on kesäsesongilla (ja joulun aikaan) aina varsin vilkasta, mutta kesäkuisessa aamuyössä saimme vaellella pitkin vanhan keskustan kivikatuja kuutamon loisteessa ihan keskenämme.

Meillä on ollut ilo asuttaa ystäviemme taloa Colmarin kaupungin lähellä vuosien varrella kaikkiaan useita kuukausia, ja sen myötä alueen viehättävät kylät ja viininpeltomaisemat ovat tulleet aika tutuiksi. Viikot vierähtivät tuttuun tapaan työ- ja kirjoitushommien parissa ja ulkoillen. Tänä kesänä saimme “kesäkotiimme” Alsaceen myös vieraita, kun ystävämme, Unelmatrippi blogistakin tutut Jenni ja Hemmo poikkesivat juhannusvierailulle Euroopan autoreissun lomassa. Tämä taisi olla tällä porukalla jo ainakin viides tapaaminen ulkomailla!

Vaikka ollaankin vietetty Ranskan Alsacessa melkoisen paljon aikaa, kaikissa alueen ihanissa ristikkotalokylissä emme edelleenkään ole käyneet. Oman kylän lähialuetta tulee kierreltyä juoksulenkkien muodossa, ja joka vierailun aikana käymme myös muutamassa hieman kauempana olevassa kylässä Tällä kertaa vuorossa oli suosittu Kaysersberg-Vignoble, joka osoittautui kerrassaan hurmaavaksi!

Kuuluisalla Alsacen viinireitillä, vain noin 10 km:n päässä Colmarista sijaitseva Kaysersberg on juuri sellainen satukirjamainen vanha viinikylä, jossa ei voi kuin ihmetellä miten sievää voikaan olla. Historiallinen keskusta ristikkotaloineen on hyvin säilynyt ja koristeellinen, ja kylän yläpuolella kohoaa Kaysersbergin linnan keskiaikaiset tornit. Yksi kylän erikoisuuksista on 1500-luvulla kylän halki virtaavan Weiss-joen ylle rakennettu linnoitettu silta (Porte Fortifiée). Jos joskus matkaat Alsaceen ja Kaysersberiin, kannattaa ehdottomasti kävellä kylästä ylös linnalle, sillä muureilta ja tornista, jonne siis pääsee kapuamaan, avautuu kauniit maisemat yli viinipeltojen ja kylien.

Patikointia ja linnoja Vosges du Nord -luonnonpuistossa

Viivähdettyämme vajaan kuukauden Colmarin seudulla, suuntasimme hiljalleen kohti pohjoista. Olimme varanneet aikaa matkalle Suomeen noin kaksi viikkoa, joten ehdimme pysähdellä mukavan paljon ja valita reitille meille uusia kohteita. Aloitimme vierailemalla kahdella pienpanimolla Colmarin lähettyvillä (Les Intenables ja Mogwaï, postaus näistä on tulossa pian Craft Beer Nomads -blogiin), piipahdimme Molsheimin vanhassa keskustassa, ja jatkoimme sitten Alsacen pohjoisosaan, Mosellen departmentin rajalle Pohjois-Vosgesin luonnonpuistoon, joka tunnetaan laajoista metsäalueista ja linnanraunioista.

Tarkoitus oli majoittua leirintäalueelle patikkareittien kupeeseen, mutta se olikin yllättäen kiinni ilmeisesti jonkun yksityistapahtuman johdosta. Oivallinen puskaparkki löytyi onneksi pian vanhan takomorakennuksen raunion parkkipaikalta.

Aamu valkeni pilvisenä sateisena, ja pitkän lenkin sijaan päädyimme tekemään pikkupatioita läheisille raunioille. Kävimme ihastelemassa Windsteinin vanhan ja uuden linnan raunioita sekä Schoeneckin linnan raunioita, varsin hienoja olivat kyllä kaikki.

Kurvasimme Bitchen kaupungin, joka tunnetaan hienosta linnoituksestaan, kohdalta kohti Saksaa, ja suuntasimme Bostalsee -järvelle. Matkalla satoi melkoisesti, mutta perillä oli ihanan aurinkoista, ja 7 km juoksulenkki järven ympäri tarjoili reippailutuokion lisäksi sieviä maisemia.

Moselin ja Reinin rantamaisemia Saksassa

Saksassa ensimmäinen pääkohde oli Mosel-joen rantaa seuraileva tie, jota ajettiin Bernkastel-Kuesista Cochemiin, ja sieltä edelleen aina Rein-joelle Koblenziin. Moselin laakson maisemat matkan varrella olivat hieman pilvisestä säästäkin huolimatta kerrassaan upeita; viiniviljelmiä jyrkillä rinteillä ja kauniita vanhoja kyliä. Moselin laakso on ikivanhaa viininviljelyaluetta, ja alueen suosituimpia aktiviteetteja, jokiristeilyjen lisäksi, ovatkin viinitilakierrokset. Joen varressa ja saarilla oli myös silmiinpistävän paljon leirintäalueita, joista monet näyttivät jo heinäkuun puolessa välissä olevan kovin täynnä.

Cochemissa pienelle kaupunkikierrokselle, ja komea on tämäkin ikivanha kaupunki kapeine kujineen ja ristikkotaloineen. Cochem itse asiassa on yksi suosituimpia vierailukohteita Moselin laaksossa, ja yksi sen vetonauloista on erittäin kuvauksellisesti kaupungin yläpuolella rinteessä sijaitseva linna, johon me emme kuitenkaan käyneet tutustumassa lähemmin. Jennin ja Hemmon kokemuksia Cochemista, ja myös linnavierailusta, voi lukea tarkemmin Unelmatrippiblogista.

Moselin laaksosta jatkoimme Reinin laaksoa pohjoiseen, mutta ainakaan Koblenzin pohjoispuolella tämä jokilaakso ei yllä ihan Moselin laakson kauneuteen. Kaikki on jotenkin suurempaa, tiet leveämpiä ja myös teollisuutta on paljon. Pysähdyimme ihan randomisti Unkelin kylään syömään lounaseväitä, ja sehän olikin varsin kiva paikka! Vanhan kylän kupeesta löytyi kaunis kävelyreitti joenrannassa, pieni vanha keskusta itsessään oli oikein sievä. Saksan jokilaaksoissa olisi hyvin viihtynyt pidempäänkin, ja ehkäpä jonain kesänä teemme alueella kunnollisen kierroksen tällaisen ohikulkumatkalla poikkeamisen sijaan.

Osnabrückin, Bremenin, Hampurin ja Flensburgin kautta Tanskaan

Reitti halki Saksan pohjoisosan rakentui muutaman kiinnostavan, meille uuden kaupunkikohteen varaan. Ensimmäisenä käväisimme Ala-Saksin osavaltiossa Osnabrückissa, joka tunnetaan ehkä parhaiten toisena kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvottelupaikoista. Osnabrückin komea historiallinen keskusta on rakentunut kahden ytimen ympärille; tuomiokirkkokortteli edusti aikoinaan kirkollista auktoriteettia, ja raatihuoneen ympärillä oleva vanha tori edusti kaupungin autonomiaa. Vanhan keskustan rakennukset ovat säilyneet hyvin, ja myös ikivanhoja kivikatuja on säilytetty.

Yövyttyämme kivalla ja edullisella Heidesee Holdorf -leirintäalueella matka jatkui soittoniekoistaan tunnettuun Bremeniin. Myös tästä vanhasta kaupungista löytyy majesteettinen, Unescon maailmanperintölistallekin kuuluva raatihuone, jota ympäröivät historialliset korttelit komeine rakennuksineen. Bremenin päänähtävyydet ovat keskittyneet raatihuoneen edustalla levittäytyvän Marktplatz-aukion tuntumaaan, ja niihin lukeutuvat muun muassa vapautta symboloiva jättimäinen Rolandin patsas , Bremenin tuomiokirkko sekä tietysti soittoniekkojen patsas. Hyvin lähellä on myös Böttcherstrasse, kenties tunnetuin Bremenin historiallisista kaduista.

Bremenistä jatkoimme edelleen kohti Tanskaa – tarkoitus oli pysähtyä muutamaksi tunnuksi tutustumaan Hampuriin, mutta lähes kaatosateeksi muuttunut sää torppasi sen suunnitelman, ja tyydyimme silmäilemään kaupunkia tuulilasin läpi. Tutkailtuamme Park4Nightia päädyimme ajamaan aina Tanskan rajalle Flensburgiin, jossa yövyimme sataman lähellä olevalla parkkiksella. Paikan piti olla oikeinkin rauhaisa, mutta sattui olemaan perjantai-ilta, ja rantakahvilassa oli menossa jonkinlainen suurehko kesätapahtuma. Väkeä oli kuin pipoa, mutta survoimme auton johonkin rakoon, päättelimme hyviä parkkipaikkoja vapautuvan myöhemmin, ja sujahdimme juhlakansan joukkoon maistelemaan paikallista Flenburger pilsneriä ja katselemaan auringonlaskua. Yöksi alue rauhoittuikin kummasti, ja saatiin hyvät yöunet pakussa.

Linnoja, panimoita ja kesätunnelmaa Tanskassa

Aamulla, Saksan edullisten hintojen innoittaman pienen ostoskierroksen jälkeen, ylitimme rajan Tanskaan, ja ajoimme päivän aikana lähes suorinta tietä Kööpenhaminaan saakka. Alkuperäinen suunnitelma oli poiketa nähtävyyskierroksella Tanskan vanhimmassa kaupungissa Ribessa, mutta koska olimme sopineen iltapäivälle vierailun AleFarm -panimolla Kööpenhaminan kupeessa neljältä, totesimme, että aika ei oikein riitä. Ribe sai siis jäädä odottamaan aikaa parempaa, ja sen sijaan käväisimme ennen panimovierailua komealla Valløn linnalla. AleFarmin lisäksi käväisimme samana iltana tutustumassa myös kahteen pienemään panimoon, komeassa, entisessä Vridsløselillen vankilassa sijaitsevaan SlowBurniin sekä Gamma Brewingiin. Yösija löytyi rannikolta pääkaupungin pohjoispuolelta, rantapuiston parkkikselta.

Toinen päivä Tanskassa aloitettiin aurinkoisella aamulenkillä pitkin polkuja ja rantatietä, ihastellen tanskalaista hygge-maisemaa. Kauniissa kesäpäivässä alueen maakattoiset talot kukkaistutuksineen näyttivät ihan super söpöiltä, ja paljon näimme myös suurempia, komeita rantahuviloita.

Lenkin ja uinnin jälkeen suunnattiin viettämään iltapäivää Helsingøriin, tutustuen kaupungin keskusta-alueeseen ja “Hamletin linnaan”, eli 1500-luvulla rakennettuun Kronborgin linnaan, johon Shakespeare sijoitti Hamletin tragedian. Kaupungissa näytti olevan menossa myös jonkinlainen vanhojen autojen tapahtuma, ja nähtiin kaduilla paljon komeita biilejä eri vuosikymmeniltä. Alkuillasta ajettiin lauttaan ja siirryttiin Ruotsin puolelle Helsingborgiin.

Kaupunkikulttuuria, patikointia, mutkateitä ja vuonomaisemia Norjassa

Etelä-Ruotsi oli tällä road tripilla vain läpiajokohde, sillä tähtäin oli Norjan vuonomaisemissa. Otimme Helsinborgin satamasta suunnan pohjoiseen, ja ajelimme kauniissa kesäillassa Göteborgin pohjoispuolelle Svartedalensin luonnonsuojelualueelle puskaparkkiin.

Aamulla matka jatkui rajan yli Norjaan, jossa suuntasimme ensimmäiseksi päiväretkelle Osloon, joka oli Reykjavikin ja Kiovan lisäksi ainoa Euroopan pääkaupunki jossa emme olleet vielä käyneet. Kiemurtelimme kaupunkiin pitkin tullittomia teitä (Norjassa on kyllä ihan omanlaisensa tiemaksujärjestelmä, jonka kiertäminen kokonaan on täysin mahdotonta, jos meinaa käydä isoimmissa kaupungeissa). Perillä Oslossa mentiin maksuttomaan parkkiin Ekebergiin, ja käveltiin sieltä metsäisen Ekebergparkin läpi keskustaan. Keskustan kävelykierroksen varrelle mahtui niin moderni Munch-museon ja oopperatalon alue kuin parlamenttitalon seutu ja ydinkeskustan kävelykatualue. Helteinen päivä oli houkutellut kaupungille hurjan paljon väkeä, ja yllättävän paljon oli jengiä myös uimassa ja muuten vaan hengailemassa pitkin kaupunkia ilman paitaa – ei mahda kolmen kympin helteet olla oslolaisillekaan ihan jokapäiväistä tai jokakesäistä herkkua.

Ensimmäinen yö Norjassa vietettiin maksuttomassa parkissa uudessa hienossa Brummunddalin rantapuistoissa, jonka vieressä kohoaa hieno 18-kerroksinen puuhotelli Wood Hotel by Frich’s, joka ilmeisesti on maailman korkein puurakennus. Aamulla matka jatkui ohi Lillehammerin ja pitkin Gudbrandsdalslågen-joen varren tullitonta pikkutietä kohti Rundanen kansallispuistoa, jonka kupeessa kyläilimme siellä kesän asuneiden kavereidemme luona.

Rundanen maisemista matka jatkui edelleen kohti länttä, ja maisema turkoosina virtaavan joen laaksossa muuttui koko ajan vain upeammaksi – tien varrella saatiin ihastella jyrkkinä kohoavia kallioseiniä ja vesiputouksia. Ilta-auringon valossa pysähdyttiin ensin kuuluisan Trollveggenin kallioseinän alapuolelle, ja kurvailtiin sitten ylös kallioiden päälle pitkin Trollstigenin mutkaista maisematietä. Trollstigen on yksi Norjan tunnetuimmista maisemateitä, ja osa Valldalin ja Åndalsnesin välistä 63-tietä. Jyrkkä mutkaosuus kiemurtelee Stigfossen-vesiputouksen vieressä, ja on neulansilmäkurveineen sekä kiva ajettava, että maisemallisesti tyrmäävän kaunis. Yöksi pysähdyimme ylös vuorille Slettviganen kansallispuiston pysäköintialueelle, jossa saimme myös ihastella kaunista auringonlaskua.

Pidempi patikka Norjan vuonomaisemissa jäi seuraavaan reissuun, sillä upean helteinen sää alkoi kääntyä sateiseen ja viileään suuntaan. Ennen pilviverhon ilmestymistä ehdimme kuitenkin ensin polkujuoksulenkille Slettviganessa ja sitten Åndalsnesissa aika makoisalle juoksu-patikalle ylös Rampestreken näköalatasanteelle vievää reittiä. Rampestrekenille oli melkoinen jono, joten päätimme jatkaa vielä ylöspäin, Nesakslan poluille vuoren päällä. Matkalla ja ylhäällä vuorella saimme nauttia todella hienoista maisemista niin Romdalsfjorden -vuonolle kuin Rauma-joen laaksoon.

Åndalsnesista jatkoimme vuonojen reunoilla kiemurtelevia teitä kohti pohjoista Rykkjemiin, josta mentiin lautalla yli Kvanneen, jotta saataisiin edes yksi kokemus Norjan vuonoalueiden lukuisista lautoista ja losseista. Ja siis vuonojahan Norjassa todella riittäisi kierreltäväksi – tekoäly tiesi kertoa, että Norjalla on rantaviivaa, saaret mukaan lukien, noin 25 000 kilometriä!

Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen

Loppumatka Trondheimin liepeiltä Suomeen Rovaniemelle sujui lähinnä pilvisissä ja sateisissa merkeissä, eikä tehty mitään sen suurempia nähtävyyspysähdyksiä. Matkaahan oli toki vielä pitkästi toista tuhatta kilometriä, joten ihan yhteen pötköön ei sentään huristeltu, vaan pysähdyttiin Ruotsissa yöksi leirintäalueille Strömsundissa ja Pitsundissa. Pohjoisessa käytiin hetki pyörimässä Överkalixin keskustassa ja Övertorneåssa, ja oltiin vielä yksi yö puskaparkissa Onkijärvellä Ruotsin puolella ennen ajelua Rovaniemelle sukuloimaan. Elokuu vietettiinkin sitten kokonaan kotisuomessa, kyläillen sukulaisten ja ystävien luona ympäri maata, panimovierailuja tehden ja vähän työprojektejakin hoitaen. Seuraavassa postauksessa automatkailu Euroopassa jatkuu tunnelmilla kesäisestä Suomesta sekä alkusyksyn road tripilla Albaniaan!

Onko automatkailu Euroopassa sinulle tuttua puuhaa? Entä oliko tässä postauksessa paljon tuttuja kohteita? Jaa ajatuksia ja kokemuksia kommenteissa!