Paraguay: Encarnacion, Trinidad ja Asunción

Paraguay on pienehkö, harvaan asuttu sisämaavaltio Etelä-Amerikan keskiosissa. Matkakohteena Paraguay usein jää naapurimaidensa varjoon, mutta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Me matkasimme Paraguayhin kesäkuussa maata pitkin Uruguaysta, kulkien bussilla Brasilian ja Argentiinan kautta, ja tutustuimme kolmeen kohteeseen; Encarnacionin kaupunkiin Argentiinan rajalla, jesuiittojen lähetystyöstä alkunsa saaneen Trinidadin raunioihin sekä pääkaupunki Asuncióniin. Maasta poistuessa kävimme hyvin lyhyesti myös Brasilian rajalla lähinnä ostoskeskuksistaan tunnetussa Ciudad del Esten kaupungissa.

Argentiinan Posadasista Encarnacioniin

Pitkä bussimatka Uruguayn ja Brasilian rajalta ensin Argentiinan rajalle ja sieltä edelleen Paraguayn rajalle toi meidät Posadasin kaupunkiin Paraná joen rannalle. Yövyttyämme edullisessa hotellissa, jatkoimme aamulla matkaa kävellen kohti rajasiltaa, joka oli tarkoitus ylittää kävellen. Tähän kaupunkiin ei siis ehditty sen tarkemmin tutustumaan, mutta ihan kivalta paikalta vaikutti.

Rajalle tullessa kävi ilmi, ettei raja-alueelle eikä sillalle sovi mennä ollenkaan jalkaisin. Ylitys onnistuu rajakaupunkien välillä kulkevalla bussilla tai kimppatakseilla (ja ilmeisesti myöskin veneellä), mutta kummassakaan ei käynyt kortti. Meillähän ei tässä vaiheessa enää ollut yhtään Argentiinan rahaa, joten vähän hankalaksi meni, mutta onneksi joku ihana kanssaihminen lupasi maksaa meidänkin bussikyydit, ja päästiin ylittämään raja. Bussi ajoi ensin muutaman sadan metrin matkan Argentiinan raja-asemalle, jossa käytiin rajakopilla näyttämässä passit (ja virkailija oikein näytti toiselle, että katsopa Suomen passit näillä tyypeillä, liekö heillä ollut joku maiden keräämiskisa käynnissä). Sitten hypättiin takaisin kyytiin ja jatkettiin sillan yli Paraguayn puolelle. Rajavartija kysyi pari kysymystä siitä, että mihin ollaan menossa ja missä tarkoituksessa, ja pyysi nähdä majoitusvarauksen, mutta mitään sen ihmeellisempää selvitystä, tai esim. maastapoistumislippuja ei tarvittu.

Ensikosketus Paraguayhin Encarnacionissa

Encarnacion näytti rajan läheisyydessä nimenomaan rajakaupungilta, sellaiselta jokseenkin rähjäiseltä paikalta, jossa on kovasti kaikkea myytävänä. Kaupunkiin varmasti tullaan paljon ostosreissuille Argentiinan puolelta, sillä maiden välinen hintatasoero on aika merkittävä. Lähempänä keskustaa katukuva oli vähän siistimpi, mutta selkeästi palattiin Argentiinan ja Uruguayn jälkeen köyhempään maahan. Rähjäisyyden lisäksi huomio kiinnittyi heti siihen, että ilma oli mukavan lämmin (Paraguayssa on talvellakin varsin mukavat kelit) sekä siihen, että katukoiria oli paljon.

Majoituttuamme pieneen, majataloon keskustan laitamilla kipaisimme heti pienelle lenkille tutustumaan ympäristöön. Suuntasimme jokirantaan, josta löytyi varsin hieno hiekkaranta! Paraná-joki on sen verran leveä, että Encarnacionin Playa San José -ranta näyttää lähes merenrantabiitsiltä. Hiekkarannan lisäksi rannassa on ravintoloita, laajoja viheralueita ja jonkinlainen matkaparkki missä oli retkipakuja ja asuntoautoja. Rannassa on myös pieneksi museoksi kunnostettu historiallinen mylly siilorakennuksineen.

Toisena päivänä Encarnacionissa käytiin tutustumassa kaupungin keskustaan kävelykierroksen muodossa. Nähtävää pienessä keskustassa ei todellakaan valtaisan paljoa ole; muutamia kivoja puistoaukiota, pieni japanilainen “puutarha”, ja aivan hieno kirkko. Jännä paikallinen tapa näytti olevan roikottaa jalkapallopaitoja ja lippuja kuin pyykkejä narussa puistoissa ja katujen varsille. Ennen auringonlaskua päädyttiin vielä takaisin jokirantaan ja rantaravintolaan drinkeille ihastelemaan auringonlaskua.

Ruokavinkkinä Encarnacioniin jaettakoon Novo Rodeio -buffetravintola, joka osoittautui yllättävän fiiniksi ja kauniisti katetuksi paikaksi. Buffetit ovat Paraguayssa(kin) iso juttu, ja noutopöydät oikein notkuivat herkkuja, minkä lisäksi erilaisia grillattuja lihoja tarjoiltiin pöytiin vartaissa. Tarjolla oli kaikkea salaateista sushiin, pastoista mereneläviin ja keitoista ihaniin juustoihin, plus vielä ihan älytön määrä hyviä jälkkäreitä. Hintaa tälle herkulliselle ähkylle tuli noin 13 euroa per henkilö, plus juomat (pullo Malbecia Argentiinan Mendozasta maksoi noin 10 euroa).

Trinidadin jesuiittasiirtokunnan rauniot

Encarnacionia tunnetumpi turistikohde eteläisessä Paraguayssa on La Misión de la Santísima Trinidad de Paraná jesuiittakaupungin rauniot. Vuonna 1993 Unescon maailmanperintökohteeksi (ainoana Paraguayssa) listattu kohde kattaa myös lähellä sijaitsevan Jesús de Tavaranguen rauniot, ja hieman vastaavia rauniokohteita löytyy samalta alueelta myös Argentiinan puolelta Misionesin provinssista. Trinidadiin pääsee kätevästi bussilla, sillä kohde sijaitsee vain noin 30 kilometrin päässä Encarnacionista.

La Santísima Trinidad de Paraná eli Paranán Pyhä Kolminaisuus on yksi monista pienistä siirtokunnista, joita jesuiittalähetyssaarnaajat perustivat eri puolille Etelä-Amerikkaa 1600- ja 1700-luvuilla. Lähetysasemat rakennettiin itsenäisiksi yhteisöiksi, jotka toimivat espanjalaisen siirtomaavallan ulkopuolella, tavoitteenaan integroida alkuperäiskansat kristinuskoon.

Vuonna 1706 rakennettu Trinidad oli yksi viimeisistä jesuiittakaupungeista Paraná-joen alueella. Kaupunki rakennettiin omavaraiseksi, ja siellä oli muun muassa suuri toriaukio, kirkko, koulu, erilaisia työpajoja sekä tietysti asuntoja.

Jesuiittojen karkottaminen Espanjan siirtokunnista 1760-luvun lopulla johti Trinidadin ja muiden jesuiittakaupunkien hylkäämiseen. Ne jätettiin raunioitumaan ja altistuivat myöhemmin ryöstöretkille. Modernisti rakennettu Trinidad kesti aikaa verrattain hyvin, ja rauniot ovat säilyneet monilta osin ehyinä tähän päivään saakka.

Pääsylippu raunioille ja Trinidadin museoon maksaa noin 4,5 euroa, ja sisältää pääsyn myös Jesús de Tavaranguen rauniokaupunkiin (jonne pääsy julkisilla tosin vaatii muutaman kilometrin kävelyn). Pienessä museossa näytetään ensin video alueen historiasta, ja näyttelysalissa on jonkin verran esineistöä ja infotauluja. Lisää esineistöä löytyy alueen hienoimman raunion, kirkon, joka ilmeisesti ei koskaan edes ehtinyt täysin valmistua, yhteydessä olevasta museohuoneesta. Rauniot sijaitsevat vehreällä niittyalueella, josta voi bongata pieniä, maakuopissa pesiviä preeriapöllöjä ja muita lintuja ja perhosia.

Paraguayn pääkaupunki Asunciónia tutkimassa

Trinidadista palasimme takaisin Encarnacioniin, jossa kävimme parissa paikallisessa pienpanimoravintolassa, ennen kuin jatkoimme yöbussilla Asuncióniin. Expreso Paraguayn bussi oli todella hieno ja varustettu oikein mukavilla, leveillä penkeillä. Bussiin noustessa matkustajille vieläpä jaettiin evääksi vettä, keksejä ja olutta tai snapsi, aikamoista. Matkaan lähdettiin puoliltaöin, ja bussi kiiti hyväkuntoista tietä niin vauhdikkaasti, että perillä oltiin aikataulusta edellä jo viideltä. Aika lyhyet yöunet siis, ja bussiasemalle saapuessa oli vielä pimeää. Torkuttiin auringonnousuun saakka bussiasemalla, ja köröteltiin sitten rämisevällä city-bussilla San Antonion alueelle vanhan keskustan kupeeseen, josta olimme varanneet pienen asunnon* muutamaksi päiväksi.

Asunciónin merkittävimmät nähtävyydet löytyvät ns. vanhan keskustan alueelta Centrosta. Jutun kansikuvassakin näkyvä Presidentinlinna eli Palacio de López on varsin komea pytinki, ja muutamia muitakin hienoja vanhoja rakennuksia löytyy (kuten National Pantheon of Heroes ja Asunciónin katedraali), mutta täytyy sanoa, että Centron alue on aika rähjäinen ja vähän epämääräisen oloinen. Bahiá de Asunción -lahden rannassa sijaitseva Playa de La Costanera on aivan kiva ranta-alue, mutta sen ja Centron välissä on jonkinlainen slummi-tyyppinen naapurusto, jota ehkä kannattaa vältellä (mehän tietysti vähän vahingossa lenkkeiltiin siitä läpi).

Vanhaa keskustaa siistimpää ja modernimpaa Asunciónia edustavat alueet löytyvät Centron länsipuolelta, jossa kaupunkikuva näyttää aika erilaiselta korkeine taloineen ja ostoskeskuksineen. Me keskityimme uudemmissa kaupunginosissa lähinnä craft beer -journalismiin (jos olutmatkailu kiinnostaa, tsekkaa olutblogimme Craft Beer Nomads), mutta totesimme kyllä, että jos palaamme kaupunkiin uudestaan, majoitusta voisi etsiä mieluummin sieltä. San Antonion alue vanhoine katuineen oli kyllä aivan viihtyisä, mutta hyvin hiljainen ja aika kaukana kaikesta.

Kuten alussa jo mainittiinkin, Paraguay ei ole kovin tunnettu matkailumaa, ja moni sanoo, yleensä maassa edes käymättä, että siellä ei ole mitään nähtävää. Pitää kyllä paikkaansa, että Paraguayssa ei ole varsinaisia maailmanluokan nähtävyyksiä, mutta meille jäi kyllä maasta hyvä kuva, ja harmittelimme, että emme ehtineet tutustua esimerkiksi luontokohteisiin. Paraguayn talous on nousussa (joskin valtaosa rahasta jää hallinnon ja eliitin haltuun), ja itse asiassa siitä on tullut kohtalaisen suosittu kohde muun muassa diginomadien keskuudessa, sillä siellä ei veroteta ulkomailta saatavia tuloja, ja maahan muuttaminen on helppoa.

Meidän matkamme jatkui Asunciónista kohti Iguassun putouksia Brasiliassa; menimme bussilla rajakaupunki Ciudad del Esteen, ja kävellen rajasillan yli Foz do Iguaçun kaupunkiin. Neljän kuukauden kiertomatka Etelä-Amerikassa huipentui Iguassun putouksilla vierailuun, ja kesäkuun puolessa välissä palasimme Sao Paulon kautta Eurooppaan. Seuraavassa postauksissa seikkaillaankin jälleen kotimantereella.

Onko Paraguay sinulle tuttu maa, ja kiinnostaisiko se reissukohteena? Ja ajatuksia ja kokemuksia kommenteissa!

Lue myös muiden bloggajien kokemuksia Paraguaysta:
Kaikki Maanosat -blogi
Meriharakka-blogi
Ne Tammelat -blogi
Matkalla kaikkialle -blogi