Uruguay: Colonia del Sacramento, Montevideo ja Rivera

Vietettyämme viikon verran hurmaavassa Buenos Airesissa Argentiinassa, oli aika jatkaa matkaa Uruguayn puolelle. Uruguay oli meille jälleen yksi uusi maa Etelä-Amerikassa, ja kaikkiaan vietimme siellä vajaan viikon. Uruguay tunnetaan vauraana ja vakaana maana, jossa elintaso on valtaosalla väestöä korkea, ja matkustajille se on turvallinen ja helppo kohde, jossa moni puhuu espanjan lisäksi myös ainakin auttavasti englantia. Tässä postauksessa tutustutaan historialliseen Colonial del Sacramentoon, Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon, sekä Brasilian rajalla sijaitsevaan Riveraan. Lopuksi muistellaan vielä kauhujen bussimatkaa reitillä maata pitkin Uruguaysta Paraguayhin.

Lautalla Argentiinasta Uruguayhin

Kätevin tapa siirtyä Buenos Airesista Uruguayhin on ottaa lautta yli Rio de la Platan estuaarin, merenlahtea muistuttavan jokisuualueen, joka muodostaa rajan Argentiinan ja Uruguayn välillä. Modernilla ja nopealla Colonia Express -lautalla matka Colonia del Sacramentoon kesti noin 1,5 tuntia, ja maksoi noin 45 euroa per pää. Hinta on matkan pituuteen nähden hieman korkeahko, mutta valitettavasti mitään edullisempaa “slow ferry” -tyyppistä vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Ilma oli jo Buenos Airesista lähtiessä koleahko ja sateinen, olimme siis liikkeellä toukokuun lopussa, eli paikallisen loppusyksyn aikaan, ja laivaa keikutti matkalla melkoinen tuuli. Perillä Coloniassa todellakin tuuli ihan kunnolla, eikä lämpötila ollut paljoa päälle kymmenen asteen. Ihan näin hyisiin keleihin emme olleet varautuneet, mutta onneksi bookingista varatussa, muutaman huoneen guesthousessa* oli lämmitys.

Colonia del Sacramenton söpö Barrio Histórico

Olimme ennen reissua lukeneet useampia Colonian Unesco-listallekin kuuluvaa historiallista keskustaa, Barrio Históricoa, ylistäviä blogipostauksia, joiden perusteella odotimme paikalta aika paljon. Vanhoja kortteleita kierrellessä tuli vähän sellainen fiilis, että kaikessa hehkutuksessa on ehkä hieman liioittelua mukana, mutta kieltämättä vanha kaupunki on aivan nätti, ja sellaisella hurmaavalla tavalla hieman ränsistynyt. Saattaa toki olla, että meillä oli vähän “nähtävyysähky”, ja kylmä ilmakin vaikutti kokemukseen.

Vuonna 1680 perustettu Barrio Histórico sijaitsee pienellä niemekkeellä, ja koostuu muutamasta ikivanhasta kivikadusta, joita reunustavat osin rappeutuneet, matalat, värikkäät vanhat kivirakennukset ja rauniot. Buenos Airesin vilinän jälkeen Colonia tuntui todella pieneltä ja ihanan hiljaiselta, ja parasta siellä onkin rauhoittua kuljeskelemaan kauniilla kaduilla.

Barrio Históricon merkittävin nähtävyys lienee San Franciscon luostarin rauniot ja niiden vierellä kohoava Colonia del Sacramenton majakka, johon pääsee kiipeämään pientä maksua vastaan. Muita nähtävyyksiä ovat muun muassa kaupunginportti Puerta de la Ciudadela ja kaupunginmuurit, sekä Basílica del Santísimo Sacramento -kirkko.

Ikivanhoista kaduista ikonisin on Calle de los Suspiros (Huokausten katu), yli 250 vuotta vanha kivetty katu, johon liittyy monta legendaa. Joidenkin tarinoiden mukaan kadun kerrotaan saaneen nimensä sitä pitkin kohti hukuttamiskuolemaansa kulkeneiden vankien huokauksista, toiset kertovat sen saaneen nimensä rakastettuaan kadulla odottaneen, puukotuksen uhriksi joutuneen neidon viimeisestä huokauksesta, ja kerrotaanpa kadun nimetyn siellä sijainneiden, merimiesten suosiossa olleiden ilotalojen äänimaailman mukaan. Mene ja tiedä, mutta sievä tämä lyhyt, ikivanha katu joka tapauksessa on.

Kaupunkikierroksen jälkeen Colonian historiallisessa keskustassa kannattaa istahtaa seuraamaan katujen hidasta elämää johonkin alueen monista söpöistä ravintoloista. Kesäaikaan terassit levittäytyvät kaduille, ja talven kylmyyttä voi paeta takoilla lämmitettyihin sisätiloihin. Olutharrastajina me valitsimme paikallisen pienpanimon ravintolan, Barbotin, joka osoittautui vallan viihtyisäksi paikaksi, ja oluetkin olivat maukkaita. Myös majoitusta löytyy vanhan keskustan alueelta, mutta edullisimmat vaihtoehdot ovat sen ulkopuolella. Ai niin ja tässä kohti kerrottakoon vinkkinä, että Coloniassa ja muualla Uruguayssa kannattaa maksaa aina kortilla, sillä ainakin vielä toistaiseksi turismiin liittyvistä palveluista saa (yleensä 9 % suuruisen) veroalennuksen kansainvälisellä luottokortilla maksaessa.

Montako päivää Colonia del Sacrametolle sitten kannattaa varata? Monelle Colonia ilmeisesti on vähän sellainen maapisteenhakukohde, eli kaupunkiin tullaan usein vain joko itsenäiselle tai opastetulle päiväretkelle* Buenos Airesista. Pienen vanhan keskustan ehtii kyllä kiertää parissa tunnissa, mutta suosittelemme viivähtämään pidempään, vähintään yhden yön yli, sillä vanha keskusta on kaunis myös iltavalaistuksessa. Ja kannattaa tulla paikallisen kesän aikaan, jolloin kaduilla on enemmän elämää, eikä purevan kylmä tuuli häiritse. Vanhan keskustan ulkopuolella Colonia ei todellakaan ole mitenkään ihmeellinen paikka, ja itse asiassa kaupungin tunnelma ja maisemat tuntuivat jotenkin aika pohjoismaiselta. Liikennettä on hyvin vähän, ja jotenkin kaikki on epälattarimaisesti järjestyksessä ja siistiä.

Coloniasta Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon

Ihan vanhan keskustan kupeessa ja sataman vieressä sijaitsevasta Colonian bussiterminaalista pääsee kätevästi jatkamaan matkaa muualle Uruguayhin. Pääkaupunki Montevideoon menee useita busseja päivittäin – me hyppäsimme Oriental de Transporte -firman autoon, joka oli varsin uusi ja hieno. Matkalla pääkaupunkiin tie oli erinomainen ja maisema tasaista ja vihreää, paljon laidunmaata ja peltoa, lehmiä ja hevosia, sekä pieniä kyläkeskittymiä. Uruguayhan on varsin harvaan asuttu maa, sillä väestöä ei kokonaisuudessaan ole kuin noin 3,5 miljoonaa, josta yli puolet asuu pääkaupunkialueella.

Montevideo, Uruguayn eloisa metropoli

Montevideo lukeutui ennen tätä retkeä niihin pääkaupunkeihin, mistä en tiennyt oikein mitään muuta kuin nimen. Muutaman päivän tutustumisen perusteella tämä Uruguayn metropoli osoittautui varsin kiehtovaksi kokonaisuudeksi uutta ja vanhaa arkkitehtuuria, gastronomiaa, rantaa ja nähtävyyksiä. Kaupunki on pääosin vauras ja siisti, mutta toisaalla myös melkoisen rähjäinen ja epämääräinen. Arkkitehtuuriltaan kiinnostavin on ns. vanha keskusta Ciudad Vieja, jossa sijaitsee valtaosa kaupungin maamerkkirakennuksista. Asuinalueena vanha keskusta ei välttämättä ole ihan paras, sillä se on ilta-aikaan todella hiljainen. Enemmän ravintoloita ja elämää löytyy viereiseltä Centron alueelta ja muun muassa Palermon alueelta.

Kävelykierros Ciudad Viejassa kannattaa aloittaa Plaza Independencia -aukiolta, jonka kulmalla seisoo yksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista, korkealle kurkottava Palacio Salvo. Aukion länsipäädyssä on vanha kaupunginportti Puerta de la Ciudadela, joka johdattaa varsinaiseen vanhaan keskustaan. Sarandi-katu vie komealle Plaza de la Constitución aukiolle, jota reunustavat historialliset rakennukset Metropolitan Katedraalista uusklassista tyyliä edustaviin hallintorakennuksiin. Vanhassa kaupungissa on lukuisia museoita, mutta muutaman tunnin saa kulumaan ihan vain ympäriinsä kävellen, kenties välillä johonkin kahvilaan pysähtyen. Kahvin sijasta paikallinen valinta on tietysti Mate, virkistävä kasvisjuoma, jota moni kuljettaa aina mukana termospullossa.

Vanhan keskustan lisäksi Montevideossa kannattaa tutustua ainakin pitkään rantakatu Ramblaan, jonka varrella on niin biitsejä ja puistoja kuin paikallisia kalastajia. Me lenkkeilimme pitkin Ramblaa ja muun muassa Parque Jose Enrique Rodó -kaupunginpuistossa, jossa on pieniä järviä ja hieno linnoitus.

Mikäli haluat nähdä kaupunkia ylhäältä päin, kannattaa suunnata Intendencia de Montevideoon, hallintorakennukseen, jossa on maksuton 22. kerroksen näköalatasanne. Tasanteelle noustaan panoramahissillä, ja sieltä avautuu maisemat kaikkiin suuntiin kaupungin ylle.

Montevideo tunnetaan myös ruokakaupunkina, ja ravintoloita on valtava määrä. Uruguayssa syödään paljon grillattua lihaa, joten pihviravintoloissa on mistä valita. Pienpanimoita ja panimoravintoloita on myös useampia, ja yleensä olutravintoloista saa myös varsin hyvää ruokaa. Hintataso Montevideon ravintoloissa on kalliimpi kuin Argentiinassa, mutta Suomeen verrattuna niin pihviaterian kuin paikallisen oluenkin saa huomattavasti edullisemmin.

Rivera-Livramento on kaksoiskaupunki Brasilian rajalla

Vietettyämme pari päivää Montevideossa, oli aika jatkaa matkaa kohti Paraguayta, ja hyppäsimme Brasilian rajalle Riveraan menevään bussiin. Reilun kuuden tunnin matkan jälkeen saavuimme perille Riveraan, joka muodostaa rajattoman kaksoiskaupungin Sant’Ana do Livramenton kanssa. Maan vaihtumista ei kaksoiskaupungin sisällä juuri huomaa, ja meidän majoituksemme itse asiassa sijaitsi Brasilian puolella. Rivera-Livramentossa voi siis ihan kirjaimellisesti olla toinen jalka Uruguayssa, toinen Brasiliassa, eikä mitään passimuodollisuuksia tarvitse, ellei poistu kaksoiskaupungista kauemmaksi.

Rivera oli meille ensisijaisesti vain pysähdyspaikka, eikä siellä rehellisyyden nimissä kovin paljon nähtävää ole. Merkittävin nähtävyys lienee Praça Internacional -puisto, joka sijaitsee kahden maan rajalla. Mikäli haluaa jatkaa Riverasta Livaramentoa kauemmas Brasiliaan, tai ylittää rajan toisin päin, tulee rajamuodollisuudet käydä hoitamassa Riveran puolella Siñeriz Shopping -ostoskeskuksen yhteydessä sijaitsevassa rajatoimistossa. Ostoskeskuksia ja kauppoja muuten on melkoisesti molemmin puolin rajaa, ja ilmeisesti Brasiliasta käydään Riverassa ostamassa verovapaasti mm. kodinkoneita, ja Uruguaysta käydään Livramenton puolella ostamassa edullisempia elintarvikkeita ja vaatteita.

Uruguaysta maata pitkin Paraguayn rajalle Posadasiin

Rivera-Livramentosta meidän matkamme jatkui siis kohti Paraguayta, ja se olikin melkoinen seikkailu se. Ensimmäinen etappi oli oli vielä kohtuullisen kivuton, bussi Livramentosta Brasilian ja Argentiinan rajalle Uruguianan kaupunkiin. Bussi kylläkin saapui asemalle myöhässä, ja kävi ilmi, että se oli rikki, joten jokunen tovi odoteltiin korvaavaa autoa. Lopulta päästiin matkaan, ja köröteltiin nelisen tuntia halki peltomaisemien ja lehmälaitumien rajakaupunkiin. Perillä Uruguianassa suunnattiin kohti raja-asemaa ja Uruguay-joen ylittävää siltaa, joka johtaa Argentiinan Paso de Los Libresiin. Mitään selkeää kävelijöiden reittiä rajalla ei ollut, mutta saatiin kuitenkin ulosleimaus hoidettua helposti ja nopeasti. Sitten käveltiin sillalle, jota ylittäessä saatiin autoista jotain huutelua, ja ilmeisesti kävellen ylittäminen ei olisi ollut sallittua, hupsista. Raja tosiaan näytti toisellakin puolella lähinnä autojen ylityspaikalta, mutta saatiin kuitenkin asioitua autokopissa. Kovin yleinen turistiraja tämä ei selkeästikään ole, sillä rajavartija ei tuntunut tietävän, miten EU-passeja pitää käsitellä, ja kävi mm. kyselemässä kollegoilta, että onko Suomi jollain pakotelistalla. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kirjattua maahan saapuminen ilman ongelmia.

Rajalta jatkettiin kävellen Paso de Los Libresin bussiasemalle, josta ostettiin liput Posadasin kaupunkiin, joka sijaitsee Argentiinan koilliskulmassa olevassa Misionesin provinssissa, Paraná-joen rannalla, eli ihan Paraguayn rajalla. Kuvittelimme ehtivämme perille iltayhdeksään mennessä, sillä matkaa oli maltilliset vajaa 400 km. Mutta ei, tämä bussiretki olikin helpon ja nopean sijaan melkoinen busride-from-hell, ja välillä pelotti, että päästäänkö perille ollenkaan. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään suora linja, vaan pysähdyksiä ja kiertoreittejä oli ties missä syrjäkylissä, ja bussi oli tuntikausia myöhässä aikataulusta. Toisekseen, iso osa matkasta mentiin varsin kapeaa tietä ja vastaantulevaa rekkaliikennettä oli paljon – muutamaan kertaan käytiin näissä tilanteissa kyntämässä vähän pientareen puolellakin. Niin ja meillähän oli siis aitiopaikat katsoa kauhulla näitä tilanteita kaksikerroksisen bussin yläkerran eturivistä, eli etuikkunalta.

Matkan huipensi illan viiletessä noussut sankka sumu, joka vei näkyvyyden välillä lähes nolliin, ja kyydissä pelotti entistä enemmän. Loppumatkasta oli paikoin jopa hyvä ja leveä tie, mutta välillä mentiin todella kapeaa, tietöiden alla olevaa pätkää pimeässä ja hirveässä sumussa, ja lähes kaadettiin reunamerkkikeilat useampaan kertaan. Välillä kuski ei ihan oikeasti tuntunut näkevän yhtään missä tie menee, ja teki aika reippaita korjausliikkeitä. Voin kertoa, että oltiin todella onnellisia kun viimein oltiin perillä Posadasissa ja päästiin bussista pois, ja jopa vielä kirjautumaan hotelliin, vaikka kello oli jo liki 12 yöllä. No, välillä on reissaaminen tällaistakin. Seuraavassa postauksessa jatketaan matkaa vähän rauhallisemmissa merkeissä Paraguayhin.

Onko Uruguay sinulle jo tuttu maa? Tai jos ei ole, matkaisitko mieluummin tutustumaan Colonia del Sacramentoon vai pääkaupunki Montevideoon? Entä oletko joskus joutunut pelkäämään bussissa?