Elokuinen road trip Balkanilla
Kun pitkä talonvahtipestimme Kroatiassa loppui elokuussa, oli viimein aika lähteä pidemmälle road tripille Balkanilla. Kohdemaiksi valikoituivat tällä kertaa Bosnia-Hertsegovina, Montenegro ja Kosovo. Näissä(kin) Balkanissa maissa olemme käyneet aiemminkin, mutta sen verran lyhyiden reissujen merkeissä, että uutta nähtävää riitti, ja riittää toki vielä tämänkin reissun jälkeen.
Balkanin maista saattaa monelle tulla ensimmäisenä mieleen Adrianmeren upeat rannikkomaisemat, mutta erityisesti patikoinnista kiinnostuneille, tai muuten vain vuoristoisten maisemien ystäville, Balkanin kohokohta on alueen huikean hienot vuoristot. Meidän road tripin reittisuunnitelma rakentui osittain nimenomaan vuoristoisten luontokohteiden ympärille, mutta tutustuimme myös erikokoisiin kaupunkeihin, historiallisiin kohteisiin ja rannikon tarjontaan. Tässä postauksessa siis katsaus kolmen viikon automatkan kohteisiin!
Kaupunkikohteita ja luontoa kiehtovassa Bosnia-Hertsegovinassa
Lähdimme matkaan Zagrebin kupeesta Kroatiassa, ja ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Banja Lukan kaupunki Bosnia-Herzegovinassa. Banja Luka on Bosnia-Hertsegovinan toiseksi suurin kaupunki ja tämän kahteen entiteettiin jakautuneen maan toisen osan, Serbitasavallan, pääkaupunki. Kahden joen risteymäkohdassa sijaitseva kaupunki on varsin vehreä, vireä ja viihtyisäkin. Kaupunki vaikuttaa uudistuneen melkoisella vauhdilla, ja osin sen seurauksena ydinkeskusta on arkkitehtuuriltaan melkoinen sekamelska, mutta tunnelmaltaan kuitenkin varsin kiva.
Kaupungin suurimpiin nähtävyyksiin kuuluu Banja Lukan linnoitus, ortodoksinen katedraali ja Ferhat Pasha Moskeija. Keskustan ulkopuolelta löytyy muun muassa upea, muun muassa koskenlaskuun soveltuva Vrbas-joen kanjoni, Mariastern Abbey -luostari sekä ihan jokirannassa sijaitseva “ulkoilmakylpylä” kuumine mineraalivesilähteineen. Banja Luka ei ole mitenkään erityisen sykähdyttävä kaupunkikohde, mutta soveltuu mainiosti parin päivän pysähdykseen. Kroatiaan verrattuna matkailijaa ilahduttaa myös huomattavasti edullisempi hintataso; me vuokrasimme keskeisellä paikalla sijaitsevan, modernin asunnon* noin 60 markalla, eli 30 eurolla per päivä, ja ravintolaillalliset juomineen maksoivat noin 20-25 euroa kahdelta henkilöltä.
Banja Lukasta jatkoimme Bosnia-Hertsegovinan pääkaupunkiin Sarajevoon, jossa tällä kertaa tehtiin vain lyhyt lounaspysähdys ja kävelykierros. Sarajevossa voisi joskus viettää pidempäänkin aikaa, sillä kaupunki, ja erityisesti sen hyvin säilynyt, ikivanha historiallinen keskusta, on jotenkin todella kiehtova. Vuorten syleilyssä, Miljacka-joen rannoilla sijaitseva Sarajevo tunnetaan muun muassa talviolympialaisista, ensimmäisen maailmansodan sytyttäneistä Sarajevon laukauksista sekä 1990-luvun tuhoisista taisteluista, joiden varjo kaupungin, ja koko maan yllä on ollut pitkä. Nykyään Sarajevo on kuitenkin suhteellisen suosittu matkakohde, jossa vierailijoita viehättää erityisesti kaunis, vanha arkkitehtuuri sekä ravintola- ja kahvilakulttuuri.
Sarajevosta matkamme jatkui Sutjeskan kansallispuistoon, jossa patikoimme pätkän Balkanin halki kulkevaa Via Dinarica vaellusreittiä. Puiston halki kulkeva tie osoittautui päällystämättömäksi ja paikoin surkean huonokuntoiseksi, mutta niin vain saimme retkipakumme ehjänä kohteeseen, Orlovacko-järven rantaan. Puskaparkkikokemus oli mitä mainioin, kaukana kaikesta hälinästä, vuoristomaisemien keskellä, upean tähtitaivaan alla. Seuraavan päivän patikka oli myös mainio, ja jätti kytemään ajatuksen vaeltaa Via Dinarica joskus, jos nyt ehkä ei ihan koko reittiä, niin kuitenkin joku pidempi pätkä siitä.
Patikan jälkeen jatkettiin matkaa halki kansallispuiston etelään, kunnes päästiin takaisin päällystetylle tielle (M20). Sitten käännettiin keula taas pohjoiseen, kohti Brodia, josta jatkettiin Montenegron rajalle Humiin. Tämä olikin yksi hienoimmista rajanylityksistä, mitä olemme ainakaan Euroopassa tehneet – maasta toiseen siirryttiin ylittämällä turkoosina virtaava Tara-joki pitkin vanhaa, kapeaa, puukantista siltaa.
Durmitorin ja Piva- ja Tara-jokien maisemia Montenegrossa
Montenegron puolelle päästyämme jatkoimme kohti Durmitorin kansallispuistoa pitkin Piva-joen “rantaa” myötäilevää tietä. Tämä hyväkuntoinen tie kulkee aivan uskomattoman hienossa, korkeaseinäisessä Pivan kanjonissa, korkealla turkoosin joen yläpuolella. Harmillisesti tältä pätkältä ei saatu tallennettua kuvia, sillä tien varressa ei oikein ollut sopivia pysähdyspaikkoja. Mratinjen padon jälkeen joki levenee kanjonijärveksi, joka sekin on huikean hieno.
Pivan kanjonilta lähdimme kipuamaan mutkaista tietä ylös Durmitorin kansallispuistoon, jossa tosin ei tällä kertaa ehditty patikoimaan, vaan lähinnä ihailtiin maisemia auton ikkunoista. Vuosia sitten tehdyllä reissulla kipusimme korkeimman huipun Bobotov Kukin huipulle, ja voimme lämpimästi suositella Durmitorin patikkareittejä vuoristoisten patikoiden ystäville! Maisemien ihailu puistossa onnistuu hyvin myös auton ikkunasta, sillä kansallispuiston halki kulkee Pivan kanjonilta aina Žabljakiin saakka tyrmäävän upea, joskin varsin kapea maisematie P14.
Varsinaisen kansallispuiston alueen lisäksi käväisimme uudelleen myös kuuluisalla, Taran kanjonin ylittävällä Tara Bridge -sillalla, joka oli 12 vuodessa muuttunut melkoiseksi turistikeskukseksi. Sillalle pääsi kuitenkin edelleen käveleskelemään ja kuvaamaan ihan maksutta. Sillan vieressä kulkee myös kanjonin ylittävä vaijeriliuku, joka epäilemättä on hieno kokemus!
Patikointia ja kaupunkikohteita Kosovossa
Durmitorista road trip jatkui Beranen kautta Kosovon vuoristoiselle länsirajalle, ja edelleen pääkaupunkiin Pristinaan, jossa käväistiin pari päivää osaksi töiden merkeissä. Tämä oli meille toinen kerta Pristinassa, ja edelleen olemme sitä mieltä, että se ei ole mitenkään erityisen ihastuttava kaupunki. Tällä kertaa, toisin kuin edellisellä vierailulla surkeassa loppusyksyn säässä, ilma oli kuin morsian, mutta Pristinasta vain jotenkin puuttuu sellainen viehättävyys. Onhan siellä kävelykatu, kivoja ravintoloita ja muutamia maamerkkinähtävyyksiä, mutta kaupunki on myös todella ruuhkainen, hälyinen sekä jotenkin rähjäinen ja harmaa.
Seuraavaksi suuntasimme monien matkailijoiden hehkuttamaan Prizreniin, Kosovon toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Prizrenin vanha keskusta kapeine kujineen, moskeijoineen ja kivisiltoineen huokuu ikiaikaista tunnelmaa ja ottomaanien perintöä. Ikivanha kaupunki onkin kyseessä, sillä vanhimmat arkeologiset löydöt kaupunkiasutuksesta alueella ovat peräisin Bysantin valtakunnan ajoilta. Meidän visiittimme Prizreniin oli valitettavan lyhyt, ja jos vielä Kosovoon joskus palaamme, varaamme Prizrenille ainakin pari päivää.
Kosovon kohokohta tällä kertaa oli kaupunkilomailun sijasta vuoristoiset patikkapolut. Valitsimme vaelluksen kohteeksi, itse asiassa paikallisen bisnes-tuttavan vinkistä, Kosovon korkeimman huipun, Pohjois-Makedonian rajalla kohoavan Rudokan (2658 m). Poluille päästäksemme ajoimme Brodin kylään, ja sieltä edelleen Arxhena-nimisen vuoristohotellin parkkiin. Hotellimajoituksenkin olisi saanut melko edullisesti, mutta nukuimme kuitenkin pakussa, käytyämme ensin illallistamassa hotellin ravintolassa.
Patikka Rudokan huipulle oli aivan mahtava, käytännössä pääsimme upeisiin maisemiin heti reitin alussa. Maasto oli helposti käveltävää, ja polku myötäili pitkään kaunista vuoristopuroa. Rudoka oli varsin helppo huiputettava, ja vuoren päältä avautui komeita maisemia niin Kosovon, kuin Pohjois-Makedonian puolelle. Evästauon jälkeen palasimme eri reittiä takaisin Arxhenaan, kaikkiaan patikalle tuli mittaa noin 21 kilometriä (nousua noin 1300 korkeusmetriä) ja aikaa meni vajaa 7 tuntia. Eläimiä matkan varrella ei juurikaan näkynyt, mutta onnistuimme löytämään tuoreehkon näköisen läjän karhun jätöksiä. Karhuun törmäämistä noilla seuduilla ei kuitenkaan tarvitse varsinaisesti pelätä, sillä ne väistävät kyllä ihmistä jo hyvissä ajoin ennen kohtaamista.
Montenegron rannikkomaisemia
Kosovosta reissu jatkui Montenegron rannikolle, Albanian vuoristoisen pohjoisosan halki ajaen. Pääkohteemme rannikolla oli Bar, oikeastaan siksi, että löysimme sieltä järkevänhintaisen, uima-altaalla varustetun asunnon*. Valitettavasti meitä pitkään hellinyt upea kesäsää vaihtui Barissa pilviin ja sateisiin, joten kokemus tästä rannikkokaupungista jäi sen vuoksi hieman vaisuksi, vaikka hetki aurinkoa saatiinkiin. Bar on melko pieni kaupunki, mutta merkittävä satama ja nykyään myös resorttikohde, joka tosin jää helposti suositumpien Kotorin ja Budvan varjoon. Barin kohokohta useimmille on luonnollisesti kauniissa väreissä kimmeltävä Adrianmeri, mutta vinkkinä tuolla suunnalla reissaaville myös Stari Bar, Barin vanhat rauniot ylempänä vuorilla (meillä tämä kohde jäi harmittavasti väliin).
Barista jatkoimme pitkin rantatietä kohti pohjoista, ja kiersimme kauniin Kotorin lahden ympäri. Muureistaan ja keskiaikaisesta historiallisesta keskustasta tunnettu Kotor on monille Montenegron matkan kohokohta, ja kaupungin lähiympäristöön tutustuminen kannattaa myös – Kotorin lahti tarjoilee paitsi upeita maisemia, myös viehättäviä pieniä kyliä ja rantoja.
Historian havinaa ja lisää luontokohteita Bosnia-Hertsegovinassa
Montenegrosta palasimme takaisin Bosnia-Hertsegovinan puolelle, tarkoituksena tällä kertaa ajaa etelä- ja luoteisosien halki. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Trebinjen kaupungissa, jonka nähtävyyksiin lukeutuu ottomaanikaudelta peräisin oleva, upea Arslanagićin silta, viehkeä, mutta pieni vanha keskusta sekä kaupungin yläpuolella kukkulalla kohoava Hercegovačka Gračanica kirkko. Käväisimme myös kauniisti koristelluista kirkoista ja viinikellareistaan tunnetussa Tvrdošin luostarissa.
Matkalla kohti Mostaria pysähdyttiin parissa rauniokaupungissa. Stolacin pikkukaupungissa kiivettiin Stari Gradiin, eli vanhaan linnoituskaupunkiin nykyisen kaupungin yläpuolella. Aika vaikuttava ja suuri paikka on kyseessä, vaikkakin muurit ja rakennukset ovat suurelta osin raunioina.
Paremmin säilynyt linnoituskaupunki löytyi Počiteljista, jonka upea linnoitus on osittain edelleen asumiskäytössä. Ikivanhojen muurien suojissa, pienten romanttisten kivikujien varrella, on siis ihan oikeita, söpöjä koteja. Tämä paikka oli kyllä jotenkin ihan älyttömän hieno, kannattaa ehdottomasti käydä jos joskus noilla seuduilla liikut!
Seuraavaksi oli tarkoitus käydä Kravican putouksilla, mutta ilmeisesti sama oli mielessä noin tuhannella muullakin turistilla… ruuhkan nähtyämme päätettiinkin kääntyä parkkipaikalta takaisin. Kravican vesiputousten suosio on noussut viime vuosina kovaa vauhtia, sillä ne tarjoavat neljä kertaa edullisemman vaihtoehdon Kroatian Plitvicen putouksille. Paikka on kuvissa kaunis, mutta meidän makuun turistipaljous oli nyt jotenkin liikaa.
Jatkoimme matkaa siis Mostariin, jossa käväistiin verestämässä muistoja yli kymmenen vuoden takaa. Myös Mostarin suosio on entisestään kasvanut, ja kuuluisalla Mostarin kaarisillalla oli hirveä tungos. Ympäröivä aluekin oli aika paljon muuttunut, ja ravintoloita on ihan valtavasti. Teimme Mostarissa kivan pienen kävelykierroksen, historiallisen keskustan ikivanhaa arkkitehtuuria ihaillen.
Mostarista siirryimme sen pohjoispuolelle Blindijen kansallispuistoon, jossa teimme kahden päivän patikkareissun. Tavoitteena oli Hajdučka vrata, komea kiviportti ylhäällä vuorilla, mutta ihan sinne saakka emme vuorten itäpuolelta päässeet. Aivan kiva patikka silti, osin Diva Grabovica -joen kanjonissa kulkien ja vuorilla autiotuvassa yöpyen.
Viimeinen kohde Bosnia-Hertsegovinassa oli maan luoteisnurkassa, Kroatian rajalla sijaitseva Unan kansallispuisto. Matkalla sinne pysähdyimme hetkeksi Jajcessa, sekin tuttu kaupunki vuosien takaa. Jajcen nähtävyyksiin kuuluu muun muassa kaupungin keskustassa ryöppyävä vesiputous, linnoitus ja Plivsko-järveä reunustava, suosittu virkistysalue söpöine vesimyllyineen.
Unan kansallispuisto on tunnettu erityisesti Una-joen vesiputouksista. Me majoituimme pienellä leirintäalueella joen rannassa, ja teimme sieltä käsin aamulenkin putousalueelle heti sen avauduttua. Sää oli aamulla ikävän pilvinen, mutta varsin hienolta putousalue siitä huolimatta näytti.
Bosnia-Hertsegovinasta palasimme takaisin Kroatiaan, ajaen tällä kertaa varsin nopeasti maan halki, osin rannikkoa myötäillen, Senjissa ja Rijekassa pikaisesti pysähtyen. Kiireen syy oli osittain se, että lomasesonki oli kiivaimmillaan, väkeä kaikkialla ja hinnat korkealla, mutta erityisesti se, että meillä oli hoppu takaisin Slovenian puolelle. Sloveniassa meitä odotti paluu talonvahdeiksi Bohinjiin, siitä lisää seuraavassa postauksessa! Autoilusta Balkanilla ja siihen liittyvistä käytännön vinkeistä on myös tulossa vielä erillinen artikkeli.
Oletko sinä reissannut Balkanilla, ja oliko tässä postauksessa tuttuja kohteita? Kiinnostaako sinua Balkanilla eniten rantaloma, vuoristo vai kaupunkikohteet? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
Wau miten upeita kohteita! Patikointikohteista vain Durmitor on tuttu, mutta tämän reissun paikoista ei mikään. Upea alue kaiken kaikkiaan, ilman muuta vuoristo tuolla(kin) alueella kiinnostaa eniten. Juurikin Montenegro, mutta myös Bulgaria ja Albania. Romaniankin tähän voisi laskea, vaikka ei ihan Balkania taida ollakaan.
Kaikissa noissa maissa on ihan mahtavia kohteita vuoristossa vaeltamiseen! Itseä tosiaan kiehtoo seuraavaksi joku pidemmistä reiteistä, esimerkiksi parin viikon mittainen vaellus teltan yms kanssa, ehkä välillä myös kylissä majoittuen. Toivottavasti tämä toteutuu ensi kesänä kun taas palataan Eurooppaan!
Ai että, nyt on kyllä ollut tosi upeita vuoristoisia ja karunkauniita maisemia teillä! <3 Ja muutenkin hienoja mestoja.
Kovan sesongin aikaan suuntaisin itse mieluiten juuri jonnekin vuoristoon enkä kaupunkeihin tai rannikolle, koska väkeä on tunnetuissa ranta- ja kaupunkikohteissa yksinkertaisesti ihan liikaa vilkkaimman turistisesongin aikaan. Voin vain kuvitella, miten paljon porukkaa on tänä päivänä, kun omillakin reissuilla useampi vuosi sitten väkeä oli välillä tosi paljon, vaikka emme edes olleet mestoilla kaikkein vilkkaimpaan aikaan (alle 10 vuotta sentään vierähtänyt aikaa edellisestä kerrasta noilla suunnilla, mutta kuitenkin jo vuosia). Toisaalta mm. Mostar ja Sarajevo tekivät kyllä suuren vaikutuksen, mutta niissä ei ollutkaan tuolloin ihan jäätävä tungos. 🙂
Kauniista maisemista päästiin todella nauttimaan sekä patikkapoluilla että ihan vaan autoillessa! Suosituimmat kaupungit ja rantakohteet on elokuussa meidän makuun aivan liian täynnä, mutta Balkanilta on helppo löytää myös hiljaisempia kolkkia, ja myös puskaparkkeilu onnistuu ihan eri tavalla kuin rannikolla.
Huh, todella kauniita maisemia! Näistä kohteista Bosnia-Hertsegovina ja Montenegro ovat tuttuja. Tosin olen molemmissa piipahtanut vain lyhyesti. Mostar ja sen kuuluisa silta jäivät mieleen. Uskomatonta miten jotkut uskaltavat sieltä hyppiä.
Balkanin maista löytyy yllättävän monipuolisesti nähtävää ja todella upeita maisemia niin rannikoilta kuin vuorilta. Ja siis joo Mostarin sillan hurjapäisiä hyppääjiä mekin ihasteltiin silloin, kun käytiin kaupungissa ensimmäisen kerran. Nyt sillan ympäristössä oli niin älyttömän paljon porukkaa, ettei jääty odottelemaan hyppyjä.
Sarajevo on todella kiva ja monipuolinen kohde, eli kannattaa tosiaan harkita pitempääkin pysähdystä.
Kivasti olitte löytäneet minunkin mielestäni oleellisimmat jutut Pristinassa!
Trebinjessäkin on joskus tullut poikettua 🙂
Sarajevossa vietettiin hieman pidempään aikaa silloin kun käytiin ensimmäistä kertaa, ja todella tykästyttiin! Vielä tosin olisi paljon kierreltävää, ja onhan kaupunki tässä välissä varmasti muuttunutkin paljon. Ehkäpä asutaan siellä hieman pidempään kun seuraavan kerran palataan Balkanille!
Oi että, Balkan on kyllä niin upeaa paikkaa. Itse tullut siellä kierreltyä autolla muutamaan otteeseen. Oma suosikkini on pikkuinen Montenegro.
Autolla kiertely avaa näitä Balkanin maita ihan eri tavalla kuin julkisilla seikkaileminen, ja kiinnostavaa nähtävää todella riittää paljon! Meidän suosikiksi nousi nyt ehkä Bosnia-Hertsegovina, mutta aivan yhtä upea on myös Montenegro.
No huh, miten hienoja maisemia! Noilta kolkilta tulee yleensä luettua vain kaupunkipäivityksiä niin oli kiva päästä mukaan myös patikointireissuille. Itseäni kiinnostaisi kierrellä Euroopassa enemmänkin kansallispuistoja.
Kiitos Paula! Toivottavasti meidän ajatus pidemmästä vaelluksesta toteutuu, ja päästään sen myötä myös jakamaan enemmän tunnelmia, kuvia ja vinkkejä nimenomaan Balkanilla patikointiin liittyen.
Olen käynyt kaikissa Balkanin maissa parilla roadtripillä, ja se on kyllä Euroopan kauneinta seutua Italian, Länsi-Slovenian ja Madeiran lisäksi. Tässäkin postauksessa oli paljon tuttuja kohteita, joiden tunnelmiin ja muistoihin oli ihastuttavaa päästä tekstin ja kuvien myötä. Erityisesti tuolta kiinnostaa luonto, mutta myös osa kaupungeista on ihania. Tykkäsin tosi paljon mm. Prizrenistä, Trebinjestä ja Barista, mutta minullekin tuo Pristina jäi kyllä todella etäiseksi. Varmasti Balkanille tulee palattua ainakin kolmannen kerran, koska Bosniasta ja Kroatiasta on paljon vielä näkemättä.
Sun postauksia Balkanilta on myös tullut luettua paljon reissuja suunnitellessa. Mekin ollaan käyty kaikissa Balkanin maissa, mutta kaikissa riittää edelleen nähtävää, ja tosiaan todennäköisesti ensi kesänä suunnataan taas takaisin noille seuduille.
Olipa paljon mielenkiintoista nähtävää, myös tosi useita meille uusia paikkoja, vaikka olemmekin Balkanilla useita kertoja kierrelleet. Viimeksi tärkein kohteemme oli Montenegro ja siellä erityisesti ihastuimme Durmitorin kansallispuistoon ja tein sen mainitsemanne vaijeriliu’un Tara kanjonin yli – fantastinen kokemus! Kravican putouksesta meillä on erilainen kokemus turistiruuhkista, ehkä vuosi 2018 oli vielä eri tai sitten se syys-lokakuun vaihde ei ollut enää samanlaista sesonkia. Kotorkaan ei silloin ollut ruuhkainen, kiipesimme linnalle ja teimme kivan päiväretken Lovcenin kansallispuistoon. Trebinjeä suosittelemme mekin, ei taida olla niin turistiruuhkainen kuin moni muu paikka, kuten Mostar. Mostarin lähellä oleva Medugorje oli meille tosi miellyttävä ja kiva kokemus, viivyimme kaksi yötä. Sarajevokin oli hieno, ei pelkästään se vanha kaupunki vaan kun lähdimme raitiovaunulla vähän sen ulkopuolelle, näimme paljon muutakin kivaa, sekä modernia että historiaa. Odottelen seuraavia kirjoituksianne! Aila
Tosi kivoja kokemuksia Montenegrosta ja Bosnia-Hertsegovinasta teilläkin! Syys-lokakuun vaihde on varmasti erinomainen ajankohta käydä niissä suosituimmissa kohteissa jotka ruuhkaa tuu kesäisin. Kravican tungos yllätti ajankohdasta huolimatta, siellä oli siis todella ihan järjettömän paljon väkeä ja uusia parkkialueita tehty ja tekeillä.
Voi kun upeita maisemia! Ehdottomasti kiinnostaisi vastaavanlainen road trip näissä maisemissa. Olen toki rantoja rakastava auringon lapsi, mutta joskus tykkään vetäytyä komeiden vuoristojen äärelle myös rentoutumaan. Tuollaisissa kanjoninäkymissä kyllä sielu lepää. 🙂
Balkan on mahtavaa aluetta, ja siellä on tosi helppo rakentaa sopivasti rantalomailua, kaupunkikohteita ja vuoristojen ihailua sisältävä reissu!
Ihan mielettömiä kohteita!! Kynä sauhuten tein muistiinpanoja 😀 Kansallispuistot kiinnostaa aina!
Balkanin monipuolisuus ja kauneus ihastuttaa kerta toisensa jälkeen, ja edelleen on paljon kiinnostavia kohteita (ja patikkareittejä) jäljellä!