Paluu Bohinjiin – talonvahtihommia, patikointia ja olutmatkailua Sloveniassa
Pitkä Balkanin reissumme päättyi samaan paikkaan, mistä alkoikin, kun elo- syyskuun vaihteessa palasimme Sloveniaan. Ensimmäinen etappi oli tällä kertaa humalankorjuuseen liittyvä oluttapahtuma, minkä jälkeen jatkoimme tekemään toisen talonvahtipestin pienessä vuoristokylässä Bohinj-järven alueella. Syyskuun aikana teimme pari päiväpatikkaa vuoristossa ja vierailimme useammassa kaupungissa ympäri Sloveniaa, kuten Ljubljanassa, Mariborissa, Kamnikissa, Brežicessa ja Nova Goricassa, lähinnä olutmatkailuun liittyen, mutta siinä ohessa myös nähtävyyksiä ja mutkaisia maaseututeiden tarjoilemia maisemia ihaillen.
Sloveniasta on tullut yksi suosikkimaistamme Euroopassa, ja tulemme varmasti palaamaan sinne vielä tulevina vuosina! Slovenia on superkaunis maa, jossa on upea luonto, viehättäviä kaupunkeja ja kyliä ja ystävällisiä ihmisiä! Tässä postauksessa siis tunnelmia Sloveniasta syyskuulta, sekä katsaus syksyn nopeatahtiseen pakumatkaan, joka vei meidät halki itäisen Euroopan käymään Suomessa.
Humalanviljelyyn tutustumista Savinjan laaksossa Sloveniassa
Slovenia on yksi merkittävimmistä humalan tuottajamaista, ja Savinja-joen laakso maan keskiosassa on Slovenian suurin humalanviljelyalue. Siellä sijaitsee noin 120 humalatilaa, moderneja humalankorjuukeskuksia sekä Slovenian Humalatutkimus- ja panimoinstituutti, joka on vastannut Slovenian humalanviljelyn tieteellisestä ja teknologisesta kehityksestä jo vuodesta 1952 lähtien.
Meillä oli ilo osallistua olutjournalistin roolissa elokuun lopussa Žalecissa järjestettyyn, lähinnä oluenvalmistajille suunnattuun Hop Harvest Tour -tapahtumaan, jossa pääsimme tutustumaan slovenialaisiin humaliin ja niiden viljelyyn, oppimaan lisää paitsi humalista, myös maltaista ja hiivasta, vierailemaan paikallisilla viljelmillä ja pienpanimoilla, sekä tietysti kohtaamaan suuren joukon alan ammattilaisia.
Kanoja, kissoja ja AirBnb:n pyörittämistä Bohinjissa
Žalecista jatkoimme siis kuun vaihteessa Bohinjiin Koprivnikin kylään, sillä siellä kesäkuussa tekemämme lyhyt kananvahtikeikka poiki meille hieman pidemmän uuden pestin syyskuussa. Tällä kertaa huolehdimme kanoista kolmen viikon ajan, ja pyöritimme myös talon alakerroksessa olevaa Airbnb-asuntoa. Kovin työläästä hommasta Airbnb:n suhteen ei ollut kyse, sillä vieraat vaihtuivat tuona aikana vain kolme kertaa.
Kanojen ruokkimisen lisäksi meistä tuli hieman yllättäen myös kissanhoitajia, sillä eräänä päivänä pihaan ilmestyi jostain oikein hurmaava kissa, jolla oli hallussa niin ruuan kuin rapsutuksien pyytäminen. Hellyimme tietysti antamaan kulkurille ruokaa (talon omistajan luvalla), ja niinhän siinä sitten kävi, että parin päivän päästä kissa toi näytille myös kaksi pentuaan, ja perhe asettui asumaan pihan latoon. Suloisia otuksia, joiden hoitamista talon omistaja on jatkanut kotiin palattuaan. Näinkin sitä siis ihminen voi saada kissan, tai kissa omistajan.
Kissojen ja kanojen lisäksi päiväohjelmaamme Koprivnikissa kuului kohtalaisen paljon läppäreiden edessä istumista (useamman viikon road tripin jälkeen töitä ja kirjoitushommia riitti), vuoristomaisemissa lenkkeilyä ja lähialueeseen tutustumista. Syyskuun säät Bohinjissa olivat varsin vaihtelevat; välillä oli oikein kauniita aurinkoisia aamuja, välillä oli pilvisiä, harmaita ja sateisia päiviä. Saimme myös kokea poikkeuksellisen aikaisen talven tulon, sillä vuorille satoi lunta jo syyskuun puolessa välissä.
Patikointia Triglavin kansallispuistossa
Asuntomme sijainti Triglavin kansallispuiston alueella, Julinisten Alppien alarinteillä, tarjosi oivallisen mahdollisuuden patikointiin. Valitettavasti kehnoksi muuttunut sää osin sotki suunnitelmia, mutta teimme kuitenkin kaksi hieman pidempää päivävaellusta. Ensimmäinen suuntautui Debela peč:ille ja parille sen viereiselle huipulle. Tämä retki ajoitettiin viileälle, mutta suhteellisen selkeälle päivälle, ja maisemat matkalla huipuille olivat ihan sieviä. Pilvisyys kuitenkin lisääntyi, eikä huipuilta avautuvista, epäilemättä tosi hienoista maisemista näkynyt juuri mitään. Hyvää reippailua kuitenkin, patikalle tuli mittaa kaikkineen noin 16,5 km ja nousua noin tuhannen metrin verran.
Ensimmäisen patikan jälkeen jäimme odottelemaan selkeämpää säätä seuraavien vuorten huiputukseen, ja onneksi juuri ennen talonvahtikeikan päättymistä pääsimme nauttimaan upeasta, aurinkoisesta viikonlopusta vuorilla. Toisen patikan kohde oli Veliki Drašk -niminen huippu, josta oli ihan mahtavat näkymät lumiselle Triglaville, Slovenian korkeimmalle vuorelle, ja aina Itävallan huipuille saakka. Tämä patikka oli maisemiltaan yksi parhaista, mitä olemme viime vuosina tehneet, johtuen varmaan ensisijaisesti siitä, miten kauniisti uusi lumi oli koristanut jylhät huiput. Tämän patikan, kuten muuten edellisenkin, lähtöpaikka oli Hotel Center Srednja vas v Bohinjussa, ja retkelle tuli pituutta noin 16 km ja nousumetrejä vajaa 1300.
(Olut)reissausta Sloveniassa
Syyskuun alkupuolella ajelimme Bohinjista päiväreissulle Ljubljanaan, tarkoituksena sekä vierailla kaupungissa ihan muuten vaan, että käydä tapaamassa pienpanimoita Beer & Burger festivaalilla. Alkusyksyn päivä oli Ljubljanassa todella lämmin ja aurinkoinen, ja vanhan keskustan kauniilla kaduilla oli melkoinen vilinä. Ljubljana on ihastuttava, pienikokoinen kaupunki, jonka päänähtävyyksiin kuuluvat muun muassa vanhan keskustan yllä kohoava, 1500-luvulla rakennettu Ljubljanan linna, kauniiden rakennusten reunustama Prešernov trg -aukio sekä Ljubljanica joen ylittävät sillat ja rantakadut.
Bohinjista käsin teimme päiväretken myös Reservoir Dogs -panimolle Itävallan rajalle Nova Goricaan, ja kävimme matkalla Ajdovščinassa tutustumassa Pelicon-panimoon. Tuolla reissulla ei juurikaan ehditty harrastaa varsinaista nähtävyyksien katselua tai kuvaamista, mutta matkan varrella saimme nauttia todella komeista maisemista.
Talonvahtipestin päätyttyä kiertelimme vielä pari päivää Sloveniassa pakulla, lähinnä panimovierailujen merkeissä, ennen kuin otimme suunnan kohti pohjoista. Aloitimme Kamnikista, Ljubljanan pohjoispuolella vuorten juurella sijaitsevasta pienestä, historiallisesta kaupungista. Kamnik osoittautui varsin viehättäväksi paikaksi, jossa oluen ystäviä ilahduttaa peräti neljä paikallista panimoa. Kamnik on myös Beer Way Slovenia -olutmatkailuyrityksen kotipaikka, ja kaupungissa voikin osallistua monenlaisiin olutta ja (luonto)matkailua yhdistäviin retkiin.
Kamnikista jatkoimme käymään uudestaan Ljubljanassa, mutta tällä kertaa vain hyvin pikaisesti panimovierailujen merkeissä. Olutaiheesta kiinnostuneille vinkkinä Ljubljanan suhteen; tsekkaa paikalliset panimot Tektonik ja Loo-Blah-Nah hanahuoneineen, mutta myös Beer Wayn järjestämät vene- ja kajakkiretket Ljubljanica-joella!
Ljubljanasta kurvailimme vielä Reset-panimolle Brežiceen pitkin Sava-joen vartta kulkevaa, maisemallisesti todella hienoa tietä. Tämä lähellä Kroatian rajaa sijaitseva pikkukaupunki ei ole mikään erityisen kuuluisa matkakohde, mutta aivan nätti paikka – vanhasta keskustasta löytyy muun muassa komea linna, muutama kirkko sekä hauskasti linnantornilta näyttävä vanha vesitorni.
Brežicesta jatkoimme Slovenian koilliskulmaan Mariboriin, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, jossa ehdittiin tehdä pieni kaupunkikierros panimoihin tutustumisen ohessa. Maribor on Styrian viinialueen viinipeltojen ympäröimä, noin 114 000 asukkaan kaupunki, jolla on varsin pitkä historia. Vuosisatoja Habsburgien hallinnassa ollut kaupunki on suosittu viinimatkakohde, ja ylpeä pitkästä viininvalmistusperinteestä. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluukin hienojen vanhojen rakennusten ja kauniiden aukioiden lisäksi viinikellareita sekä maailman vanhin viiniköynnös.
Pitkä mutta vauhdikas road trip Suomeen
Mutta minkä tähden meillä oli taas kiire? Meille on itsellekin hieman mysteeri, miten meillä tuntuu olevan aina kiire, vaikka ollaan koko ajan matkalla. Tällä kertaa aikataulua määritti lokakuun alkupuolella Puolan Varsovassa järjestettävä olutfestivaali, johon pääsimme osallistumaan osana kansainvälistä vaikuttajaryhmää. Halusimme käydä ennen festivaalia ja talven reissukautta sukuloimassa Suomessa, joten sen vuoksi jouduimme hieman kiirehtimään niin Sloveniassa kuin sen jälkeenkin – Suomeen ajettiin pitkin maksuttomia teitä viidessä päivässä.
Koska vietimme pääosan ajasta pakussa, tästä road tripista ei ihan hirveän paljon jäänyt kerrottavaa. Ensimmäinen yö oltiin Unkarin Csörötnekissa edullisella kunnallisella leirintäalueella. Aamulenkin jälkeen matka jatkui halki läntisen Unkarin Slovakiaan, josta löydettiin viihtyisä ja edullinen pieni leirintäalue Považská Bystricasta (Camping Manínska tiesňava nimeltään). Kauniilla paikalla sijaitsevalta alueelta oli kiva tehdä polkujuoksulenkki ennen seuraavaa ajopäivää.
Kolmas päivä vei meidät Pohjois-Slovakiasta Puolaan, jossa sitten puksuteltiin aina Varsovan pohjoispuolelle Wyszkówiin saakka. Ihan keskustan läheltä löytyi vessoilla varustettu puskaparkki, josta käväistiin illallisella ja pienellä kävelykierroksella kaupungilla.
Wyszkówista ajettiin Liettuan Kaunasiin, jossa majoituttiin ihan keskustassa pienessä hostellissa, ja pidettiin pienimuotoiset bloggaajatreffit! Tavattiin siis illallisen merkeissä kaupungissa asuva, mainiosti matkailu- ja lifestyle-postauksia yhdistävää Via Per Aspera Ad Astra -blogia pitävä Nadine ja hänen puolisonsa, olipa kiva ilta!
Viimeinen etappi oli meille kovin tuttua reittiä Via Balticaa Kaunasista Tallinnaan, ja edelleen Eckerölinen kyydissä Suomen puolelle. Eikä muuten loppuneet ajot siihenkään, sillä ajettiin ensin myöhään yöllä puskaparkkeilemaan Hartolaan (jossa oli syyskuun vaihtuessa lokakuuksi jo pakkasyö, meinasi nenä jäätyä pakussa vaikka täkkien ja makuupussien alla tarkeni) ja seuraavana päivänä aina Rovaniemelle saakka. Tällä road tripilla meinasi jo takamus puutua pikkupakun apukuskillakin, mutta Tonin suoritus yksin kuskina oli kyllä melkoinen urakka.
Mutta siis, Suomeen päästiin ja ehdittiin kiertää kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona ennen teiden jäätymistä ja tarvetta renkaiden vaihtamiseen. Kuun puolessa välissä Via Baltica kutsui jälleen, kun ajelimme takaisin Puolaan, siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Slovenialaisesta pienpanimo-oluesta ja humalista sekä olutmatkailusta tullaan kirjoittamaan lisää Craft Beer Nomads blogiimme, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa ottaa sekä blogi että Craft Beer Nomadsin Instagram-tili seurantaan!
Onko sinulla joku suosikkimaa Euroopassa, johon palaat tai haluaisit palata aina uudelleen? Jaa ajatuksia Euroopassa reissaamisesta kommenteissa!
Nomadielämää voi seurata myös somessa! Instagramissa tilillämme FinnsAway ja Facebookissa samoin tilillä FinnsAway sekä ryhmässä Elämää Nomadina.
Hienolta kuulosti myös teidän bloggaajatreffit. Kuuntelin teidän Balkan podcastin just tänään salilla, teillä on kivan rento tapa hostata podcastiä, kiitokset!
Kiitos Mari, kiva kuulla että podcastin parissa viihtyy! Muita tutuksi tulleita bloggaajia on aina kiva tavata maailmalla, ja muutenkin tykätään järjestää tapaamisia paikallisten Suomalaisten kanssa.
(Matka)bloggaajatreffit maailmalla kuulostaa kyllä kivalta! Pitäisi ehdottomasti itsekin sopia niitä enemmän 🙂
Kivaa joulua ja matkailuntäyteistä vuotta 2025!
Kiitos Eveliina, ihanaa uutta (matkailu)vuotta sinulle myös! Tässä reissuelämässä me ollaan niin paljon ihan vaan kahdestaan, että mielellään tavataan muita suomalaisia (ja muitakin toki) maailmalla!
Slovenia on todella kaunis maa. Kävin ensimmäisen kerran keväällä, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Huh, aikamoinen ajomatka teillä oli Euroopasta Rovaniemelle. Mulla puutuu peppu lyhyemmästäkin matkasta. 🙂 Mukavia reissuja ensi vuodelle!
Sloveniaan on todella helppo ihastua, en ole kuullut kenenkään siellä käyneen sanoneen, että ei oikein tykännyt. Ja siis joo tuo oli hieman turhan pitkä ajomatka noin lyhyessä ajassa, yleensä edetään PALJON hitaammin 😀
Kuinka korkealla tuo majapaikka ne oli? Joulukuun puolenvälin jälkeen Benelux-maisssa (ainakaan meidän otannan paikoissa) lumi tuntuu varsin kaukaiselta, vaikka rakeita tulikin kerran 🙂
Oliko humalankorjuun aikaan muuten ainakin aikoinaan Yhdysvalloissa kovinkin suosittuja wet/fresh hop oluita tarjolla?
On vaikeaa sanoa yhtä suosikkimaata Euroopassa, mutta Slovenia on yksi suosikeista ilman muuta!
Kaunis tuo kuva syyskuisesta aamusta Suomessa.
Tuo talo on noin tuhannessa metrissä, eli kai sen jo ihan vuoristoalueeksi voi laskea. Lunta tuolla sataa varmasti joka vuosi laaksoonkin, mutta ylemmäs vuorille tosiaan tuli tänä vuonna lumikerros poikkeuksellisen aikaisin.
Fresh hop olutta itse asiassa tehtiin tuon humalankorjuutapahtuman aikana, päästiin seuraamaan kun tuoreet kävyt kaadettiin keittoastiaan Green Gold Brewingin panimolla. Ja päästiin muuten myöhemmin syksyllä maistamaan juuri sitä kyseistä olutta Puolassa, ja hyvää oli!
En minäkään osaa nimetä vain yhtä suosikkia, mutta Sloveniasta tykätään todella paljon, ja ylipäätään koko Balkanin alue on sellaista, mihin tullaan palaamaan vielä varmasti useampaan kertaan.
Alppinaakka ja kyhmyjoutsen. Kyhmyjoutsenta kannattaa kunnioittaa tai se saattaa puraista renkaan puhki. On siinä selittämistä pyöräkorjaamossa. Suosikkimaani Euroopassa on ollut Venäjä, mutta paremman puutteessa kelpaa esimerkiksi Tanska. En ole, itse asiassa, koskaan nähnyt alppinaakkaa.
Noita alppinaakkoja näkyi Triglavin kansallispuiston vuorilla tosi paljon, ja olivat selvästi oppineet, että vaeltajilla on usein eväitä mukana, ja että niitä usein syödään nimenomaan huipuilla 😀 Mariborissa tuo tiellä istunut joutsen kierrettiin kunnioittavan matkan päästä, ne tosiaan ilmeisesti saattavat olla melko äkäisiä jos tuntevat olonsa uhatuksi.
Venäjällä matkaaminen on jäänyt meillä aika vähiin, aikoinaan oli suunnitteilla junamatka maan halki, mutta se nyt sitten jäi, saapa nähdä toteutuuko koskaan.
Slovenia on kyllä kiva. Jäin pohtimaan tuota talonvahtihommaa, että kun sitä olette tehneet, niin onko koskaan “vahdeille” tullut vastaan oikeasti tilanteita, että vahtiminen oli tarpeen taloa ajatellen, eli esimerkiksi jotain vesiongelmaan tai säähän liittyvää tilannetta ja mikähän vahdin vastuu sellaisissa olisi, jos vaikka putki jossain pettäisi? Tai vahdittavaan eläimeen liittyen, jos se syystä tai toisesta häviäisi tai kuolisi?
Kiitos hyvistä kysymyksistä Pirkko! Meillä ei onneksi ole tullut tähän mennessä, noin 40 keikan kokemuksella, vielä mitään sen suurempaa taloon liittyvää ongelmatilannetta vastaan. Kerran ollaan yksi tihkuva vesiputki tilapäispaikattu, ja tietty oltiin heti omistajiin yhteydessä ja kysyttiin, että miten haluavat asian kanssa toimia. Muutaman kerran ollaan oltu vahtimassa lemmikkien sijaan nimenomaan taloa, eli käytännössä pidetty sitä asuttuna / asutun näköisenä.
Noin yleisesti nuo mahdolliset taloon liittyvät vahingot menee omistajan kotivakuutuksen mukaan, ja on talonomistajan vastuulla, että vakuutukset on kunnossa. Talonvahtialustoilla, kuten Trusted Housesittersilla, on myös jäsenyyteen kuuluvia lisävakuutuksia, jäsenyystyypistä riippuen. Lemmikin katoaminen tai kuolema talonvahtikeikan aikana on totta kai mahdollista – mekin olemme yhden kissan saatelleet viimeiselle matkalle eläinlääkärissä. Jos tulisi riitatilanne niin, että talonvahteja syytettäisiin vaikkapa lemmikin loukkaantumisesta, niin en suorilta oikein osaa sanoa miten se ratkaistaisiin, mutta lähtökohtaisesti lemmikin omistaja vastaa esimerkiksi mahdollisista eläinlääkärikuluista.
Trusted Housesittersin kaltaisia kansainvälisiä alustoja käytettäessä nämä vakuutus- ja vahinkoasiat on kirjattu palvelunkäyttöehtoihin, ja tukea ja apua on alustan kautta saatavissa. Tilanne on paljon heikompi niissä tilanteissa, kun talon- ja eläinvahtikeikkoja sovitaan yksityisesti vaikkapa Facebook-ryhmien kautta, ja niitä käytettäessä olisikin suositeltavaa tehdä erillinen sopimus vastuista ja velvollisuuksista.
Tajusin tätä lukiessani, että Slovenia on jäänyt valkoiseksi läntiksi kartalleni, vaikka kaikissa sen naapurimaissa olen vieraillut. Täytyy paikata joskus. Luonto ainakin näyttää upealta ja muistelenko oikein, että juuri Sloveniassa on runsaasti karhuja? Onko osunut teidän tiellenne?
Lämmin suositus mennä, Slovenia on kerrassaan mahtava maa! Luonto todellakin on uskomattoman kaunista, vuoristoa on paljon, samoin vehreitä laaksoja ja turkoosina pulppuavia jokia, sekä tietty upeat järvet Bohinj ja Bled (ja monta muuta pienempää). Karhujakin Sloveniassa on ilmeisesti suhteellisen paljon, erityisesti etelässä Kočevjen metsäalueella. Meidän reitille ei ole sattunut, ja hyvin harvinaistahan karhuun on luonnossa törmätä oikeastaan missään (ellei lasketa ruokittuja / asutuksen ympäristöstä ruokaa löytäneitä ja ja sen vuoksi “kesyyntyneitä” yksilöitä).
Olipas mielenkiintoista tuo humalan kerääminen tuolla tavalla. Kiva kuulla, että teillä on myös podcast. Täytyy laittaa kuuntelulistalle. Bloggaajatapaamiset on kyllä ihan parhainta kun kukaan ei ymmärrä bloggaaja samalla tavalla kuin toinen bloggaaja!
Oli ihan mahtavaa päästä tutustumaan humalan viljelyyn ja sadonkorjuuseen, ja siis mikä unohtui mainita postauksessa, niin koko tuolla alueella leijui korjuun aikaan ihana tuoksu!
Ja joo, muutama vuosi ollaan jo tehty hitaalla tahdilla podcast-jaksoja, ei mitenkään vakavasti, mutta moni tykkää nykyään mielummin kuunnella kuin lukea, niin vastataan kysyntään 😀
Näittepä monipuolisesti Slovenian tarjontaa 🙂 Itse oon käynyt siellä pari kertaa, ekalla reissulla olin vain Mariborissa – olikin hauska lukea teidän kokemuksia, koska kaupunki ei kovin usein tule vastaan blogeissa – ja toisella reissulla kierreltiin vuokra-autolla maan länsiosaa. Ljubljana todellakin on viehättävä kaupunki! Tykkäsin paljon myös Triglavin kansallispuistosta ja Bledin luontopoluista.
Suosikkimaita Euroopassa on erityisesti Italia, jossa olen käynyt kai kuusi kertaa ja 12 eri alueella, ja lisäksi Riviera, jossa on tullut käytyä kans useampi kerta. Olin viime vuonna Nizzassa kirjoittamassa jopa AMK-opinnäytetyötä. Palaan sinne taas huhtikuussa, tällä kertaa lomailemaan äitin kanssa 🙂
Oli tosi kiva kurvailla eri puolilla maata ja nähdä monenlaista, tosin tuossa loppuvaiheessa tosiaan oli sen verran kiire päällä, että melko pintapuoliseksi jäi tutustuminen kaupunkeihin. Mutta onneksi on mahdollisuus palata. Italia on myös ihana, meilläkin useampi reissu sinne takana, mutta ihan hirveän paljon vielä kiinnostavaa nähtävää, ja Dolomiiteille pitäisi päästä tekemään joku pidempi vaellus joskus!
En ole vielä käynyt tuolla päin ollenkaan, ja nyt kiinnostaisi kovasti lähteä noita reittejä menemään Espanjaan. Tarvitsisi kuitenkin varmaan jonkun pakun, ja pitäisi uudelleen ottaa selvää tuosta talo/lemmikkivahtihommasta… Olisi mukava nähdä matkalla uusia paikkoja. Kun asuin Oulussa reilun vuoden verran, kävin Tuusulassa kuuden viikon välein ja joka kerta paahdoin menemään suurin piirtein pysähtymättä koko matkan. Ehkä matkakaveri auttaisi itsellä, että ei olisi niin kiire.
Reissupakulla matkaaminen Euroopassa on kyllä aivan mahtava tapa tutustua eri alueisiin ja luontomatkailla. Kun on koti mukana, aikataulu voi olla joustavampi ja voi vapaammin “eksyä” paikkoihin, mihin muuten ei ehkä koskaan päätyisi. Talonvahtihommat on meille jo lähes elämäntapa, tykätään konseptista todella paljon. Jätän tähän linkin postaukseen jossa kerrotaan konseptista enemmän ja annetaan vinkkejä miten päästä alkuun; https://elamaanomadina.fi/11-vinkkia-housesitteriksi-aikovalle/