Road trip Portugalissa osa 1: Rannikkomaisemia, Tomar ja Coimbra
Toukokuinen reissumme Portugalissa alkoi edellisessä postauksessa Elvasista Espanjan rajalta, josta suuntasimme kohti länttä ja pohjoista. Tavoitteena oli erityisesti kierrellä Portugalin pohjoisosia, joissa emme olleet aiemmin käyneet, mutta koska satuimme saamaan koiranvahtipaikan Lissabonin läheltä, ajelimme ensin Elvasista pääkaupunkiin. Tässä postauksessa käydään tutustumassa myös rannikkomaisemiin Lissabonin pohjoispuolella, sekä Tomariin ja Coimbraan, kahteen ikivanhaan kaupunkiin.
Lemmikkivahtihommia ja Atlantin tuulia
Asetuimme muutamaksi päiväksi Bucelasin pikkukylään Lissabonin pohjoispuolelle, jenkeistä hiljattain muuttaneen pariskunnan kivaan asuntoon, jossa huolehdimme heidän kahdesta koirastaan. Tuck ja Ace olivat varsin hurmaavia tyyppejä, joiden kanssa aika kului nopeasti. Kuten yleensä house-sit-hommia tehdessä, keskityimme enemmän töihin kuin reissumoodissa olemiseen, mutta tutustuimme toki vähän lähiympäristöön ja teimme lenkkejä hienoissa maisemissa koirien kanssa ja ilman.
Isäntien palattua kotiin lomilta matkamme jatkui Lissaboniin, jossa tällä kertaa viivyttiin vain yhden yön yli. Kaupunki on meille tuttu aiemmalta Portugalin reissulta, joskin paljonhan siellä olisi ollut edelleen mielenkiintoista nähtävää. Majoituimme hieman erikoiselle mutta viihtyisälle leirintäalueelle Fábrica Braço de Prataan, Marvilan alueelle, joka on nousemassa vanhasta teollisuusalueesta trendikkääksi asuinalueeksi. Lissbonissa(kin) meidän agendalla oli pienpanimovierailuja, mutta ehdimme siinä sivussa tehdä kävelykierroksen viehättävässä keskustassa, muun muassa vanhalla Alfaman alueella.
Lissabonista jatkoimme matkaa kohti pohjoista pitkin rannikkoa. Pysähdyimme Ericeirassa vierailemaan Mean Sardine panimolla sekä ihastelemaan maisemia. Ericeira on kasvanut kalastajakylästä suosituksi surffi- ja lomakohteeksi, ja itse asiassa myös tämä pienpanimo sijaitsee surffikeskuksessa, hauska yhdistelmä! Olutaiheista ja panimovierailuista kirjoitetaan tuttuun tapaan lisää Craft Beer Nomads blogin puolelle.
Ericeirasta ajelimme Penicheen, joka sekin on tunnettu surffikohde. Peniche, joka oli meille osin tuttu jo ennestään, sijaitsee pienellä, linnoitetulla niemimaalla, ja rantaviivasta löytyy niin korkeita, jyrkkiä kallioita kuin hiekkarantoja. Toukokuinen tuuli oli sekä Ericeirassa että Penichessä todella voimakas, mutta kävimme siitä huolimatta lenkillä rantakallioilla ja kävelykierroksella varsin viehättävässä keskustassa.
Seuraava lemmikkivahtipestimme oli sekin Atlantin rannalla, Caldas da Rainhaan kuuluvassa Foz do Arelhon kylässä. Huolehdimme siellä kymmenen päivää Bella-koirasta, jonka kanssa pääsimme lenkkeilemään todella upeissa maisemissa. Foz do Arelho sijaitsee Obidoksen laguunin suulla, paikassa jossa meri kohtaa laguunin vedet. Hiekkaranta tällä paikalla on valtava, ja laguunin suu on myös todella suosittu leijasurffauspaikka.
Temppeliritareiden Tomar
Foz do Arelhon jälkeen jätimme rannikon hetkeksi taakse, ja suuntasimme tutustumaan meille uusiin historiallisiin kaupunkeihin Keski-Portugalin pohjoisosissa. Ensimmäinen kohde oli Tomar, pikkukaupunki joka oli keskiajalla yksi koko Iberian niemimaan merkittävimmistä kaupungeista. Tomarin vanha keskusta Nabão-joen rannalla on pieni ja söpö ja jo itsessään varsin viehättävä reissukohde, mutta kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, ja itse asiassa koko alkuperäinen kaupunki (ellei lasketa samalla paikalla sijainnutta Rooman aikaista Selliumia), sijaitsevat kukkulalla kaupungin yläpuolella.
Tomarin perustamisen voidaan katsoa alkaneen vuonna 1159, jolloin sen maa-alue annettiin Temppeliherrain ritarikunnalle. Temppeliritareiden linnan ja luostarin, josta tuli koko Portugalin temppeliritareiden pääpaikka, rakentaminen aloitettiin 1160. Temppeliherrain ritarikunnan lakkauttamisen jälkeen (1312) sen toiminta jatkui Tomarin linnassa ja luostarissa Kristuksen veljeskuntana aina vuoteen 1834.
Temppeliritareiden linnasta, josta käsin aikoinaan suojeltiin sekä Tomarin läpikulkevaa kauppareittiä että linnan yhteyteen rakennettua luostaria, on jäljellä pitkät pätkät muureja, joille pääsee myös kävelemään, torneja sekä puutarhoja. Linnaan pääsee vierailemaan maksutta, mutta luostarin tiloihin on pieni pääsymaksu (6 €). Convento de Cristo luostarin merkittävin nähtävyys on sen koristeellinen kappeli, ja itse luostarirakennus on myös varsin komea.
Yliopistostaan kuuluisa, historiallinen Coimbra
Meidän matkamme jatkui Tomarista edelleen pohjoista kohti, Coimbran kaupunkiin, joka oli ennen Lissabonia Portugalin pääkaupunki. Coimbra, joka on rakennettu eri tasoihin Mondego-joen korkeille törmille, on Portugalin vanhimman yliopiston kotipaikka, ja tunnettu komeasta historiallisesta keskustastaan, johon yliopisto, joka on myös maailmanperintökohde, olennaisesti kuuluu.
Coimbrassa on ihanaa vaellella pitkin kauniita katuja, pieniä kujia ja portaikkoja, läpi kaupunginporttien ikivanhoille aukioille, kirkoille ja torneille. Vanhassa keskustassa on paljon kaikkea komeaa, mutta myös tiettyä rosoisuutta ja rapistuneisuutta, mikä onnistuu lisäämään sen viehätystä ennestään. Yliopistokampuksen rakennukset korkealla kukkulan päällä ovat kenties se suurin vetonaula, ja monelle Coimbraan tutustumisen kohokohta on yliopiston barokkikirjasto Biblioteca Joanina.
Me tyydyimme ihailemaan kampuksen arkkitehtuuria vain ulkoapäin, ja seuraamaan opiskelijoiden lukukaudenpäätösjuhlaa. Tämä toukokuinen fiesta ei Coimbrassa ole mikään pikkujuttu, vaan ikivanha perinnejuhla nimeltään Queima das Fitas, nauhojen polttaminen. Seremonioihin kuuluu erilaisia paraateja ja musiikkia, sekä valmistuvien opiskelijoiden tiedekunnan nauhojen polttaminen.
Coimbrasta Portugalin road trip jatkui edelleen pohjoiseen – seuraavassa osassa vieraillaan muun muassa Portossa, Bragassa, Ponte de Limassa sekä Peneda-Gerêsin kansallispuistossa.
Menisitkö sinä Portugalissa mieluummin surffirannoille, kaupunkilomalle vai linnoituksille? Tai kenties tätä kaikkea? Jätä kommenttia alle!
Kiinnostaako lemmikkivahtihommat matkailumuotona? Lue lisää artikkelistamme 11 vinkkiä house-sitteriksi aikovalle!
Heh, mainiosti tuo yhteiskuva kyllä kuitenkin onnistui! Mean Sardine on muuten itselleni tuttu panimo, mukavaa olisi siellä joskus päästä vierailemaan, vaikka ei ihan heti olekaan ajankohtaista. Pitääkin käydä katsomassa tarkemmin Craft Beer Nomads blogin puolelta. Todella upealta näyttävät kyllä mestat noin yleisesti. Noista kolmesta tarjotusta vaihtoehdosta surffirannat kiinnostavat vähiten, oma valintani olisi kaupunkiloma ja linnoituksiin tutustuminen.
Tuo Ace oli semmoinen pusu-poika, että tuon vakavamielisempää kuvaa ei saatu aikaiseksi, mutta hauskahan tuo toki on juuri tuollaisena 😀 Mean Sardinesta julkaistaan artikkeli varmaankin tuossa ensi viikolla, oli kyllä kiva vierailu siellä, ja oluet aivan kelpoja, tekevät nykyään pääsääntöisesti sellaisia melko keveitä ja helpostijuotavia tyylejä.
Juuri Espanjassa ja Portugalissa vierailleina tykkäsimme tosi paljon kombosta, että asuimme välillä vilkkaissa kaupungeissa ja sitten siirryimme hetkeksi maaseudun rauhaan ja jopa linnamajoitukseen, eli kaikkea kiitos! Portugalista ja Lissabonista pidimme erityisesti, joten ehkäpä sinne vielä joskus uudelleen 🙂 Ihania hoidokkeja ollut teillä taas <3
Sama homma meillä, vaihtelu virkistää! Viihdytään erinomaisesti maaseudun rauhassa ja pikkukylissä, toisinaan kuukausikaupalla, mutta välillä on ihana käydä suurempien kaupunkien vilinässä sekä tietysti liikkumassa luonnossa.
Hauskoja hauvoja teillä ollut tuolla hoidossa! Ja todella kiintoisia historiallisia paikkoja käytyinä. Coimbra on toki maineeltaan tuttu, mutta kiva lukea ja nähdä siitä lisää ja hyvään aikaan sinne todella osuitte. Ja tuo temppeliherrain linnoitus oli itselleniaivan uusi asia, vaikka kyseisestä järjestöstä olen lukenut paljonkin. Pohjois-Portugali on kyllä antoisaa seutua.
Nuo Portugalin rannikon korkeuserot ovat kyllä dramaattisia. Albufeirassa nousimme rannalta loputtoman tuntuisia portaita kalaravintolaan, joka sijaitsi katutasossa. Seuraavan kerran mentiinkin sitten helpomman kautta eli pääovista.
Sattui taas todella ihanat hoidokit, nämä lemmikkivahtihommat ovat kyllä mahtavaa vaihtelua kun itse ei oikein voida lemmikkiä tässä liikkuvassa elämäntavassa pitää. Itsekin toki temppeliherrain järjestöstä jonkin verran tiesin, mutta tämä Tomarin kompleksi oli ihan uusi asia. Ja siis joo, korkeuserot voivat yllättää – vaikka matka kartalla saattaisi näyttää lyhyeltä niin hiki voi tulla 😀
Olipa hauskaa kurkista Portugalin pohjoisemmalle seudulle! Ei siellä päin tullut koskaan käytyä. Ensin oli paljon tekemistä omissa nurkissa, sitten tuli korona. Hienoja paikkoja sieltä löytyy. Ja ilmeisesti pohjois-Portugali oli asuttu pidempään kuin sen eteläiset osat, kun siellä on enemmän historiallisia kohteita.
Meillekin pohjoisemmat osat Portugalista oli tosiaan ihan käymätöntä seutua tähän asti, mutta kannatti lähteä kiertelemään, tykättiin tosi paljon! Ja on totta että pohjoisempana noita historiallisia kohteita riittää, mutta on niitä eteläosissakin toki melkoisesti.
Mua jäi kiinnostamaan tuo koiranhoito homma. Oon siitä kyllä aikaisemminkin lukenut teidän blogista, mutta toimiiko se siis niin, että saatte asua perheen kodissa ilmaiseksi sillä ehdolla että hoidatte heidän koiraa / koiriaan heidän poissa ollessa? Oon joskus itekin selannut jotain vastaavaa sivua, mutta taas ehtinyt unohtaa koko jutun! 🙂 Portugalista itseä kiinnostaa kaupungit ja rannikot ! 🙂
Yleensä talon- ja lemmikkivahtipestit toimii juuri noin, että maksuton asuminen on palkkio lemmikkien hoitamisesta ja kodin ja mahdollisen puutarhan yms. kunnossa pitämisestä. Jonkin verran löytyy myös itsenäisiä “ammattilaisia”, jotka pyytävät lisäksi vielä rahallisen palkkion, mutta käytännössä kaikki talonvahtipaikkoja välittävät alustat toimivat vaihtotalousperiaattella ja palkkiot tai esim. vuokran pyytäminen on kielletty. Tässä jutussamme on paljon asiaa house-sittingistä ja myös ale-linkki Trusted Housesittersiin jota me käytämme näiden paikkojen hakemiseen; https://elamaanomadina.fi/11-vinkkia-housesitteriksi-aikovalle/
Nyt oli tuttuja kohteita ja maisemia! 🙂 Mua ensin huvitti nuo “kaapupukuiset” opiskelijat. Luin ennen reissua, että niistä olisi saatu Harry Potteriin inspiraatiota 😉
Haha, ehkä tosiaan onkin, vähän velhomainen fiilis niissä viitoissa selkeästi on 😀
Ihana tunnelmoida Portugalia pitkästä aikaa! Asuin Lissabonissa vuoden ja rakastin joka hetkeä. Joskus vielä palaan, kunhan täältä Kap Verdeltä ennätän. 🙂 Penichessä tuli itsekin käytyä ja sekin kiva kokemus. Penichessä sijaitseva Berlengasin saari oli paras kohokohta! Blogiini tein myös siitä aikanaan postauksen. Kaunis paikka. 🙂
Voisin itsekin helposti kuvitella asuvani Portugalissa vähän pidempään! Lissabon on tosi kiehtova kaupunki, josta paljastuisi pidemmän oleskelun aikana varmasti koko ajan uusia kerroksia ja kulmia.