Autolla Euroopassa (osa 2): tienkäyttömaksut ja ympäristötarrat

Kun uskalias autoilija ylittää Suomen rajan ja lähtee road tripille Eurooppaan, tulee eteen erilaisia ajoneuvolla liikkumiseen liittyviä maksuja ja tulleja. Tienkäytöstä kerättävät maksut ovat yleisesti joko kertakorvauksellisia (tietullit) tai tieverkoston käyttöön ja käyttöaikaan perustuvia maksuja (vignetet). Koska EU:n ja Schengen-alueen sisärajat ovat avoimia, voi tienkäyttömaksu tulla automatkailijalle yllätyksenä maasta toiseen liikuttaessa, kuten meille kävi 2017 syksyllä. Kannattaa siis jo reittiä suunnitellessa tarkistaa, minkälaisia tiemaksuja kohdemaissa onkaan, ja miten ne voi maksaa.

Tietulleista ja maksuista vapaat maat

Tietullit ja tienkäyttömaksut ovat Euroopassa jopa yllättävän yleisiä. Tällä hetkellä Suomesta etelään suunnattaessa vain Baltian maat, Valko-Venäjä, Ukraina ja Saksa ovat täysin tiemaksuista vapaita maita henkilöautoille. Puola on pitkään ollut myös maksuton, mutta isommat moottoritiet ovat sielläkin nykyään maksullisia. Pohjoismaat ovat pääasiassa tietulleista vapaita, mutta Norjassa niitä on.

Tieverkoston käyttömaksut (Vignette)

Tieverkoston käyttömaksu eli Vignette on yleisesti käytössä muun muassa useissa Itä-Euroopan maissa. Vignette voi olla joko perinteinen, ikkunaan liimattava tarra tai vain merkintä maksun suorittamisesta sähköisessä rekisterissä. Maksu voi koskea joko lähes kaikkia teitä, eli ylipäänsä maassa autoilua, tai vain moottoriteitä tai osaa niistä. Vignetteä ei kuitenkaan välttämättä vaadita tai tarkasteta rajaa ylittäessä, joten autoilijan pitää itse osata huolehtia maksuista maahan saapuessa. Vignetten valvonta ei tosin välttämättä ole kovin kattavaa, tehokasta tai automatisoitua. Syksyllä 2017 ajelimme vahingossa Slovakian, Unkarin ja osin Romaniankin läpi ilman vignetteä, kun ei oltu hoksattu selvittää tienkäyttömaksuja etukäteen. Vasta Romaniassa perehdyimme asiaan ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen kaikki maksut maksettiin kiltisti.

Itä-Euroopan tienkäyttömaksut ovat kustannuksiltaan erittäin inhimillisiä, joten ne kyllä maksaa ihan mielellään, toivoen että rahat todella kohdistettaisiin tieverkon kunnossapitoon. Esimerkiksi Romaniassa maksu on vain 3 euroa viikolta ja Unkarissa 4,14 euroa / 10 päivää (2020). Romaniassa, Moldovassa ja Bulgariassa vignette on pakollinen kaikilla teillä ja muissa vignette-maissa kuten Unkari, Tsekki ja Slovakia, se tulee olla maksettu kun käyttää määriteltyjä moottoriteitä. Myös osassa Keski-Euroopan maita on käytössä moottoritievignette, kuten Itävallassa, Tsekissä ja Sveitsissä. Sveitsin moottoritiemaksu on satunnaiselle tienkäyttäjälle varsin kallis, koska sen voi ostaa vain koko vuodeksi, hintaan 40 CHF (40 EUR). Eli vaikka moottoriteitä käyttäisi vain yhtenä päivänä, hinta on sama. Sveitsi tosin on niin kaunis maa, että siellä ajaa oikein mielellään pienempiä teitä käyttäen.

Päivitys 11/2021: Liettuassa pitää olla vignette jos ajaa pääteillä pakettiautolla (N1-N3). Henkilöautot (M-luokka) eivät tarvitse Liettuaan vignetteä. Sakko voi olla jopa 350 euroa, joten pakulla ajavien kannattaa muistaa huolehtia maksu kuntoon.

Tietullit Euroopassa

Suuri osa Keski- ja Etelä-Euroopan maista kerää moottoriteiden käytöstä tietulleja. Tullien hinnat vaihtelevat melkoisesti maiden ja tieosuuksien välillä, ja pidemmällä matkalla moottoriteiden käyttömaksut voivat nousta autoilijalle huomattavan korkeaksi. Toisaalta, jos on tarve liikkua nopeasti paikasta toiseen, moottoriteitä kannattaa hyödnytää, sillä pienemmät tiet ovat huomattavasti hitaampia ajaa ja kulkevat läpi kylien. Meillä ei yleensä ole kiire, joten emme juurikaan ole käyttäneet moottoriteitä muualla kuin Saksassa, jossa ne ovat täysin maksuttomia. Säästön lisäksi moottoritieltä poistuminen mahdollistaa kauniisiin kyliin ja alueisiin tutustumisen ja maisemien ihailun.

Sivustolla https://www.tolls.eu/ on kootusti tietoa eri Euroopan maiden tietulleista ja tienkäyttömaksuista, sekä kartat joista näkee maksulliset tiet eri maissa.

Ympäristömaksut

Useiden Euroopan suurten ja/tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kaupunkien keskustoissa on käytössä hyvinkin laaja kirjo erilaisia ympäristöön ja ajamiseen liittyviä sääntöjä ja maksuja. Yleisin on niin sanottu päästötarra (emission sticker), joita on käytössä lähes kaikissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa sekä ainakin Ruotsissa ja Norjassa. Tarran hinta vaihtelee maan ja alueen mukaan, ja yleensä niitä myydään sekä valtion virallisilla kanavilla että nähtävästi (yleensä ylihintaan) myös erilaisilla markkinointisivustoilla, myös suomeksi. Tästä syystä kannattaakin selvittää huolella, mikä on kunkin maan ja kaupungin toimintamalli, ja onko ympäristömaksutarra yleensäkään pakollinen ulkomaalaiselle autolle. Tuulilasiin liimattava tarra on yleensä voimassa koko auton eliniän ajan, joten useissa suurkaupungeissa autoilevalla voi sen(kin) vuoksi jossain vaiheessa tulla ongelmia myös katsastuksen kanssa.

Yleisesti ottaen on paljon ekologisempaa välttää kaupunkien ydinkeskustoihin ajamista, kuin tilata tarra postitse liimattavaksi tuulilasiin.

Päästötarrojen valvonta kaupungeissa on todennäköisesti hyvin vähäistä, koska käytännössä kaikilla alueella asuvilla se on autossa. Ulkomaalaisen kaupunkialueella piipahtavan autoilijan tuskin siis tarvitsee kovin paljon stressata tarrasta, paitsi ehkä Pariisin ja Berliinin ydinkeskustoissa, joihin nyt ei välttämättä muutenkaan kannata autolla lähteä. Tämä ei toki tarkoita, että kannustaisimme ketään jättämään vaadittavat tarrat hankkimatta. Ympäristötarran laiminlyönnistä annettavan sakon suuruus myös vaihtelee maan mukaan. Esimerkiksi Saksassa se on 80 euroa (vuonna 2020) ja Ranskassa 68 euroa.

Päivitys 11/2021: Saksan Berliinissä ympäristötarra vaaditaan silloin, jos ajaa S-junan ympyräradan sisällä olevalla alueella. Tarran voi ostaa paikalliselta katsastuskonttorilta ilman postitusta.

Joissain kaupungeissa on käytössä myös erillinen, yleensä valotauluilla kerrottu, ajokielto keskustaan silloin, jos päästöt nousevat niin korkeiksi, että ilmanlaatu heikkenee yli määritellyn raja-arvon. Esimerkiksi Ruotsissa, Tukholman ja Göteborgin keskustoissa, maksu perustuu automaattiseen liikennevalvontaan, jolloin sakko tulee auton omistajalle kotiin, mikäli maksua ei ole maksettu. Tukholmassa tämä ruuhkamaksuksi nimetty vero vaihtelee päivän ja kellonajan mukaan (0 – 4.50 € / kerta) ja myös ulkomaalaiselle tulee lasku kotiin, mikäli ei ole rekisteröinyt luottokorttia heidän maksujärjestelmäänsä. Tuskin on kovin kannattavaa periä muutaman euron ruuhkamaksua ulkomailta asti, mutta minkä byrokraatti itselleen mahtaa. Kannattaa siis tunnistaa siellä ne tien osat, joissa kameravalvonta on käytössä. Täältä löytyy tarkempaa tietoa Ruotsin järjestelmästä https://transportstyrelsen.se/en/road/

PÄIVITYS: Vielä kesällä 2019 ajeltiin Espanjan Kataloniassa ilman ongelmia, mutta vuoden 2020 alusta Barcelona on ottanut käyttöön varsin tiukan ulkomaalaisten autojen rekisteröinnin päästörajoitusjärjestelmään. Järjestelmään tulee merkitä auton rekisterinumero ja omistajan henkilötiedot ja kotiosoite sekä jopa passinnumero. Tämän lisäksi lyhyeen (alle 10 päivää vuodessa) ajolupahakemukseen tulee liittää rekisteriote, ja pidempään englannin-, espanjan- tai katalaaninkielinen ajoneuvon päästötodistus (joka voi olla hieman hankalaa saada). Rekisteröinnin hinta sinänsä on varsin kohtuullinen, 5 euroa, ja sakko laiminlyönnistä on alkaen 200 euroa. https://zberegistre.ambmobilitat.cat/en/VehiclesEstrangers

Loppujen lopuksi, jos aikoo autoilla Euroopassa useammassa maassa, eikä halua ikkunaa täyteen erilaisia päästötarroja, on suositeltavaa välttää keskustoihin ajamista. Me olemme myös käyneet vuosien varrella autolla useissa päästötarrasysteemiin kuuluvissa kaupungissa ilman tarraa, yleensä vahingossa, mutta ainakin toistaiseksi vältytty sakoilta. Asia kannattaa kuitenkin tiedostaa ja pitää mielessä kun liikkuu Euroopassa. Säännöt muuttuvat jatkuvasti ja niitä myös tulee lisää ja poistetaan. On mielenkiintoista nähdä poistuvatko tarrat ja muut päästöihin liittyvät maksut vähäpäästöisten ajoneuvojen myötä, vai ovatko nämä sittenkin ympäristöarvojen vaalimisen sijasta enemmänkin vain yksi keino rahastaa autoilijoita?

Näiltä sivulta löytyy melko kattavasti tietoa eri maiden käytännöistä ja listat kaupungeista ja alueista, jossa tarra tai maksu tulisi olla maksettu:

https://urbanaccessregulations.eu/
https://www.green-zones.eu

Onko sinulla kokemusta autoilusta Euroopassa ja tietulleista, vigneteista tai ympäristötarroista? Jätä kommentti tai liity meidän Elämää Nomadina Facebook-ryhmään ja osallistu keskusteluun.