Tammikuu 2019: Lemmikkivahtihommia ja ystäviä Kyproksella
Uusi vuosi pyörähti käyntiin Kyproksen Nikosiassa, josta siirryttiin pian takaisin Limasolin seudulle. Saatiin meidän ensimmäinen oikea talonvahtipesti, kun saarella asuva expat-pariskunta haki pikaisella aikataululla reiluksi viikoksi hoitajia neljälle koiralle ja viidelle kissalle. Tuohon samaan ”resque-eläintarhaan” Kolossin kylässä päädyttiin palaamaan useampaan kertaan talven ja kevään aikana, ja ystävystyttiin niin isäntäparin kuin heidän lemmikkiensäkin kanssa. Viihdyttiin mainiosti, mutta noin monen lemmikin kaitsemisessa on jo aika paljon puuhaa, eikä töihin keskittyminen ehkä onnistunut ihan täysipainoisesti, kun huomionhakijoita oli niin paljon. Siitä huolimatta, tämän kokemuksen myötä todettiin, että house sitting on ihan mahtava konsepti, ja sittemmin ollaankin sitten tehty talon- ja lemmikkivahtihommia useissa eri maissa.
Talonvahtikeikan ohessa käytiin tutustumassa läheiseen Ancient Kourionin arkeologiseen alueeseen – todella upea paikka joka kannattaa ottaa ohjelmaan jos lomailee Limasolin alueella!
Ensimmäisen talonvahtijakson jälkeen siirryttiin Larnakan kaupunkiin, ja otettiin vastaan vieraita Suomesta! Ystäväpariskunta tyttärineen tuli Kyprokselle lomailemaan reiluksi viikoksi, ja asuttiin porukalla Airbnb-asunnoissa ensin Larnakassa ja sitten Paralimnissa. Vaikka Kypros on talvella yksi Euroopan lämpimimpiä kohteita, tammikuu ei ole mitään varsinaista rantalomakautta sielläkään – vaikka usein paistaa aurinko, on myös paljon sateisia ja tuulisia päiviä, ja varsin viileää. Onneksi noissa vuokra-asunnoissa oli lämmitykset ja sisällä tarkeni hyvin, toisin kuin monissa muissa asunnoissa Kyproksella ja monissa muissa Etelä-Euroopan maissa. Vuokrattiin vierailun ajaksi auto, jotta päästiin tutkimaan saaren itäosan nähtävyyksiä ja rantamaisemia. Auton vuokraaminen on Kyproksella tosi edullista, joskin vuokraamojen vertaileminen kannattaa. Me maksettiin 11 päivän autovuokrasta noin 90 euroa, ja pienemmän auton olisi saanut vielä edullisemmin.
Kreikan Kyproksen puolella käytiin vieraiden kanssa Larnakan kiertelemisen lisäksi sen viereisellä suolajärvellä ihailemassa vaaleanpunaisia flamingoja ja Halan Sultan Tekke moskeijaa, ja ajeltiin ylemmäs sisämaahan Lefkaran kauniiseen kylään ja edelleen pitkin mutkaisia vuoristoteitä muiden pienten kylien läpi Nikosiaan. Pääkaupungissa vieraileville voi lämpimästi suositella keskustassa kiertelemistä molemmilla puolilla rajaa, sillä jaetun, ammoin muurien ympäröimän keskustan kaksi puolta ovat kasvaneet vuosikymmenten varrella kovin erinäköisiksi. Kyproksen jakautumisesta kertoiltiin hieman enemmän helmikuun 2018 päiväkirjassa.
Matkalla Larnakasta Paralimnin asuntoon ihailtiin kivikkoisia rantamaisemia ja piipahdettiin Agia Teklan söpössä kirkossa ja luolakappelissa. Poikettiin myös rantalomakohteena tunnetuksi tulleessa Agia Napassa – onhan se melkoinen turisti- ja bilekeskus varmasti kesäisin, mutta talvella lähestulkoon aavekaupunki, jossa pitkät rivit hotelleja, ravintoloita, baareja ja muita palveluja näyttää ihan tyhjiltä ja suljetuilta.
Paralimnista tehtiin päiväretki Turkin Kyproksen puolelle Famagustan kaupunkiin, jonka kyljessä on hylätty ja suljettu Varoshan alue, joka ennen saaren jakautumista oli maailmankuulu lomakohde. Famagustan muurien ympäröimä vanha kaupunki oli todella hieno, ja aidattu Varosha rapistuvine rakennuksineen puolestaan melko surullinen näky. Famagustan vanhasta kaupungista löytyy paljon hienoja historiallisia rakennuksia, niistä ehkä tunnetuimpana niistä 1200-luvulla rakennettu Pyhän Nikolauksen katedraali, joka ottomaanien aikakaudella muutettiin moskeijaksi. Samalla reissulla käytiin myös tutustumassa muinaiseen Salamiksen kaupunkiin, yhteen (Pohjois-)Kyproksen merkittävimmistä arkeologisista alueista, jossa tosin kaivaukset on vielä pahasti kesken. Salamiksen historia ulottuu pronssikaudelle saakka, ja antiikin Kreikan aikaan se oli vilkas satama- ja kauppakaupunki.
Loppukuusta hyvästeltiin vieraat ja palattiin takaisin Limasolin naapuriin Kolossiin, tekemään toinen lemmikkivahtikeikka. Koirat otti meidät vastaan riemukkaasti, ja lenkittäminen (eli koko lauman vieminen autolla merenrantaan ja juoksuttaminen vapaana) ja muut päivärutiinit sujui ongelmitta. Kolossista käsin tehtiin pitkiä polkujuoksulenkkejä lähikyliin ja vuoristoon, ja käytiin autolla mutka Troodos-vuoristossa. Saaren korkeimman vuoren, Olympoksen, rinteillä oli ihan reippaasti lunta, samaan aikaan kun lähempänä merenpinnantasoa kevät teki jo tuloaan. Olymposhan on melkein 2 000 metriä korkea, ja sen ylärinteillä on myös laskettelukeskus, jonka rinteet on yleensä avoinna tammikuusta maaliskuuhun – Kyproksella on siis ainakin teoriassa ihan mahdollista yhdistää lumiloma ja rantaloma.
Seuraavassa osassa nomadien kevät etenee muun muassa Pohjois-Kyproksella matkailun merkeissä. Oletko sinä käynyt Kyproksella ja ehkä jopa sen turkkilaisella puolella?
