Road trip Turkissa osa 3: Huikean upea Kappadokia
Syksyinen kierroksemme Turkissa jatkui lokakuussa Keski-Anatolian ylängöllä pääkaupunki Ankarasta Kappadokiaan (Cappadocia). Historiallinen Kappadokian alue ei ole nykypäivän Turkissa varsinainen lääni tai tarkkaan rajattu maantieteellinen alue, mutta sen vanhaa nimeä Cappadocia käytetään erityisesti turismin yhteydessä kuvaamaan yli kilometrin korkeudella sijaitsevaa tasankoa laaksoineen sekä sen läpi kulkevaa tulivuorijonoa. Alueen korkein huippu on 3916-metrinen Erciyes-vuori. Kappadokian alueen etelärajana pidetään Taurus-vuoria.
Kappadokian alueen erikoisen geologian, kuten ”fairy chimney” -termillä usein kuvattavien kivitornien ja helposti louhittavien kalliomuodostelmien taustalla, on pitkä geologinen prosessi, joka alkoi miljoonia vuosia sitten. Lukuisat tulivuorenpurkaukset peittivät Kappadokian alueen paksulla tuhkakerroksella, joka jähmettyi tuffi-kiveksi. Tuulen ja veden eroosio kulutti hitaasti kerroksen pehmeimpiä osia, ja ajan myötä vain kovemmat elementit jäivät jäljelle, muodostaen muun muassa korkeita kivipilareita. Rooman valtakunnan aikaan alueelle asettui paljon vainottuja kristittyjä, jotka havaitsivat tuffi-kiven olevan helposti louhittavaa. Kappadokian kivimuodostelmien suojaan rakennettiin asuintaloja, kirkkoja, luostareita, talleja ja varastoja, jopa kokonaisia, piilopaikkana toimineita maanalaisia kaupunkeja.
Kappadokian ainutlaatuisuus ja potentiaali niin turistikohteena kuin vaikkapa elokuvien kuvauspaikkana on ollut tiedossa kymmeniä vuosia, mutta erityisesti 2000-luvulla alue on noussut maailmanlaajuiseen suosioon. Tietoisuutta ovat viime vuosina epäilemättä lisänneet huikean upeat Instagram-kuvat ja matkabloggaajien postaukset. Kappadokian kivimuodostelmat ja luolarakentaminen ovat upean näköisiä jo itsessään, mutta yhdistettynä hitiksi muodostuneisiin kuumailmapalloretkiin, Kappadokia on suorastaan tyrmäävän fotogeeninen. Kuvasipa sitten laaksoja ja muita kuumailmapalloja ilmasta käsin, tai pallojen nousua taivaalle aamuauringossa maan pinnalta, lopputulos on usein hengästyttävän kaunis.
Kuumailmapalloja nousee Kappadokian laaksojen ylle noin 200 joka aamu auringonnousun aikaan, mikäli sääolot sen sallivat. Meillä itse asiassa kävi pallojen kanssa aika huono tuuri, sillä ensimmäisenä aamuna näimme ne leirintäalueeltamme käsin, mutta kahtena seuraavana aamuna, kun tarkoitus oli lähteä ”oikeasti” kuvaamaan jollekin monista näköalapaikoista, lennot oli peruttu – ilmeisesti sää oli turhan tuulinen ja sateen uhkaakin oli. Me emme siis olleet varanneet lentoa, eli siinä mielessä peruminen ei meihin vaikuttanut, mutta tarkoitus oli ihastella näkymiä ja kuvata lisää. Sinänsä kuumailmapalloilu Kappadokiassa ihan varmasti olisi ollut hieno kokemus, ja ehkä sellainen kerran elämässä -elämys, johon moni ehdottomasti haluaa satsata jos Kappadokiaan menee. 45 minuutin lentojen hinnat liikkuvat yleensä noin 140 – 200 euron välissä per henkilö, tosin talviaikaan ilmeisesti on joskus mahdollista löytää lentoja myös noin sadan euron hintaluokassa. Saatavilla on myös hieman pidempiä lentoja, ja kaikkiin taitaa sisältyä kuohuva malja lennon jälkeen.
Göreme on mainio tukikohta seikkailulle Kappadokian laaksoissa
Niin varhaisaamun kuumailmapallolentoa varten, kuin kivimuodostelmien, luolakirkkojen ja ulkoilmamuseoiden ihailuun, pienestä kylästä turistikeskittymäksi kasvanut, keskellä vaikuttavan hienoja laaksoja sijaitseva Göreme, on oivallinen majoituspaikka Kappadokian ytimessä. Kaikki kuumailmapallolennot lähtevät Göremen ympäristöstä, ja kylä on myös lähtöpaikka lukuisille merkityille patikkareiteille. Göremessä on lukuisia palveluntarjoajia erilaisille retkille ja aktiviteeteille, ja ympäröiviä laaksoja voi tutkia vaikkapa hevosen, kamelin tai mönkijän selästä. Voimakkaasti kasvaneesta turismista huolimatta Göreme ei ainakaan lokakuussa tuntunut mitenkään erityisen ruuhkaiselta, ja patikkapoluilla sai ihailla Kappadokian laaksojen erityislaatuista kauneutta kaikessa rauhassa.
Majoitustarjontaa Göremessä on leirintäalueista luksushotelleihin, ja suosituin majoitusmuoto taitaa olla erilaiset luolahotellit ja -hostellit, joissa pääsee majoittumaan osin kallioiden sisään louhittuihin huoneisiin. Me majoituimme omassa retkipakussa Göreme Camping Aquapark -nimisellä leirintäalueella, jossa tosin off-seasonilla ei ollut uima-allasosasto käytössä ja matkalaisiakin vain kourallinen. Luolahotelleista hienostuneempaa (ja hintavaa) osastoa edustaa esimerkiksi Artemis Cave Suites & Spa* mutta myös edullisia ja silti hyvät arvostelut saaneita luolahostelleja löytyy, kuten Homestay Cave Hostel* Myös ravintola- ja baaritarjontaa on runsaasti, joten Göreme on kuin tehty turismia palvelemaan. Kulissien takana monet paikalliset ovat luopuneet kodeistaan myydäkseen ne turismi-infran rakentamisen tarpeisiin, mutta toisaalta, turismi on alueella todella tärkeä elinkeino.
Polkujuoksua Kappadokian laaksoissa; Red Valley ja Rose Valley
Meille luontevin tapa tutustua Kappadokian laaksoihin oli suuntaaminen vaellusreiteille. Teimme kaksi pidempää (13 km ja 11 km) polkujuoksukierrosta Göremestä käsin, ja pääsimme ihailemaan uskomattomia maisemia lukuisissa eri laaksoissa. Ensimmäisenä juoksupäivänä suuntasimme Göremen itäpuolelle, kivimateriaalin väristä (erityisesti auringonlaskun aikaan) nimensä saaneisiin Red Valley:n ja Rose Valley:n.
Emme seuranneet mitään varsinaista merkittyä kierrosta, mutta suunnittelimme reitin etukäteen Suunnon karttojen avulla, siirtäen sen sitten GPS-urheilukelloihin. Tämä on meille normaali tapa tehdä lenkkireittejä oikeastaan kaikkialla, sillä kellosta seurattavan reitin kanssa ei tarvitse huolehtia oikealta polulta eksymisestä tai muusta harhailusta, olettaen, että kartasta valitut polut ovat sellaisia, joista käytännössä pääsee kulkemaan. Göremeä ympäröivissä laaksoissa on myös merkittyjä reittejä, mutta jonkinlainen kartta on joka tapauksessa erittäin suositeltavaa olla mukana jos suuntaa poluille omatoimisesti.
Red Valley tunnetaan erityisesti erikoisista, kauniita ketjuja muodostavista kivimuodostelmista sekä lukuisista luolakirkoista. Se ei oikeastaan ole yksittäinen laakso, vaan useiden vierekkäisten laaksojen yhteenliittymä. Varsin saumattomasti se yhdistyy myös Rose Valley:in, jonka samanaikaisesti pehmeiltä ja teräväreunaisilta näyttävissä hiekkakiviharjanteissa on ruusunpunainen sävy. Patikkapolut näissä laaksoissa olivat pääasiassa hyvin helppokulkuisia, mutta Red Valleyssa reitti kulki välillä kallioiden sisällä ja sisälsi yhden laskeutumisen (tai nousun, kulkusuunnasta riippuen) pitkin tikapuita. Mitään erityisvarusteita Kappadokian laaksoissa patikoiminen ei vaadi, mutta jonkinlainen taskulamppu on hyvä luolien tutkimiseen ja niiden läpi kulkemiseen. Vettä, auringolta suojaavaa vaatetta, aurinkorasvaa ja jotain pientä evästä kannattaa myös pitää mukana. Laaksoissa on muutamia pieniä kahviloita, lähinnä tunnetuimpien nähtävyyksien (eli erilaisten ohjattujen retkien pysähdyspaikkojen) läheisyydessä.
Love Valley, White Valley ja Pigeon Valley
Toisena polkujuoksupäivänä suuntasimme Göremen länsipuolella sijaitseviin laaksoihin ja Uchisarin linnoituksen ja Kyyhkyslaakson kautta takaisin. Aloitimme juoksemalla Göremestä Love Valleyn pohjoispäähän, jossa on myös yksi kuumailmapallojen lähtöpaikoista. Love Valleyssa sijaitsevat Kappadokian kenties kuuluisimmat kivimuodostelmat, jättimäisiä falloksia muistuttavat kivitornit. Nämä ”fairy chimneyt” näyttävät kuvissakin huikeilta, ja omin silmin tornien välissä kulkevilta patikkapoluilta nähtynä vielä upeammilta.
Love Valley, joka tunnetaan myös nimellä Honey Valley, jatkuu Uchisaria lähestyttäessä valkokivisenä White Valleyna. Mitään varsinaista rajaa näidenkään laaksojen välillä ei huomaa, mutta White Valleyn kivi näyttää paikoin, varsin hämmentävästi, ihan vaaleilta, pehmeiltä hiekkadyyneiltä.
Tornimaisia kivipaaseja täällä on vähemmän, mutta näkymät ovat siitä huolimatta vaikuttavat. Laakson eteläpäässä saavutaan Uchisarin pikkukaupunkiin, jonka merkittävin nähtävyys on sen historiallisen keskustan laidalla kohoava Uchisarin linnoitus. Laakson korkeimmalle kohdalle kallion päälle ja sisään rakennettu linnoitus näkyy kaukaa ja on epäilemättä mielenkiintoinen tutkittava – me emme juoksulenkin lomassa menneet sisään asti, vaan jatkoimme takaisin kohti Göremeä Pigeon Valleyn kautta.
Kyyhkysten laakso on saanut nimensä kyyhkysten kasvattamisesta alueella. Laakson kallioseinissä ja luolissa on valtava määrä kyyhkyille kaiverrettuja pesäkoloja. Pigeon Valleyssa ei ole juurikaan kivitorneja, ja vaikka hieno patikkakohde sekin on, vaikuttavuus ei ollut ihan samaa luokkaa kuin muiden laaksojen.
Patikoimisen tai polkujuoksun lisäksi Kappadokian laaksoja kannattaa käydä ihastelemassa erilaisilta näköalapaikoilta. Varsin hienoja maisemia tarjoili myös aivan Göremen kyljessä, korkealla kukkulan päällä sijaitseva näköalapaikka, joka on erityisen suosittu auringonnousun aikaan (kuumailmapallojen kuvaaminen) sekä auringon laskiessa, jolloin laaksot värjäytyvät kauniisti ja valot hiljalleen syttyvät Göremen rakennuksiin.
Onko Cappadocia sinulle tuttu kohde? Lähtisitkö tutustumaan alueeseen mieluummin kuumailmapallolennolla vai vaelluskengät jalassa? Entä miltä kuulostaisi yöpyminen luolahotellissa? Jätä kommentti kokemuksistasi / ajatuksistasi alle!
No nyt, tätä oli odotettu! 🙂 On kyllä huikean näköinen paikka! On kuitenkin muuten myönnettävä, että niin vähän olin ilmeisesti paikkaan kuitenkin perehtynyt, etten tiennyt noista patikointireiteistä mitään. Ilman muuta se olisi meidänkin tapa tutustua alueeseen.
Harkitsitteko muuten kauan kuumailmapallolentoa vai oliko päätös helppo? Meillä olisi ollut siihen mahdollisuuksia esimekiski muutamilla Afrikan safareilla ja Meksikossa, mutta toistaiseksi ei ole kyllä riittävästi kiinnostunut, vaikka toki alueita voisi olla hienoa katsoa yläilmoistakin käsin.
Kappadokian patikkareitit tosiaan helposti jää kaiken kuumailmapallohypetyksen ja erilaisten järjestettyjen kierrosten varjoon, mutta siellä todella on paljon reittejä!
Ei me taidettu edes tosissaan harkita lentoa, on nuo hinnat niin suolaisia kuitenkin, ja ehkä arveltiin ettei lento tuo niin paljoa lisäarvoa. Pallot yhdistettynä maisemaan myös näki todella hyvin ihan maasta ja erilaisilta näköalapaikoilta käsin, ja laaksoihin pääsee tutustumaan helposti, ja laajemmin, myös jalan.
Cappadocia on siinä mielessä tuttu kohde, että tuonne olisimme kovasti halunneet (ja varanneet jo paikatkin päiväretkelle), mutta sekoilu matkanjärjestäjän puolelta pilasi homman – eli siis haaveeksi jäi.
Kiva kuitenkin päästä nojatuoli matkalle teidän mukaan 🙂
Voi ei miten harmi että jo varattu reissu tuolla tavalla peruuntui, toivottavasti joskus uusi yritys!
Kappadokiasta haaveilen kovin. Vielä en sinne ole päässyt.
Hieno juttu paikan päällä.
Kappadokia on vähän kaukana ja kun reittiä suunniteltiin, piti hetki harkita että ajetaanko sinne saakka, mutta onneksi päätettiin mennä, oli se sen verran mahtava kokemus!
Kiva ja informatiivinen juttu jälleen kerran! Kappadokia on tietysti maineeltaan tuttu ja kuumailmapallojen kuvia on näkynyt internetissä paljon, mutta mukavampi lukea kokemusta paikan päältä. Tuohon hintaan jäisi kyllä jmeiltäkin ilmapalloajelu väliin, vaikka varmasti hieno kokemus onkin. Luolahostelli sen sijaan kuulostaa meidän jutulta. Ja patikointi noissa maisemissa.
Kiitos Ismo! Luolahostellissa mekin varmasti oltaisiin yövytty, jos ei oltaisi oltu retkipakulla liikenteessä. Ja joo ei tuo kuumailmapallolento oikein budjettireissaajan kukkarolle sovi, vaikka mahtava kokemus epäilemättä onkin.
Kappadokia on ehdottomasti sellainen kohde jossa haluaisin käydä. Eniten kiinnostaa nuo kivimuodostelmat ja varmasti tuollainen patikkapolku pitäisi tarpoa läpi. Harvemmin on tullutkaan siitä luettua kun yleensä blogeissa on kauniita kuvia vain kuumailmapallojen edessä. Nekin on toki kauniita tuossa maisemassa mutta itse pelkäisin mennä kyytiin. Kiva kuulla siis, että sielläkin pääsee patikoimaan.
Nyt kun mietin, niin enpä tainnut itsekään tietää noista patikointimahdollisuuksista juuri mitään ennen kuin aloin perehtymään aiheeseen juuri ennen Kappadokiaan menoa. Kuumailmapallot on tietenkin sellainen spesiaalijuttu tuolla, mutta ei todellakaan ainoa mahdollisuus tai aktiviteetti alueella, eikä noista upeista maisemista nauttiminen vaadi lentämistä.
Kappadokia on tuttu juurikin ja vain Instagramin kautta, tai siis tuli sitä kautta tutuksi. Ja upealtahan se näyttää näissä teidänkin kuvissa. Hurja määrä kuumailmapalloja sieltä nousee joka aamu ilmaan… Se olisi kyllä itselle kiehtovaa, joskin en ole vielä päättänyt, että uskaltaisinko lopulta mennä… 😉
Hauska kun itse en tullut missään vaiheessa edes ajatelleeksi tuota kuumailmapallolentoa siitä näkökulmasta, että uskaltaisinko, enemmänkin vain siitä, että olenko valmis maksamaan siitä yli 300 euroa kahdelta. Mutta tottahan se on, että vaikka mitään kummempaa korkeanpaikankammoa ei olekaan, niin saattaisi tuo lentoonlähtö tuntua aika kamalalta – kuinkahan moni lennolle lähtevä mahtaa päätyä kyhjöttämään lennon ajan korin nurkassa silmät kiinni 😀
Kappadokia on ollu mulla pitkään bucketlistillä, mutta tähän menneä oon käynyt vaan Turkin etelärannikolla ja Taurusvuorilla.
Oi vitsit, Taurusvuoretkin on kyllä sellainen kohde, missä kovin moni Turkissa matkustanut ei varmaan ole käynyt! Meillä nuo Turkin vuoristoalueet ja niiden vaellusreitit jäi vielä tälläkin reissulla väliin, mutta josko sitten kun seuraavan kerran seikkaillaan tuolla päin.