Yrittäjänä ulkomailla – Nomadien ”tyypillinen” työpäivä
Meiltä kysytään aika usein, että mitä me oikein täällä maailmalla tehdään elääksemme, ja mitä se paikkariippumattoman yrittäjän arki ihan konkreettisesti tarkoittaa. Aiemmassa ”Mitä me tehdään työksemme” artikkelissa puhuttiinkin jo meidän yrityksestä, toimialasta ja asiakkaista, mutta lyhyesti kuvattuna tähänkin; me tehdään siis suomalaisen yrityksemme kautta pääasiassa liiketoiminnan kehittämiseen, verkkosivuihin, sisällöntuotantoon ja markkinointiin liittyviä töitä, pienille suomalaisille yrityksille. Mutta minkälainen meidän tyypillinen työpäivä oikeasti on, ja onko kaikkien diginomadien työt samanlaisia?
Kun puhutaan diginomadeista ihan yleisellä tasolla, ei mitään tyypillistä työpäivää voi tietenkään määritellä, sillä paikkariippumattomasti työskennellään hyvin erilaisissa ammateissa ja tehtävissä. Periaatteessa kaikkia diginomadeja yhdistää tietokoneen äärellä työskentely ja se, että toimisto voi sijaita melkein missä vain, mutta erilaisten työtehtävien kirjo siinä ruudun ääressä on valtaisa. Moni on keskittynyt johonkin yhteen tiettyyn ja tarkkarajaiseen työnkuvaan, mutta yleistä on myös tehdä useampia erityyppisiä töitä osa-aikaisesti. Osa diginomadeista tekee töitä palkansaajana etätöissä, osa on itsenäisiä yrittäjiä tai freelancereita. Osa työskentelee 8 tuntia päivässä, jotkut vain muutaman tunnin viikossa, osa ainakin toisinaan varmaan lähes ympäri vuorokauden. Me ollaan esimerkki monialayrittäjistä, joilla ei ole mitään säännöllistä työaikaa tai työnkuvaakaan, vaan aikataulut ja tehtävät rakentuvat erilaisten asiakasprojektien ympärille.
Käytännössä meillä on siis yleensä aina useampia projekteja menneillään samanaikaisesti, ja myös useita sellaisia yhteistyökumppanuuksia, joiden merkeissä tehdään töitä vain satunnaisesti, ehkä muutama tunti kerrallaan, mutta ikään kuin jatkuvalla sopimuksella. Tyypillisen työpäivän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että yhden päivän aikana saatetaan tehdä hommia monelle eri yritykselle, ja saappaat voivat niin sanotusti lennosta vaihtua koodarista graafiseksi suunnittelijaksi ja sisällöntuottajasta digimarkkinoinnin konsultiksi. Tai toisaalta, vaikka pitäytyisi koko työpäivän ajan ihan vaan sisällöntuottajan roolissa, voi yksi tuotettava teksti olla vaikkapa terästeollisuuden yrityksen nettisivuille kirjoitettava artikkeli heidän palveluihinsa liittyen ja seuraava esimerkiksi terveysteknolgia-alan yritykselle tehtävä tiedote uudesta yhteistyökumppanuudesta. Erityisesti pienten kasvuyritysten kanssa toimiessa pääsee tekemään ja oppimaankin monenlaista, ja vaihtuvien tehtävien ja projektien parissa ei ainakaan pääse tylsistymään.
Nomadiarjen työpäivä ruudun ääressä
No mutta, minkälaisia ne päivät sitten ihan käytännössä ovat? Koska me saadaan päättää itse työnteon aikatauluista, eikä meilä ole säännöllisiä asiakaspalavereja, työpäivät eivät todellakaan noudata mitään kahdeksasta neljään kaavaa, tai edes maanantaista perjantaihin sykliä. Me istutaan koneiden ääressä usein pitkiä päiviä, mutta osa ajasta menee myös omiin blogihommiin ja sosiaaliseen mediaan. Joskus tulee oltua hyvinkin tehokas, joskus taas saattaa ajautua töihin keskittymisen sijasta turhanpäiväiseen surffailuun, erityisesti silloin, jos ei ole mitään erityistä aikataulupainetta asiakasprojektien osalta tai inspiraatiota kirjoittamiseen. Toni aamuvirkkuna parkkeeraa näytön eteen usein jo seitsemän aikaan, kun taas Anne kaipailee aamukahvia yleensä vasta tunnin tai pari myöhemmin. Aamupalat syödään yleensä läppärin edessä, ja tehokkainta työaikaa ovat aamupäivät ja alkuiltapäivät. Lounastauko unohtuu helposti, ja koneen äärestä nouseminen muutenkin – taukojen pitämiseen ja kropan venyttelemiseen pitäisi kyllä kiinnittää enemmän huomiota, jotta välttyisi muun muassa hartiajumeilta.
Kuulostaako ihan ”normaalilta” etätyöpäivältä? No sitähän se melko lailla on. Toisin kuin diginomadien ”insta-kuvasto” usein antaa ymmärtää, arkipäivät on, ainakin meillä, yleensä pitkälti sisällä istumista, vaikka asuttaisiinkin esimerkiksi ihan meren äärellä lomakohteessa. Monet tykkäävät työskennellä asunnon tai hostellin sijasta esimerkiksi kahviloissa, kirjastoissa tai vaikkapa varjoisalla terassilla, mutta ei sitä läppäriä kai kukaan mihinkään rantatuoliin tai altaalle oikeasti roudaa, muuten kuin kenties niitä epärealistisia valokuvaussessioita varten. Työaika on työaikaa, ja sitten kun laitetaan läppärin kansi kiinni, tai pidetään vapaapäivä, lähdetään ulos seikkailemaan (tai ihan vaan laitetaan ruokaa ja röhnötetään sisällä vaikka sarjoja katsellen). Meidän ulkoilut on erityisesti näin korona-aikaan yleensä lähinnä lenkkeilyä lähimaastoissa, kun kaikenlainen turha matkustelu on pannassa. Normaalioloissa käydään vähän useammin tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin tai lähialueen muihin kohteisiin ja kyliin, ainakin jos on kivat ilmat. Eihän se aurinko aina paista ulkomaillakaan. Tavoitteena on pitää vähintään yksi kokonaan tietokonevapaa päivä viikossa, ja toisinaan tietysti otetaan esimerkiksi isompien projektien välissä enemmän lomaa road tripien tai vaikkapa vaellusten merkeissä.
Yhteenvetona siis voidaan sanoa, että arki on arkea myös nomadielämässä, eikä me ainakaan edes haikailla minkään täysiaikaisen lomailun perään. Aina pitää kuitenkin olla jotain projektia tulilla ja mielekästä tekemistä, jotta sitten myös se vapaa-aika ja oleilu olisi merkityksellistä. Paikkariippumattomuuden parhaita puolia on nimenomaan se mahdollisuus vaihtaa paikkaa ja asua ja elää vaihtelevissa ympäristöissä. Vaikka paljon aikaa tulisikin käytettyä ihan vain koneen ääressä istuen, liikkuvan elämän myötä pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin ja näkemään maailmaa muulloinkin kuin varsinaisella lomalla, osana arkea.
Etätyömahdollisuudet ovat kyllä lisääntyneet hurjasti. Onhan jo esimerkiksi terveydenhuollossakin mahdollisuus etätöihin etävastaanottoja pitämällä, vaikka joitain vuosia sitten ei olisi uskonut. Itse kun en etätöitä tee, pidän siitä, että työt jäävät työpaikalle. Ja lomalla voi täysin lomailla, jonka jälkeen palata rakkaaseen kotiin. Mutta ymmärrän hyvin myös viehätyksen diginomadina elämiseen. On myös mielenkiintoista lukea ja kuulla erilaisista tavoista yhdistää työ ja muu elämä.
Tuo töiden jättäminen työpaikalle on sellainen juttu mitä hetkittäin kaipaa aiemmalta työuralta, siis juuri sitä selvää eroa työn ja vapaa-ajan välillä ja töiden jättämistä työpaikalle. Yrittäjänä se ei ole ihan niin yksinkertaista, olipa sitten toimipaikka Suomessa tai ulkomailla.
Ja siis todella on hienoa että etätyön mahdollisuudet lisääntyy monella alalla niin, että on enemmän vaihtoehtoja juuri sen itselle sopivan työelämän rakentamiseen.
Just tänään juttelin ystäväni kanssa, jonka työnkuva muuttuu vähän enemmän toimistotyyppiseen. Hän siirtyy osaksi päivistä mökille. Juteltiin siitä, että ei ole mitään ideaa olla mökillä tms töissä, jos työpäivät venyy. Silloin ei saa iloa irti näistä päivistä. Teille koti maailmalla todella on arkea eikä speciaalityöpäiviä
Totta tuokin, että etäilystä ei ole paljon iloa, jos joutuu tekemään aamusta iltaan asti töitä eikä ehdi mitään muuta. Mutta jos suunnilleen normaalin mittaisesta työpäivästä puhutaan, ja kenties vielä niin, että voi itse vaikuttaa mihin aikaan päivästä töitä tekee, jää aikaa paljon muuhunkin. Etätöissä mökillä tai ulkomailla voi myös helposti tulla syyllinen olo siitä, ettei ole ulkona tai tekemässä jotain muuta kuin töitä – muutoksiin menee aina aikaa sopeutua.
Tuo eka kuva on juuri sellaisesta asunnosta missä haluaisin asua (ja työskennellä).
Hyvää tuossa elämäntyylissä on, että vaikka työpäivät venyisivätkin niin sitä on ikään kuin valmiiksi jo niiden nähtävyyksien äärellä, haluttaa niitä sitten katsella tai ei.
Itse kokisin stressaavana sen, että aina täytyy hankkia uusi asunto (en tiedä oletteko aina eläinvahteja vai miten olette asunnon järjestäneet).
Tuo asunto oli todella ihana, ja näkymä merelle suoraan työpöydän äärestä sellainen, mihin ei varmaan koskaan kyllästy!
Ja todella, yksi niitä parhaita puolia paikan vaihtamisessa on saada aina uusia ympäristöjä tutkittavaksi. Mikä sitten toisaalta tarkoittaa sitä, että pitää olla melko usein etsimässä uutta asuinpaikkaa, mikä voi tuntua stressaavalta. Me tehdään melko paljon noita lemmikkivahtihommia, ja välissä vuokrataan asuntoja yleensä Airbnb:n kautta.
Lisää erilaisista nomadielämään soveltuvista (ja ei-soveltuvista) asumismuodoista on muuten myös erillisessä postauksessa: https://elamaanomadina.fi/digital-nomadien-asumismuodot/
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista. Diginomadin elämä kuulosti aika samankaltaiselta kuin olin sen kuvitellutkin.
Etätyö on meille hyvin tuttua jo vuosien ajalta, joten ehkä siksi nomadiuden “arjen” on pystynyt aika realistisesti kuvittelemaan. En ole aivan varma haluaisinko heittäytyä aivan kokonaan diginomadiksi, mutta ajoittain se voisi olla piristävä poikkeus. Meillä on ollut hieman haaveissa ja jopa suunnitelmissa kokeilla jotain tällaista pientä jaksoa, mutta sitten tuli korona ja laittoi suunnitelmat jäihin. Vain haaveet jäivät.
Ehkä vielä joskus tulee eteen mahdollisuus.
Kiitos kommentista, näitä arkitarinoita tekee mieli jakaa ihan jo sen vuoksi, että monella tuntuu olevan niin epärealistisia odotuksia diginomadismista. Totta kai on myös niitä nomadeja, jotka tekevät vain hyvin vähän töitä ja saavat passiivista tuloa, mutta ihan varmasti suurin osa työskentelee lähes päivittäin. Me heittäydyttiin tähän elämäntapaan sellaisella “all in” -tyylillä, mutta joku määrämittainen jakso etätöissä ulkomailla voisi olla monelle sopivampi vaihtoehto, ja nimenomaan piristävä poikkeus arkeen, vaikka ei suurempi elämänmuutos olisikaan suunnitteilla. Tosin, kun antaa pikkusormen, niin… 😀
Nomadina en ole työskennellyt, enkä oikeastaan sitä hinkunutkaan 🙂 Sen sijaan muutaman matkan aikana olen tehnyt joitakin senhetkisiin kirjoitusopintoihini liittyviä juttuja, joilla oli tiukahko aikataulu ja totesin, että jos matkalla pitäisi työskennellä, niin sitten sen matkan pitäisi olla hidastempoinen tai paikallaan pysyvä, nopeampitempoisessa kiertomatkassa menee kyllä aika vaikeaksi. Käytännössä nousin sitten usein aamuviideltä ja työskentelin aamulla pari tuntia siipan vielä nukkuessa.
Itsekin aikoinaan tein jollain lomareissulla pari päivää töitä etänä, ja vaikka se mahdollistikin hieman pidemmän loman, ei ollut kovin herkullista herätä aamulla koneen ääreen kun olisi tehnyt mieli vain nauttia kohteesta. Näin kokonaikaisena “reissutyöläisenä” oleminen on tietty eri juttu, ja matkustamisen tahti nimenomaan hidastempoinen. Nomadielämän ja yrittäjän vapauden parhaita puolia onkin se, että voi välillä pysähtyä paikoilleen ja tehdä enemmän töitä, ja välillä keskittyä reissuelämään.
Vähän senkin takia olisi kiva päästä kokeilemaan vaikka kuukaudeksi tai pariksi nomadielämää. Siitä saisi varmasti vielä vähän paremmin kuvan todellisuudesta. Nyt kun etätöihin on totuttu sekä työnantajien että -tekijöiden puolelta, uskon että tällaisia kokeiluja ja peräti kokonaan diginomadeiksi heittäytyjiä alkaa ilmestyä yhä enemmän. Olettaen tietysti, että matkailu tästä jälleen mahdollistuu.
Moni työ ei ole riippuvainen siitä mistä tai milloin sitä tehdään. Olisi outoa jos tähän ei tulisi helpotusta ja hyväksyvämpää asennetta. Teette hyvää ja esimerkillistä työtä tälläkin saralla. Onnea ja menestystä! 🙂
Näin juuri, etätöiden tekeminen on jo niin yleistä, että voisi helposti kuvitella paikkariippumattomuuden ja diginomadien määrän lisääntyvän. Maailma ei kuitenkaan ole tähän “kodittomuuteen” oikein valmis, ja tuolla haasteita ja byrokratiaa -kategoriassa kerrotaankin erilaisista pian neljän vuoden aikana eteen tulleista paikkariippumattomuuteen liittyvistä ongelmista. Suomessa esimerkiksi otettiin pidempien irtiottojen osalta oikein reipas askel taaksepäin pari vuotta sitten, kun sosiaaliturvan piirissä pysymisen raja muutettiin vuoden oleskelusta puolen vuoteen, ja jopa niin, että mikäli ihan suunnitellusti aikoo olla pois pidempään kuin puoli vuotta, saa kelakortin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin leikata kahtia jo heti lähtiessä… Välillä siis tuntuu vähän toivottomalta nämä systeemien rajoitukset, mutta toisaalta useampi maa on jo ottanut käyttöön jonkinlaisen digital nomad viisumin, ja ehkäpä virtuaaliosoitteetkin tekevät jo tuloaan.
Diginomadin elämä kuulostaa aika samalta kuin omani tällä hetkellä vain sillä pikku twistillä, että ikkunan takaa ei näy aurinkoinen merimaisema vaan räntäsateen kuorruttama pihamaa 🙂 Olen etätöiden vankka kannattaja ja se ainoa hyvä puoli koronassakin on se, että etänä on saanut puurtaa sydämensä kyllyydestä. Huomaan tuon saman, että taukoja tulee pidettyä harvakseltaan ja osan aamiaisesta syön koneen äärellä. Lounastauon aikana pyrin keskittymään vain syömiseen, mutta illalla päivät venyvät kun huomaa “unohtuvansa” koneen pariin. Haaveena olisi joskus siirtyä etätöihin muihin maisemiin, mutta silloin pitäisi huolehtia että ehtii nauttia myös muusta elämästä ja luonnosta.
Etätyön tai ylipäätään kotoa tehtävän työn huonoimpia puolia lienee juuri se että työpäivinä jämähtää helposti koneen ääreen ja liikkuu vähemmän kuin jos kävisi töissä kodin ulkopuolella. Näihinkin asioihin tietysti voi itse vaikuttaa kun vain haluaa ja viitsii – pieni aamulenkki, selkeät tauot ja vaikkapa keppijumppa. Työn ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta huolehtiminen on kyllä todella tärkeää, työskentelipä sitten missä vain.
Kuulostaa ihan mun normipäivältä. Istun koneen ääressä ja etäopiskelen tai kunhan vaan surffailen, joskus teen taittoja sun muuta. Olis vaan niin unelma, jos tuota samaa sais tehdä kauniissa ympäristössä eikä ankeassa pienessä harmaassa savolaisessa kaupungissa.. Ja se on totta, että aivan liian vähän tulee noustua koneen ääreltä, joskus jää syömättäkin kun keskittyy hommiin monta tuntia putkeen.
Ehkäpä siitä vielä joskus tulee sinunkin kohdalla todellisuutta, unelmat on toteuttamista varten! Toisinaan tulee pysähdyttyä miettimään, että onko tässä jotenkin erityisen onnellisessa asemassa kun voi elää milloin missäkin ja päätyä odottamattomiinkin paikkoihin, mutta toisaalta, taustalla on tahtoa ja määrätietoisuutta, ja varmaan tarpeeksi joko hulluutta tai rohkeutta heittäytyä uuteen. Nyt kun vielä muistaisi olla uppoutumatta liiaksi töihin ja kaikkiin muihin to-do -listalla oleviin hommiin 😀