Road trip Portugalissa osa 2: Pohjois-Portugalin helmiä
Vierailtuamme Coimbrassa, road tripimme Pohjois-Portugalissa jatkui jälleen uusiin hienoihin kaupunkikohteisiin, mutta vei meidät myös alueen syrjäisempiin kolkkiin tutustumaan Portugalin ainoan kansallispuiston vuoristomaisemiin ja uinuviin pikkukyliin. Tässä postauksessa vieraillaan ensin Portugalin toiseksi suurimmassa kaupungissa Portossa ja jatketaan sieltä historiaa huokuvaan Bragan kaupunkiin. Lisäksi seikkaillaan Peneda-Gerêsin kansallispuistossa, ja lopuksi ihastellaan viehättävää Ponte de Liman pikkukaupunkia.
Kissavahteina viinikellareistaan tunnetussa Portossa
Jo heti Pohjois-Portugalin reissua suunnitellessa oli selvää, että Porto tulee olemaan yksi vierailukohteista. Varsin suosituksi matkakohteeksi kasvanut Porto sijaitsee Douro-joen rannalla, ja on erityisen kuuluisa sekä Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvasta historiallisesta keskustasta sekä vuosisatoja vanhoista viiniperinteistä ja Vila Nova de Gaiassa, joen eteläpuolella, sijaitsevista portviinikellareista.
Ennen kuin ehdimme miettiä Portossa majoittumista sen kummemmin, satuimme löytämään Trusted Housesittersista muutaman päivän kissanvahtipaikan Foz do Dourosta, Porton merenrantanaapurustosta. Mahtava tuuri, ja muun muassa linnoituksestaan kuulu Foz do Douro oli varsin hyvä tukikohta Portoon tutustumiselle ja rantakaduilla lenkkeilyyn. Hoidokkina meillä oli Amerikasta muuttaneen nuoren naisen soma Meaty-kissa.
Foz do Dourosta pääsee Porton keskustaan joko bussilla tai vanhalla ja hitaalla mutta jotenkin tosi söpöllä ja sympaattisella ratikkalinjalla. Ensimmäisen kerran suuntasimme sinne kuitenkin juosten, ja saimme silloin ihailla kaupunkinäkymiä ihanan aurinkoisessa säässä. Varsinaisella kaupunkikierroksella olikin sitten huonompi tuuri, ja vaikka vanha keskusta oli silloinkin kaunis, ottamamme kuvat siitä eivät todellakaan tee oikeutta. Portviinin sijasta maistelimme Portossakin paikallisia oluita, ja satuimme vierailemaan Cask Beer pubissa jokirannassa juuri, kun Robbie Williams esiintyi vieressä festivaaleilla, oli ihan tunnelmallinen ilta!
Historiaa ja käsityöläisolutta kauniissa Bragassa
Braga oli jälleen yksi meille uusi vaikuttava, historiallinen kaupunki Pohjois-Portugalissa. Suurin syy mennä sinne liittyi alun perin itse asiassa olutjournalismiin, sillä kävimme vierailemassa Hopen Braga Beer Festivaleilla (Craft Beer Nomads -blogissa kirjoitellaan olutaiheista laajemmin), mutta kaupunki osoittautui oivalliseksi kohdevalinnaksi muutenkin. Bragassa on tunnelmallinen vanha keskusta ja useita komeita maamerkkirakennuksia, kuten Bragan katedraali, joka on yksi Euroopan vanhimmista, 1502 rakennettu kaupunginportti Arco da Porta Nova, sekä arkkipiispan tuomioistuimen rakennus puutarhoineen.
Braga on samanimisen alueen, sekä koko Minhon maakunnan pääkaupunki, ja sen monivaiheinen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Rooman valtakunnan aikaan paikalla oli siirtokunta, vuonna 16 eaa. perustettu Bracara Augusta, josta myöhemmin tuli Gallaecian provinssiin kuuluneen Conventus bracarensisin pääkaupunki. Bragan kukoistuskausi jatkui keskiajalla, ja kaupungilla, jossa myös piispanistuin sijaitsi, oli varsin tärkeä rooli Iberian niemimaan uskonpuhdistuksessa.
Bragassa kannattaa varata aikaa kiireettömään vaelteluun vanhan keskustan kaduilla ja vierailemiseen raunioilla ja monumenteilla. Keskustasta löytyy myös varsin suuri määrä ravintoloita, joista me valitsimme lounaspaikaksi ihanasti koristellun pienen tavernan, jossa palvelukieli oli yllättäen ranska. Onnistuimme kuitenkin tilaamaan makoisat ruuat, jotka nautittiin tietysti Pohjois-Portugalin tunnetuimman viinin, Vinho verden kera.
Vanhan keskustan lisäksi Bragan päänähtävyyksiin kuuluu Bom Jesus do Monten pyhäkkö. Tämä korkeahkon kukkulan huipulle rakennettu kokonaisuus sisältää komean barokkikirkon, sinne johtavan monumentaalisen portaikon sekä puutarhoja. Me kävimme ihastelemassa pyhäkköä autolla Bragasta lähtiessämme, mutta sinne pääsee myös busseja ja funikulaaria hyödyntäen. Kävellen matkaa keskustasta kertyy reilu kuusi kilometriä.
Peneda-Gerêsin maisemia ja vuoristokyliä
Bragasta matkamme jatkui Peneda-Gerêsin kansallispuistoon Pohjois-Portugalissa, Alto Minhoksi kutsutulla alueella. Vuonna 1971 perustettu Peneda-Gerês on Portugalin vanhin suojelualue ja maan ainoa kansallispuisto. Tälle Espanjan rajalla sijaitsevalle vuoristoisella alueelle tyypillistä maisemaa ovat graniittimassiivit, joiden huiput nousevat puolentoista kilometrin korkeuteen, pienten jokien halkomat laaksot, tammi- ja mäntymetsät sekä hiljaiset, vanhat vuoristokylät.
Varsinkin puiston pohjoisempi osa, Peneda, on varsin syrjäistä seutua, jonka laaksoja ja kyliä yhdistävät kapeat, mutkaiset vuoristotiet. Kansallispuiston kasvisto ja eläimistö on varsin runsasta, mutta sen tunnetuimpia asukkaita ovat Garranon villihevoset ja Cachena-lehmät, joilla oli valtavat sarvet. Sekä hevosia että sarvekkaita lehmiä näkyikin teiden ja polkujen varsilla runsaasti.
Lindoson kylä ja linna
Aloitimme Peneda-Gerêsiin tutustumisen vierailemalla Lindoson kylässä Limia-joen laaksossa, hyvin lähellä Espanjan rajaa. Lindoson kylän sanotaan olevan kulttuuriltaan merkittävä, ja sen asukkaiden kerrotaan olevan ylpeitä sen perinteistä. Lindoso sijaitsee melko syrjäisellä, luonnonkauniilla paikalla, ja on myös yksi pääsisäänkäynneistä syvemmälle kansallispuiston.
Lindoson tärkein nähtävyys on hyvin säilynyt keskiaikainen linna, joka juontaa juurensa 1200-luvulle, ja jolla oli tärkeä rooli osana maiden välisen rajan puolustusjärjestelmää. Toinen mielenkiintoinen nähtävyys kylässä ovat graniittiset varastorakennukset, joita kutsutaan hórroksiksi tai espigueiroseiksi. Ensi silmäyksellä nämä kapeat ja pitkät, ristein koristellut rakennelmat näyttävät jonkinlaisilta haudoilta, mutta niitä siis käytettiin viljan varastointiin ja maissin kuivaamiseen.
Lindoson linnaa tutkiessamme sää muuttui sateiseksi, ja pian päälle nousikin komea ukkonen. Matkalla syvemmälle kansallispuistoon saimmekin sitten tuntea ukkosen voiman, ja vettä tuli välillä ihan kaatamalla. Vesisateen muututtua suuriksi rakeiksi alkoi jo vähän hirvittää, ja puiden alta suojaa hakevat lehmät olivat hieman surullinen, joskin sympaattinen näky. Ylhäällä vuorilla näimme myös, miten sadevesi muodosti korkeita vesiputouksia, jotka putosivat pystysuoraan alas laaksoon.
Penedan kylä ja pyhäkkö
Yksi Peneda-Geresin kansallispuiston vierailun kohokohdista oli kaunis Penedan kylä ja pyhäkkö, jonne päästyämme sade onneksi jo väistyi. Piskuinen kylä on rakennettu upeaan paikkaan, Peneda-joen rannalle korkean vuorenseinämän, ja sieltä ryöppyävän vesiputouksen, katveeseen.
Santuario de Nossa Senhora da Peneda -pyhäkkö on historiallinen kirkko, johon, hieman Bragan Bom Jesuksen tapaan, johtaa massiiviset portaat. Legendan mukaan nuori paimentyttö näki 5. elokuuta 1220 Penedassa näyn Neitsyt Mariasta, Nossa Senhora das Nevesistä. Kyyhkysen muodossa esiintynyt Neitsyt Maria pyysi tyttöä välittämään viestin, että tälle paikalle sijoitettaisiin hänen kunniakseen tarkoitettu pyhäkkö. Tyttö riensi matkaan, mutta kukaan ei uskonut hänen kertomaansa. Myöhemmin Neitsyt Maria ilmestyi uudelleen, ja todistaakseen itsensä paransi sairaan vanhan naisen kyläläisten silmien edessä. Kertoman mukaan nämä tapahtumat johtivat pienen kappelin rakentamiseen Penedaan, ja myöhemmin siitä tuli suosittu pyhiinvaelluspaikka. Yhä edelleen, joka vuosi syyskuun ensimmäisellä viikolla, Penedaan tehdään yksi Alto Minhon alueen suurimmista pyhiinvaelluksista.
Hurmaava Ponte de Lima
Ponte de Lima Portugalin luoteiskulmassa on harvaan asutun Alto Minhon toiseksi suurin kaupunki ihan rannikolla sijaitsevan Viana do Castelon jälkeen. Ponte de Lima on nimetty sinne johtavan Rooman vallan aikaisen, joskin keskiajalla pitkälti uudistetun, sillan mukaan. Tämä siltä oli vuosisatojen ajan ainoa Lima-joen ylittävä kulkuväylä, mikä teki pikkukaupungista merkittävän solmukohdan ja kauppapaikan, välillä myös rajakaupungin. Ponte de Lima on siis varsin vanhaa perua, ja sen historiallinen, keskiaikainen keskusta on varsin viehättävä. Eikä sen hurmaavuus näköjään ole mikään salaisuus, sillä kujilla pyöri kameroidensa kanssa huomattava määrä kanssaturisteja. Ponte de Lima sijaitsee myös yhden Santiago de Compostelaan vievän pyhiinvaellusreitin varrella.
Strategisesta positiosta johtuen Ponte de Liman kylä päätettiin ympäröidä muureilla 1300-luvulla, ja sitä vartioimaan rakennettiin yhdeksän tornia. Osia muureista on säilynyt vielä tähänkin päivään, samoin kuin kaksi tornia. Vanhan keskustan lisäksi Ponte de Liman nähtävyyksiin lukeutuvat muun muassa kauniit aukiot ja puistot sekä suuret markkinat jotka levittäytyvät jokirantaan joka toinen maanantai. (Me totta kai satuimme paikalle markkinoiden aikaan, muuten ihan kiva, mutta peittivät aika monta kivaa kuvakulmaa kohti sekä siltaa että kaupunkia :D)
Ponte de Limasta suuntasimme linnoituskaupunki Valençan kautta Espanjan puolelle Galiciaan. Seuraavassa postauksessa tunnelmia reissulta halki Espanjan luoteiskolkan kohti Ranskaa.
Porto olisi kyllä mahtavaa päästä näkemään.
Oho, enpä tiennytkään, että Portugalissa on Sveitsin tapaan vain yksi kansallispuisto. Oletettavasti kriteeritkin hieman vaihtelevat maittain, ja eritasoisia suojelualueita kuitenkin löytynee useampia. Joka tapauksessa kauniilta ja rauhalliselta vaikuttava kansallispuisto.
Ei mekään tosiaan tiedetty etukäteen, että kansallispuistoja on vain yksi. Mutta toisaalta, luonnonpuistoiksi luokiteltuja alueita on Portugalissa useita, ja samoin Espanjassa monet alueet, joiden olisi voinut ajatella olevan kansallispuistoja, ovat nature park – nimen olla. Mutta huikeita maisemia ja polkuja voi löytää luokituksessa huolimatta.
Mua niiiiin harmittaa, että jäi (mm.) Porto ja Braga näkemättä! 😭 Pakko päästä tekemään uusi reissu (paremmassa seurassa…) Portugaliin!
Harmillista tosiaan, mutta seuraavalla kerralla sitten, Portugaliin on aina ihana palata! Välillä tuntuu kyllä, että vaikka kuinka reissaisi ns. ajan kanssa, niin aina jää jotain kiinnostavaa näkemättä, ja toisaalta saattaa vahingossa törmätä huikeisiin paikkoihin, joista ei ollut koskaan kuullutkaan aiemmin.
Aikanaan kun matkasimme Portugalissa,junamatka eri Porton kylissä ollut mielenkiintoinen. No kiva lukea kylistä toisten jutuista.
Rauhallinen junamatka tyylillä kylästä kylään voisi olla kyllä mahtava kokemus! Ja viinimatkailu tilavierailuineen Porton seuduilla ja vähän muuallakin kiinnostaisi, nyt ei ehditty sellaista ollenkaan.
Oon kertaalleen käynyt Portugalissa ja jäi vahvana fiilis, että mielelläni kyllä kiertäisin maata enemmänkin. Tämä oli kiva katsaus siihen, millaisia vaihtoehtoja voisi olla. Paljon upeaa ja mielenkiintoista historiaa ainakin! 🙂
Meille tämä oli nyt toinen hieman pidempi reissu Portugalissa, ja edelleen jäi vaikka mitä kiinnostavaa seuraavaan kertaan. Suhteellisen pieneksi maaksi Portugalilla on todella paljon tarjottavaa!
Vaikuttava tuo Bom Jesus -kirkko – tai sen portaikko! Portossa olemme joskus viettäneet vain yhden päivän, mutta ihan kiva fiilis kaupungista jäi, eli teoriassa sinne voisi vaikka palata. Luultavasti kuitenkin vaan teoriassa, sillä maailmassa on edelleen niin monen monta paikkaa kokonaan kokematta.
Tuo portaikko todella on ihan mielettömän hieno! Ja varsin komea oli myös Penedan pitkä porraskäytävä kohti kirkkoa, sitä ei koko pituudessaan oikein saanut yhteen kuvaan mahdutettua. Ja siis joo, vaikka usein tulee sellainen fiilis, että tähän kohteeseen haluan palata, ihan loputtomiin on myös sellaisia, mihin ei ole vielä ehtinyt ensimmäistäkään kertaa.
Portugali yllätti meidät positiivisesti viimekesänä. Ajeltiin pohjoisesta etelään ja välissä lennähdettiin Azoreille. En ole vielä kerinnyt reissusta kirjoittamaan, mutta eiköhän pian päästä palaamaan siihenkin reissuun.
Ennen reissuamme mulla oli Portugalista kuva nuhjuisesta ja varojen puutteessa puoliksi raunioina olevista taloista. Onhan siellä rappioromantiikkaa, mutta käymämme paikat olivat siistiä ja ehjiä. Nopealla vartailulla sanoisin, että esim. Ranskassa, ainakin maaseudulla, näkee paljon rähjäisempiä paikkoja ja rakennuksia.
Portugali on positiivinen kokemus, niin Pohjois-Portugali kuin Eteläkin. Kävi aika lähellä, jotta ei jopa muutettu sinne reilu vuosi sitten.
Pisti silmään tuo juomatölkki ”3rd rock from the sun”. Aikanaan Suomen televisiosta tuli TV-sarja ”kolmas kivi auringosta” ja sitä tuli seurattua, iski mun nauruhermoon 😊
Täällä Tirolissakin on paikoittain vuoristossa lehmiä tiellä, eivätkä nekään väistä, joskus tekevät juuri päin vastoin😊
Nyt kun mainitsit, niin jostain syystä monella on Portugalista kuva rähjäisenä maana, sellaisena Espanjan köyhänä pikkuveljenä. Varmasti niitä nuhjuisia paikkojakin löytyy paljon, mutta pääosin kaikki kaupungit ja kylät joissa käytiin, oli siistissä kunnossa. Portugalista on jäänyt tosi hyvä mielikuva, ja vaikkei kieli olekaan hallussa, voisin kuvitella viettäväni siellä pidempäänkin joskus.
Ja siis joo, Kolmas kivi auringosta -sarja tuli välittömästi itsellekin mieleen tuosta Algarve Rockin tölkistä 🙂
Upeita maisemia, värikkäitä taloja, hieno tuo Bom Jesus ja nuo Cachenat – miten söpöjä!!! Vaikuttaa seudulta, jossa on paljon minua miellyttäviä asioita. Kiva esittely minulle tuntemattomasta Portugalista, Lissabon kun on ainoa kosketukseni maahan.
Lissabon ja sen ympäristö on varmaan monelle se ensimmäinen ja ehkä ainoakin kohde Portugalissa, mutta maassa todella riittää paljon muuta nähtävää aina ihan etelästä pohjoisimpiin seutuihin. Hieno matkailumaa kaiken kaikkiaan, ja suosituimpien kohteiden ulkopuolella mukavan hiljainen!
Olipa hauska postaus jossa mukavasti vaikuttavasta kaupunkiarkkitehtuurista, historiasta, luonnosta ja joo, nuo isosarviset lehmät ovat vaikuttavia. Portugali olisi ilmeisen kiva talvenpakopaikka Euroopassa; miellyttävä ilmasto ja kai edelleen suhteellisen edullinen maa
Kiitos Tanja! Melko pieneenkin kierrokseen Portugalissa saa kyllä mahtumaan todella monipuolisesti erilaisia kohteita. Talvella Portugali, varsinkaan pohjoisosa, ei liene ihan parhaimmillaan, mutta etelärannikon tuntumassa (ja tietysti kaupunkikohteissa) varmasti kelpaisi viettää aikaa talvikuukausinakin.
Kiitos vinkeistä. Pohjois-Portugali oli listallamme koronakesälle. Onneksi emme ehtineet vielä ostaa lentoja vaikka läheltä piti. Etenkin viinialue Portosta itään ja Espanjan puolella vaelluksia unohtamatta olivat tähtäimessä. Kyllä vielä joskus.
Harmi että matkasuunnitelmat lykkääntyivät, mutta kannattaa ehdottomasti toteuttaa reissu Pohjois-Portugaliin vielä joskus!
En ole käynyt Portugalissa muualla kuin Lissabonissa ja tämä asia pitäisi kyllä korjata. Maahan on täynnä historiallisia vanhoja kaupunkeja ja kiinnostavaa nähtävää, kuten tämäkin postaus vahvistaa. Porto olisi kyllä omalla listalla ihan kärjessä. Soma hoidokki teillä 🙂
Portugali todella on täynnä kaikkea kiinnostavaa, ja välimatkat ovat kohtuullisen lyhyitä, joten jo viikon tai parin reissulla ehtii näkemään todella paljon! Porto jäi meille nyt aikataulusta ja keleistä johtuen hieman etäiseksi, mutta ehkäpä palaamme sinne(kin) vielä joskus uudelleen.
Portugaliin pitäisi kyllä päästä ihan ajan kanssa kiertelemään. Omalla listallani on juurikin Porto, sillä olen suuri port -viinin ystävä ja entinen viiniopin opettaja. Eli omalla matkallani niitä viinejä kyllä varmasti maisteltaisiin oluen sijaan, heh. Mutta näyttäähän tuo kaupunki kyllä muutenkin kauniilta, eli kyllä siellä olisi muutenkin kierreltävä kuin vain viinitiloilla.
Meillä viinit jäi nyt olutharrastuksen varjoon, mutta todellakin kiinnostaisi Porto ja Douron laakso myös viinien suhteen! Eli ehkäpä seuraavalla kerralla sitten keskitytään viinimatkailuun 🙂