Toukokuu 2018 osa 1: Road trip ja patikointia Portugalissa
Jotta Portugaliin tutustuminen ei jäisi vain pintapuoliseksi, kesäkuussa päätettiin ottaa alle vuokra-auto ja lähteä tutkimaan maan eri alueita. Vähän niin kuin loma oikeastaan siis, vaikka muutamana päivänä töitä tehtiinkin. Auton vuokraaminen oli itse asiassa yllättävän edullista, saatiin TurisPrime-nimisestä vuokraamosta Lissabonista tuliterä Citroen C3 kahdeksi viikoksi vain 103 eurolla. Yrittivät toki myydä siihen päälle kaikkea mahdollista ekstraa, kuten kattavampia vakuutuksia, kun tuohon hintaan ei mitään perus liikennevakuutusta kummempaa kuulunut. Kieltäydyttiin kaikesta ylimääräisestä, mutta otettiin kuitenkin vahingossa (ihan pontevasti tämäkin kohdalla kyllä sanottiin EI…) 18 euroa maksanut tietullilaite. Systeemi on kyllä varmaan näppärä jos ajaa paljon tulliteitä, mutta ihan turha silloin, jos niitä ei juuri käytä, tullimaksut kun onnistuu ihan perinteisesti käteisellä tai kortilla myös. Vuokraamo löydettiin AutoEurope:n kautta, joka on hyvä työkalu eri vuokraamoiden tarjonnan ja hintojen vertaamiseen. Vuokrahinnoissa muuten oli todella iso ero riippuen vuokraamon sijainnista – Lissabonin keskustassa sijaitsevat vuokraamojen toimipisteet oli huomattavasti kalliimpia kuin lentokentällä olevat. Eli hintavertailu siis todellakin kannattaa. No, auto siis saatiin alle, ja road tripin kohteiksi otettiin ensin Alentejo ja Algarve, Portugalin eteläiset maakunnat.
Aloitettiin reissu ajamalla nätin Arrabidan luonnonpuiston läpi ja seuraamalla rantaviivaa etelään, pysähtyen lyhyesti pienessä Portinho da Arrábidassa ja Setubalissa. Majoitus oltiin varattu Almograven kylästä Atlantin rannikolta – paikka valikoitui pääosin siksi, että haluttiin tutustua Costa Vicentinan luonnonpuistoon (Parque Natural de Sudoeste Alentejo e Costa Vicentina) ja patikoida rannikkoa myötäilevää Rota Vicentina -reittiä. Käveltiin tuosta kaikkiaan 120 km pitkästä reitistä vajaa 20 km, Almogravesta kauniiseen Vila Nova de Milfontesiin, ja käytiin myös juoksemassa pätkä reittiä Almogravesta etelään. Juokseminen oli kyllä raskasta, on nimittäin todella hiekkainen maasto. Maisemat reitiltä oli hienot jyrkkine rantakallioineen ja hiekkapoukamineen.
Almogravesta jatkettiin etelään aina Cabo de São Vicenteen, Manner-Euroopan lounaisimpaan kärkeen, saakka. Koska oli vähän hoppu, ei paljoa pysähdelty, mutta sekä Alentejon että Algarven länsirannikolta olisi varmasti löytynyt paljon nähtävää. Tie itsessään ei kulje rannassa, joka on osa luonnonpuistoa, mutta rantakyliin ja biitseille menee pistoteitä varsin tiheään. Cabo de São Vicente osoittautui melkoiseksi turistirysäksi, jossa ei ole paljon majakkaa kummempaa nähtävää, krääsäkojuja sitten senkin edestä.
Algarven rantoja ja historiallisia kaupunkeja Alentejossa ja Estremadurassa
Koko Portugalin etelärannikko kuuluu Algarven maakuntaan, jolla on hieman kyseenalainen maine turismin pilaamana resorttirannikkona. On totta, että entisiin kalastajakyliin on noussut hotelleja vieri viereen, ja Algarven hiekkarannat ja hotellikompleksit vetävät puoleensa niin portugalilaisia kuin kansainvälisiäkin turisteja. Kovimpaan sesonkiaikaan on varmasti ruuhkaista, mutta toukokuun alkupuolella oli vielä suhteellisen rauhallista. Rantamaisemat on todellakin huikeita, korkeat jyrkät kalliot vuorottelevat hiekkapoukamien kanssa. Kohti Espanjaa siirtyessä rantaviivan kallioisuus vähenee, ja hiekkarannat ovat pidempiä. FinnsAway blogin puolelta voi lukea enemmän kohteista missä käytiin, mutta noin yhteenvetona voi kyllä sanoa että Algarven rannikko on upea, ja myös sisämaan pikkukylissä riittäisi nähtävää. Keskikesää kuitenkin kannattaa ihan varmasti välttää.
Seurattiin rannikkoa aina Espanjan rajalle asti, ennen kuin käännettiin keula pohjoiseen. Oltiin saatu vinkki että Alentejon itäosissa esimerkiksi Mertolan ja Evoran kaupungit ovat käymisen arvoisia, ja kumpikaan ei tuottanut pettymystä. Myös Serpasta ja Bejasta löydettiin keskiaikaisia linnoja ja muuta viehkeää, ja muutenkin noilla nurkilla tuntuu olevan suunnilleen joka kylässä jonkin sortin linna tai vähintäänkin rauniot. Jos vain yksi kohde pitäisi valita, niin se olisi turismista huolimatta Evora, on nimittäin aivan upea kaupunki, josta löytyy historian kerrostumia Rooman aikaisesta temppelistä linnoihin, ja myös huikeita puistoalueita.
Road tripin lopuksi suunnattiin vielä Lissabonin pohjoispuolelle Estremaduran maakuntaan. Majoituttiin surffikohde Penichen lähettyvillä, ja tehtiin sieltä päiväreissuja ympäristöön. Vierailtiin todella hienoissa kaupunkikohteissa, kuten Odiboksessa ja Alcobacassa, ja onhan nuo rantamaisemat myös tuolla päin aika upeita. Oli jotenkin kiva fiilis koko Portugalista, ehkä siksi että Suomessa käymisen jälkeen oli sellainen lomatunnelma ja innostus päällä. Matkalla takaisin Lissaboniin käytiin vielä ihailemassa Sintran linnoja ja muuta arkkitehtuuria, läheistä luonnonpuistoa sekä Cascaisin kaupunkia ja rantoja. Pohjois-Portugali jäi meiltä tällä reissulla näkemättä, mutta varmasti palataan maahan uudestaan. Autonvuokraamista ja kiertomatkailua voi kyllä suositella muillekin, välimatkat Portugalissa on kohtuullisen lyhyitä, ja vierailukohteissa riittää valinnanvaraa niin kaupungeista, linnoista, luonnosta, patikoinnista, surffauksesta kuin biitsielämästä tykkääville.
P.S. Jotta ei menisi ihan hehkuttamiseksi, niin vähän jotain negatiivistakin tähän loppuun; Ollaan yleensä onnistuttu valitsemaan tosi kivoja majapaikkoja, mutta Sintrassa meillä oli hieman epämiellyttävä Airbnb-kokemus. Hintataso tuolla alueella oli aika korkea, ja mentiin yöpymään naapurikylään edullisemman majoituksen perässä. No se tarkoitti sitten nelihenkisen perheen kotia, josta he vuokrasivat yhtä makuuhuonetta, joka oli yläkerrassa heti lastenhuoneiden vieressä. Tunnelma oli melko outo, ja onhan se nyt jotenkin kummallista olla ”kylässä” ihmisten luona jota ei tunne, ilman yhteistä kieltä vieläpä. Keittiötäkään ei saanut illalla käyttää, niin taidettiin sitten aika nopeasti vetäytyä vaan huoneeseen, varoen ettei vaan jutella juuri kuiskausta kovempaa, sillä koko perhe meni aikaisin nukkumaan. Kaikkea sitä.
