Elämää nomadina

Toukokuu 2018 osa 2: Pressimatka Siperiaan

Toukokuun lopussa oltiin jännän äärellä, nimittäin edessä oli FinnsAwayn ensimmäinen pressimatka! Meidät oli valittu mukaan projektiin, jonka tavoitteena oli muun muassa nostaa Siperian brändiarvoa ja kiinnostavuutta matkakohteena. Tuohon hankkeeseen liittyen järjestettiin kaikkiaan viisi pressimatkaa eri puolille Siperiaa, ja meidän reissu oli näistä ensimmäinen. Koska hankkeen suursponsori oli kaivos- ja metalliteollisuusjätti Nornickel, suuntautui tuo ensimmäinen matka Moskovan kautta Nornickelin kotiseuduille Norilskiin ja Dudinkaan Pohjois-Siperiaan, ei niin kovin kauas Jäämerestä. Norilsk on lähtökohtaisesti erikoinen valinta pressimatkakohteeksi jo senkin takia, että se on ollut yksi Venäjän ns. suljetuista kaupungeista, jonne ei edelleenkään ole asiaa illan lupalappuja, ei mikään turistikohde siis. Ei sinne kyllä helpolla pääsekään, sillä kaupunkiin ei ole lainkaan tieyhteyksiä, vaan kaikki henkilö- ja tavarakuljetukset hoituu lentäen tai vesiteitse, joko Jäämereltä tai Yenisei jokea pitkin etelästä päin silloin, kun se ei ole jäässä.

Pelkästään tuolle reissulle lähteminen oli jonkin sortin säätämistä, sillä kutsu matkalle tuli hieman viime tingassa, kesken meidän Portugalin road tripin. Viisumeita varten asioitiin Lissabonissa jonkinlaisessa viisumikeskuksessa, jossa hierottiin papereita kuntoon ihan urakalla. Viisumin tyyppi piti alunperin olla humanitäärinen matka, ja sopivaa kutsua haettiin muun muassa Venäjän olympiakomitealta, mutta loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan pikakäsittelyllä myönnetyllä turistiviisumilla. Tulipahan testattua, miten onnistuu viisumin haku Venäjälle toisesta EU-maasta käsin, ja näköjään se on ihan mahdollista. Venäjällä kumpikaan meistä ei ollut käynyt aiemmin, joten otettiin kutsu matkalle vastaan jo ihan senkin vuoksi. Vielä kun olisi tajunnut pyytää lentoliput niin, että oltaisiin voitu jäädä Moskovaan muutamaksi päiväksi itse pressimatkan jälkeen, mutta eihän me tämmöistä vaihtoehtoa edes osattu ajatella. Kuulemma on ihan perusjuttu bloggaajareissuilla, että ehkäpä seuraavalla kerralla sitten jos tilaisuuksia tulee eteen. No, pieni nähtävyyskierros sentään ehdittiin Moskovassa, ja myös treffattiin kaveriamme Mikaa joka oli siellä Suomi-koulun rehtorina töissä vielä tuolloin.

Pyhän Vasilin katedraali Moskovassa | Elämää Nomadina
Moskovan Punaisella torilla

Norilskissa ja Dudinkassa meillä oli melkoisen tiivis aikataulu kaikkine vierailuineen ja tutustumisineen, näistä löytyy enemmän tarinaa ja kuvia FinnsAway -blogin puolelta. Oltiin jotenkin kuviteltu että päästäisiin muun muassa tutustumaan lähialueen luontoon ja kiertelemään vapaammin, mutta varsin tiukassa ohjauksessa mentiin, ja välillä tuntui että ohjausta annettiin myös siihen, mitä esimerkiksi haastatteluissa sopisi sanoa. Toisaalta, meidät vietiin kuitenkin tutustumaan myös historian kääntöpuoleen ja Norilskin gulag-työleirin uhrien muistomerkille. Käytännössä leirin vangit rakensivat sekä Norilskin kaupungin että sen kaivosalueet ja teollisuuslaitokset.

Norilsk Golgotha Norillag työleirillä kärsineiden muistomerkki | Elämää nomadina
Norillag-leirin uhrien muistomerkillä

Toinen erityisen kiinnostava vierailukohde oli Nornickelin kuparitehdas, missä päästiin tutustumaan tuotantoon todellakin lähietäisyydeltä. Käytiin toki ensin läpi kaikki turvallisuusinfot ja systeemit, mutta tehtaan lattialla sitten ei kuitenkaan ollut niin justiinsa, käveltiin suunnilleen suoraan prosessilinjojen alapuolella ja itsensä olisi todellakin voinut loukata tai vaikkapa pudottaa puhelimensa sulaan metalliin. No, hengityssuojaimet sentään oli, mikä oli hyvä, sillä ilma oli sakeanaan rikkioksidia ja silmät kirveli suojalaseista huolimatta.

Kuparitehtaalla Noriskissa | Elämää Nomadina
Kuparitehtaalla oli lämmin tunnelma

Tämä pressireissu oli hieman kummallinen kokemus kaikkinensa, mutta oli kyllä mielenkiintoista tutustua noinkin arktiseen kolkkaan pallosta. Noin pohjoisessa Siperiassa olot on melkoisen ankeat, kun talvi kestää sellaiset yhdeksän kuukautta, maa on ikiroudassa, ja eihän siellä sen vuoksi kasvakaan juuri mikään. Toukokuun lopussa oli vielä lunta ihan reippaasti ja lisää satoi, ja jotenkin tuntui että ainoat värit luonnossa on valkoinen ja harmaa, talot sentään oli pääsääntöisesti maalattu kirkkailla väreillä.

Dudinka, Siperia | Elämää Nomadina
Dudinkassa tutustuttiin muun muassa Taimyrin alkuperäiskansojen kulttuureihin

Siperian reissun molemmin puolin piipahdettiin taas Riiassa, ja muun muassa pyörähdettiin paikallisilla olutfestareilla. Latviassa on kyllä hyvin selkeästi menossa craft beer -buumi, ja vasta-aloittaneita pieniä panimoita oli festarailla paikalla paitsi Riiasta, myös pääkaupungin ulkopuolelta. Aivan hauska tapahtuma, jossa pääsi pikkurahalla maistelemaan erilaisia tuotteita. Riika on oiva kohde pienpanimo-oluita harrastaville, aiheesta lisää FinnsAway-sivun postauksessa ja pian myös uudella Craft Beer Nomads -sivustolla.

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 0 / 5. Arvioita annettu: 0

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.