Maaliskuun kuulumiset Almerian Velez-Rubiosta
Terveisiä Almerian vuoristoseuduilla, jossa ollaan vietetty lähes koko maaliskuu melkoista hiljaiseloa. Varsinaisia reissukuulumisia ei siis juurikaan ole kerrottavaksi, mutta siitä huolimatta lienee pitkästä aikaa pienen päivityksen paikka! Tässä postauksessa vähän päivitystä nomadielämän arjesta täällä, tutustuminen Sierra María-Los Vélez luonnonpuistoon ja juttua digiaikaan siirtyneestä Oulun Musiikkijuhlat festivaalista, jonka parissa saatiin tänäkin keväänä työskennellä, vaikka ei Suomessa oltukaan.

Palattiin siis maaliskuun alussa Malagan provinssin rannikolta takaisin Velez-Rubioon, ihan Andalusian itärajalle. Oltiin täällä aiemmin, vuoden vaihteen tienoilla, muutama viikko koiravahteina, ja nyt Paul tarvitsi uudelleen koiranhoitoapua, sillä hänen hoiviinsa oli päätynyt myös sympaattinen mopsi Bella. Pesti Bellan hoitajina oli varsin lyhyt, sillä koira lähti kuljetusfirman kyydissä kohti Englantia, mutta me päädyttiin jäämään pidemmäksi aikaa ja vuokraamaan kolmen asunnon talon tyhjänä ollut keskikerros muutamaksi viikoksi.

Kevät koitti maaliskuun alussa vuoristossakin, ja upeasti kukkivien mantelipuiden valkoiseksi ja vaaleanpunaiseksi värjäämä maisema muuttui päivä päivältä vihreämmäksi. Me ollaan nautittu kesään heräävästä luonnosta päivittäisillä juoksu- tai kävelylenkeillä, Scobi-koiran kanssa tai ilman, mutta muuten ei sitten ollakaan käyty oikeastaan missään, ruokakauppaa ja vedenhakureissuja lukuun ottamatta. Tylsistymään ei silti olla päästy, sillä päivät on kuluneet nopeasti erilaisten työhommien parissa. Ehkä pientä mökkihöperyyttä on havaittavissa, tai ainakin sellaista tietynlaista erakoitumista, kun ei enää oikeastaan koskaan tule edes mieleen lähteä käymään ”kylillä” esimerkiksi illallisella tai pubissa… Kertaalleen sentään käytiin Paulin kanssa viettämässä iltaa Velez-Rubion keskustassa, ja oli kyllä kiva ilta! Ehkäpä me tästä vähän virkistytään, kunhan siirrytään taas ns. ihmisten ilmoille.

Maaliskuun aikana Espanjan koronatilanne parani huomattavasti, ja koko Andalusian alueella tartuntamäärät lähestulkoon romahtivat. Kuntarajat siis avautuivat, ravintoloiden aukioloaikoja pidennettiin ja öinen ulkonaliikkumiskieltokin siirtyi alkamaan hieman aiempaa myöhemmin. Provinssien väliset rajat pidettiin kuitenkin edelleen suljettuina, joten varsinaista matkailua täällä ei suositella vieläkään. Voimassa on edelleen myös maskipakko käytännössä kaikkialla oman kodin ulkopuolella. Jo siitäkin syystä tykättiin hiljaiselosta syrjäseudulla, sillä kun ei ole naapureita eikä edes päällystettyjä teitä näköpiirissä, ei maskinkäytöstäkään tarvitse stressata, kunhan vaan muistaa kauppareissulle lähtiessä pitää sitä mukana.

Sierra María-Los Vélez luonnonpuisto
Ihan Velez-Rubion, Velez-Blancon ja Marian kylien naapurissa sijaitsee Sierra María-Los Vélezin luonnonpuisto, josta löytyy muutamia merkittyjä patikkareittejä ja erilaisia näköalapaikkoja. Tämän talvisin hetkeksi lumipeitteen yllensä saavan luonnonpuiston maisemat eivät kesäisinkään ole mitään erityisen vehreitä, sillä kyseessä on ensisijaisesti vuoristoalue, ja sen karut kiviset huiput sekä rinteiden havupuuvoittoiset metsät. Vuorten rinteiden kallioseinämät sekä korkeuksista alas laaksoihin avautuvat maisemat ovat luonnon karuudesta huolimatta varsin komeita, ja aluetta voi hyvin suositella päiväpatikkakohteeksi, ainakin jos täälläpäin Andalusiaa sattuu jo muutenkin liikkumaan.

Sierra María-Los Vélezin luonnonpuistolle on ominaista vuotuiset suuret lämpötilanvaihtelut. Talviaikaan pakkasta voi olla reilustikin, kun taas kesällä alueella on hyvin kuuma. Lämpötilavaihteluiden ja ajoittaisten runsaiden sateiden aiheuttama eroosio on kuluttanut vuorten rinteitä, muodostaen syviä rotkoja ja erilaisia kivimuodostelmia. Puiston yli kahteen tuhanteen korkeusmetriin kohoavat kallioiset huiput ovat turvallinen pesintäpaikka useille petolinnuille, kuten kotkille, haukoille ja pöllöille. Nisäkkäistä puiston alueella tavataan muun muassa mäyriä ja oravia.

Meillä oli itse asiassa tarkoitus tehdä useampikin päiväreissu luonnonpuistoon, mutta jotenkin aika kului niin sukkelaan, että ehdittiin sinne vain kertaalleen. Silloin päädyttiin varsinaisen patikoimisen sijasta polkujuoksemaan, mikä osoittautuikin varsin oivaksi valinnaksi reitin ollessa pääasiassa metsäautotientapaista, hyvin helppokulkuista uraa. Kierrettiin Pinar de la Alfahuara -niminen merkitty reitti pienillä modifikaatioilla niin, että saatiin siitä noin 12 km mittainen ympyräreitti takaisin lähtöpaikalle. Reitti kulkee Sierra de Maria vuorten alarinteillä pääasiassa metsäalueella, joka on muinoin ollut kuninkaallisten metsästysmaita. Metsän eläimiä ei reitin varrella lintuja lukuun ottamatta nähty, mutta varsin hieno alue on kyseessä, ja polun varrelta löytyi niin näköalapaikkoja kuin opastauluin varustettuja historiallisia kohteita.
Oulun Musiikkijuhlien digiloikka
Aiempina nomadivuosina ollaan siis vietetty maaliskuut aina Suomessa, ja oltu samalla reissulla töissä Oulun Musiikkijuhlilla reilun parin viikon ajan. Tänä vuonna festivaalia ei luonnollisestikaan voitu järjestää normaaliin tapaan, mutta se silti toteutettiin koronasta huolimatta, sarjana live-stream -konsertteja, ilman salissa olevaa yleisöä, mutta kuitenkin suorana paikan päältä Oulusta. Tämä uusi järjestämismuoto työllisti myös meitä, sillä tehtiin täältä ”Espanjan etäkonttorista” käsin muun muassa stream-alustan ja verkkokaupan rakentamiseen liittyviä töitä, taittoa, sisällöntuotantoa ja jopa asiakaspalvelua. Stream-konsertit oli melkoinen digiloikka perinteiselle musiikkifestivaalille, ja on todella hienoa että sen myötä konsertteja pystyttiin poikkeusoloista huolimatta tekemään, ja välittämään tunnelmaa yleisölle, vaikkakin sitten konserttisalin sijasta kotisohvalle. Samalla myös työllistettiin kulttuurialan toimijoita artisteista teknikoihin.

Varsinainen festivaali päättyi juuri, mutta kaikkien konserttien tallenteet ovat edelleen katsottavissa aina pääsiäisen yli asti, joten tässä pieni mainospala – käy tutustumassa tarjontaan osoitteessa https://omj.fi/stream/ ja osta liput itselle tai lahjaksi!
Tätä kirjoittaessa meillä on taas uudet kuviot ja maisemanvaihto edessä. Vielä ennen kuun vaihdetta jätetään Almeria taakse ja palataan jälleen rannikolle! Seuraavan kerran päivitystä on siis luvassa vuoriston sijaan meren ääreltä.
Enpä tiennytkään, että mantelipuut kukkivat noin upeasti kirsikka- ja omenapuiden tapaan. Kukinta lienee varsin lyhytaikainen noiden muiden tapaan? Hienolta joka tapauksessa näyttää. Ja kivalta näyttää myös tuo Sierra María-Los Vélez luonnonpuisto, täytyy pitää paikka mielessä, jos joskus noille seuduille päädytään.
Joo itsekään en tiennyt että myös mantelin kukinta on noin upea! Ainakin tuolla vähän ylempänä ja viileämmässä keväässä kukinta myös kesti yllättävän kauan, siis useampia viikkoja, joskaan kaikki puut eivät kukkineet ihan juuri yhtä aikaa. Joka tapauksessa hieno näky tuolla alueella, missä mantelia kasvatetaan todella paljon. Luonnonpuisto oli tosiaan aivan kiva ja käymisen arvoinen jos on tuolla seuduilla, mutta koko Andalusian mittakaavassa se on ehkä aika vaatimaton, täältä kun löytyy niin paljon upeita luontokohteita!