Tour du Mont Blanc -vaellus ja Ranskan Annecy elokuussa 2020
Eleltyämme pari viikkoa hiljaisessa Alsacessa työprojekteja tehden, haluttiin pitää pieni kesäloma ja irtautua tietokoneista kokonaan vähäksi aikaa. Lähellä Sveitsin rajaa kun jo oltiin, oli lomaa suunnitellessa helppo kuulla Alppien kutsu. Tässä reissupäiväkirjan osassa patikoidaan ja telttaillaan upeissa vuoristomaisemissa, ja tutustutaan road tripin merkeissä myös viehättävään Annecyn kaupunkiin Kaakkois-Ranskassa.
Tour du Mont Blanc, upea pitkänmatkan vaellus Alpeilla

Me ollaan harrastettu vuoristoissa patikoimista jo vuosia, mutta pääasiassa päiväreissuja, tai korkeintaan parin yön mittaisia vaelluksia tehden. Kesälle 2020 olin jo hyvissä ajoin suunnitellut meille ensimmäistä varsinaista pitkänmatkan vaellusta, ja ajattelin, että aloitetaan sitten saman tien kunnolla, ja kierretään Alppien korkein vuori Mont Blanc. Tour du Mont Blanc, eli tuttavallisemmin TMB, on yksi Alppien klassikkovaelluksista, kaikkiaan noin 165 kilometrin mittainen patikkareitti, joka kiertää jylhän Mont Blancin massiivin ympäri, kulkien kolmessa maassa; Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä. Reitti kapuaa yli vuoristosolien, palatakseen alas laaksoihin niiden välillä, ja johdattaen kävelijät läpi useamman vuoristokylän ja kaupungin. Reitti jaetaan yleensä 11 etappiin ja nousumetrejä sen varrella kertyy reilu 9 000, mikä on todella paljon – ihan kylmiltään, tai huonokuntoisilla polvilla, ei tälle patikalle kannata lähteä.

Vielä alkukesästä näytti siltä, että korona pilaa tämänkin suunnitelman, mutta keskikesällä Euroopan maiden rajat olivat auki, samoin kuin suurin osa TMB-reitin varrella olevista vuoristomajoista, leirintäalueista ja ravintoloista. Kun sekä koronatilanne että sää näytti lupaavalta, siirryttiin elokuun alkupuolella suunnitelmista toteutukseen, ajeltiin Alsacesta vuorille ja vietettiin parin viikon ”rentouttava” kesäloma Alpeilla patikoiden ja telttaillen.
Tunnelmapaloja Tour du Mont Blancin varrelta
Kuten suurin osa TMB:n kiertävistä vaeltajista, mekin lähdettiin matkaan Ranskan Chamonix:sta, Mont Blancin pohjoispuolelta. Jo matka Alsacesta Chamonix:in Sveitsin läpi pitkin maksuttomia pikkuteitä oli elämys, sillä maisemat tuolla kulmalla Eurooppaa on vaan niin upeita. Ajaessa auringossa kimaltelevan Geneve-järven rannassa sijaitsevan Montreux:n kaupungin läpi tuli kyllä mieleen, että siellä varmaan viihtyisi vähän pidempäänkin, vaikkapa lemmikkivahtihommien merkeissä. Myös Chamonix sijaitsee maisemallisesti hienolla paikalla, ja itse kylässä, joka rakentuu hyvin pitkälle alppiturismin varaan, oli jopa koronakesänä melkoinen tungos.

Yövyttyämme ensin yhdellä Chamonix:n monista leirintäalueista, jätettiin auto maksuttomaan parkkiin viereiseen Les Houchesin kylään, ja heitettiin hieman turhan painavat rinkat selkään. Patikan tekeminen ns. omavaraisesti, eli yöpymättä ja ruokailematta vuoristomajoissa tarkoitti, että kannettavana oli vaatekertojen ynnä muun “pakollisen” lisäksi niin leiriytymisvälineet teltasta alkaen, kuin ruuanlaittotarvikkeetkin. Me ei olla ainakaan vielä satsattu mihinkään ultra-keveisiin retkeilykamppeisiin, joten kannettavaa oli Tonilla jopa yli 16 kiloa ja minulla noin 12-13 kiloa, vesi- ja ruokamäärästä riippuen. Vettä onneksi on reitin varrella saatavilla varsin usein, joten kovin montaa litraa ei tarvitse raahata mukana, ja useissa kylissä on myös kauppoja, joissa voi täydentää ruokavarastoja.

Me jaettiin patikka kahdeksalle kävelypäivälle yhdellä lepopäivällä, ja valittiin mukaan useampia poikkeamia perusreitiltä ylemmäs rinteille, joten päivämatkoista tuli melko pitkiä ja raskaita. Se ei upeissa maisemissa kuitenkaan hirveästi häirinnyt, ja tarkoitushan olikin keskittyä vain olemiseen ja matkan taittamiseen. Ensimmäiset päivät saatiin kävellä todella kauniissa kelissä, ja oli jopa turhankin kuuma. Öisin vuoristossa on kuitenkin kesälläkin kylmää, joten leiripaikat ovat yleensä alhaalla laaksoissa. Heti ensimmäisenä päivänä päästiin kokemaan jäätikköjoen ylitys pitkin riippusiltaa, ja toisena päivänä noustiin niin korkeaan solaan, että luntakin oli vielä reitillä, tosin vain nimeksi. Mont Blancin massiivilla toki sataa lunta usein ihan keskikesälläkin, joten voi olla hankala määritellä, onko reitillä oleva lumi niin sanotusti menneen talven vai jo seuraavan.

Harvassa maassa on vastaavaa jokamiehen oikeutta kuin Suomessa, ja myös Alpeilla luonnossa leiriytyminen on käytännössä kiellettyä. Suurin osa öistä vietettiin siis leirintäalueilla tai muilla leiriytymiseen tarkoitetuilla alueilla telttaillen. Leiriytymispaikkoja on kuitenkin verrattain harvassa erityisesti Italian puolella, jossa kuljettiinkin sitten laaksoissa Cormayerin kaupungin ympäristössä busseilla, jotta päästiin yöpymään leirintäalueelle järkevällä päivämatkalla. Bussien avulla voikin varsin kätevästi joko lyhentää reittiä, tai myös halutessaan palata yöpymisten jälkeen takaisin samaan paikkaan missä reitiltä poikkesi, jotta tulee kävelleeksi TMB:n ihan kokonaisuudessaan.

Meidän alkuperäinen ajatus oli kävellä myös Cormayerin ympäristön osuudet, jotka ovat maisemallisesti todella upeita, mutta liian pitkiksi muodostuneiden päivämatkojen ja huonommaksi muuttuneen sään vuoksi päädyttiin lyhentämään etappeja suunnitellusta ja jättämään väliin melko pitkiä pätkiä reitistä. Siitä huolimatta jouduttiin Italian puolella yhtenä aamupäivänä melkoisen ukkosmyrskyn keskelle kavutessamme kohti Sveitsin rajalla olevaa vuoristosolaa. Oli melko pelottavaa olla jyrkässä puuttomassa rinteessä kaatosateessa ja ukkosrintaman vyöryessä kohti, mutta kun vaihtoehtoja ei juuri ollut, ei auttanut kuin jatkaa. Ohuista sadetakeista ei ollut sanottavaa hyötyä, ja kastuttiin ihan huolella, mutta salamat eivät sentään iskeneet mihinkään ihan lähelle.

Vuoristovaelluksia suunnitteleville ei voi liikaa korostaa sitä, miten nopeasti sää voi muuttua, ja miten pitäisi olla varautunut yllättävään kastumiseen tai kylmyyteen, vieläpä mahdollisesti yhdistettynä loukkaantumiseen. Me onneksi selvittiin tuosta myrskystä ehjin nahoin, ja aurinkokin palasi taivaalle pian solan ylittämisen jälkeen.

Sveitsiin saakka reitti oli ollut melkoista vuoristomaisemailotulitusta ja kovia nousuja ja laskuja, joiden jälkeen tasaisemmat taipaleet poikki vuoristoniittyjen ja läpi laaksossa olevien söpöjen kylien tuntuivat jopa aavistuksen tylsiltä. Maisemat olivat kuitenkin Sveitsissäkin tietysti upeita, ei sitä käy kieltäminen, ja kun valittiin vaihtoehtoinen, korkeammalla kulkeva reitti takaisin kohti Ranskaa, päästiin myös ihailemaan jäätikkömaisemia.

Kirjoitettiin Tour du Mont Blanc -vaelluksesta pidempi postaus reittikuvauksineen, leiriytymisvinkkeineen ja kustannuksineen englanniksi FinnsAway -blogin puolelle – käy kurkistelemassa sieltä lisää patikkatarinaa kuvineen.

Annecy hurmaa arkkitehtuurilla, kanaaleilla ja järvimaisemilla
Pitkän vaelluksen jälkeen oltiin sen verran voipuneita, että päätettiin asettua pariksi päiväksi aloilleen ja keskittyä palautumiseen ja syömiseen. Kohteeksi valikoitui Ranskan Annecy, jossa meillä oli ollut tarkoitus käydä jo edellisen kesän road tripilla, mutta joka silloin jäi aikataulusyistä väliin. Annecy on vanha kaupunki saman nimisen, suuren järven rannalla. Annecy-järven sanotaan olevan yksi Euroopan puhtaimmista, ja sen rannoilta löytyy lukuisia uimarantoja ja vesiurheilumahdollisuuksia.

Annecyn kanaalien halkoma historiallinen keskusta on upea, ja sen tunnetuin nähtävyys, saarella sijaitseva, 1100-luvulla rakennettu Palais de l’Île on yksi Ranskan kuvatuimmista historiallisista rakennuksista. Aikoinaan muun muassa vankilana, oikeustalona ja lordien asuntona toiminut linna on nykyään museo, jonka näyttelyihin pääsee tutustumaan kesäisin. Vanhan kaupungin polveilevia, kivettyjä katuja reunustavat toinen toistaan hurmaavammat rakennukset, joiden pohjakerroksissa turisteja palvelevat erilaiset ravintolat ja putiikit. Turisteja Annecyssa tosiaan riitti koronasta huolimatta, ja historiallisen keskustan alueella oli elokuussa maskipakko liiketilojen lisäksi myös kaduilla kulkiessa.

Oletko sinä patikoinnin harrastaja tai muuten vain vuoristomaisemien ystävä? Voisitko ajatella patikoivasi Tour du Mont Blancin? Entä onko Annecyn alue tuttu? Jaa kokemuksia tai vaellusvinkkejä kommenteissa!
Raskaalta kuulostava patikka kyllä. Useimmiten me tosiaan preferoidaan (pitkiä) päiväpatikoita ja näin se varmaan on kyllä jatkossakin. Torres del Paine Chilessä ei kovin hyvin sovellu päiväpatikointiin, niin siellä tuli vietettyä useampi yö. Toisaalta se on varmaan yksi parhaiten mieleen jäänyt patikka ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Ja tuo sään huomioon ottaminen on kyllä keskeistä, nimittäin se tosiaan muuttuu kyllä Alpeilla usein nopeasti ihan päiväpatikoinninkin aikana.
Torres del Paine ja eteläinen Chile muutenkin on mun haavelistalla, kuvat sieltä on upeita, ja patikkareitit epäilemättä myös! Onko teidän blogiin tulossa juttua Torres del Painesta? Päiväpatikatkin on vallan jees, mutta vuoristoihin suunnittelen mieluummin pidempiä reittejä, koska pitkänkään päiväpatikan aikana ei ehdi kovin paljon muuta, kuin kavuta ensin ylös ja palata sitten alas. Ellei sitten käytä apuna hissejä ja/tai busseja, mutta sekään ei aina ole mahdollista (tai on turhan kallista).
Todella huikea reitti, ja tietysti kokonaisuudessaan jo melkoinen urakka kierrettäväksi! Alpeilla tosiaan sää sanelee, onko patikointipäivät milllaisia. Kyllähän tuolla auringossa on upea patikoida eikä korkeuserotkaan tunnu niin pahalta. Mutta sateen ja kylmyyden koittaessa homma käykin jo ihan työstä.
Tuo reitti olisi kyllä varmasti kaiken vaivan arvoinen ja mahtava kokemuksena. Vaikka sitten niin, että ei ihan koko reittiä kulkisikaan.
Voin kyllä suositella tuota reittiä – jos on aikaa niin ihan kokonaan, mutta lyhyemmät pätkätkin on tuolla aika helppo järjestää. Tuo meidän versio teltan ja kaiken muun majoittumiseen liittyvän tavaran kanssa, ja osin tosi pitkillä etapeilla, oli aika tiukka, mutta suurin osa tekee vaelluksen tuvissa yöpyen ja noin 15 km päivämatkoilla, jolloin se ei ole super-vaativa kokemattomallekaan. Tosin joo, säät vaikuttaa todella paljon, ja huonolla kelillä menee vähän maku koko hommasta, kun ne vuoristomaisematkin peittyy näkyvistä.
Hyvin voisin nähdä itseni tuolla patikoimassa. Vuoristomaisemassa sielu lepää. ❤️
Joo kyllä tuolla unohtui arkiset murheet ja pää sai tuulettua samalla kun kroppa rasittui. Vuoristomaisemissa todella on sitä jotain, ja parhaimmillaan ne yleensä juuri patikkareittien varrelta katseltuna.
Torres del Painesta tulee ilman muuta juttua blogiin! Juttuja on jo luonnosteltu, mutta kuvia pitää vielä käydä läpi, sillä niitä on todella paljon. Katsotaan jos kevään mittaan ehdittäisi julkaisemaan noitakin juttuja. Me käytetään noita hissejä, jos niitä on. Hirmukalliita ne tosiaan ovat. Muutaman viikon matkalla ajan ollessa rajallinen näen sen kuitenkin järkevänä.
Joo voin uskoa, että kuvien läpikäymisessä ja valitsemisessa on tekemistä!
Meillä niissä hisseissä ehkä hinnan lisäksi tökkii myös se “liiallisen helppouden” ajatus, siis sellainen jääräpäisyys ja urheiluhenkisyys ilmeisesti vaivaa, että kun on patikoimaan lähdetty, niin ei mitään hissejä käytetä 😀 Päiväreissuille varsinkin hissit kuitenkin tosiaan voisi mahdollistaa monipuolisemman reittivalikoiman ja pidemmän pätkän vaellusta nimenomaan ylhäällä vuorilla.
Onpa upea, mutta aika raskaan kuuloinen reitti! Kätevää kuitenkin, että halutessaan voi reittiä vähän lyhentää, ja silti onnistuu.
Hienoja paikkoja, Alppi-maisemat on niin upeita!
Upea se tosiaan on! Ilmeisesti moni tekee myös niin, että varaa TMB:n kulkemiseen viikon verran kahtena kesänä, ja patikoi puolikkaan kerralla. Voi olla ihan järkevää paitsi tekemään patikasta kevyemmän, myös mahduttamaan sen helpommin kesälomaan. Ja tosiaan, jos kulkee majalta majalle, kuten suurin osa tekee, päivämatkat pystyy pitämään lyhyempinä ja repun kevyempänä kuin teltassa majoittuessa.
Miten upeita kuvia! Alpit on itselle aivan koluamaton kohde, mutta ikiunelmien listalla. Ranskaa muuten jonkun veran kiertäneenä myöskään Annecyssä en ole kuitenkaan käynyt, mutta kyllähän sekin toivelistoilta löytyy. Jotain samaa kuin Strasbourgissa ja Colmarissa kuvien perusteella.
Kiitos! Alppeihin tutustumista ei voi kuin suositella, ja kohteitahan sieltä löytyy moneen makuun. Sekä tietysti noita upeita maisemia, mitä on ihan mahdoton vangita kuviin yhtä hienoina kuin miltä ne oikeasti näyttää. Ja Annecysta; tuo samankaltaisuuden fiilis tulee varmaan noista vanhaa keskustaa halkovista kanaaleista, mutta Annecyssa ei taas juurikaan näkynyt Alsacen alueelle tyypillisiä ristikkotaloja. Ja lisäksi sitten järvimaisema tuo oman erikoisuutensa.