Koronapäiväkirjat: Varsova ja paluu Ranskan Alsaceen heinäkuussa 2020

Heinäkuussa 2020 palattiin takaisin kiertolaiselämään ja aloitettiin matka kolmesta Baltian pääkaupungista. Meillä ei ollut Baltian läpi kulkemisen jälkeen tehtynä mitään kovin selkeää reissusuunnitelmaa, koska koronatilanne Euroopassa muuttui nopeasti, ja haluttiin tietysti parhaamme mukaan vältellä riskialueilla matkustamista, ja ”turhaa” matkustamista ylipäätään. Päätettiin tehdä jälleen paluu Ranskan Alsaceen, jossa kylläkin oli edelleen melko korkeat tartuntaluvut, mutta jossa meitä odotti tyhjä talo ja oma automme, joka oli jälleen talvehtinut ystäväperheemme Ranskan kodin pihassa. Siellä pystyisimme vetäytymään omiin oloihimme ja keskittymään työhommiin maaseudun rauhassa. Reitti Baltiasta Ranskaan kulki luontevasti Puolan kautta, ja Puolan koronatilannekin oli keskikesällä varsin hyvä. Hypättiinkin siis Vilnassa Varsovaan menevään yöbussiin, ja pysähdyttiin muutamaksi päiväksi Puolan pääkaupunkiin.

Pienpanimo-oluita ja nähtävyyksiä Varsovassa

Varsova oli meille tuttu kaupunki kolmen vuoden takaa, kun vietettiin siellä viikon verran ihan nomadielämämme alkutaipaleella. Tällä kertaa otettiin majoitus Airbnb:n kautta keskustasta, ja muutaman päivän vierailun agendalla oli kaupunkikierroksia, lenkkeilyä Varsovan upeissa puistoissa sekä paikallisten pienpanimotuotteiden maistelua. Varsovaan matkaavan kannattaa ehdottomasti varata aikaa toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutuneessa, mutta todella upeasti jälleenrakennetussa vanhassa kaupungissa ja viereisessä, viehättävässä “uudessa Varsovassa” eli Nowe Miastossa kiertelyyn, ja kaupunkiarkkitehtuurin tutkimiseen muutenkin.

Jos aikaa on enemmälti, voimme lämpimästi suositella suuntaamista myös ydinkeskustan ulkopuolelle, muun muassa ihailemaan Varsovan kauniita puistoja palatseineen ja puutarhoineen. Ihan keskustan kupeessa on upea, historiallisestikin merkittävä Łazienki Park, jota kutsutaan myös nimellä Royal Baths Park. Laajalle puistoalueelle mahtuu muun muassa palatseja, muistomerkkejä ja vesielementtejä, ja siellä järjestetään usein konsertteja ja muita kulttuuriesityksiä.

Oluen ystäville Varsova on ihan unelmakohde, sillä kaupungissa on valtavan paljon hyviä olutpubeja ja panimoravintoloita. Puolalaiset pienpanimo-oluet ovat usein todella hyviä, ja hintataso on suomalaisittain katsottuna hyvin maltillinen. Me tehtiin pienpanimo-olut kierros vanhassa kaupungissa aloittaen Maryensztadtin panimoravintolasta, ja maisteltiin puolalaisia tuotteita vanhan kaupungin lisäksi myös useammassa craft beer pubissa trendikkäällä Śródmieście Południowen alueella. Varsovasta olutkaupunkina on tulossa juttua Craft Beer Nomads -blogin puolelle tässä piakkoin.

Korona ei suuremmin näkynyt heinäkuisen Varsovan katukuvassa, normaalia pienemmän ihmismäärän lisäksi siis, sillä juuri kukaan ei käyttänyt kasvomaskeja, ja kaikki palvelut vaikuttivat olevan auki normaalisti. Ulkomaalaisia turisteja oli varmasti liikkeellä todella paljon vähemmän kuin yleensä, mutta ei vanhan kaupungin kaduilla silti ihan hiljaista ollut. Kaupoissa ja julkisessa liikenteessä maskin käyttämistä vaadittiin, ja meidänkin oli viimein aika ostaa ensimmäiset maskit. Ravintoloissa ei tarvinnut käyttää maskeja, eikä niitä pitänyt myöskään henkilökunta. Koko maskikikkailu tuntui tuolloin aika omituiselta ja turhaltakin, ja kun sen kauppaan mennessä laittoi naamalleen, kommunikointi ja oleminen ylipäätään tuntui oudolta ja hankalalta. No, onhan tuohon sittemmin toki tottunut.

Yöbussilla halki Keski-Euroopan Ranskan Colmariin

Vaihtoehtoisia reittejä Varsovasta Ranskan Alsaceen olisi ollut useita, ja kiinnostavia pysähdyspaikkoja matkan varrella vaikka kuinka, mutta Saksan ja Ranskan koronatilanteen vuoksi päätettiin siirtyä tuo väli niin vähillä kontakteilla kuin vain mahdollista. Hieman yllättävästi löydettiin bussilinja, joka kattoi koko tuon yli 1300 kilometrin mittaisen välin, ja päätös oli nopeasti tehty, vaikka 21 tunnin viettäminen bussissa ei kuulostanutkaan kovin mukavalta (hinta 53 eur / hlö). Hypättiin FlixBus:n uudenkarheaan ja kohtuullisen tilavaan bussiin yhdentoista aikaan päivällä, varustautuneina riittävillä eväillä tietysti. Matkaa tehtiin varsin rivakasti, ja koko päivänä oli vain yksi lyhyt tauko. Olihan siinä istumista, eikä maisematkaan olleet kummoisia, mutta varsin kivuttomasti aika kuitenkin kului sarjoja katsellessa ja jotain kirjoitushommia tehdessä. Saksan rajan tuntumassa oli jonkinlainen tarkastuspiste, jossa tsekattiin henkilöllisyyspaperit, mutta mitään muita koronaan liittyviä tarkastuksia ei ollut.

Yöpyminen bussissa ei ole koskaan erityisen mukavaa, eikä tälläkään matkalla kovin montaa tuntia pystynyt nukkumaan, vaikka tilaa oli jopa asettua pitkälleen. Ei siis oltu mitenkään supervirkeitä, kun aamulla kahdeksan aikaan saavuttiin Ranskan Colmariin. Seuraava paikallisbussi meidän ”omaan kylään” lähti vasta puolenpäivän aikaan, joten nakattiin rinkat selkään ja lähdettiin kävelylle ja aamupalalle Colmarin keskustaan. Colmarin vanhasta kaupungista on kirjoitettu täällä aiemminkin, mutta mainittakoon jälleen, että vierailua siellä voi lämpimästi suositella. Kaupungin miljöö on suorastaan satumainen värikkäine, hieman vinossa seisovine vanhoine ristikkotaloineen, kanaaleineen ja kukkaistutuksineen. Nyt korona-aikaan keskustan kadut olivat Colmarissakin melko hiljaisia, ja koko kesänä Alsacen viinireittiä kulkevien turistien määrä jäänee murto-osaan normaalista.

Hiljaiseloa Alsacen maaseudulla

Alsacessa asetuttiin siis jälleen Gueberschwihrin pikkukylään, talonvahdeiksi ja puutarhanhoitajiksi ystäviemme taloon. Reissuautomme Tiida oli odottanut pihassa siitä saakka kun edellisenä syksynä lähdettiin Kuubaan, eli melkein kymmenen kuukautta, mutta hyrähti akun takaisinliittämisen jälkeen kiltisti käyntiin. Oma auto helpottaa koronavastuullista matkailua huomattavasti, kun pystyy liikkumaan tapaamatta varsinaisesti ketään, eikä tarvitse hengitellä samaa ilmaa muiden kanssa vaikkapa busseissa. Käväistiin heti pienellä ajelulla ja ostosmatkalla Saksan puolella, ja vaihdatettiin Saksassa myös uudet renkaat kulahtaneiden kumien tilalle. Maskeja piti tuolloin käyttää kaupoissa niin Ranskassa kuin Saksassakin, mutta katukuvassa niitä ei vielä heinäkuun lopulla näkynyt juuri lainkaan.

Verrattuna edelliseen kesään, jolloin muun muassa käytiin soittamassa paikallisissa orkestereissa ja osallistuttiin useisiin kyläjuhliin, koronakesä 2020 oli Alsacessa todella hiljainen. Korona levisi tuolla alueella keväällä varsin voimakkaasti, ja vaikka lockdown kesäksi purettiin, monet rajoitukset jatkuivat. Meille kyllä sinänsä sopi ihan mainiosti eristäytyä omaan työkuplaan, jossa tietokoneen naputtamisen keskeyttivät lähinnä vain juoksulenkit ja satunnaiset kauppareissut, mutta onhan se jotenkin surkeaa, kun missään ei ole ketään, ja niin monet yrittäjät ovat hätää kärsimässä. Toivoa sopii, että asiat muuttuisivat pian parempaan suuntaan.

Reissupäiväkirjan seuraavassa osassa jätetään hetkeksi Alsacen kupla, ja lähdetään pienelle kesälomareissulle vuoristovaelluksen merkeissä.