Kesäkuu 2019 osa 1: Paluu Alsaceen ja road tripin ensimmäiset etapit
Kesä 2019 vietettiin jälleen Euroopassa, automatkailun ja talon- ja lemmikkivahtihommien merkeissä. Kesäkuun alussa siirryttiin Itävallasta Ranskaan yöbussilla, ja herättiin varhaiseen, aurinkoiseen aamuun Strasbourgissa. Päämääränä meillä oli pieni Gueberschwihrin kylä etelämpänä Alsacessa, mutta ennen sovittua kyytiä sinne, meillä oli muutama tunti aikaa tutustua Strasbourgiin. Grand Estin alueen pääkaupunki ja Euroopan Parlamentin kotipaikka oli meille uusi kohde, johon tutustuminen aloitettiin historiallisesta keskustasta, Grand Island saarelta. UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvässä historiallisessa keskustassa on upeaa arkkitehtuuria eri aikakausilta, ja kenties sen tunnetuin osa, Petite France, esittelee hurmaavaa, Alsacen(kin) alueelle tyypillistä ristikkotalorakentamista. Tässä entisessä työläiskorttelissa asui aikoinaan paljon käsityöläisiä, kuten mylläreitä ja nahkureita, sekä kalastajia. Alueen talot, kivetyt kujat ja kanaaleita ylittävät pienet sillat on alun perin rakennettu 1500- ja 1600-luvuilla. Petite France on todella kaunis, ja aikainen helatorstaiaamu oli loistava aika vierailla siellä, sillä saatiin tutkia ja valokuvata katuja ja rakennuksia lähestulkoon yksin, vaikka kyseessä on Strasbourgin suosituin turistialue. Grand Islandilta löytyy Petite Francen lisäksi muun muassa upeita kirkkoja ja palatseja, ja koko saaren kiertelyyn kannattaa varata kunnolla aikaa.
Gueberschwihrissa asetuttiin edellisen kesän tavoin ystäviemme taloon, ja pihassa odotteli reissuautomme Tiida, joka siis talvehti Ranskassa. Viivähdettiin paikoillaan tällä kertaa vain viikon verran, lähinnä tehden töitä, hoitaen puutarhaa sekä lenkkeillen viinipeltojen keskellä ja ylhäällä Vosges -vuorten rinteillä. Suunnitelmissa oli viettää pidempikin aika näissä kauniissa Alsacen maisemissa, mutta vasta loppukesästä, sillä ensin haluttiin pitää vähän lomaa ja lähteä road tripille Etelä-Ranskaan, Espanjaan ja mahdollisesti aina Portugaliin saakka. Pakattiin autoon retkeilykamppeet teltasta ja leirikeittiötavaroista lähtien, sillä tarkoitus oli yöpyä suurimmaksi osaksi leirintäalueilla, ja tehdä mahdollisuuksien mukaan myös hieman pidempiä patikoita.
Alppien yli Etelä-Ranskaan
Tarkan markan nomadeina suunnattiin ihan road tripin aluksi rajan yli Saksaan, täytettiin Tiidan tankki dieselillä ja käytiin reissuruokaostoksilla Lidlissa. Eikä muuten oltu ainoita Saksan edullisimpien hintojen perässä tulleita, sillä valtaosa autoista kaupan parkkipaikalla ja bensajonossa oli Ranskan rekisterissä. Road tripin reittisuunnitelma oli tuossa vaiheessa vielä aika lailla auki, mutta aloitettiin Ranskan Alpeilta ja Rivieralta, jossa meillä oli sovittuna treffit kavereiden kanssa. Valittiin patikointikohteeksi Chamechaude-vuori Grenoblen kaupungin pohjoispuolella, ja pystytettiin teltta läheiselle leirintäalueelle. Päiväpatikka Chamechaudella tarjoili upeita alppimaisemia, hieman kiipeilyä vaativia vaihtoehtoisia polkuja ja reippaan 1000 metriä nousua. Vaelluksen jälkeen maisema kietoutui pilviin, ja tutustumisretki Grenobleen ja ympäristöön oli vähän harmaa. Hieno kaupunki sekin toki oli, ja selkeinä päivinä keskustasta näkyy ympäröivien vuorten lumihuiput. Iltaa kohti sää muuttui ukostavaksi, ja yöllä herättiin teltassa ihan järkyttävään räsähdykseen ja maan tärinään ja rätinään, kun salama löi jonnekin todella lähelle. Oli aika kuumottava hetki, harvoin ihan noin vierestä tulee seurattua ukkosmyrskyä. Teltta ei onneksi ollut kovastakaan sateesta moksiskaan, joten pysyttiin sentään kuivina.
Nomadit Rivieralla
Road tripin seuraavat päivät vietettiin kuuluisalla Ranskan Rivieralla, jossa ei kumpikaan oltu aiemmin käyty. Kumpuilevien sisämaamaisemien ja hiljaisten mutkateiden jälkeen pölähdettiin jotenkin yllättäen keskelle rannikon hulinaa. Meidän ystäviä Oulusta oli siis parhaillaan lomailemassa Cannesissa, joten leiriydyttiin ihan kaupungin keskustan tuntumaan vähän ylihintaiselle camping-alueelle, ja suunnattiin sitten keskustaan tapaamaan tuttuja. Elokuvajuhlistaan tunnettu, legendaarinen rantakaupunki oli hieman rähjäisempi kuin kuviteltiin, mutta maisemat noilla seuduilla on muuten kyllä kohdallaan. Tehtiin pieni kierros kaupungilla, ja vietettiin sitten iltaa isommalla porukalla – olipa virkistävää nähdä kavereita ja jutella suomeksi muutakin kuin keskenämme.
Aamulla jatkettiin matkaa Nizzan kautta Monacoon, joka oli yksi viimeisistä Euroopan maista, jossa ei oltu vielä käyty. Parkkipaikkaa etsiessä päädyttiin vähän vahingossa ajamaan ihan ydinkeskustaan saakka. Eihän siinä muuten mitään, mutta muutenkin hieman rähjäinen automme oli tuolloin pienen jarruremontin tarpeessa, ja piti sen vuoksi melko äänekästä vikinää kaupunkiajossa. Jotenkin kevyesti nolotti ajella ikonisella Monte Carlon alueella letkassa kaiken maailman Ferrareitten ja Lamborghinien kanssa vinkuvalla Tiidalla… Parkkeerattiin lopulta halliin ihan Monte Carlo Casinon alle, ja iloksemme todettiin, että parkkihallit kaupungissa on maksuttomia ensimmäisen tunnin ajan. Käytiin kävellen kiertelemässä ympäriinsä, ja siirryttiin sitten vanhaan kaupunkiin, eli Monaco-Villeen. Tuo alue korkealla niemen päällä kahden satama välissä oli kyllä hieno linnoineen, muureineen ja kapeine kujineen.
Huikean hieno Verdon Gorge
Rivieran jälkeen otettiin suunnaksi Verdon Gorge, kanjoni, jonka olin lukenut olevan todella kaunis, ja myös oivallinen kohde vähän haastavampaankin patikointiin. Kun jätettiin kiireinen rannikko taakse ja siirryttiin takaisin sisämaahan, päästiin taas yllättävän nopeasti hiljaisille pikkuteille ja keskelle luonnonpuistojen rauhaa. Pysähdyttiin matkalla muun muassa ihastelemaan Gréolièresin kylää ja sen yläpuolisia vanhan kylän raunioita, sekä Castellanen kylää, josta Verdon-joen kanjonin jylhimmät osat alkaa. Ajeltiin pikkuteitä ihan kanjonin reunalla, letkassa muiden turistien kanssa, ja pysähdyttiin aina välillä näköalapaikoille kurkistelemaan kanjoniin ja kaukana alapuolella turkoosina virtaavaan jokeen. Hienoja näkymiä, mutta heti tuli kyllä sellainen fiilis, että mieluummin olisi patikkareiteillä rotkossa, kuin autojonossa sen reunalla. Yöksi suunnattiin leirintäalueelle kanjonin suulle, upean värisen Sainte-Croix-du-Verdon järven rantaan.
Seuraavana päivänä hurautettiin kanjonin eteläreunaa seuraavaa tietä joku parikymmentä kilometriä, jätettiin auto parkkiin, ja laskeuduttiin jyrkähköä patikkareittiä alas rotkoon. Oli kyllä ihan mahtava reissu se, huikeita maisemia ja kivaa polkua alhaalla, välillä vähän haastavampia pätkiä kanjonin kaventuessa, ja sitten kapuaminen takaisin ylös toista reittiä pitkin, paikoin liki pystysuoraan. Hyvät porrasaskelmat ja kaiteet teki ylöspäin etenemisestä kohtuu helppoa, mutta tuo reitti ei kyllä sovellu kovin korkeanpaikankammoisille. FinnsAway blogin puolelta löytyy tarkempi kuvaus patikasta (englanniksi) ja lisää kuvia kanjonista. Vietettiin Verdonin alueella vielä toinenkin päivä, ja käytiin polkujuoksemassa kanjonin rinteillä. Hullun raskaita nousuja ja teknisiä laskuja, joten ei ollut mitään nopeaa touhua, mutta ihan mahtava lenkki! Illalla saatiin “vieraita”, kun myöskin Euroopan road tripilla olleet, Unelmatrippi-blogin Jenni ja puolisonsa Hemmo tulivat samalle leirintäalueelle. Hauska kohtaaminen, ja oikein kiva illanvietto!
Verdonilta matka jatkui Provencen kauniissa maisemissa kohti länttä ja Espanjan rajaa, siitä lisää tarinoita seuraavassa osassa.
Ovatko Alsacen alue, Ranskan Alpit, Riviera tai Monaco sinulle tuttuja kohteita? Jaa matkamuistoja kommenteissa!