Rila-vuorten lumoissa – kolmen päivän vaellus ja Rilan luostari
Vietettyämme kesäkuukaudet Bulgarian Sofiassa, olimme syyskuun alussa täynnä reissuintoa ja valmiina uusiin seikkailuihin. Seuraava kiinnekohta oli lyhyt kissanvahtikeikka Turkin Istanbulissa kuun loppupuolella, joten meillä oli pari viikkoa aikaa viettää reissuelämää Bulgariassa ennen sitä. Aloitimme suuntaamalla Bulgarian korkeimpaan vuoristoon ja Rilan kansallispuistoon, jossa halusimme sekä käydä kuuluisassa Rilan luostarissa, että tehdä vähän pidemmän vaelluksen kansallispuiston reiteillä. Majoituimme ennen ja jälkeen vaelluksen Bor Camping -leirintäalueella ihan Rilan luostarin läheisyydessä, ja vaelluksen ajaksi saimme jättää auton turvallisesti parkkiin leirintäalueen aitojen sisäpuolelle.
Rilan luostari on yksi Bulgarian vierailluimmista nähtävyyksistä
Rilski-joen laaksossa, vuorten ja ikivanhojen metsien syleilyssä, yli 1100 metrin korkeudessa sijaitseva Rilan luostari on Bulgarian suurin ja merkittävin ortodoksinen luostari, ja sen kulttuurihistoriallinen arvo on mittaamaton. 900-luvulla perustetun luostarin perustajana pidetään sen läheisessä luolassa erakkona asunutta Ivan Rilskiä (Pyhä Johannes Rila) ja hänen oppilaitaan. Luostarin varallisuus kasvoi lukuisten Bulgarian hallitsijoiden tehtyä sille merkittäviä lahjoituksia. Vuosisatojen varrella rakennuksia on uusittu ja luostaria laajennettu useampaan otteeseen. Nykyisen luostarin rakennuksista suuri osa on tehty 1800-luvun puolivälissä, suuren tulipalon jälkeen, mutta osa rakennuksista, kuten sisäpihan torni, ovat peräisin keskiajalta.
Rilan luostari, muiden syrjäisten luostareiden tavoin, toimi osaltaan bulgarian kielen, kulttuurin ja uskonnon säilyttämisen keskuksena maan ollessa pitkään osmanien valtakunnan alla. Luostarissa on aikoinaan ollut lähes 1000 munkkia, ja huoneita kompleksissa on kaikkiaan noin 300. Rilan luostari on edelleen aktiivinen, mutta munkkeja siellä on enää alle kymmenen. Rilan luostari lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1983. Suosittuun luostariin tehdään järjestettyjä matkoja muun muassa Sofiasta, ja sinne kulkee myös reittiliikennettä pääkaupungista.
Rilan kansallispuisto suojelee vuoristoluontoa
Lounais-Bulgariassa sijaitseva Rila on Bulgarian, Balkanin niemimaan ja koko Kaakkois-Euroopan korkein vuorijono. Rhodope-massiiviin kuuluva vuoristo on suurelta osin merkittävää luontoaluetta, ja sen ekosysteemejä suojelemaan perustettiin vuonna 1992 Rilan kansallispuisto. Laajalla luonnonsuojelualueella (yli 81 hehtaaria) on muun muassa yli 120 vuoristojärveä sekä Balkanin korkein huippu Musala (2 925 metriä merenpinnasta). Rila-vuorten kasvisto ja eläimistö on monipuolista, ja siellä tavataan muun muassa 48 eri nisäkäslajia peuroista susiin ja oravista karhuihin.
Rilan alueella risteilee vaelluspolkujen verkosto, ja sen halki kulkee myös kaksi Euroopan pitkänmatkan vaellusreittiä, E4 ja E8. Vuorilla on majoitus- ja ravintolapalveluja ja autiotupia, mutta myös reitittömiä erämaa-alueita ja kokonaan suljettu merkittävä vesivarantoalue. Rila-vuorten vaellusreiteille pääsee lukuisista eri lähtöpaikoista eri puolilla vuoristoa, ja patikan aluksi on myös mahdollista hyödyntää hissejä, joiden avulla pääsee vaikkapa lähelle Rilan kuuluisia The Seven Rila Lakes -järviä. Vuoristo jaetaan neljään eri osaan sitä halkovien syvien laaksojen mukaisesti.
Kolmen päivän vaellus Rila-vuorilla
Patikoijille on Rilan alueella runsaasti reittejä mistä valita, mutta sopivan kierroksen suunnittelu oli silti yllättävän haastavaa. Suurten korkeuserojen ja paikoin hidaskulkuisen maaston vuoksi päivämatkoja ei voi venyttää kovin pitkiksi, joten jos haluaa koluta vuoriston eri osia kattavasti, pitää patikkaan varata reilusti aikaa. Me päädyimme keskittymään Malyovitsa Rilan alueeseen vuoriston luoteisosissa. Aikaa varasimme kolmesta neljään päivään, jättäen reitin loppuosaan valinnanvaraa sen mukaan, miten nopeasti käytännössä etenisimme. Pakkasimme mukaan kaikki leiriytymisvarusteet, joten emme olleet vain vuoristomajojen palveluiden varassa, ja siten vapaampia muokkaamaan reittiä matkan varrella.
Rilan luostarilta vuoristomajataloon
Ensimmäisenä päivänä pääsimme matkaan pakkaamisen ja muiden järjestelyjen jälkeen vasta iltapäivän puolella. Päivän tavoitteena oli lähteä poluille Rilan luostarilta ja kulkea noin 16 kilometrin matka korkealla vuoristolaaksossa sijaitsevalle Ivan Vazov -nimiselle vuoristomajalle. Lähestulkoon koko matka noustiin ylöspäin, kaikkiaan noin 1300 korkeusmetriä, mutta kävely ei tuntunut mitenkään raskaalta, sillä polku oli helppokulkuinen. Maisematkin olivat alun metsäpätkän jälkeen varsin hienoja, vaikka melko pilvistä olikin.
Viimeiset kilometrit kuljettiin loivaan alamäkeen kauniissa laaksossa, ohi lammaslaumojen ja laiduntavien hevosten. Noin viiden tunnin kävelyn jälkeen lunastettiin petipaikat majatalosta (noin 15 euroa per henkilö, mikä on Bulgarian hintatasossa aika paljon, ja kuulemma tuplat viime vuoden hinnoista) ja kokattiin illallista omalla kaasukeittimellä laskevan auringon valoa ihaillen. Majalla oli varsin vilkasta, ja ilmeisesti lähestulkoon kaikki petipaikat tulivat täyteen.
Rilan järvien ohi Maliovitsan huipulle
Vaelluksen toisena päivänä herättiin komeaan aurinkoiseen aamuun, keiteltiin aamupuurot ja kerättiin tavarat selkään. Päivän kävely alkoi muutaman sadan korkeusmetrin nousulla laaksosta sen pohjoispuolen harjanteelle, jota pitkin sitten kuljettiin kohti itää. Harjanteelta avautuvat maisemat olivat huikeita, erityisesti kulkiessamme kuuluisien Rilan seitsemän järven, sekä niiden lähellä sijaitsevien lukuisten muiden vuoristojärvien, yläpuolelta.
Aamuauringon jälkeen pilvisyys lisääntyi ja välillä saimme todistaa sääilmiötä, jossa vuoristoharjanne muodosti selkeän säärajan – pohjoispuolella oli selkeää ja aurinkoistakin, eteläpuolella sumuista ja pilvistä. Harjanteen päällä kulkeva polku oli pääosin helppo ja loivapiirteinen, ja kulkeminen leppoisaa. Pilviverhon raosta pääsimme ihastelemaan lintuperspektiivistä myös Rilan luostaria laaksossa liki 1500 korkeusmetriä alapuolellamme.
Iltapäivällä nousimme reittimme korkeimmalle kohdalle, Maliovitsan huipulle (2 729 m). Nousu harjanteelta huipulle oli pitkähkö mutta ei kovin jyrkkä. Pilvisyyden lisäännyttyä maisema huipulta ei valitettavasti ollut mitenkään kummoinen. Laskeutuminen Maliovitsalta sen koillispuoleiseen laaksoon ja seuraavalle vuoristomajalle sen sijaan oli melko jyrkkä ja kivinen, ei varsinaisesti vaarallinen mutta todella hidaskulkuinen. Kaikkiaan matkaa kertyi toisena päivänä vain 15 kilometriä, mutta aikaa kävelyyn meni liki kuusi ja puoli tuntia. Maliovitsa hutilla majoituimme huoneiden sijaan omaan telttaan ihan majan vieressä, puron rannassa sijaitsevalle maksuttomalle teltta-alueelle. Lämpötila laski yöllä viiden asteen tienoille, mutta teltassa ja uusissa kolmen vuodenajan makuupusseissa tarkeni vallan hyvin.
Maliovitsan vuoristomajalta kohti Keski-Rilaa ja takaisin luostarille
Kolmantena patikkapäivänä suuntasimme kauemmas itään, kohti hiljaisempaa Keski-Rilan aluetta. Päivä alkoi jälleen aurinkoisena, ja kuten edellisenäkin päivänä, kapuamisella laaksosta ylös. Polku Maliovitsan majalta itään oli alkuun todella ikävän kivinen ja osin risukkoinenkin, mikä teki etenemisestä onnettoman hidasta. Ensimmäisen tunnin jälkeen kulku hieman helpottui, ja pikkuhiljaa maisematkin paranivat. Kuljimme tällä kertaa korkeimman harjanteen alapuolella, ja jälleen ohi hienojen järvien. Scary Lake -nimisen järven rannassa kuljimme ohi söpön autiotuvan, jossa olisimme voineet myös yöpyä, mikäli olisimme jo edellisenä päivänä ehtineet pidemmälle.
Jatkoimme vielä tovin nousujohteisesti, kunnes lyhyen kallioisemman, vaijerein avustetun pätkän jälkeen saavutimme päivän korkeimman kohdan ja pidimme lyhyen evästauon. Laskeutuessa alas seuraavaan laaksoon oli aika päättää, jatkammeko kulkua vielä sieltä kauemmas itään, vai käännymmekö kulkemaan pitkin laaksoa alas kohti luostaria.
Päädyimme palaamaan, sillä kattavampi kierros seuraavassa laaksossa olisi vaatinut ainakin pari patikkapäivää lisää, ja meillä alkoi jo olla eväät ja vähän voimatkin vähissä. Leirintäalueelle palaaminenkaan ei mikään helppo lopetus ollut, sillä laskumetrejä kertyi kolmannelle päivälle lähemmäs 1700, matkaa kaikkineen 22 kilometriä ja kävelyaikaa meni lähes 8 tuntia.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan tämä kolmen päivän ja 53 kilometrin Rila-vaellus oli antoisa kokemus. Maisemat erityisesti harjanteilla kulkiessa olivat huikeita, reitit helppoja seurata ja sääkin pääosin hyvä. Rila-vuoria voi kyllä lämpimästi suositella vaelluskohteena, vaikka tietysti vaikkapa Alppeihin ja Tour du Mont Blanc -vaellukseen verrattuna puuttuivat muun muassa lumihuiput ja jäätiköt.
Patikasta tulee yksityiskohtaisempi reittikuvaus, varustelistaus ja lisää kuvia FinnsAway-blogin puolelle myöhemmin, mutta toki myös suomeksi annetaan mielellään lisää vinkkejä Rilan maisemissa vaeltamisesta kiinnostuneille – ota yhteyttä somessa tai jätä kysymyksiä kommenttikenttään!
Oletko sinä tehnyt pidempiä vuoristovaelluksia tai päiväpatikoita ulkomailla, tai kiinnostaisiko lähteä esimerkiksi ohjatulle ryhmävaellusmatkalle? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
Oli kiva lukea juttu ja katsoa kuvia, kun noita reittejä on aiemmin tullut suunniteltua. Hienon näköistä, vaikka tosiaan ne lumihuippuiset vuoret puuttuvat. Alpeilla ollaan patikoitu useissa paikoissa. Joskus olen harkinnut esimerkiksi Perun Andeilla pidempiä patikoita, kuvat ainakin näyttävät upeilta. Ja totta kai Himalaja kiinnostaa.
Andeilta kyllä löytyisi todella paljon kiinnostavia patikkareittejä! Me tehtiin Perun reissulla aikoinaan pari päiväpatikkaa vuorilla, nekin olivat hienoja kokemuksia, mutta joskus pitää päästä tekemään joku pidempi vaellusreissu. Ja samoin, Himalaja kiinnostaa kovasti myös!
Mielettömät vaellusmaisemat! Laitoin tämän kyllä ylös “pakko käydä” -kohdelistalleni, sillä vaikutti super mielenkiintoiselta!
Kiva kuulla, ja hienoja maisemia tuolla kyllä riittää, samoin kuin varmasti myös läheisillä Pirin-vuorilla. Toivottavasti patikkapainotteinen reissu Bulgariaan toteutuu!
Miten päädyitte Rilan vaellukselle? Pitääkö autiotupa varata ennakkoon?
Hyvä kysymys, nyt varmaan päädyttiin Rilaan ihan vain siksi, kun Bulgariassa oltiin muutenkin ja Rilan maisemat olivat jääneet kiehtomaan aiemman talvipatikan myötä. Bulgariassa on helppo tehdä varsin monipuolinen reissu vaikka aikaa ei olisikaan käytettävissä kovin paljon, jo vaikkapa viikossakin ehtii nähdä sekä hienoja kaupunkeja ja kyliä, vuoristoa että esim. Mustanmeren rannikkoa.
Autiotuvat ovat tuollakin ihan vain miehittämättömiä sääsuojia, eli niihin ei ole mitään varaussysteemiä. Vuoristomajoihin sen sijaan yleensä voi tehdä varauksen, mutta usein vain soittamalla. Tilaa niistä yleensä järjestyy, mutta mikäli mitään varauksia ei ole, tai jos vaeltaa sellaisilla taipaleilla missä on vain autiotupia, on aina suositeltavaa kantaa mukana oma majoite. Se voi olla korvaamaton apu myös hätätilanteissa, jos ei vaikkapa loukkaantumisen vuoksi pysty jatkamaan matkaa.
Muistan kun viimeksi luin teidän jutun kun suunnittelitte Bulgariaan menemistä ja nyt olette jo siellä 🙂 Olipa mielenkiintoista lukea teidän vaelluksesta ja kuulosti suht iisiltä ja leppoisalta reitiltä. Kiva oli myös kuulla erilainen puoli Bulgariasta (itsellä kokemusta vain perinteiseltä Sunny Beachilta vuosien takaa) …
Kaikkiaan viivyttiin Bulgariassa vähän yli kolme kuukautta, mutta kieltämättä tuntuu itsestäkin siltä, että vastahan sinne menemistä suunniteltiin. Aika kuluu jotenkin kovin nopeasti nykyään 🙂
Upea patikkareitti! Ja jälleen hyvin kuvattu, pystyi samaistumaan reitin tunnelmiin. Ihan kelpo päivämatkoja kyllä teitte, kun veditte 53 kilometriä vuoristossa kolmessa päivässä. Hauskaa, että sielläkin on tuollainen autiotupa-vuoristomaja -systeemi, vähän kuin Lapin kansallispuistoissa. Tuo kuulu luostarikin näyttää käymisen arvoiselta ja onhan se sitä tietysti ollutkin jo toista tuhatta vuotta. Harmittaa kyllä edelleen, ettei ehditty moikkaamaan teitä Sofiaan..
Kiitos Ismo! Tuo reitti oli varsin hieno, ja jätti kipinää palata vielä joskus uudestaan Rilan eri osien poluille, samoin kun Pirin-vuoristoon myös. Päivämätkat oli tosiaan jokseenkin pitkiä, ainakin nousu- / laskumetreihin nähden, joten ihan aloittevalle vaeltajalle, tai varsinkaan heikkopolviselle, tätä samaa ei ehkä voi suositella. Toisaalta jos lähtee liikkeelle heti aamusta, ehtii hyvin myös pitää kunnon taukoja ja levätä tarvittaessa.
Ensin kuulosti patikka mielenkiintoiselta mutta vaijerit ja kivikko kuvat sitten ei. Varmasti ollut upea kokemus tuo vaellus. Ja hyvä myös kuvauksen e tuosta paikastanne.
Oli upea reissu, eikä tuo vaijeripätkäkään ollut mitenkään vaikea, ehkä kuvassa näyttää vaarallisemmalta kuin oli. Polkuja Rilalta löytyy onneksi monen tasoisia, ja tosiaan helpoiten upeisiin maisemiin pääsee hissejä hyödyntäen.
Wow mitkä maastot. Ja vuoristomaja/autiomajayöpymiset, niille iso peukku.
Oli kyllä varsin komeita maisemia ja pääsääntöisesti kivaa maastoa kävellä. Yöpyminen vuoristossa on muutenkin mahtavaa, mutta erityisesti siksi, että se mahdollistaa niin paljon enemmän reittejä, ja nimenomaan ylhäällä vuorilla patikoimista, kuin pelkät päiväreissut.
Emme koskaan vaeltaneet tositarkoituksella kun Tatravuorilla. Tosin, vaikka joka päivä kävelyä kertyi 8-12 km ja jopa 14 tuntia (reitit siellä ovat suht helppoja, ei tarvi kun pistää jalka toisensa eteen), emme koskaan jääneet vuoriin yöksi. Ensinnäkin sitä ei suositella niillä seuduilla, mutta toinen sys oli siinä, etten tähän asti päässyt jyvälle, miten hygienia toimii, silloin kun leiriydytään telttaan leirintäalueen ulkopuolelle. Olkoon ilman suihkua voi olla 2-3 päivää vaikka inha sekin on kesäisin. Mutta miten tuo vessassa käynti sujuu? Eihän siellä puuskaan voi mennä 🤔. Sorry, että mä tuollaista kysyn, mutta tämä pulma ei jätä minua rauhaan.
Vuoristomajoissa on usein jopa suihkut, tosin ei välttämättä lämmintä vettä, mutta autiotuvissa tai omassa telttamajoituksessa ei moisesta luksuksesta pääse nauttimaan. Jos tarkenee ja luonnonvesiä löytyy, voi tietty peseytyä vaikkapa järvessä, tai sitten vaan käyttää puhdistautumiseen veteen kasteltua pyyhettä tai vaikkapa savetteja. Ja joo vessassa käyminen tarkoittaa juuri sitä puskaan menemistä, ja isommat tarpeet tulee luonnossa aina peittää – käytännössä vaeltajan perusvarustukseen pitäisikin kuulua pieni lapio, jolla on näppärä kaivaa “kakkakuoppa” :).
Tosi kiva oli lukea Bulgarian luontokohteesta! Mulla on edelleen käymättä Itä-Euroopan maita, joten mielellään niihin yhdistäis sitten myös luontomatkailua. En ookaan tainnut koskaan aiemmin törmätä blogeissa Bulgariasta muihin kohteisiin kun niihin ranta-alueisiin. Kiitos siis tästä inspiraatiosta 🙂
Kiva kuulla! Bulgariaan ei taideta niin kovin paljon omatoimimatkoja tehdä, ainakaan bloggaajien toimesta, sillä minäkään en ainakaan suomeksi ole montaa postausta lukenut. Luontokohteita siellä on runsaasti mistä valita, ja todella paljon kaikenlaista muuta kiinnostavaa myös, eikä edullinen hintatasokaan tietysti haitaksi ole.
Mahtavan näköinen reissu ja todella upeita maisemia. Alpeilla on tullut patikoitua jonkin verran eri kohteissa, mutta on sitä Euroopassa paljon muitakin upeita vuoristokohteita tarjolla. Bulgaria on muutenkin kiva maa, joten siellä saisi patikointiin sopivasti yhdistettyä mielenkiintoisia kaupunki- ja kulttuurikohteita.
Alpit on tietty Euroopan tunnetuin vuoristo, ja todella upea, mutta ihan todella paljon on muitakin hienoja vuorialueita ja reitistöjä tutkittavaksi. Tuntuu että mitä enemmän patikoi ja polkujuoksee, sen paremmin huomaa kuinka paljon mahtavia reittejä olisikaan, kun vaan kaikkialle kerkeäisi 😊