Saaritunnelmaa Korfulla ja lemmikkivahtina Thessalonikissa Kreikassa

Syksyn 2025 pakumatka Euroopassa jatkui Albaniasta Kreikkaan. Ylitimme maiden välisen rajan rannikon tuntumassa Mavromatin raja-asemalla, ja ajelimme Igoumenitsaan, josta jatkettiin Kerkyra Seawaysin autolautalla Korfun saarelle muutamaksi päiväksi. Palattuamme mantereelle ajoimme maan pohjoisosan halki Thessalonikiin, jossa meitä odotti kolmen viikon lemmikkivahtipesti. Tässä kuvapainotteisessa postauksessa siis saaritunnelmia Korfulta sekä kaupunkielämää ja historiallisia kohteita Thessalonikissa.

Korfu on monipuolinen saarikohde Kreikan ja Albanian rajalla

Joonian saariryhmään kuuluva Korfun saari ihan Albanian rannikon tuntumassa on pitkään ollut suosittu turistikohde, mutta mikään pelkkä rantaresorttisaari se ei missään nimessä ole. Korfulta löytyy rantalomakohteiden lisäksi paljon hiljaisia kyliä ja komeita vuoristo- ja kalliorantamaisemia sekä historiallisia kohteita. Hieno on myös Korfun kaupunki, jossa on niin linnoituksia ja puistoja kuin kapeita mukulakivikatuja ja pastellinvärisiä vanhoja asuinrakennuksia.

Aikoinaan Korfulla vierailivat pääasiassa eurooppalaiset kuninkaalliset ja muu eliitti, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla siitä tuli suosittu massaturismikohde – itse asiassa Kofu oli pitkään yksi merkittävimmistä pakettimatkakohteista. Saaren kaikkiaan 217 kilometriä pitkällä rannikolla on paljon resorttityyppisiä lomakohteita, suuria hotelleja ja yksityisiä huviloita, mutta kallioiselta rannikolta on edelleen mahdollista löytää myös hiljaisia, eristäytyneitä rantopoukamia, joista joillekin pääsee vain veneellä.

Rannikkomaisemia ja sieviä kyliä Palaiokastritsan alueella

Korfun-vierailumme oli liian lyhyt koko saaren kiertämiseen, mutta ehdimme tutustua joihinkin saaren kauniisiin kyliin. Vaikka Korfulta tuntuu puuttuvan sellainen ikoninen valko-sininen kreikkalaistunnelma, kylät ovat omalla tavallaan hyvin viehättäviä pehmeine pastelliväreineen ja kivettyine kujineen. Syyskuun loppupuolella kovin turismisesonki oli ohi, ja saimme nauttia kylien rennosta tunnelmasta varsin rauhassa.

Majoituimme Camping Paleokastritsa leirintäalueella saaren länsirannikolla sijaitsevassa Palaiokastritsan kylässä, ja tutustuimme sen ympäristön rantoihin ja kyliin pyöräretkillä ja ylempänä vuoristossa sijaitsevien kylien läpi autoillen. Pysähtelimme matkan varrella pieniin sievästi sisustettuihin tavernoihin ja kuvaamaan syysauringossa torkkuvia kissoja. Varsinkin kauempana sisämaassa sijaitsevissa kylissä oli sellainen unelias, pysähtynyt tunnelma, todella erilainen kuin rannan turistikohteissa.

Reitille osuneista rannoista kenties hienoin oli Limni Beach Palaiokastristsan eteläpuolella. Limni on oikeastaan molemmin puolin kapeaa niemekettä sijaitseva kaksoisranta. Limni Beach on tunnettu luonnonkauneudestaan, eikä sen viereen pääse autolla, vaan rannalle siirtyminen vaatii joko lyhyen patikan portaita alas, tai saapumisen veneellä. Mikään varsinainen piilotettu helmi se ei enää ole, ja auringonottajia oli syyskuisena keskiviikkonakin melkoisesti.

Kivan “salainen rannan” löysimme leirintäalueen respan ohjeiden mukaisesti suositun Liapades Beachin läheltä. Palaiokastritsan puolelta lähestyminen vaati patikointia osin kivikkoisia polkuja alas, mutta virkistävä uinti pienessä poukamassa kallioiden välissä palkitsi vaivan.

Kylien ja rantojen lisäksi kävimme ihastelemassa Angelokastron linnoitusta Palaiokastritsan pohjoispuolella. Tämä 305 metriä merenpinnan yläpuolelle rantakallion päälle rakennettu linnoitus on yksi Kreikan tärkeimmistä bysanttilaisista linnoituksista. Tällä paikalla on ollut puolustusrakennelma jo ainakin 600-luvulta lähtien, mutta linnoituksen historia on osin hämärän peitossa. Nykyään raunioitunut kivilinna on peräisin 1200-luvulta, ja sillä oli tärkeä puolustuksellinen rooli venetsialaisten valtakaudella. Linnoituksen rauniot eivät itsessään ole mitenkään erityisen hienot, mutta maisemallisen sijaintinsa vuoksi se on varsin näyttävä.

Korfun kaupungin lumoissa

Korfun pääkaupungilla on ollut tärkeä rooli Kreikan historiassa antiikin ajoista lähtien, ja jo keskiajalla se tunnettiin nimellä Kastropolis, linnakaupunki. Korfua hallitsi venetsialainen aatelisto vuosina 1386–1797, ja Unescon maailmanperintökohteeksikin luokitellussa vanhassakaupungissa on paljon venetsialaisvaikutteista arkkitehtuuria. Kaupungissa on kaksi venetsialaista linnaa; Korfun vanha linnoitus, joka sijaitsee niemimaan itäisimmässä kärjessä, ja Uusi linnoitus, joka seisoo kukkulalla Korfun vanhan sataman vieressä.

Kahden linnoituksen välissä levittäytyvä Korfun vanhakaupunki on tiiviisti rakennettu sokkelo kapeita kivikujia, jotka kiemurtelevat asuintalojen ja kirkkojen välissä. Vanhassa keskustassa on myös merkittäviä palatseja, erityisesti Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön palatsi, joka alun perin toimi Joonian saarten brittiläisen ylikomissaarin asuinpaikkana.

Korfun vanhakaupunki on olennainen osa vierailua saarella, ja turismi todella näkyy katukuvassa. Toisaalta, suurimmat ihmismassat keskittyvät parille aukiolle ja “tärkeimmille” kaduille, ja sivukujilla saa haahuilla rauhassa.

Nähtävyyksiä ja lemmikkien rapsuttelua Thessalonikissa

Korfua olisi voinut kierrellä vielä muutaman päivän lisää, mutta meitä kutsui jo kolmen päivän jälkeen Thessaloniki, jossa meitä siis odotti kolmen viikon pesti lemmikkivahteina. Tämä oli meille jo kolmas kerta tässä Kreikan toiseksi suurimmassa kaupungissa, mutta aiemmat vierailut ovat olleet melkoisen pikaisia. Ajoimme tällä kertaa Pohjois-Kreikan halki hyödyntäen maksullisia moottoriteitä, mutta jos aikaa on, suosittelemme maisemareittejä, erityisesti mutkatietä Metsovon solan yli. Toki isompien teiden varrellakin oli ihan nättiä maisemaa.

Perillä Thessalonikissa asetuimme lähes rannassa sijaitsevaan kahdeksannen kerroksen “kotiimme”, jossa tutustuimme resque-koiriin Hendrixiin ja Gozetteen, ja niin ikään kaduilta pelastettuihin kissoihin Nietzscheen ja Dominoon, sekä tietysti myös heidän omistajaansa. Kuten aina kun teemme talonvahtihommia, fokus on ensisijaisesti työhommissa ja lenkkeilyssä, sekä tietysti lemmikeistä huolehtimisessa, mutta kolmessa viikossa ehdimme myös tutustua kaupungin elämään ja nähtävyyksiin.

Thessaloniki on Pohjois-Kreikan suurin kaupunki, ja se on ollut asuttu esihistoriallisista ajoista lähtien. Vilkas rannikkokaupunki on täynnä historiaa, mukaan lukien arkeologisia kohteita ja monumentteja roomalaisilta, bysanttilaisilta ja ottomaanien ajoilta. Vaikka olimme tosiaan Thessalonikissa jo kolmatta kertaa, löysimme silti paljon uutta, tai pitäisikö sanoa vanhaa, sillä vierailimme ensimmäistä kertaa viehättävällä Ano Polin alueella kukkuloilla, osittain kaupungin vanhojen muurien sisällä, ja Thessalonikin bysanttilaisella linnoituksella.

Kaupungin kuuluisin maamerkki seisoo kuitenkin ylpeänä aivan rantakadun tuntumassa – Thessalonikin Valkoinen torni on todistanut useita historian käännekohtia. Pyöreä torni rakennettiin aiemman bysanttilaisen linnoituksen päälle sen jälkeen, kun Ottomaanit hyökkäsivät kaupunkiin ja ottivat sen hallintaansa vuonna 1430. Valkoista tornia kutsuttiin itse asiassa pitkään “Veritorniksi” tai “Punaiseksi torniksi”, koska se toimi vankilana, ja tunnettiin vankien raa’asta kiduttamisesta. Nykyään tornissa on Thessalonikin historiaa esittelevä museo.

Valkoiselta tornilta lähtevä Thessalonikin merenrantapromenadi tuli meille kolmen viikon aikana varsin tutuksi, sillä lenkkeilimme siellä päivittäin niin koirien kanssa kuin keskenämme. Promenadi on todella suosittu ulkoilualue, ja sen varrella on niin monumentteja kuin puutarhojakin. Tunnetuimpiin patsaisiin kuuluvat muun muassa massiivinen Aleksanteri Suuren ratsastajapatsas sekä National Resistance Monument, Kansallinen vastarintamonumentti. Modernimpaa taidetta edustaa esimerkiksi George Zongolopoulosin Sateenvarjot monumentti. Useita kilometrejä pitkä promenadi päättyy Thessalonikin konserttisaliin.

Kolme viikkoa Thessalonikissa hujahti todella nopeasti, ja vaikka liikuimme ulkona päivittäin, varsinaisia kaupunki- tai nähtävyyskierroksia tehtiin varsin vähän. Ravintoloissa sentään käytiin muutaman kerran (onhan kreikkalainen ruoka ihanaa!), ja sattuipa oleskelun ajalle myös olutfestivaalit, joissa käytiin haastattelemassa paikallisia pienpanimoita Craft Beer Nomads -blogin tiimoilta. Lemmikkivahtipestin päätyttyä auton keula kääntyi jälleen kohti pohjoista – seuraavassa postuksessa on luvassa lisää automatkailua Balkanilla!

Oletko käynyt Manner-Kreikassa ja Kreikan saarilla? Olivatko tämän postauksen kohteet tuttuja? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!