Elämää nomadina

Syyskuu 2017 osa 2: Romanian Brasov ja tutustuminen Moldovaan

Romanian vuoristojen jälkeen suunnattiin kohti Brasovia, Curtea de Argesin kaupungin, Lerestin kylän ja Branin kautta. Lerestin ympäristö oli kuin jonkinmoinen aikahyppy – maaseudun pikkuteillä ajeltiin hevoskärryillä, kanat juoksi ympäriinsä ja lammaslaumat kulkivat paimenten ohjastamina yli kyläteiden. Branin kyläkään ei ole suuri, mutta suositun turistikohteen siitä tekee Branin linna. Tämä varsin dramaattisella paikalla kiviharjanteella seisova linna on tullut kuuluisaksi Draculan linnana, vaikkakaan historian valossa sillä ei ole juurikaan tekemistä Draculan esikuvan Vlad Tepesin kanssa, eikä edes Bram Stokerin romaaneissa kuvaillun Draculan linnan kanssa. Noh, komea linna se on joka tapauksessa, ja kyseenalainen Dracula-yhteys on todellakin hyödynnetty turistien houkuttelemiseksi paikalle. Linnan ympäristö pursuaa kojuja, joissa myydään jos jonkinlaista Dracula-teemaista krääsää. Meille riitti linnaan jonottamisen sijaan sen ihailu hieman kauempaa, jo senkin vuoksi että pidettiin 45 Lein (9 €) pääsymaksua turhan arvokkaana.

Branin linna Romaniassa | Elämää nomadina blogi

Transylvanian alueella sijaitseva Brasovin kaupunki on varsin suosittu vierailukohde Romaniassa, sekä viehättävän vanhankaupungin että ympäröivien linnojen ja vuoristomaisemien vuoksi. Meidän Brasovin vierailun ajaksi sattui todella sateiset ilmat, mikä teki kaupungin tutkimisesta hieman epämiellyttävää ja valokuvaamisesta haastavaa. Viereiset vuoret olisi houkutelleet patikoimaan lisää, mutta kehnot kelit johti päätökseen siirtyä tutustumaan naapurimaahan Moldovaan.

Brasovin katukuvaa syksyllä | Elämää nomadina blogi

Rähjäinen Chisinau ja Moldovan viinikellarit

Matka Moldovaan, jälleen uuteen maahan meille, kulki läpi sievien maalaismaisemien. Peltotöitä tehtiin melko vanhanaikaisilla välineillä, ja teiden varsilla oli tuon tuostakin vesimelonikauppiaita ja todella paljon kulkukoiria. Rajalla vastaanotto oli hieman yrmeä, mutta päästiin kuitenkin läpi nopeasti ja ilman ongelmia. Moldova on yksi Euroopan köyhimmistä maista, eikä siellä ole kovinkaan kehittynyttä turismia. Me ajettiin suoraan pääkaupunki Chisinauhun, jossa asusteltiin peräti viikon verran. Ei ollut mikään kovin viehättävä kaupunki se, vaan aika rähjäinen, ja betonikompleksit tekivät kaupungin yleisilmeestä jokseenkin harmaan. Jotenkin kuitenkin tykättiin kaupungin fiiliksestä, ja tietysti siitä, että kaikki oli hämmentävän halpaa. Maksettiin esimerkiksi isosta airbnb asunnosta ja aamupalasta alakerran ravintolassa yhteensä 15 euroa per yö, diesel maksoi jotain 80 senttiä litralta, ja ihan kunnollisen pihvin lisukkeineen sai ravintolasta kuudella eurolla. Chisinaun vierailun aikana tehtiin myös aika paljon töitä, ja siinä sivussa lenkkeiltiin, käytiin salilla ja syötiin useamman kerran ulkona.

Moldovan pääkaupunki Chisinau oli mielenkiintoinen | Elämää nomadina blogi

Moldova on varsin iso viinin tuottaja, vaikka esimerkiksi Suomen Alkosta ei taida kovin montaa sorttia moldovalaisia viinejä löytyä. Maassa on tehty viiniä ammoisista ajoista lähtien, ja sieltä löytyy maailman suurimmat viinikellarit. Milestii Mici -tila pitää hallussaan kahtakin maailmanennätystä – käsittämättömät 200 kilometriä viinikellarikäytäviä sekä maailman suurin kellariin säilötty viinikokoelma. Me käytiin tutustumassa Cricova viinitilaan, joka sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Chisinausta, ja jonne pääsee näppärästi bussilla (kuka nyt autolla lähtisi viinitilavierailulle…). Myös Cricovan kellareilla on maailmanennätys – suurin kellariala, joka on aidosti viinin varastointi- ja valmistuskäytössä. Oli kyllä hienoa päästä käymään kellareissa, joissa muun muassa valmistetaan kuohuviiniä perinteisellä metodilla, joka on sama, jota käytetään Ranskassa samppanjan valmistamiseen. Kellareista löytyi myös muun muassa elokuvateatteri, museo ja lukuisia maisteluhuoneita, joissa on muun muassa juhlittu Putinin 50-vuotispäivää aikoinaan.

Cricovan viinikellarissa Moldovassa | Elämää nomadina blogi

Chisinausta löytyi myös varsin kelvollista pienpanimo-olutta. Käytiin vierailemassa Litra Brewing Companyssa, jossa päästiin porisemaan sekä panimon omistajien että vierailevan tanskalaisen panimomestari Janin kanssa, joka itse asiassa sattui olemaan suomalaista sukua ja jopa puhui vähän suomea, kuinkas sattuikaan! Arvottiin hetki, että jäädäänkö Moldovaan vähän pidemmäksikin aikaa, sillä tulossa oli muun muassa suuri viinifestivaali, mutta päätettiin sittenkin jatkaa matkaa kohti Ukrainaa kuun vaihtuessa lokakuuksi.

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 5 / 5. Arvioita annettu: 2

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.