Lokakuu 2017 osa 1: Transnistria, Ukraina ja paluu Romaniaan

Maailmasta löytyy muutamia sellaisia valtioita, jotka ovat käytännössä itsenäisiä, mutta yleisesti tunnustamattomia ja virallisesti osa jotain muuta valtiota. Yksi näistä on Transnistrian tasavalta, venäjäksi Pridnestrovje, joka sijaitsee Moldovan ja Ukrainan välissä. Maa julistautui 90-luvun alussa itsenäiseksi, mutta on virallisesti osa Moldovaa, sillä yksikään valtio ei ole sen itsenäisyyttä tunnustanut. Se ei tunnu transnistrialaisia pahemmin häiritsevän, vaan maassa eletään kuin omassa valtiossaan – löytyy oma hallinto, valuutta, rajaviranomaiset, poliisi ja niin edelleen. Me käytiin tutustumassa tähän erikoiseen, Venäjään kuulumisesta haaveilevaan maahan lokakuun alussa 2017. Tarkoitus oli mennä Moldovasta omalla autolla Transnistrian läpi Ukrainaan, mutta auton ”tullaamisesta” ja omalla autolla liikkumisen hankaluuksista oli sen verran paljon pelottelutarinoita netissä, että päädyttiin sittenkin käymään päiväreissulla bussilla Odessasta. Transnistriaa pidetään aikahyppynä Neuvostoliittoon, ja toden totta pääkaupungissa Tiraspolissa näkyi paljon neuvostoarkkitehtuuria ja Lenin-patsaita, mutta toisaalta se oli varsin nykyaikaisen ja vireän oloinen kaupunki. Harmi kun tehtiin vain päiväreissu, olisi kiinnostanut nähdä Tiraspolin lisäksi myös Benderin kaupunki ja seikkailla maaseudulla.

Ukraina ei varsinaisesti ollut meidän alkuperäisellä Itä-Euroopan kohdelistalla, mutta päätettiin kuitenkin käydä tutustumassa maan luoteisosiin, kun kerran sillä seudulla jo oltiin. Pääkohteeksi valikoitu Mustanmeren rannalla sijaitseva Odessa, joka osoittautui todella kivaksi ja komeaksi kaupungiksi. Viivyttiin Odessassa vähän reilu viikko, jonka aikana ehti kuljeskella ympäri keskustaa, josta löytyy todella upeaa arkkitehtuuria, lenkkeillä Mustanmeren rannassa ja puistoissa, ja toki myös kyhjöttää sisällä hostellissa koneiden ääressä. Keittiöt meidän majoituksissa oli vähän mitä oli, joten syötiin aika paljon ulkona, mikä oli kyllä ilo, kun hintataso miellytti kukkaroa ja saatiin hyvää ruokaa kera pienpanimo-oluiden. Kyrilliset aakkoset oli kyllä otettava haltuun, kun englanninkielisiä ruokalistoja ei pahemmin ollut saatavilla.

Ukrainan toinen kohde oli rantakylä Zatoka, matkalla kohti Romanian rajaa. Zatoka on rantalomakohde, mutta lokakuun puolivälin ollessa selkeästi sesongin ulkopuolella, koko paikka kumisi tyhjyyttään. Suurin osa palveluista oli kiinni, ja ranta-alueella oli lähes aavemaista kuljeskella, seurana vain tuulen kuljettamat risupallot ja kulkukoirat. Lämmintä kuitenkin oli, ihan T-paita kelit vielä ainakin lenkkeillessä ja parvekkeella auringossa. Sattuipa muuten niin, että kun majoituttiin suunnilleen ainoassa auki olevassa hotellissa, sen ainoat muut asukkaat oli naapurihuoneessa, ja pariskunnan mies alkoi meitä hetken kuunneltuaan juttelemaan suomeksi! Hän oli kotoisin Karesuvannosta, ja oli oppinut kielen joskus aikoinaan satamatyöläisenä Ruotsissa, kun työkaverit oli olleet suomalaisia. Melkoinen sattuma tämäkin taas.

Ukrainasta tosiaan jatkettiin takaisin naapurimaahan Romaniaan, mutta näillä kahdella maalla ei ole rajanylityspistettä Moldovan ja Mustanmeren välisellä maarajalla. Jouduttiin siis ylittämään ensin raja Moldovaan, ajamaan siellä muutama kilometri (ja ostamaan sitä varten uusi vignette) ja ylittämään vasta sitten raja Romaniaan. Jos tähän mennessä rajanylitykset oli olleet sujuvia, niin tähän homman tuhraantui sitten aikaa ihan kunnolla. Ensin Moldovan rajalla syynättiin kaikki tavarat läpi (ja meillähän oli kontissa jos jonkinlaista kampetta, laatikkoa, pussukkaa ja nyssykkää), ja kun viimein päästiin Romanian (EU-)rajalle, siellä oli jonot tarkastukseen. No, läpi viimein päästiin, ja ajeltiin takaisin Mustanmeren rantaan, Constantan kaupunkiin. Myös Constanta, ja erityisesti Mamaian biitsisuikale, on rantalomakohde, joten lokakuussa oli melko hiljaista. Constanta on kuitenkin ihan oikea kaupunki, itse asiassa hyvin vanha sellainen, ja siellä on myös Mustanmeren suurin satama. Pieni vanhakaupunki oli tosi kiva, ja rantamaisemat myös vallan jees.

Romanian viimeiseksi kohteeksi oli säästynyt pääkaupunki Bukarest, jossa viihdyttiin vajaa viikko. Kaupungista jäi hieman sekava kuva, jotenkin ei päästy sisään sen fiilikseen ehkä, ja onhan se todella suuri ja kiireinen metropoli, josta löydettiin kuitenkin varsin kiinnostavaa ja kaunista arkkitehtuuria. Käytiin pari kävelykierrosta keskustassa tsekkaamassa jättimäinen parlamenttitalo ja pieni historiallisen keskustan alue, mutta paljolti pysyteltiin sisällä airbnb:ssa tekemässä töitä ja miettimässä, että mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. Meillähän ei ollut Suomesta lähtiessä sen kummallisempaa suunnitelmaa, kuin ajella Romaniaan syksyllä ja käydä siellä patikoimassa. Päätettiin jatkaa kohti etelää, jotta päästäisiin lähestyvän talven kylmyyttä karkuun, joten seuraava kohdemaa oli Bulgaria.