Pitkin poikin Serbiaa Belgradista Stara Planinaan

Toukokuun alussa Budapestissa tehdyn koiranvahtikeikan jälkeen jatkoimme matkaa kohti etelää. Seuraava sovittu house-sit, peräti kolmen kuukauden pituinen keikka Bulgarian Sofiassa, oli alkamassa kesäkuun alussa, joten meillä oli kolmisen viikkoa aikaa reissata Balkanilla ennen asettumista kesäksi aloilleen. Alkuperäinen suunnitelma oli ehtiä käydä tuossa ajassa niin Serbiassa, Kosovossa kuin Montenegrossakin, mutta päädyttiin viettämään koko kolme viikkoa Serbiassa, joka osoittautui todella mahtavaksi reissumaaksi. Oltiin käyty ennen nomadielämää Serbiassa muutama päivä, joskus kymmenisen vuotta sitten, osana pidempää reppureissua Balkanilla, mutta nyt haluttiin tutustua maan eri kolkkiin vähän perusteellisemmin. Tässä postauksessa vieraillaan ensin Belgradissa, ja matkataan sitten halki itäisen Serbian, lähinnä luontokohteisiin tutustuen.

Kiehtova, rosoinen ja viehättävä pääkaupunki Belgrad

Ensimmäinen kohteemme Serbiassa oli pääkaupunki Belgrad, joka sijaitsee Tonavan ja Sava-joen risteyskohdassa maan pohjoisosassa. Strategiselle paikalle rakentuneella kaupungilla on pitkä historia, ja sen merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu jokien risteyskohdan yläpuolella kohoava Belgradin linnoitus ja puisto, Kalemegdan. Linnoituksen historia on yhtä vanha kuin koko kaupungin – sen ensimmäinen versio oli kelttien 300-luvulla rakentama asemapaikka, josta hieman myöhemmin tuli Rooman valtakunnan raja-asema. Belgrad linnoituksineen on siirtynyt hallitsijalta toiselle lukuisia kertoja, ollen viimeisimpänä ennen Serbian kuningaskunnan hallintaan siirtymistä (1867) vuosisatoja ottomaanien vallan alla. Ensimmäisen maailman sodan jälkeen Belgradista tuli Jugoslavian pääkaupunki.

Vaikka Belgradin suosio reissukohteena on kasvanut, se ei ole mikään varsinainen Balkanin turistikeskittymä, ehkä osittain sen vuoksi, että Serbia sijaitsee sisämaassa, ja monet Balkanille matkaavat suuntaavat ensisijaisesti rannikolle. Belgrad on kuitenkin alueen pääkaupungeista Sofian jälkeen suurin ja vilkkain, ja kuuluisa muun muassa railakkaasta yöelämästään. Belgrad onkin oivallinen kaupunkilomakohde, jossa viehättää historian, maamerkkirakennusten ja ydinkeskustan katujen ja aukioiden lisäksi muun muassa kahvilakulttuuri, gastronomia ja paikalliset viinit sekä käsityöläisoluet. Budjettimatkaajan on helppo ihastua myös paikalliseen hintatasoon, joka on todella maltillinen.

Me vietettiin Belgradissa viikon verran, ja ehdittiin paitsi tutustua itse kaupunkiin, myös tavata kaupungissa asuvia bloggaajakollegoita. Ensin treffattiin serbialainen Milos, johon tutustuttiin reilu neljä vuotta sitten pressimatkalla Siperiassa, sekä hänen vaimonsa Milana. He näyttivät meille kaupunkia ja kutsuivat lounaalle yhteen Sava-joen hienoista ravintolalaivoista (joista osa palvelee villistä menostaan tunnettuina yökerhoina) sekä jälkkärikakulle kotiinsa New Belgradissa. Tämä oli meille ensikosketus serbialaiseen vieraanvaraisuuteen, jota saatiin kokea kolmen viikon aikana useissa eri paikoissa – serbit ovat kokemuksemme mukaan todella ystävällisiä ja auttavaisia! Viikonloppua Belgradissa vietettiin puolestaan suomalaisseurassa, kun tavattiin Please Be Seated for Takeoff -blogin Tanja ja Ismo (ja hurmaava Nero-kissa), joiden kanssa oltiin oltu somen kautta yhteyksissä jo pidempään, mutta ei koskaan aiemmin tavattu livenä. Tultiin juttuun mainiosti, ja käytiin porukalla muun muassa herkuttelemassa paikallisten ravintoloiden tarjonnalla, vierailemassa Serbian ensimmäisessä craft beer pubissa ja raukealla sunnuntaipiknikillä linnoituksella.

Kirjoitettiin hieman pidempi postaus Belgradista FinnsAway blogin puolelle (englanniksi), käy kurkistamassa sieltä lisää kuvia ja tunnelmia.

Linnoituksia ja luontokohteita Itä-Serbiassa

Djerdapin kansallispuisto

Belgradista matkamme jatkui tutustumaan itäisen Serbian kansallispuistoihin ja patikointimaisemiin, sekä linnoituksiin ja maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Nišiin. Aloitimme Djerdapin kansallispuistosta Tonavan rannassa Romanian rajalla. Tämän alueen kohokohtiin kuuluvat komeat jokimaisemat, erityisesti Djerdapin kanjoni, joka myös Tonavan rautaporttina (Iron Gate) tunnetaan. Kapea kanjoni halkaisee vuoristoisen maiseman, ja joenrannan vuorenhuiput muodostavat huikeita luonnollisia näköalapaikkoja. Me teimme polkujuoksupatikan alueen korkeimmalle kohdalle, Miroč-vuoren Veliki Strbak -huipulle, ja maisemat todella palkitsivat hikisen kapuamisen.

Golubacin linnoitus

Matka Djerdapin maisemiin kannattaa yhdistää vierailuun Golubacin linnoituksella kansallispuiston pohjoispuolella. Tämä Tonavan rantakallioilla majesteettisena seisova linnoitus on upeasti jälleenrakennettu, ja sen suojissa on todella hyvä museo mielenkiintoisine näyttelyineen. Golubacin linnoitus on rakennettu strategiseen paikkaan Djerdapin kanjonin suulle, vartioimaan joen muodostamaa luonnollista rajaa. Tarkka rakennusajankohta ei ole tiedossa, eikä edes se, olivatko rakentajina serbit vai unkarilaiset, mutta ensimmäisen kerran linnoitus on mainittu kirjallisissa lähteissä ja vuonna 1335.

Golubacin linnoitukselle pääsee paitsi omalla autolla, myös matkanjärjestäjien bussireissuilla Belgradista sekä osana jokiristeilyä. Linnoitukseen myydään neljää erilaista lipputyyppiä sen mukaan, haluaako nähdä vain linnan alimmat osat ja näyttelyt vai kavuta korkeammalle torneihin. Peruslipun hinta on noin viisi euroa, ja kaikkiin linnan osiin pääsee tutustumaan noin 13 eurolla, sisältäen “ylä-zoneilla” oppaan (opas ja turvatoimet ovat välttämättömiä osaan torneista, samoin kuin ”oikeat” kengät, eli ei sandaalit). Meillä oli hieman kireä aikataulu (emme päässeet laajan sähkökatkon vuoksi linnoitukseen ollenkaan sinä päivänä kun olimme alun perin suunnitelleet), joten kävimme vain perustasoon kuuluvilla alueilla ja museon näyttelyissä, mikä oli jo varsin mainio kokemus, mutta epäilemättä korkeammilla zoneilla pääsee nauttimaan vielä upeammin maisemista ja tutustumaan mielenkiintoisiin osiin linnasta.

Lazarevin kanjoni

Golubacin jälkeen pysähdyimme pariksi päiväksi Smederevon kaupunkiin (sielläkin muuten on aivan hieno linnoitus), josta jatkoimme seuraavaan luontokohteeseen, Lazarevin kanjonille. Lazarev Kanjon on noin 9 kilometriä pitkä, jyrkkäseinäinen kanjoni pienen Borin kaivoskaupungin läheisyydessä. Komean rotkon seinät ovat 300-500 metriä korkeat, ja niiden päältä avautuu upeita näkymiä. Maan syvin ja pisin kanjoni on kuuluisa myös useista pitkistä luolista, joista tunnetuin on Lazareva Pećina, Lazarevin luola. Me teimme kanjonilla juoksuvaelluksen aloittaen luolan parkkipaikalta, käyden sen läheisyydessä olevilla näköalapaikoilla sekä kauempana kanjonin eteläpuolen seinämien huipulla, josta suureksi yllätykseksemme löytyi myös todella sympaattisen oloinen pieni ravintola ja leiriytymispaikka.

Lazarevin luola oli reippailumme jälkeen jo suljettu siltä päivältä, mutta sielläkin varmasti olisi kannattanut käydä. Kaikkiaan liki kymmenen kilometriä pitkästä luolasta on avoinna yleisölle vain alkuosa, ja sinne tehdyn kävelyreitin varrella pääsee ihailemaan erilaisia tippukivimuodostelmia.

Nišin linnoitus

Borista jatkoimme muutamaksi päiväksi Nišin kaupunkiin, jossa Belgradin tapaan on hieno linnoituksen ja puiston yhdistelmä. Nišin linnoitus Nišava-joen rannalla on merkittävä kulttuurihistoriallinen monumentti, jonka alkuperäinen versio rakennettiin antiikin Rooman aikaan. Vuosisatojen varrella linnoitus muuttui ja vaihtoi hallitsijaa useaan kertaan, ja nykyinen linnoitus on rakennettu ottomaanien toimesta 1700-luvun alkupuoliskolla.

Kaupunkikohteena Niš ei ehkä yllä pääkaupungin tai pohjoisen Novi Sadin tasolle, mutta kyllä sieltäkin löytyy kiinnostavia nähtävyyksiä ja hyviä ravintoloita ja pubeja, joten parin päivän vierailulla ei varmasti pääse tylsistymään.

Stara Planinan kansallispuisto

Nišista itään, ihan Bulgarian rajalla, sijaitsee Balkanvuoriin kuuluva Stara Planinan kansallispuisto, jossa sijaitsevat Serbian korkeimmat huiput (kun Kosovon vuoria ei lasketa mukaan), lukuisia komeita vesiputouksia ja paljon lähes koskematonta vuoristoluontoa. Me asetuimme pariksi päiväksi Pirotin kaupungin laitamille, tarkoituksena tehdä päivävaellus Midžor-vuoren huipulle Topli Do:n vuoristokylästä.

Epäonneksemme alueella liikkui tuolloin voimakkaita ukkosmyrskyrintamia kaatosateineen, joten pidempi patikka jouduttiin jättämään seuraavaan kertaan. Käytiin kuitenkin ajelemassa piskuiseen Topli Do:n kylään, ja sieltä juoksulenkillä yhdellä vesiputouksista, aivan hyvä reissu oli sekin, ja hetkellisesti saatiin nauttia myös poutaisesta säästä kahden ukkosrintaman välissä.

Linnabongaus muuten sai jatkoa myös Pirotissa, josta löysimme hiljattain remontoidun Pirotin keskiaikaisen linnoituksen. Tämänkin linnoituksen sijainti on strategisesti joen rannassa kivisen harjanteen päällä, ja samalla paikalla on ollut linnoitusrakenteita jo Rooman imperiumin aikaan. Prinssi Lazar rakennutti Pirotin linnoituksen ylimmät osat1300-luvulla puolustusasemaksi Ottomaanien ryöstöretkien reitille, ja alimmat osat ovat peräisin Ottomaanien hallintakaudelta 1700-luvulta.

Felix Romuliana

Viimeinen kohteemme ennen Bulgariaan siirtymistä oli jälleen historiallinen nähtävyys, upeat Felix Romulianan rauniot Zajecarin kaupungin lähettyvillä Stara Planinan pohjoispuolella. Felix Romuliana on antiikin ajalta peräisin oleva palatsi- ja linnoituskompleksi, jonka rakennutti Rooman keisari Gaius Galerius Valerius Maximianus 200-luvun lopulla, päätettyään palata takaisin kotiseuduilleen.

Mahtipontinen palatsialue koostui ylellisestä, koristeellisesta palatsirakennuksesta sekä kahdesta temppelistä ja kylpylästä, ja sitä ympäröivät korkeat muurit lukuisine torneineen. Galerius omisti temppelin äidilleen Romulalle, ja myös nimesi sen hänen mukaansa. Alkuperäinen palatsi ei ilmeisesti koskaan tullut täysin valmiiksi, ja se tuhoutui barbaarien hyökkäyksessä 500-luvulla. Korvaavan palatsin rakennutti keisari Justinian I, mutta se hylättiin varsin pian jo 600-luvulla, slaavilaisten hyökkäysten jälkeen. Alue oli pitkään tyhjillään, mutta palveli vielä 1000-luvulla uudelleen asuinalueena. Tämän jälkeen palatsikompleksi ja linnoitus jäivät raunioitumaan ja hautautumaan maan alle. Arkeologiset kaivaukset alueella aloitettiin vuonna 1953, ja vuonna 2007 kohde lisättiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Lyhyet vinkit Serbiassa autoiluun

Felix Romulianasta matkamme jatkui siis kesäksi Bulgariaan, josta lisää seuraavassa postauksessa. Lyhyesti tiivistettynä tähän loppuun, automatkailu Serbiassa oli kaikkineen todella hyvä reissukokemus! Me ajoimme käytännössä ainoastaan pitkin pieniä teitä, mikä paikoitellen tarkoitti varsin hidasta matkantekoa, mutta myös todella upeita maisemia! Välillä ajettiin mahtavissa kanjoneissa halki vuoristoisten alueiden, välillä läpi söpöjen maalaiskylien, luostareissa ja linnanraunioilla pysähdellen. Teiden kunto vaihteli paljon, ja toisinaan reitin varrelle osui todella heikkokuntoisia ja kapeitakin pätkiä, joten kiirehtiminen ei kannata. Toisaalta jos siirtymisellä on kiire, suurimmat kaupunkeja yhdistävät tiet ovat varsin hyväkuntoisia ja nopeita. Paikallinen liikennekulttuuri voi vaatia hetken sopeutumisaikaa ja rohkeutta ajaa liikenteen mukaan, mutta mitenkään erityisen raivokasta tai vaarallista liikennekäyttäytymistä emme Serbiassa nähneet.

Mikäli omalla autolla seikkaileminen ei ole vaihtoehto, myös auton vuokraaminen onnistuu Serbiassa helposti. Google Maps toimi hyvin reittisuunnitteluun (MapsMe puolestaan tarjosi välillä melko erikoisia vaihtoehtoja), ja sen antamat aika-arviotkin olivat pääsääntöisesti aika lähellä toteutuneita matka-aikoja. Serbia ei ole EU-aluetta, joten suomalaisten liittymien datamaksut voivat olla varsin korkeita. Kannattaa siis ostaa niin navigointia kuin muuta surffailua varten pre paid -SIM kortti. Ainakin Yettel tarjosi pelkkiä mobiilidatakortteja, joiden hinnat olivat varsin maltilliset (5 Gigan kortti maksoi 400 dinaaria, eli noin 3,4 euroa).