Elämää nomadina

Upean Belogradchikin kautta kesäksi Sofiaan

Belogradchik Bulgaria | Elämää Nomadina blogi

Vietettyämme toukokuussa kolmisen viikkoa Serbiassa kierrellen, oli aika ylittää raja Bulgariaan ja suunnata kohti Sofiaa ja seuraavaa talonvahtipaikkaa. Meillä oli pari päivää aikaa ennen house-sitin alkua, ja käytettiin ne vierailemalla hieman syrjäisessä ja melko harvaan asutussa Vidinin maakunnassa Luoteis-Bulgariassa, jossa kohteeksi valikoitui, oikeastaan alun perin sattumalta Facebookissa nähdyn kuvan perusteella, Belogradchik, pieni kaupunki jota vartioi paitsi linnoitus, myös hienot kivimuodostelmat.

Belogradchikin linnoitus ja kivipaasit

Belogradchikin kalliot ovat sateen, veden ja tuulen aiheuttaman eroosion muovaamia kivipylväitä, joiden alkuperä ulottuu jopa 200 miljoonan vuoden taakse, jolloin alue oli vielä matalaa merenpohjaa. Kaikkiaan näitä kivipaaseja, ja niihin muodostuneita luolia, joista osasta on löytynyt muun muassa luolakarhun luita ja 12 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia, on peräti 90 neliökilometrin suuruisella alueella. Koko aluetta ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä kierrellä, sillä kivipylväistä kuuluisimpia ja kenties näyttävimpiä voi ihailla ihan Belogradchikin keskustan tuntumassa. Kivet ovat saaneet erikoisen muotonsa perusteella lempinimiä, ja niiden joukosta voi yrittää bongata vaikkapa ”karhun”, ”kamelin”, ”paimenpojan”, ”ratsumiehen” tai ”neitsyen”, ja kivien muodostumiseen liittyy myös lukuisia kansantarinoita.

Belogradchik Bulgaria | Elämää Nomadina blogi

Belogradchikin alueella risteilee myös patikkapolkujen verkosto, jota pitkin pääsee seikkailemaan niin kivien välissä kuin niiden päälläkin. Reitit tosin ovat vähän heikosti merkittyjä, joten ihan ilman karttaa ei kannata lähteä kovin kauas. Me käytiin juoksemassa poluilla puolimaratonin pituinen lenkki, ja vaikka välillä ajauduttiin vähän ryteikköön, suurin osa matkasta kulki todella hienoissa maisemissa.

Polkujuoksulenkillä Belogradchikin kivillä Bulgariassa | Elämää Nomadina blogi

Kenties upeimmat kivipaasinäkymät avautuvat kuitenkin Belogradchikin linnoitukselta, joka on rakennettu eri tasoihin osin kallioiden päälle ja kivipaasien lomaan. Linnoituksessa kannattaa toki vierailla muutenkin kuin maisemien vuoksi, sillä paikalla on varsin kiehtova historia. Ensimmäisen tukikohdan Belogradchikin kiville rakensivat jo roomalaiset pian ajanlaskun alkamisen jälkeen. Ensimmäistä linnoitusta käytettiin sekä puolustuslinnakkeena että tarkkailutarkoituksiin. 600-luvulla Belogradchikista tuli osa Bulgarian tsaarikuntaa.

Belogradchikin linnoitus Bulgaria | Elämää Nomadina blogi

1300-luvun puolivälissä bulgarialaiset rakensivat Belogradchikiin aiempaa suuremman linnoituksen tsaari Ivan Sratsimirin johdolla. Vaikka uusia puolustusrakenteita rakennettiin ja vanhoja parannettiin tuolloin merkittävästi, linnoitus ei kestänyt ottomaanien hyökkäystä vuonna 1396. Belogradchik pysyi ottomaanien hallussa vuosisatoja. 1800-luvun alkupuolella linnoitusta restauroitiin laajasti ja puolustusrakenteita parannettiin jälleen, nyt ranskalaisten ja italialaisten insinöörien ja asiantuntijoiden avulla. 1850 linnoitus oli verinen näyttämö Bulgarian kansannousuun liittyneelle suurhyökkäykselle, jonka aikana sitä yritettiin valloittaa surkein asein ja heikoin lopputuloksin. Turkkilaisten hallintakausi päättyi 26 vuotta myöhemmin, venäläis-romanialais-bulgarialaisten joukkojen vallattua linnoituksen Turkin sodassa vuonna 1878.

Belogradchik Bulgaria | Elämää Nomadina blogi

Nykyään linnoitus on muistomerkki ja turistikohde, johon pääsee vierailemaan noin kolmen euron pääsylipulla. Lipunmyynnissä on infolehtisiä eri kielillä, myös englanniksi, ja linnoituksessa on myös muutamia infotauluja sen historiasta ja rakennusvaiheista. Linnoituksen eri tasoilta avautuvat maisemat ovat kerrassaan hienoja, joten jos mahdollista, kannattaa ajoittaa vierailu selkeään ja aurinkoiseen päivään. Kesällä linnoituksella voi olla todella kuuma, joten kannattaa varustautua aurinkorasvalla ja vesipullolla.

Lemmikkejä, puutarhanhoitoa ja jättitalo Sofiassa

Belogradchikista Sofiaan ajoimme lyhintä, vuoret ylittävää reittiä pitkin. Ajansäästöä päätiehen verrattuna ei varmaankaan tullut, sillä mutkitteleva tie kulkee korkeahkon solan kautta, mutta maisemat matkalla olivat todella hienoja. Kesäasuntomme, kahden vanhemman saksalaisnaisen jättimäinen kotitalo, sijaitsee Gorna Banyan alueella, kymmenisen kilometriä Sofian keskustasta länteen. Vietimme asunnossa muutaman päivän yhdessä, tutustuen sekä talonomistajiin että lemmikkeihin, sekä kaikkiin askareisiin mitä meidän pitää kesän aikana hoitaa. Hommaa täällä kyllä riittää, niin isojen puutarhojen kastelussa kuin koirasta, kissoista, kanoista, kyyhkyistä, undulaateista ja peipoista huolehtimisessa. Toisaalta on kiva kun on jotain rutiineita, mutta näin työläs talonvahtikeikka on ehkä jo vähän hulluutta, sillä mitään asumista kummempaa palkkiota työstä ei saa, ja velvollisuudet estävät päiväreissuja pidemmät seikkailut. Toisaalta tarkoituskin oli viettää täällä rauhallisempi työ- ja bloggauspainotteinen jakso, ja lisäksi talo on varsin hulppea – meillä on käytössä muun muassa oma pieni kuntosali ja joogahuone.

Koiravahtina Sofiassa | Elämää Nomadina blogi
Kissat välipalalla | talonvahtina Sofiassa | Elämää Nomadina blogi

Mitä meidän päiväaskareisiin sitten kuuluu? Aamut alkavat eläinten ruokkimisella ja lintulan siistimisellä. Koira ja kissat on ruokittu nopeasti, mutta lintujen ruokien valmisteluun menee vähän enemmän aikaa. Undulaattien, jota on noin 40, häkki siivotaan päivittäin, muiden häkit kerran viikossa. Kanalassa meillä on kukon ja viiden kanan lisäksi neljä tipua, joten valmisteltavana on ”normaalin” kananruuan lisäksi myös pikkuisten ja äitikanojen erikoisruoka, johon käytetään muun muassa puutarhasta kerättyjä voikukanlehtiä. Ruokkimisrulianssin jälkeen ohjelmassa on päivän ensimmäinen kastelusessio, jossa vettä annetaan takapihan suurelle puutarhalle sekä terassille, jossa on liki 100 purkeissa ja laatikoissa olevaa kasvia ja kukkaa.

Undulaatteja orsilla | talonvahtina Sofiassa | Elämää Nomadina blogi
Lintujen ruokintaa | talonvahtina Sofiassa | Elämää Nomadina blogi
Kanoja ja tipuja | talonvahtina Sofiassa | Elämää Nomadina blogi

Päivät ovat vapaata aikaa, joka meidän tapauksessa menee suurimmaksi osaksi koneiden ääressä, työjuttujen ja blogien parissa. Viikossa pidetään ainakin yksi vapaapäivä, jolloin yleensä suunnataan Sofian keskustaan. Käymme liki päivittäin myös urheilemassa, joko juoksulenkillä tai salilla, tai molempia. Kertaalleen ollaan käyty myös patikoimassa viereisellä Vitosha-vuorella, nousten sen korkeimmalle huipulle, ja pidemmät juoksulenkit myös suuntautuvat usein Vitoshan rinteille. Illalla ohjelmassa on vielä etupihan puutarhan kastelu ja koiran iltapala. Keräämme myös puutarhan antimia, kuten luumuja, päärynöitä, omenoita, raparperia, viinimarjoja ja vadelmia. Näitä ei onneksi tarvitse säilöä talteen, vaan saamme syödä kaikkea vapaasti. Talon ylläpidossa meitä auttaa kerran viikossa käyvä siivooja, joten pyykinpesua ja tiskaamista suurempia siivoushommia meidän ei tarvitse tehdä.

Puutarhahommia | Elämää Nomadina blogi

Jos tämän kuvauksen myötä house-sitting kuulostaa kamalan työläältä ja sitovalta touhulta, niin ei kannata säikähtää, kaikki muut meidän tähänastiset talonvahtipaikat ovat olleet kevyempiä, ja yleensä sittereitä haetaan vain parille lemmikille, ei millekään eläintarhalle. Me tiesimme jo tätä paikkaa hakiessamme, että vastuuta ja tekemistä riittää, ja olemme viihtyneet hyvin, vaikka vastoinkäymisiäkin kesään on mahtunut. Päiväretket Sofian keskustaan ovat estäneet mökkihöperöitymisen – olemme vierailleet niin kesäfestareilla, historiallisia nähtävyyksiä tutkimassa kuin craft beer pubeissa ja panimoilla. Lisää Sofiasta kesäkaupunkina seuraavassa postauksessa!

Vitosha Boulevard Sofia | Elämää Nomadina blogi

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 5 / 5. Arvioita annettu: 1

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

12 Vastausta

  1. Kävin aikoinaan osana Romania-Serbia-Bulgaria road-trippiä Belogradchikin linnoituksilla ja olin yhden yön vieressä kylässä. Linnoitus ja kivimuodostelmat olivat todella upean näköiset. Myöhemmin illalla kylästä ei muistaakseni löytynyt auki olevaa ravintolaa ja kylän parhaan hotellin, jossa oltiin, ravintola oli kiinni. Hieman oli myös haasteita puhutun ymmärtämisessä – molemmin puolin. Lisäksi saman päivän aamuna jäi mieleen se, että kun tultiin Serbiasta käsin Bulgariaan ihan pienelle raja-asemalle niin olivat todella ihmeissään varsinkin Bulgarian puolella että mitä ihmettä me tehdään siellä keskellä ei mitään ja autolla jossa on romanialaiset rekisterit. Naureskelivat vaan ja sanoivat että tervetuloa Bulgariaan — keskelle maissipeltoja.

    1. Kiva kuulla että joku muukin on tuonne eksynyt, ihan kovin yleinen reissukohde Belogradchik ei ole. Ihan hirveän paljon ravintolatarjontaa ei kylässä ollut edelleenkään, mutta varmaan joku paikka aina auki. Me tehtiin ruuat majatalon yhteiskeittiössä, niin ei tullut testattua ravintoloita tuolla. Me tultiin varmaankin siis samalta pieneltä rajalta yli, Serbian Zajecarista kun tultiin. Ei ollut ruuhkaista nytkään, mutta ei ainakaan huomattu että olisivat olleet kovin hämmästyneitä nähdessään Suomen kilvissä olevan auton.

  2. Mielenkiintoinen postaus! Minulle termi ja palvelu house-sitting on ihan uusi tuttavuus, nyt tiedän siis senkin. Belogradchikin linnoitus näyttää upealta kohteelta, tässä tulee matkakuume.

  3. Olipa mukava lukea Bulgariasta, josta omat kokemukset ovat varsin “Kultahietikko kaksikymppisenä” -tasoisia, eli toisin sanoen, en tunne maata ja sen kulttuuria juurikaan sen reissun perusteella. 😀 House sitting kuulostaa mukavalta. Toki työläältäkin tämä kyseinen versio, mutta ihan varteenotettava vaihtoehto kyllä.

    1. Joo Bulgaria on monelle tuttu vain Mustanmeren rantalomilta, mutta täältähän löytyy “kultahiekkojen” lisäksi todella paljon mielenkiintoista nähtävää, historiallisia kohteita ja upeaa luontoa. Mekin aloitettiin Bulgariaan tutustuminen joskus ikuisuus sitten ihan vaan pakettimatkalla, mutta sittemmin ollaan reissattu täällä jo useampaan otteeseen niin kaupunkilomien kuin patikoinnin merkeissä, ja nyt sitten tosiaan pidempiaikaisesti.

    1. Joo tämä on melkoinen paikka, talossa on kolme kerrosta ja neliöitä kokonaisuudessaan ilmeisesti 800 😀 Ja eläimiä todella on paljon, undulaatit kuitenkin onneksi kaikki yhdessä isossa häkissä, joten 40 menee aika lailla samalla vaivalla kuin vaikka 10. Ei noita lintuja ainakaan meidän tietääksemme myydä, kai ne on vaan omana ilona. Undulaatit lisääntyy nyt kesäaikaan vapaasti, ja tässä parin kuukauden aikana on tullut kuusi uutta, ja vielä kuuluu pesistä piipitystä, eli muutama taitaa olla lisääkin.

  4. HEh, kyllä tuo tosiaan varsin työläältä kuulostaa. Onneksi tuo kastelu sentään näyttää onnistuvan suoraan letkulla eikä vettä tarvitse kastelukannulla kantaa. Vaikka olen Bulgariasta aika paljon lueskellut ja sinne matkaa miettinyt, niin pitää todeta, että Belogradchikin linnoitus ja kivipaasit olivat kyllä ihan tuntemattomia itselle.

    1. Onneksi tosiaan lähes kaiken kasteluhomman voi tehdä letkuilla! Tosin niidenkin kanssa meinaa välillä vähän kiristää hermoja, siellä ne ovat tietysti ihan tolkuttoman pitkiä, ja puutarhoja kierrellessä letkuun väkisinkin tulee välillä mutkia, jotka sitten kiristyessään estävät veden virtaamisen.

      Belogradchik oli meillekin ihan uusi tuttavuus, vaikka ollaan reissattu Bulgariassa useamman kerran aiemmin. Todella hieno paikka ollakseen niin vähän tunnettu ja vierailtu!

  5. Onpa kiva lukea postauksia Bulgariasta! Kuten tuolla ylempänä mainittiin, itsellekin maasta tulee (surullista kyllä) lähinnä Sunny Beach, halvat juomat ja lomaromanssit mieleen 😀 Pitäisi varmaan hieman päivittää tätä mielikuvaa..

    1. Kiitos Eveliina, Bulgaria taitaa olla monelle vielä melkoisen tuntematon, niitä suosituimpia rantakohteita lukuunottamatta. Me ainakin viihdytään täällä mainiosti, sekä kaupungeissa että luonnossa. Jokapäiväiseen elelyyn kieli toisinaan tuottaa hieman haasteita – vanhempi väki ei paljon englantia puhu, ja kaiken lukeminen, tienviitoista ym. lähtien, on kyrillisten aakkosten takia hidasta.

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.