Maaliskuu 2018: Lumiseen ja kylmään Suomeen
Helmi-maaliskuun vaihteessa vietettiin viimeisiä päiviä Kyproksen kevään lämmössä. Tutustuttiin Paphoksen kaupungin alueeseen saaren länsiosassa, ja ihastuttiin kauniisiin rannikkomaisemiin siellä. Kevät ennen turismisesongin alkua on oivallista aikaa seikkailla Kyproksella, kun ilmat on lempeän lämpimät ja luonto vihreää. Kesällähän saari on todella kuuma, ja auringon paahteessa kevään vehreys katoaa. Talvikuukaudet taas voivat olla melko sateisia, eikä lämpötilatkaan varsinaisesti suosi ainakaan rantalomailua.
Paphos soveltuu mainiosti tukikohdaksi Kyproksen länsiosien tutkimiseen. Kävelymatkan päässä keskustasta on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää arkeologisista alueista hiekkarantoihin ja pienistä paikalliskylistä kaupungin rantakadun sykkeeseen. Päiväretkillä voi käydä vaikkapa Troodos-vuorilla tai miltei asumattoman Akamas Peninsulan luontoon tutustumassa. Paphoksen seutuun tutustumisen jälkeen palattiin bussilla Larnakaan, josta lähti lento Riikan kautta Suomeen. Fiilikset lentoa edellisenä päivänä oli vähän jännittyneet ja jotenkin haikeat, vähän kuin loma olisi loppumassa ja paluu arkeen edessä, vaikka siitä ei ollutkaan kysymys.
Jos ulkosuomalainen jotain vuodenaikaa Suomesta kaipaa, se on yleensä kesä, ja suurin osa muualla asuvien suomalaisten vierailuista kotimaahan ajoittuu luontevasti kesälomakaudelle. Me palattiin muutamaksi viikoksi kylmään Suomeen maaliskuussa, keskelle lumista kevättalvea, viiman hivellessä poskipäitä. Miksi ihmeessä? No itse asiassa tykätään kyllä lumesta ja talvesta, nimenomaan kevään puolella kun aurinko jaksaa taas paistaa. Suurin syy tulla käymään Suomessa talvella liittyi kuitenkin työkuvioihin, sillä mentiin reiluksi pariksi viikoksi töihin Oulun Musiikkijuhlille. Toni oli ollut näillä festareilla kuljetuspuolen hommissa jo useampana vuonna aiemmin, ja minäkin olin käynyt talkoolaisena auttelemassa konserttijärjestelyissä joskus. Nyt uusi elämäntilanne mahdollisti ihan täysipäiväisen työskentelyn kaksi viikkoa kestävien musiikkijuhlien organisaatiossa, jossa minun rooliin kuului muun muassa konserttisihteerin tehtävät ja Toni vastasi koko kuljetuspaletista ja muun muassa erilaisista taittotöistä. Festivaalin aikana oli muka tarkoitus myös nähdä kavereita ja ehtiä kaikenlaista, mutta kymmenien konserttien ja tapahtumien kaksiviikkoinen oli sen sortin rutistus, ettei paljon muuhun revennyt. Todella mielenkiintoista ja opettavaa oli kyllä, ja töiden ohessa päästiin kuulemaan toinen toistaan upeampia konsertteja niin klassisen kuin rytmimusiikinkin saralta.
Musiikkijuhlarupeaman jälkeen vierailtiin vanhempiemme luona Lapissa ja tavattiin Oulussa ystäviä. Hienoja hetkiä, joina tuntui, ettei ole edes ollut poissa. Käytiin soittamassa meidän entisen big bandin ja puhallinorkesterin kanssa ja oli mahtava hypätä hetkeksi takaisin jonkinlaiseen yhteisöllisyyden tunteeseen. Se on jotain sellaista, mitä kuplasta ulos astunut kaipaa, mutta mitä on aika lailla mahdotonta säilyttää, kun on poissa. Käytiin myös hiihtämässä, lumikenkäilemässä ja mökkeilemässä Rokualla, nauttien lumisen luonnon ja aurinkoisten ilmojen kauniista kombinaatiosta. Kuun vaihteessa jätettiin taas Oulu taakse, mutta pysähdyttiin vielä pariksi viikoksi sukuloimaan ja tapaamaan ystäviä pääkaupunkiseudulle ennen uusia seikkailuja maailmalla. Viivyttiin Suomessa kaikkineen reilu viisi viikkoa, ja se oli vallan riittävästi, vaikka oli tosi kivaa.
