Joulukuu 2019: Talviloma Keski-Amerikassa

Vuoden 2019 lopulla pidettiin muutaman viikon ”loma”, jonka aikana istuttiin normaalia vähemmän koneiden ääressä ja keskityttiin tutkimaan meille uusia maita Keski-Amerikassa. Alueen eteläosan maissa, Panamassa, Costa Ricassa ja Nicaraguassa oltiin käyty jo aiemmin, lomareissulla joulun aikaan vuonna 2012, joten nyt kierreltiin pohjoisosan maissa, eli Belizessä, Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa. Tässä postauksessa on tiivistetty koonti kuukauden reissusta, ja jutun linkeistä pääsee lukemaan kustakin kohteesta tarkemmin FinnsAway-blogin puolelta (englanniksi).

Belize budjettimatkaajan silmin

Aloitettiin kierros Keski-Amerikassa ylittämällä Belizen raja Meksikosta, Jukatanin niemimaan Chetumalista. Tuo raja on itse asiassa aika huonossa maineessa, sillä siellä yritetään nyhtää kaikilta turisteilta Meksikon maastapoistumismaksu, jonka kaikki lennolla maahan tulleet kuitenkin ovat jo lentolipuissaan kertaalleen maksaneet. Jos siis meinaat ylittää tämän rajan, huolehti siitä että pystyt esittämään todisteen maksetusta maksusta. Meksikon ja Belizen välinen rajajoki ylitettiin siltaa pitkin kävellen, ja Belizen puolella, nopeiden rajamuodollisuuksien ja rahanvaihdon jälkeen, hypättiin rähjäiseen pakuun, joka vei meidät läheiseen Corozalin kaupunkiin. Corozalissa vaihdettiin isompaan bussiin, ja matkattiin päivän aikana Belizen halki pohjoisesta etelään, Belize Cityssä ja Dangrigassa bussia vaihtaen. Meidän kohde Belizessa oli pieni Hopkinsin kylä suositun Placencian rantakohteen pohjoispuolella.

Belize on Keski-Amerikan maista hintatasoltaan kallein, ja ainoa jossa virallinen kieli on englanti. Toki monet sielläkin puhuu pääkielenään espanjaa tai Belizen kreolia, sekoitekieltä jossa on paljon vaikutteita englannista, mutta josta ei kyllä saanut mitään tolkkua. Belize on erityisen kuuluisa upeista sukelluskohteista, kuten Blue Holesta, ja useimmat vierailijat suuntaavatkin suoraan saarille ja sieltä erilaisille sukellus- ja snorklausretkille. Meilläkin taisi olla alun perin ajatus trooppisesta saarilomasta, mutta Belizen hinnoilla siitä reissusta olisi tullut turhan kallis. Onneksi myös mantereen puolelta löytyy muutamia nättejä rantalomakohteita, joihin myös Hopkinskin lukeutuu. Sieltä löydettiin varsin kiva guesthouse-majoitus alle 20 euroa per yö, ja majapaikan keittiössä pystyi kokkaamaan, mikä säästi kivasti ravintolakuluissa. Marraskuun loppupuolella turisteja ei Hopkinsissa ollut kuin kourallinen, mutta jouluun mennessä kaikki kylän majatalot ja resortit lienevät täynnä. Belizeen matkaavan budjettireissaajan kannattaa muistaa huomioida maan exit-maksu, joka on 40 Belizen dollaria, eli 20 USD per henkilö.

Rio Dulce Guatemalan vähemmän tunnetussa itäosassa

Hopkinsista jatkettiin edelleen etelään Punta Gordan satamakaupunkiin, josta pääsee venekyydillä Guatemalan Karibianmeren rannikolle. Livingstonin kaupunkiin Guatemalassa ei itse asiassa ole tieyhteyksiä lainkaan, joten se on saavutettavissa vain vesiteitse, joko mereltä tai Rio Dulce -jokea pitkin sisämaasta.

Livingston on upealla paikalla sijaitseva kaupunki, jossa garifuna-kulttuuri on voimissaan. Pitkin Hondurasin lahden rannikkoa asettuneet garifunat ovat afrikkalaista syntyperää, ja polveutuvat nykyisen Nigerian alueelta kolonialismin aikaan laivatuista ihmisistä, joista piti tulla orjia, mutta jotka Karibianmerellä sattuneen haaksirikon myötä asettuivat asumaan aluksi St. Vincentin saarelle ja myöhemmin mantereelle. Värikkäälle garifuna-kulttuurille on tunnusomaista taidokkaan rytmikäs rumpumusiikki ja afrikkalaistyyppinen tanssi. Me itse asiassa satuttiin Livingstoniin juuri vuotuisena garifuna-kulttuurin juhlapäivänä, ja meno kaduilla oli vilkasta jo keskellä päivää juhlakulkueineen ja ruokakojuineen.

Livingstonesta jatkettiin veneellä Rio Dulcen kanjonin läpi Fronterasiin, eli Rio Dulcen kaupunkiin. Matka soljui hengästyttävän upeissa maisemissa, ensin korkeiden kalkkikiviseinämien välistä, sitten keskellä sademetsää. Itse Fronterasin kaupunki on suoraan sanottuna ruma ja meluisa, ja sen kapeaa, pölyistä pääkatua pitkin jyristelee uskomaton määrä rekkoja päivittäin. Paikan viehätys piileekin majapaikoissa, joita on rakennettu joen / järvien rantaan, lyhyen venematkan päähän kaupungista, mutta keskelle rauhaa ja hiljaisuutta. Me asuttiin muutama päivä sveitsiläisomisteisessa Casa Pericossa, joka on rakennettu käytännössä veden päälle. Upea paikka, josta pääsi tutkimaan ympäristöä kanooteilla, ja jossa majoitustilat oli bungalow-tyyppisiä mökkejä.

Rio Dulcen varresta löytyy myös todella hulppeita asuntoja ja upeita veneitä katoksissaan. Jokivarsi on alueen suojaisin mahdollinen veneiden säilytyspaikka hurrikaanikaudella, ja sinne tuodaankin vuosittain turvaan kymmeniä, ellei satoja huvijahteja. Rio Dulcen turistikohteisiin kuuluu muun muassa Izabal-järven rantaan 1600-luvulla rakennettu San Felipen linnoitus sekä lämpimät vesiputoukset, joiden vesi pulppuaa kuumista lähteistä. Rio Dulcen varsi on myös osa kansallispuistoa, jonka eläimistöön kuuluu suuri määrä lintuja, matelijoita ja nisäkkäitä, joista symbolisimpana pidetään manaatteja, joita tosin harvoin onnistuu näkemään.

Yojoa-järvi ja Copan Ruinas Hondurasissa

Rio Dulcen kaupungista siirryttiin muutaman minipakukyydin taktiikalla Hondurasin puolelle. Honduras on Keski-Amerikan maista El Salvadorin ohella vähiten turistisoitunut, ja monet pitävät Hondurasia turhan vaarallisena kohteena reppureissaamiseen. Maan paratiisimaisilta saarilta, kuten Roatanilta, kuitenkin löytyy varsin suosittuja rantakohteita ja upeita sukellusmahdollisuuksia. Me suunnattiin saarien sijaan Yojoa-järvelle sisämaahan Hondurasin länsiosaan. Tämä kansallispuistojen ympäröimä kaunis järvi kasvattaa hiljalleen suosiotaan muidenkin kuin siellä jo pidempään viihtyneiden lintubongareiden keskuudessa, mutta käytännössä lähikylistä löytyy vasta muutamia majoituspaikkoja.

Pienpanimo-oluiden ystävinä me asetuttiin Los Naranjosin pikkukylässä D&D Brewery & Lodge -nimiseen backpacker-resorttiin, josta löytyy yksinkertaisen bungalow-majoituksen lisäksi erinomainen ravintola ja tietysti sitä artesaaniolutta. Käytiin patikoimassa läheisessä eko-puistossa ja järvenrannassa, mutta kajakointi järvellä valitettavasti jäi väliin, sillä sää muuttui surkean sateiseksi ja myös yllättävän kylmäksi siihen nähden, että oltiin kuitenkin tropiikissa.

Toinen Hondurasin kohteemme oli Copan Ruinasin kylä, joka sijaitsee aivan Copanin Maya-raunioiden vieressä. Copanin laakson sijainti on varsin kaunis, ja Copan Ruinasin kylä kiipeilee pitkin vehreitä rinteitä. Kylän kadut on kivettyjä ja rakennuksista löytyy siirtomaa-ajan tyyliä, ja totta kai kylässä on myös nätti keskusaukio. Muinaisen Copanin rauniot on varsin vaikuttavat, joskin 15 dollarin pääsymaksu tuntui vähän arvokkaalta, kun Meksikon Maya-raunioista maksettiin vain muutamia euroja. Raunioiden lisäksi Copanin alueella tosin pääsi ihastelemaan myös upeita puna-ara papukaijoja, joita siellä ruokitaan kannan kasvattamiseksi.

Hurmaava Antigua Guatemala

Copan Ruinas sijaitsee hyvin lähellä Guatemalan rajaa, ja sieltä pääsee kätevästi paikallisliikenteellä yli rajan. Meidän pääkohde Guatemalan sisämaassa oli Antigua Guatemala, jonne matkattiin pääkaupunki Guatemala Cityn kautta. Antigua oli aiemmin 200 vuoden ajan kolonaalisen Guatemalan pääkaupunki, kunnes vuoden 1773 tuhoisa maanjäristys tuhosi suuren osan kaupungista. Kaupunki restauroitiin espanjalaiselle siirtomaa-ajan rakennustyylille uskollisesti, ja on nykyään kuuluisa komeasta arkkitehtuuristaan.

Me asetuttiin Antiguassa edulliseen hostelliin, jonka kattoterassilta oli upeat näkymät kohti kaupunkia ympäröiviä tulivuoria, joista aktiivisin, Fuego, sylkee laavaa lähestulkoon jatkuvasti. Meillä itse asiassa oli tarkoitus tehdä pidempi, yön yli kestävä vaellus ylös tulivuorille katsomaan Fuegon purkautumista lähempää, mutta koska kumpaakin vaivasi lievät flunssaoireet ja tuo vuoristopatikka on paitsi raskas, myös todella kylmä, jouduttiin jättämään reissu lopulta välistä. Mutta Antigua on todella kiva myös ihan vain kaupunkikohteena, ja sieltä löytyy kasvaneen turismin myötä kaikkea mahdollista vierailijoiden tarpeisiin. Pienpanimo-oluiden ystäviä ilahduttaa myös kaupungin paikallispanimoiden oluttarjonta.

Santa Ana ja San Salvador El Salvadorissa

Väli-Amerikan reissun viimeisenä maana tutustuttiin pieneen El Salvadoriin, joka ei ole kovin kuuluisa turistikohteena, ja Hondurasin tavoin melko vaarallisen maan maineessa. El Salvadorin tilannekin kuitenkin on viime vuosina rauhoittunut, ja siellä voi reissata omatoimisestikin varsin turvallisesti. Maan luonto on kaunista, ja kohdevalikoimaan kuuluu niin hienoja Tyynenmeren rantakohteita kuin tulivuoria, rauniokaupunkeja, luonnonpuistoja ja kahviplantaaseja.

Me matkattiin Guatemalan rajan ylittämisen jälkeen ensimmäisenä Santa Anan kaupunkiin. Vehreiden tulivuorimaisemien keskellä sijaitseva kaupunki ei ole mikään varsinainen turistimagneetti, mutta löytyy sieltäkin ihan nätti historiallinen keskusta ja varsin vaikuttava kirkko. Monien muiden Santa Anassa vierailevien tavoin meitä houkutteli kaupungin ulkopuolella sijaitsevat nähtävyydet, ja erityisesti tulivuoret. Tehtiinkin eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä patikka Cerro Verden kansallispuistossa Santa Ana tulivuoren huipulle – meille poikkeuksellisesti oppaan johdolla, koska omatoimisesti kansallispuiston alueella ei saa kuljeskella. Reitti kraatterin reunalle oli maisemallisesti varsin hieno, ja näköalat huipulta komeat.

Santa Anasta jatkettiin vielä El Salvadorin pääkaupunkiin San Salvadoriin pariksi päiväksi, ennen lentoa sieltä takaisin Meksikoon. San Salvador ei ole mitenkään erityisen komea kaupunki, sillä sen historiallinen keskusta on, maanjäristysten tuhottua suuren osan vanhoista rakennuksista, jokseenkin vaatimaton. Turismi ja monet palvelut keskittyvätkin ns. vanhan kaupungin sijasta uudelle Zona Rosan alueelle, josta löydettiin viihtyisän ja siistin kaupunkiympäristön lisäksi myös mainiota pienpanimo-olutta. Cadejo Brewing Company on yksi harvoista pienpanimoista El Salvadorissa, mutta osaa kyllä asiansa – suosittelemme testaamaan jos satut matkaamaan San Salvadorin!

Tämän pitkähkön postauksen myötä saatiin pakettiin reissu Keski-Amerikassa, ja sen myötä myös matkavuosi 2019. Seuraavassa päiväkirjan osassa jatketaan jälleen Meksikosta, jossa saatiin vielä vuoden 2020 alussa matkailla vapaasti, ennen kuin koronapandemia hyökyi päälle ympäri maailman.

Oletko sinä matkustanut Keski-Amerikassa, ja mikä oli suosikkimaasi tai kohteesi? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!