Elämää nomadina

Joulukuu 2017 osa 1: Albanian rannikolla

Marraskuun loppupuolella jatkettiin matkaa Tiranasta, ja seuraavien viikkojen ohjelmassa oli Albanian rannikkoon tutustuminen. Albania tuntuu olevan kuuminta hottia nousevien matkakohteiden listalla, ja paikallista ”Rivieraa” on hehkutettu useissa matkailualan julkaisuissa. Alkutalvi ei ole Albaniassakaan tietysti mitään rantalomasesonkia, joten päästiin tutkimaan, miltä rantalomakohteet näyttävät sesongin ulkopuolella. Aloitettiin kuitenkin kaupunkikohteesta, eli Durresista, joka on maan toiseksi suurin kaupunki ja suuri satamakin sieltä löytyy. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu joitakin jäänteitä antiikin Kreikan aikaisista rakennuksista ja muureista, mutta suurin mielenkiinnon kohde monille vierailijoille lienee pitkä rantakatu hotelleineen ja ravintoloineen. Myös asuntorakentaminen on ollut kiivasta viime vuosina, ja olisipa voinut olla kannattava sijoitus ostaa joku kämppä loma-asuntokäyttöön joko Durresista tai etelämpää rannikolta.

Durres, Albania | Elämää nomadina blogi
Durres ilta-auringossa

Durresista jatkettiin Vloreen, ja maisemat rannikolla oli kyllä varsin nättejä. Vlore mainostaa itseään lomakohteena, jossa aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, ja viimeisten vuosien aikana on selkeästi panostettu turismin lisäämiseen ja kaupungin ilmeeseen. Uusi rantabulevardi on todella hieno, ja sen varrelle on noussut niin hotelleja kuin asuintalojakin. Vloressa viivyttiin melkein kaksi viikkoa, tehden töitä kivassa airbnb-kämpässä ihan rantakadun lähellä, lenkkeillen ja kuntosalilla käyden. Välillä käytiin ulkona syömässä, mutta taas todettiin että turistiravintolat ei ole meitä varten, aina ärsyttää kun nyhdetään ylihintaa tai yritetään koijata tavalla tai toisella. Yksi melkein aurinkoinen päivä vietettiin kaupungin yläpuolilla kohoavilla kukkuloilla patikoiden – rämmittiin ylös Kanina Castlen rauniolle ja ihailemaan näköaloja yli kaupungin merelle.

Vlore, Albania | Elämää nomadina blogi
Maisema Vloren Airbnb-asunnon terassilta

Albanian hienoimmat rannikkomaisemat taitaa löytyä Vloren ja eteläisen Saranden välistä. Vloresta lähdettäessä tie seuraa ensin rantaviivaa, mutta alkaa sitten kohoamaan kohti Ceraunianja vuoristoa ja Llogaran kansallispuistoa. Yli tuhanteen metriin nousevan tien varrella maisemat on upeita, ja vuoristo epäilemättä tarjoaisi huikeita patikkareittejä. Tällä kertaa tyydyttiin pikaiseen jaloitteluun Llogaran solassa, ja jatkettiin sitten alaspäin kohti Sarandea. Tämä välipätkä on lempinimeltään Albanian Riviera, jolle on tyypillistä pienehköt hiekkapoukamat ja komeat rantakalliot.

Saranda, Albania | Elämää nomadina blogi
Saranden rantamaisemaa joulukuussa

Sarandessa asuttiin kivassa pienessä asunnossa, jossa tosin oli todella kylmä ja sen vuoksi esimerkiksi töiden tekeminen oli aika hankalaa, kun sormetkin oli kohmeessa. Paikalliset kivitalot on talvisin melko hyytäviä, ellei lämmitystä ole hoidettu esimerkiksi ilmalämpöpumpulla. Lämmittäminen tosin on usein aikamoista tuhlaamista, sillä heikko eristys siirtää lämmön nopeasti ulos. Kylmyyttä lisää vielä lattiat, jotka usein on kaikissa huoneissa kivilaattaa, ilman lattialämmitystä tietenkin, eikä mattojakaan tunnuta ainakaan vuokrakämpissä käytettävän. Päivällä paistoi joulukuussakin aurinko kirkkaalta taivaalta ja T-paidassa tarkeni esimerkiksi lounastaa ulkoterassilla, mutta yöllä lämpötilat tippui sitten lähemmäs nollaa. Eihän se nyt Suomen joulukuuhun verrattuna kylmä ole, mutta siellä sentään lämmitetään sisätilat. Sarandesta muuten ostettiin meidän ensimmäinen mutteripannu, ja sellainen on sittemmin kulkenut koko ajan mukana. Aivan loistava peli hyvän kahvin keittämiseen! Matkakohteena Sarande on yksi Albanian suosituimpia, ja monet tulevat sinne läheisen, Kreikkaan kuuluvan Korfun saaren kautta, joko päivävisiitille tai pidemmäksi aikaa.

Albanian viimeinen kohde meille oli piskuinen Ksamilin kylä, joka kesällä on kiireinen lomakeidas, mutta talvella hyvin unelias ja hiljainen. Asuttiin sympaattisessa majatalossa, jota emännöi iäkäs rouva, jonka kanssa ei puhuttu mitään yhteistä kieltä. Se ei emäntää tuntunut häiritsevän, hän vaan jatkoi höpötystä albaniaksi ja toi meille hedelmiä sekä kahvia ja rakia lämmikkeeksi. Kuumavesisäiliö oli rikki, joten ”suihkussa” käyminen hoitui ämpäreillä, joihin kaadettiin sekaan vedenkeittimellä kuumennettua vettä. Toimiihan se niinkin. Ksamilista käytiin tutustumassa Butrintiin, joka on kerrassaan huikea historiallinen kaupunki, josta on löydettävistä kerrostumia niin kreikkalaisten, roomalaisten, bysanttilaisten, venetsialaisten kuin ottomaanienkin voimakausilta, yli 2500 vuoden ajalta. Todella hienoja raunioita, linna ja museo.

Burtintin rauniot, Albania | Elämää nomadina blogi
Butrintin rauniokaupunki sijaitsee ihan Ksamilin lähellä

Mitä pidit tästä jutusta?

Klikkaa tähtiluokitusta

Keskiarvo 5 / 5. Arvioita annettu: 2

Koska tykkäsit tästä jutusta...

...haluatko seurata meitä myös SoMe:ssa?

Ikävää että et pitänyt tästä jutusta...

... miten voisimme kehittää sisältöä?

Haluatko saada tiedon uusista jutuista ja artikkeleista? Liity tilaajaksi!
Jaa kavereillekin jos tykkäsit

Herättikö tämä juttu ajatuksia? Jätä kommentti ja osallistu keskusteluun!

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Tilaa ilmoitukset!
Tilaa ilmoitukset sähköpostiisi ja pysy mukana nomadielämän pyörteissä!
Lähetämme sinulle viestin aina, kun uusi juttu tai artikkeli julkaistaan.