Syyskuu 2018: Seikkailu Kaukasuksella – Georgia
Muutaman päivän Minskin reissun jälkeen oli jälleen aika vaihtaa maisemaa. Päätettiin jo puolisen vuotta takaperin lähteä syksyllä Kaukasukselle, tutustumaan Georgiaan, Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Eksoottisen kuuloisia kohteita kenties, mutta erityisesti Georgiasta oltiin kuultu paljon hyvää etukäteen, ja myös Armenia ja Azerbaidžan vaikuttivat kiinnostavilta ja turvallisilta mailta, Vuoristo-Karabahin levottomuuksista huolimatta. Aloitettiin lopulta liki kolmen kuukauden mittaiseksi venähtänyt Kaukasukseen tutustuminen lentämällä Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin, ja asumalla siellä viikon verran. Tbilisi on suurehkoksi kasvanut, joen varteen rakentunut varsin vanha kaupunki, jota ylhäältä kukkulan päältä vartioi linnoitus, joka on alun perin rakennettu 300-luvulla. Kaupungin arkkitehtuuri on erikoinen kokonaisuus, mutta jotenkin hurmaava sekoitus vanhaa ja modernia, ränsistynyttä ja kiiltävää.
Georgia, erityisesti Tbilisi, on kasvattanut suosiotaan matkakohteena, ja myös nomadien asuinpaikkana. Maan viisumipolitiikka on varsin rento, ja lähes kaikki vierailijat saavat oikeuden oleskella maassa peräti vuoden ajan. Tbilisin lisäksi vierailijoita vetää rantakohteet Mustanmeren rannalla, ikivanhat viinialueet ja upeat vuoristomaisemat. Pieniä haasteita itsenäiselle reissaajalle voi aiheuttaa kieli, sillä maan virallinen kieli Georgia on ihan uniikki tapaus, ikivanha kieli, joka ei ole oikein sukua millekään, ja sen kirjoitusmerkit näyttää lähinnä joltain haltiakoukeroilta. Osa nuoremmasta väestöstä onneksi osaa englantia, ja erityisesti vanhempi ikäluokka osaa venäjää (jota me tosin valitettavasti ei osata aakkosia ja muutamaa sanaa enempää).
Tbilisista jatkettiin matkaa maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Kutaisiin. Kutaisi on yksi vanhimmista edelleen asutuista kaupungeista koko maailmassa, ja nykyään pieni, mutta vireä yliopistokaupunki. 2010-luvulla Kutaisi oli muutaman vuoden myös Georgian parlamentin kotikaupunki, jonne tätä lyhyeksi jäänyttä jaksoa varten rakennettiin moderni, futuristisen näköinen parlamenttitalo. Nähtävyyksien määrä itse kaupungissa ei ole mitenkään valtaisa, mutta sen ympäristöstä löytyy muun muassa hienoja luostareita ja komeita luolia ja kanjoneita. Kutaisissa päästiin muuten tutustumaan lavashi-leivän valmistukseen ihan kädestä pitäen, kun leipomon ukko pyysi meidät sisään ja laittoi meidät hommiin – päästiin lätkimään leipätaikinat päältä avoimen kiviuunin reunaan paistumaan ja noukkimaan sitten kypsyneet leivät sieltä pois. Kuuma työpaikka kaverilla kyllä, montakohan leipää lienee valmistuu yhden työpäivän aikana.
Patikomaan Kaukasus-vuorille
Kutaisista otettiin suunta pohjoiseen ja vuorille, tavoitteena oli tehdä pidempi patikka Svanetin alueella Kaukasus-vuorilla. Svanetin keskuspaikka, Mestia, on pikkuhiljaa kasvanut turistikohteena, ja sen ympäristöstä löytyy niin hiihtokeskuksia kuin vaellusreittejäkin. Pienen kaupungin keskustaan on kohonnut majoitusrakennuksia ja ravintoloita, ja kasvun myötä sen autenttisuus on hieman kärsinyt, mutta lähiympäristöstä löytyy kyllä edelleen hyvin perinteisiä vuoristokyliä. Perinteitä Mestiassakin edustaa svaneti-tornit, keskiaikaiset, asuintalojen yhteyteen rakennetut kivitornit. Nämä tornit ovat olleet osa svaneti-perheiden koteja, eli niitä on käytetty asumiseen ja myös esimerkiksi ruokien varastointiin. Talokohtaiset tornit myös korvasivat keskiajalle tyypilliset kaupunkia ympäröivät linnoitusrakenteet, eli toimivat myös tähystys- puolustustorneina valloittajien yrittäessä tunkeutua svanejen alueelle.
Mestiasta käsin tehtiin yksi tähänastisen patikointikokemuksemme ehdottomasti parhaista vaelluksista, kolmepäiväinen seikkailu yli vuoristosolien ja läpi svaneti-kylien Mestiasta Ushgulin kylään. Majoituttiin kylissä majataloissa, joten mukana ei tarvinnut kantaa ihan koko omaisuutta. Painoa repuissa oli silti ihan riittävästi, sillä ei uskallettu jättää Mestian hostellin ovettomaan säilytystilaan mitään kovin arvokasta, ja niin ollen kannettiin mukana mm. läppärit ja tabletti. Mutta vaellus siis oli huikea, melkoista maisemien ilotulitusta koko matka, ja erikoisuutena muun muassa jäätikköjoen ylitys hevosen selässä. Käy lukemassa patikasta lisää, tai katsomassa kuvat, FinnsAway-blogin puolella, ja tehtiin myös pieni koostevideo reissusta.
Nomadielämää ja hammasoperaatio Georgian Batumissa
Vaelluksen jälkeen sää vuoristossa muuttui viileämmäksi ja sateisemmaksi, joten vaikka haikailtiin vielä lisää patikkakokemuksia, päätettiin kuitenkin siirtyä ns. hyvän sään aikana alavammille maille. Valittiin seuraavaksi kohteeksi Mustanmeren rannalla, melko lähellä Turkin rajaa sijaitseva Batumi, joka on Georgian suosituin rantalomakohde ja myös satamakaupunki. Batumi osoittautui varsin hämmentäväksi mutta hyvin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, jonka arkkitehtuuri on sekoitus muun muassa 1800-luvulla eurooppalaiskaupungeista tuotua uusklassismia ja moderneja lasiseinäisiä pilvenpiirtäjiä. Kaupungista löytyy kilometrejä pitkä rantabulevardi, tanssivia suihkulähteitä ja neonvalojen räiskettä. Ero kiillotetun keskustan ja laitakaupungin rähjäisten asuinkortteleiden välillä on suorastaan räikeä. Ensivaikutelma Batumista oli siis hieman outo, mutta päädyttiin kyllä pitämään siitä.
Ehdittiin olla Batumissa kolme päivää, kun Toni kebab-rullaa pureskellessaan yhtäkkiä hajotti hampaansa. Poskihammas rusahti siihen malliin, että vaikka palasia ei pudonnut saman tien, oli selvää että se on ihan rikki. Googlaamalla selvisi, että Batumi sattumalta on esimerkiksi jenkkituristien suosiossa ns. dental care holiday -kohteena, joten se ei varsinaisesti ollut huono paikka joutua hammaslääkäriin. Kun löytyi klinikka, jolla oli englanninkielistä palvelua saatavilla, ei muuta kun penkkiin ja tuomiolle. Kruunu levisi hammaslääkärin sitä kopistellessa kolmeen osaan, ja edessä oli sen uudelleenrakentaminen. Koskapa juuri kuitenkin oli kunnossa, Ruslav-tohtori teki hoitosuunnitelman niin, että juuri vedettiin hitaasti ulos ja istutettiin uudelleen niin, että siihen sai rakennettua uuden kruunun. Tämä kaikki vei useita viikkoja ja vaati kymmenkunta käyntiä klinikalla, joten meidän matkasuunnitelmat meni hieman uusiksi.
Batumista tuli meille tukikohta, josta aina hoitovälien salliessa tehtiin syksyn reissuja muualle Georgiaan sekä Armeniaan ja Azerbaidžaniin, niistä lisää seuraavissa osissa. Aloilleen asettuminen oli kyllä ihan mukavaa, kun löydettiin pieni mutta kiva ja edullinen asunto, oma kantaravintola, josta sai todella hyvää ruokaa ja juomaa pikkurahalla, sekä varsin fiksu kuntosali jonne ostettiin kuukausikortti (joka maksoi vajaat 14 euroa!). Tutuksi tuli myös ruokatorit ja kadunkulman kahvipapukojut, niin ja pienet leipomot josta haettiin khachapuria, perinteistä georgialaista juustotäytteistä leipää.
